Onko ruohonleikkuusilpusta hyötyä kasvimaalla?

Meillä on keräävä ruohonleikkuri, ja minulla on tapana levittää ruohonleikkuusilppua kasvimaalle kasvien juureen. Monesti olen kuitenkin miettinyt, onkohan tästä missä määrin hyötyä kasveille?

Silpulla pitäisi ainakin olla jonkinlainen lannoitevaikutus, ja lisäksi se toimii maanpinnassa katteena, joka parantaa maan rakennetta ja myös estää veden haihtumista kasvien juurilta.

Hiukan vaikea on kuitenkin arvioida sitä, minkä verran ruohosilppua kannattaisi millekin kasville levittää. 

Olen kuvitellut, että lannoitevaikutus voisi olla aika isokin, ja sen vuoksi olen ollut hieman varovainen silpun levittämisen kanssa, ettei tule tarjoiltua kasveille ainakaan liiallista, nopeaa typpiannosta. Joskus olen mielestäni huomannut, lähinnä tomaateilla, että niiden lehtien väri on muuttunut silpun levittämisen jälkeen nopeasti selkeästi voimakkaamman vihreäksi. Näin ajattelisin, että ne ovat saaneet silpusta hyvän, nopean typpipläjäyksen.

Sain hiljattain aikaiseksi tehdä asiasta hyvin epätieteellisen testin. Levitin silppua parisen viikkoa sitten vain osalle porkkanantaimista, ja viereiset porkkanat jäivät ilman.

Takana ruohosilppua saanet porkkanat, joiden
juurella ei ole juurikaan rikkaruohoja, kuten
etualalla olevilla porkkanoilla, jotka eivät
saaneet silppua.

Nyt on aika tutustua testin tuloksiin. Porkkanantaimien kasvussa ei mielestäni ole havaittavissa silmin nähtävää eroa, mutta rikkaruohojen määrässä on kuitenkin nähtävissä selvä ero. Ruohosilppua saaneiden porkkanoiden juurella rikkaruohoja on huomattavasti vähemmän.

Tässä vielä tilanne sen jälkeen, kun olin kokenut rikkaruohot silppua vaille jääneiltä porkkanoilta, jotka nyt tässä kuvassa taaempana.
Etualalla silppua saaneet.
Eipä ole silmin nähtävää eroa.

Voisi kuvitella, että tästä voisi kuitenkin olla hyötyä pidemmän päälle - jos ei muuta niin ainakin kasvimaan hoitajalle 🙂 Silpun lisäämisestä on varmasti etua myös maan rakenteelle, kun se lisää eloperäisen aineksen määrää maassa. 

Summa summarum, porkkanantaimien kasvussa ei tässä testissäni ollut nähtävissä ainakaan silmin havaittavaa muutosta. Jos ei ruohosilpusta ole isompaa hyötyä, niin ei tuosta varmasti ole haittaakaan.  

Täytynee myös vielä jatkaa testailua. Ehkä silppua voisi lisätä porkkanoille vielä toisenkin kerran, kun ei ensimmäisellä kerralla näyttänyt olevan ainakaan liiallista lannoitusvaikutusta.

PS. Olethan osallistunut jo blogiarvontaani, jossa on tiedossa hyvät palkinnot!

400 000 katselukerran juhla-arvonta!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Eilisiltana se sitten tapahtui, blogini kävijälaskuri pyörähti näyttämään nelosta ja viittä nollaa :) Iso kiitos teille kaikille blogini lukijoille, sillä teitä vartenhan näitä juttuja kirjoittelen!

Siksipä haluan myös muistaa teitä juhla-arvonnalla, jossa on palkintona Pirilän Kukkatalon lahjoittamat neljä lahjakorttia! Kukkatalo on avannut hiljattain Tampereen Lahdesjärvellä uuden upean myymälän, kerron siitä vähän tarkemmin tässä postauksessa.

Kukkatalossa on myynnissä myös kauniita
valmiita istutuksia.

Ensimmäinen arvontapalkinto on 50 euron arvoinen lahjakortti Kukkataloon.

Toisena, kolmantena ja neljäntenä palkintona on 20 euron lahjakortti Kukkataloon.

Lahjakortit ovat voimassa kaksi vuotta ja ne käyvät kaikissa Pirilän Kukkatalon seitsemässä myymälässä. Kukkatalolla ei ole verkkokauppaa, joten lahjakortti tulee käyttää jossain myymälöistä. 

Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla tähän postaukseen kommentin, jossa kerrot mitä haluaisit hankkia Kukkatalosta, jos voittaisit arvonnassa lahjakortin?

Saat toisen arvan, jos olet liittynyt blogini lukijaksi (liittyminen tapahtuu oikeassa reunassa olevan Blogini lukijat-kohdan kautta).

Mainitse kommentissasi, jos olet mukana kahdella arvalla. Laita kommenttiin myös jokin yhteys- tai tunnistetietosi.

Arvonta päättyy reilun viikon päästä sunnuntaina 1.8. klo 24.00. Jos en tavoita voittajaa kahden viikon sisällä, arvon tilalle uuden. Kustannan lahjakorttien postituksen kotimaassa.  

Onnea arvontaan!

Arvontaan osallistumisaika on päättynyt, kerron lahjakorttien voittajat pian.

#arvonta #palkinto #blogiarvonta #Pirilankukkatalo

Katselukerroissa lähestyy uusi pyöreä luku - sen myötä tulossa arvonta :)

Blogini käyntikertojen laskuri näyttää jälleen jännittäviä numeroita. Pian pyörähdetään uudelle 100 000-luvulle, 400 000 katselukerran paremmalle puolen. Puolen miljoonan katselukerran raja alkaa sitten häämöttää seuraavana etappina...

Koska näitä rajapyykkejä ei saavuteta ihan tuon tuosta, on tämän kunniaksi jälleen paikalla järjestää arvonta teille blogini lukijoille. Blogini oikeasta reunasta löytyvä käyntikertojen laskuri näyttää tällä hetkellä lukemaa 399 810. Tuolla pyöreässä luvussa ollaan siis tuota pikaa, ja silloin on arvonnan aika. 

Onkin taas luvassa varsin kivat arvontapalkinnot :) Koska nyt juhlitaan 400 000 katselukertaa, on palkintojakin tiedossa kokonaista neljä kappaletta! Tässä olevat kuvituskuvat ovat palkinnot lahjoittaneesta kivasta kaupasta 🙂  Kannattaa siis pysytellä linjoilla, toivottavasti saan arvonnan käyntiin ihan pian!

Lisää pituutta satokauteen!

Useimpien syötävän kasvien satokausi on meillä Suomessa harmillisen lyhyt. Niinpä olen yrittänyt pitkittää sitä ainakin muutamien kasvien kohdalla, lähinnä siten, että kylvän näitä kasveja parina - kolmena eri ajankohtana.

Pisimpään olen harrastanut tätä salaatin kanssa. Aloitan ensimmäisten salaattien esikasvatuksen maaliskuun lopulla, ja viimeisimmän kylvön teen kesä-heinäkuun vaihteessa. Näin tuoretta salaattia pääsee nauttimaan toukokuun lopulta aina syys-lokakuulle.

Näitä salaatteja nautittaneen pitkälle syksyyn.

Viimeisestä kylvöstä istutan yleensä salaatintaimia myös astiaan, jonka laitan kasvihuoneen lämpöön ja suojaan. Tästä astiasta yleensä nautimme syksyn viimeiset salaatit.

Salaattien lisäksi olen harrastanut tällaista eri ajankohtiin ripoteltua kylvöä kurkkukasvien kanssa. Niiden kohdalla nimittäin tuntuu, että ensimmäisinä kylvetyt kurkut ja kesäkurpitsat vain jossain kohtaa kesän lopulla "väsähtävät", eivätkä jaksa enää tuottaa satoa, vaikka niitä kuinka hyvin hoitaisi ja lannoittaisi.

Ensimmäiset, huhtikuun lopulla kylvetyt
kurkut antavat jo täysillä satoa.

Tässä vaiheessa myöhemmin kylvetyt taimet astuvat remmiin, niiden ansiosta satoa on saatavilla syksyllä niin pitkään kunnes halla viimein hoitelee taimet.

Kesäkuussa kylvämilläni taimilla kukinta on vasta
suunnitteluasteella...

Vaiheistetusta kylvöstä on sekin etu, että satoa ei tule yhtäaikaisesti ihan järjettömiä määriä, kuten vaikkapa kesäkurpitsan kohdalla saattaa tapahtua, jos on kylvänyt monta tainta ihan samanaikaisesti.

Tänä vuonna minulla tuntuu osuneen nämä eri kylvöajankohdat juuri nappiin. Usein on niin kiirettä tai muuta saamattomuutta, ettei ole tullut tehtyä noita lisäkylvöjä ainakaan juuri sopivaan aikaan. Nyt ajoitus tuntuu sattuneen tismalleen kohdilleen, ja seuraavien kylvöerien taimet ovat valmiina, kun edellisten puhti alkaa hiipua.

Sama systeemi sopii hyvin myös esimerkiksi retiisille ja yrteille.

Oletko sinä harrastanut tällaista jaksotettua kylvöä?

#sato #puutarha #satokausi #kylvöajankohta #salaatti #kurkku

Ihanat pavut - herkullisia, kiitollisia, monipuolisia

Ja ehkä myös pikkuisen haastavia, voisi otsikon listaa vielä jatkaa. Kauniinnäköiset pavut tarjoilevat myös silmänruokaa. 

Hämmästyksekseni huomasin, ettei eri hyötykasvien viljelyvinkeissäni ole vielä lainkaan juttua pavuista. Ne ovat ehdottomasti ansainneet oman juttunsa!

Salkopavut kasvavat komeiksi, niiden
latvat voivat huidella korkealla
yli parin metrin korkeudessa.

Meillä yleisimmin kasvatettavat pavut ovat pensaspapuja, jotka tuottavat pienehköjä palkoja sekä köynnösmäisesti kasvavat salkopavut. Näissä molemmissa on vielä erilaisia ja erivärisiä alalajeja. Yleisimpiä ovat vihreät, pyöreäpalkoiset taitepavut. Litteäpalkoiset pavut ovat leikkopapuja, Löytyy myös keltaisia palkoja tuottavia vahapapuja sekä violetinvärisiä lajikkeita. 

Lisäksi on vielä muita harvinaisuuksia, kuten hyvin pitkiä, ohuita palkoja tuottava köynnöstävä parsapapu sekä kaikkein herkullisimmaksi pavuksi sanottu, Italiassa yleisesti kasvatettava borlottopapu. Sen vihreissä paloissa on kaunista punertavaa marmorointia. 

Nimen perusteella voisi ajatella, että myös herkullinen härkäpapu olisi papukasvi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan se kuuluu virnakasveihin. Tämän vuoksi en nyt tässä jutussa käsittele lainkaan härkäpavun kasvattamista, joka on muutenkin vähän erilaista (hieman helpompaa) kuin varsinaisten papujen kasvattaminen. Siitä löytyykin jo oma, aiemmin kirjoittamani juttu.

Pienen pavunalun nousu maasta ja putkahtaminen ulos 
suuresta siemenestä näyttää melkoiselta ponnistukselta.
Ei siis ihme, että papujen saaminen itämään voi olla
 joskus hieman haastavaa.

Papujen suhteen on muutamia tärkeitä asioita:

- Ne ovat varsin hallanarkoja, eli kylvöajankohdan kanssa kannattaa olla tarkkana. Osa pavuista, lähinnä korkeaksi köynnökseksi kasvava parsapapu on niin herkkä, että se on parempi kasvattaa kokonaan kasvihuoneessa. 

Pavuntaimien esikasvatus varmistaa siementen itämisen ja
taimien pääsemisen hyvään kasvun alkuun.

- Pavut ovat myös etanoiden herkkua, joten kosteana kesänä on syytä olla tarkkana niiden suhteen.

- Märkänä kesänä myös home saattaa helposti levitä papukasvustossa. Papuja ei tämän vuoksi kannata kylvää tai istutttaa turhan tiheään, vaan jättää papupenkki suht väljäksi ja ilmavaksi. Taimiväliksi voi jättää jopa 20 - 25 cm. 

- Pavut kuuluvat ns. typensitojakasveihin. Niiden juurissa on nystyröitä, joissa elää typensitojabakteereita. Tämän ansiosta pavut eivät tarvitse kovin voimakasta lannoitusta. Ne jopa auttavat parantamaan maan kasvukuntoa muita, enemmän ravinteita tarvitsevia kasveja silmälläpitäen.

- Raaoissa pavuissa on ruoansulatukselle haitallista lektiini-proteiinia, minkä vuoksi pavunpalot tulee kypsentää keittämällä ennen niiden nauttimista.

Pienistä haasteista huolimatta pavun kasvattamista kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pavuista tykkää. 

Kun pavuntaimet ovat päässeet kasvun alkuun, ne ovat helppoja ja runsassatoisia. Itse esikasvatan taimet nykyään aina joko sisällä tai kasvihuoneessa. Näin siementen itäminen on huomattavasti varmempaa kuin jos kylväisi ne suoraan maahan. Lyhyt, muutaman viikon esikasvatus riittää, pavut voi kylvää esikasvatettaviksi toukokuun alkupuolella.

Taimia ulos istuttaessaan pitää olla tarkkana yölämpötilojen kanssa, sillä pavut ovat hyvin arkoja hallalle. Ne kannattaa istuttaa ulos aikaisintaan toukokuun lopulla - kesäkuun alussa, vähän säätilojen mukaan. Lämmöstä tykkäävät taimet kannattaa alkuvaiheessa suojata harsolla.  

Juuri muita vaatimuksia pavuilla ei olekaan. Ne viihtyvät monenlaisessa maaperässä, kunhan se on suht ilmavaa. Aiemmin mainittuja etanoita lukuun ottamatta pavuilla ei myöskään ole erityisempiä tuholaisia. 

Kuivempina kausina pavuntaimia on syytä kastella.

Pensaspavuntaimet kasvavat varsin kookkaiksi, ja ne ovat suht herkkiä kaatuilemaan. Niinpä papurivien ympärille on hyvä viritellä jonkinlaiset tuet esimerkiksi naruista.

Yksi pieni yksityiskohta papuihin vielä liittyy, nimittäin se, onko papulajike säikeellinen vai säikeetön. Aiemmin tämä oli vielä merkittävämpi asia kuin nykyään, säikeelliset lajikkeet tuntuvat muuttuneen harvinaisemmksi. Säikeet ovat paloissa pitkittäin olevia "kuituja", jotka ovat ainakin minusta syödessä vähän epämiellyttäviä. Kannattaa siis tarkistaa, että valitsee säikeettömän lajikkeen.        

Pavunpalot kannattaa kerätä ennen kuin siemenet ehtivät enemmälti pullistua niiden sisällä, sillä tällöin pavun maku ja rakenne alkavat kärsiä. Sopiva hetki on siinä vaiheessa, kun palot ovat kasvaneet täyteen pituuteensa, mutta eivät ole vielä lähteneet liiemmälti "pullistumaan". Ehkä myös niin, että kannattaa kerätä mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Papuja kypsyy vähitellen jopa useamman viikon ajan, jolloin valmiita on palkoja on hyvä keräillä parin - kolmen päivän välein. 

Pavunpalkoja voi hyvin säilöä pakastamalla, tällöin palot kannattaa ryöpätä kiehauttamalla tai höyryttämällä ne nopeasti ennen pakastusta. Palot voi pilkkoa lyhyiksi parin - kolmen sentin pätkiksi, niin ne vievät vähemmän tilaa pakastimessa. 

Tässä vielä linkit tämän eri kasvilajien viljelyvinkkien sarjani muihin osiin:

Hajuherne, Juuriselleri, Lehtikaali, Maa-artisokka, Maissi, Parsa, Parsakaali, Porkkana, Talvivalkosipuli ja Tomaatti. 

#papu #pavut #kasvatus #viljely #puutarha #pavunkasvatus

Ihanaa, krassi!

Harvoinpa sitä näin innostuu tällaisesta pienestä asiasta kuin yhdestä krassintaimesta🙂 Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, ettei minulla ole lainkaan krasseja kasvamassa.

Keväällä kylvöaikaan huomasin, että vanhat siemenet olivat päässeet loppumaan, enkä tullut sitten ostaneeksi uusia. Niinpä krasseja ei sitten tälle vuodelle tullut, mikä jäi minua vähän harmittamaan

Nyt kuitenkin yllätyksekseni huomasin, että yhden kurkun juurelle oli putkahtanut pieni krassintaimi. En ole aivan varma, kasvoikohan tuossa kohtaa viime vuonna krassi, ja siemen olisi sitä perua. Vai onko tullut jotenkin kompostin kautta tai muutoin?

Vaan samapa tuo, mistä on peräisin, pääasia että on! 

Taidan kaivata krassia aivan erityisesti sen vuoksi, että siitä muistuu mieleeni jo edesmennyt isoäitini Kerttu, joka kasvatti aina mökillämme krasseja. En tiedä, olivatko ne hänelle jotenkin erityisen merkittäviä, vai oliko se vain tapa? Olisi kiva tietää! Hän myös otti meidät lapset mukaan krassin kylvöpuuhiin, tämä onkin varmaan ensimmäinen puutarhamuistoni 🙂 Muistan sen jotenkin vähän jännittävänä ja tärkeänä asiana.

Täytyy siirtää tuo krassi äkkiä parempaan paikkaan, ja toivoa että ehtii kukkaan vielä tässä loppukesän aikana, ihan isoäidin muistoksi 🙂 Luulisi ehtivän, krassi on sen verran nopea.

Kivaa viikonloppua sinulle!

Monenväriset ihanat tuoksuherneet

Tuoksu- tai hajuherneet jaksvat aina vain ihastuttaa. Ne ovatkin yksi lemppareitani (kummalla nimellä sinä kutsut niitä?). Ne ovat niin suloisen herkkiä, ja lukuisissa väreissään myös aika monipuolisia. 

Kylvän hajuherneet siemenseoksesta, jossa on montaa eri väriä. Niinpä on aina yllätys, minkä värisiä kukkia mihinkin paikkaan ja ruukkuun ilmestyy.

Tykkään yleensä ottaen aika voimakkaista väreistä, niinpä tumman siniliilat ja tummanpunertavat ovat suurimpia suosikkejani. Jos avautuva nuppu onkin valkoinen, on se aina ensi alkuun pieni pettymys. Mutta on valkoisessakin omat kauniit puolensa. Kun pääse alkupettymyksen yli, niin valkoinenkin voi olla ihan kiva. 

Tänä vuonna valkoinen näyttää olevan valtaväri, niitä on useampi. Huvimajan terassilla kukkaan puhkesi kuitenkin ihana tumman viininpunainen, joka on ehdoton suosikkini. Löytyy myös yksi vaalean lila sekä amppelissa kasvava tumma sinivioletti, ei hassumpi sekään.

Mietin pitkään, millaisen tuen tekisin tällä
kertaa tälle valkoiseksi osoittautuneelle, vanhassa
sinisessä kattilassa kasvavalle yksilölle.
Monenlaisia malleja on tullut jo kokeiltua.
Lopulta keksin vain yksinkertaisesti asettaa
kaksi harjateräskaarta ristikkäin vähän lintuhäkin 
tapaan. 

Harvemmin istutan samaan paikkaan tai ruukkuun useampaa tainta, sillä yksikin hajuherneentaimi kasvaa yleensä hyvin reheväksi. Se voisi kuitenkin olla tosi kivan näköistä, jos yhdessä kasvaisi useampi tai edes pari eri väristä yksilöä - vaikka sen valkoisen kaverina. 

Mielelläni juurruttaisin noista lempiväreistäni lisää pistokkaita, mutta se tuntuu olevan lähes mahdoton tehtävä. En ole saanut hajuherneenpistokkaita juurtumaan juuri millään, paitsi joskus joku pistokas saattaa sitten yhtäkkiä kehittää juuret. Eikä minulla ole aavistustakaan, miksi tämä joskus tapahtuu, mutta useimmiten ei.

Kohta saadaan taas papuja 🙂

Tuoreet, juuri keitetyt pavunpalot ovat yksi suuria herkkujani!

Alkaa näyttää lupaavalta, pensaspavuissa on jo muutamia lähes valmiita palkoja ja supertuottoisa violettipalkoinen köynnöspapukin aloittelee juuri kukintaa.

Pavuilla on kauniit kukatkin, köynnöspapu myös näyttää sievältä kiipeillessään betoniraudoitusverkossa.

Tämän vuoden uutuuskokeiluni, huikean pitkiä palkoja tuottava köynnöstävä parsapapu on kuitenkin vielä täysi arvoitus. Kasvihuoneessa kasvavat taimet ovat kyllä kivunneet jo kasvarin kattoon asti, mutta nuppuja ei vielä näy. Toivottavasti ehtivät palkonsa kasvattaa, olisi ihanaa nähdä, millainen tämä uutuus on. Onhan tässä onneksi vielä kesää jäljellä 🙂 

Varmistan runsaan papusadon sillä, että esikasvatan taimet varmuuden vuoksi. Papu on itämisvaiheessa kovin herkkä muun muassa kylmyydelle ja kosteudelle sekä pikkutaimena etanoille. Nykymaailmassa säistä ei voi oikein tietää, juuri touko-kesäkuun vaihteessa on viime aikoina usein ollut hyvin viileää. Taimikasvattaen pavut saavat hyvän lähdön.

Uusi innostus: syötävät kukkaset

Puutarhassa on aina syytä olla jotain uutta ja innostavaa. Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään kovin isoa, vaan se voi olla hyvin pientä ja yksinkertaistakin, vaikka jokin uusi kasvilajike.  

Uudet jutut syntyvät monesti ihan sattuman kauppana, eivät useinkaan mitenkään erityisesti hakemalla tai suunnittelemalla. Tällainen pieni sattumainnostus minulla on nyt syötävät kukkaset.

Vierailin viime kesänä jutunteossa mielenkiintoisessa pienessä puutarhassa, jossa kasvatettiin myös syötäviä kukkasia ravintolakäyttöön.

En silloin mitenkään isommin syttynyt asiasta, mutta jotenkin se jäi kuitenkin muhimaan.

Samaan yhteyteen satuin saamaan pari vuotta sitten hauskaa syötävien yrttien ja muiden kasvien siemensekoitusta, jota olen nyt parina kesänä kylvänyt. Tässä sekoituksessa on myös muutamia syötäviä kukkia, kuten söpöjä pienikukkaisia samettiruusuja ja ruiskaunokkeja.

Olen jotenkin vähän varovaisesti tehnyt tuttavuutta noiden kanssa, ja suhde on vähitellen koko ajan lähentynyt. En siis ole mitenkään hurahtanut asiaan, ainakaan vielä, lähinnä napsaissut aina silloin tällöin suuhuni jonkun kukkasen tunnustellen sen makua ja suutuntumaa.

Juhannuksen överikakku, valitettavasti pienet koristekukat eivät
juuri näy kuvassa.

Juhannuksena kuitenkin vähän räväytimme, teimme tyttären kanssa sukulaispöytään överikakun, johon laitoimme koristukseksi myös kasvattamiani syötäviä kukkasia. Keräsin lisäksi mukaan vähän tuoksuvia ruusun terälehtiä sekä voikukan kauniinkeltaisia, herkänpieniä terälehtiä. Kakusta tuli kyllä aika ihana. Siitä taisi tulla ensimmäinen isompi askeleeni syötävien kukkasten maailmaan :)

Pienet samettiruusunkukat sopivat mainiosti koristeiksi.
Tämä kasvaa minulla amppelissa.

Kuin myös monenväriset ruiskaunokinkukat.

Niillä olisi kyllä monenlaisia käyttömahdollisuuksia, vaikkapa salaatteihin ja erilaisiin leivonnaisiin. Vaikuttaisi myös siltä, että taitavat olla uusi nouseva trendi ainakin ravintolamaailmassa. Pikkuisen rasian hinta näyttää olevan kaupassa huikea, joten oma kasvatus kyllä kannattaa!   

Onko sinulla kokemusta syötävistä kukkasista? 

#syötävä #kukka #koriste #koristelu #syötävätkukat #syötäväkukka

Sekä kauniit kehäkukan terälehdet.

Vinkkejä kesäkurpitsatalkoisiin!

Helteet kuuluvat kypsyttäneen maassamme ennätyksellisen kesäkurpitsasadon, ja kansalaisia pyydetään mukaan kesäkurpitsatalkoisiin, jottei runsasta satoa jouduta kärräämään kaatopaikalle.

Pari vuotta sitten muistan vastaavanlaisen toiveen tulleen kukkakaalin suhteen. Silloin ainakin homma toimi, ihmiset säntäsivät joukolla kukkakaalikaupoille, ja tilanne oli pelastettu. 

Laitoin tähän kuviksi pari kuvaa tyttäreni parvekkeelta. 
Nämä kertonevat siitä mistä puhutaan! Tyttärelle kasvattamani kesäkurpitsantaimi
pursuaa pieniä kesäkurpitsanalkuja sellaisessa määrin, etten ole tällaista
aiemmin nähnyt.

Meidän puutarhassamme kesäkurpitsatuotanto on toistaiseksi hyvin maltillista, lähinnä sen ansiosta, että olen kylvänyt viisi kesäkurpitsantainta tarkoituksella vähän eri aikoina.

Ensimmäinen on tarjoillut satoaan jo reilut kuukauden päivät, viimeiset vasta availevat ensimmäisiä nuppujaan, hyvä näin. Mutta annas olla, kun kaikki viisi pääsevät täyteen vauhtiin, sitten on hyvät kesäkurpitsavinkit jälleen tarpeen 🙂

Kesäkurpitsahan on hyvin monikäyttöinen kasvis. Miedon makuisena se kaipaa kuitenkin kaverikseen suht voimakkaat mausteet. Minun ehdoton lempparini on sitruunaiset ja ihanan valkosipuliset marinoidut kesäkurpitsat.

Tässä linkki juttuuni, jossa parhaat kesäkurpitsavinkkini, myös marinoitujen kesäkurpitsoiden ohje.

#kesäkurpitsa #kesäkurpitsatalkoot #resepti #kesäkurpitsaohje #ohje #vinkki #kesäkurpitsavinkki