Näin viikonlopun käynnistyessä sopinee kevennykseksi pieni tarina elävästä elämästä:
Perheen kanssa pieni rentouttava risteily läntisen naapurimme pääkaupunkiin. Puoliso antoi toiset autonavaimet varmuudeksi minulle, etteivät vain katoa. Ei-hyvä ratkaisu, sillä kuinka ollakaan, sinnehän ne onnettomat hävisivät jonnekin suurkaupungin vilskeeseen kuin tuhka tuuleen. Vaikea sitä oli uskoa, mutta näin oli tilanne, ei löytynyt niin mistään sieltä naisen ihanasta käsilaukusta, mistä yleensä löytyy kaikki mahdollinen ja ennen kaikkea mahdoton.
Kotiuduttuamme lähdin autoliikkeeseen teettämään pikaisesti toisen avaimen, sillä olisihan se paljon mahdollista, että nuo toisetkin avaimet katoaisivat, ja eihän se kärry sitten liikkuisi minnekään - ja milläs täältä sitten kuljettaisiin?
Vaan kuinkas sattuikaan, juuri tuossa kadonneessa avaimessa olikin tietysti kiinni se maaginen numerokoodi, jolla avaimen vain ja ainoastaan voi teettää, ja jota ei missään nimessä tule pitää avainten mukana. Ainoa mahdollisuus oli vaihtaa autoon kaikki lukot ja vielä kaikenmaailman värkkejä, hintaa tulisi useampi tonni. Voihan kiesus, jo tuli pikku risteilylle hintaa. Siinä nousi sen ainoan avaimen arvo aikalailla.
Seuraavana unettomana yönä päädyin hakkaamaan sähköpostiviestin joka ikiseen tavarataloon, kauppahalliin, markettiin, ravintolaan, putiikkiin missä vain olimme reissulla vierailleet, löytötavaroihin ja poliisillekin; har ni hittat mina nycklar osv.. Tuntui toivottomalta, kuin olisi neulaa heinäsuovasta etsinyt.
Vaan eipä mennyt kuin seuraavaan päivään, kun yhdestä tavaratalosta vastattiin: Vi har hittat... mikä riemu! Siinä siunailin, että onneksi tuli siellä koulussa opiskeltua sitä ruatsinkieltä sen verran, että olin siis saanut aikaan ihan ymmärrettävän viestin. On tämä netti ihmeellinen keksintö, eipä olisi entisinä aikoina onnistunut...
Paluukuljetuksen suhteen en uskaltanut ottaa minkäänlaista riskiä. Jos olisivat postittaneet, olisivat taatusti kadonneet postissa. Olisi tietysti ollut houkuttelevaa lähteä itse uudelleen sinne samaiseen kaupunkiin, mutta tiedä olisiko sekään ollut niin varma ratkaisu ;) Onneksi sattui, että tuttavamme olikin juuri lähdössä samaan paikkaan ja suoritti ystävällisesti tuon arvokuljetuksen.
Oikein hyvää syyskuun viimeistä viikonvaihdetta kaikille lukijoille!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti