Blogiarvonta suoritettu, onnea voittajille!

Alkukesän blogiarvontani päättyi eilen. Arvonnassa oli palkintona Tokmanni Oy:n lahjoittamia käteviä Iisi-koukkuhenkareita, joita arvoin kaikkien blogiini liittyneiden lukijoiden kesken, yhteensä viidelle henkilölle. Yhteen palkintoon kuuluu kaksi henkaria, yksi valkoinen ja yksi musta.
Päivitys tekstiin: pahoitteluni voittajille. Olin katsonut palkintopaketin huolimattomasti, kuvittelin henkareita olleen yhteensä 20 ja ihmettelinkin niiden suurta määrää. Palkintoja postittaessaeni huomasin, että henkareita olikin yhteensä vain 10 kpl, eli kaksi kullekin voittajalle. Harmillinen erehdys, täytyy jatkossa olla tarkempi. Toivottavasti nämä kaksi henkariakin kuitenkin ilahduttavat!/Kerttuli.

Arvoin voittajat puoliltaöin random.org:in avulla seuraavasti:

Random Sequence Generator

Here is your sequence:

22
12
 1
 9
 3

Timestamp: 2014-06-16 00:02:00 UTC

Eli arvonnan voittajat ovat seuraavat lukijat:

Nro 22: Titta
12: Maiju
1: Helena
9: Kristaliini
3: Titta Laitinen

Onnea kaikille voittaneille! Mikäli olet voittajien joukossa, laitathan postiosoitteesi sähköpostiini parastapuutarhasta(at)gmail.com, niin saan laitettua palkintosi postiin! Mikäli en tavoita jotakuta voittajista kesäkuun loppuun mennessä, arvon tilalle uuden voittajan.

Seuraava kilpailu on tiedossa siinä vaiheessa, kun blogini täyttää vuoden, eli heinäkuun lopulla. Pysyhän "linjoilla"!

Miniporkkanoita ja ensimmäinen kesäkurpitsa

Olen malttamattomana tarkkaillut, milloin maaliskuun lopulla sankoon kylvämäni porkkanat olisivat kasvaneet niin, että pääsisi maistamaan näitä pirteänoransseja pikkuherkkuja.

Eilen näytti viimein siltä, että ensimmäiset yksilöt saattaisi napsaista nautittaviksi.

Vähän pikkuriikkisiä olivat vielä, mutta parempi niin kuin ei porkkanoita lainkaan!

Myös ensimmäinen, astiassa kasvava kesäkurpitsa alkaisi olla syöntivalmis. Vaan mikä hassua, näin talven jälkeen ei olekaan oikein ajatusta siitä, mitä tuosta odotetusta herkusta valmistaisi.

Kesän ensimmäiset vihannekset tuntuvat aina niin erityisiltä, että niille pitäisi keksiä jokin vähän tavanomaista parempi käyttötarkoitus.

Täytynee nyt ensinnnä tutkia oma vanha kesäkurpitsapostaus, jos sieltä saisi jotain ideanpoikasta.

Ensimmäistä kertaa kokeilemani punajuurten astiakasvatus näyttäisi myös toimivan. Punajuurenalut vaikuttavat viihtyvän astiassaan ja ovat kasvaneet ihan mukavasti.

Varhaisia punajuuria kasvamassa astiassa. Joukossa myös vähän salaattisipulia.

ps. vielä tänään ehdit osallistua blogiarvontaani liittymällä lukijaksi. Sitten onkin arvonnan aika!

Mainiot lasten puutarhatyökalut

On kiva, että lapsille on tehty omia ihania puutarhatyövälineitä - jos ne onnistuisivat innostamaan lapsia puutarhahommien pariin. Näissä lasten jutuissahan on erityisesti panostettu ulkonäköön - löytyy kauniita värejä ja kuviointeja.

Hyvälaatuiset lasten työkalut ovat kuitenkin myös tosi käteviä näin aikuisemmallekin. Kun lapset ovat kasvaneet, ovat meillä kaikki neljä lasten puutarhavälinettä siirtyneet minulle ahkeraan käyttöön.

Sen lisäksi, että nämä työkalut ovat kivan näköisiä ja niihin liittyy mukavia muistoja, ne ovat ennen muuta näppärän kokoisia monissa ahtaammissa paikoissa, mihin isommat työkalut ovat liian kömpelöitä.

Vastaavia aikuisten työkalujakin saattaa löytyä, mutta niissä on silloin yleensä ihan lyhyt varsi, toisin kuin näissä, missä on tällainen oikeastaan aika kätevä puolipitkä varsi. Ei tarvitse kykkiä niin alas ja varsikin auttaa osaltaan ulottumaan vähän peremmin vaikka jonnekin kasvien sekaan.

Erityisen käteviä näistä ovat keltainen lapio sekä violetti ja pinkki hara.

Haraamisesta tarkemmin tässä jutussa.

Hauskat maitohinkit

Matkaani on elämän varrella tarttunut mukaan kolme erilaista maitohinkkiä. En pysty muistamaan, mistä ne ovat itse kukin ilmaantuneet.

Yksi on emalinen valkoinen, yhden alumiinisen olen maalannut iloisen siniseksi ja kolmas on alkuperäinen alumiininvärinen.

Kesäisin hinkit toimivat mainioina kukka-astioina.

Kukkahinkit voi joko asetella maahan, pöydälle tai muulle tasolle, tai ne on kätevää ripustaa sangastaan roikkumaan jonnekin, vaikka puunoksalle.

Siniseen hinkkiin istutan yleensä kirkkaankeltaisen samettiruusun, joka näyttää siinä ihanalta. Täksi kesäksi siihen tuli kuitenkin iloisenvärinen pelakuu.

Valkoinen hinkki sai asukikseen itse kasvattamani hajuherneentaimen - harmi kun ei vielä istutettaessa tiedä, minkä värinen se tulee olemaan. Valkoiseen toki sopii minkä värinen vain. Odotellaan siis mielenkiinnolla, mikä sattuu tulemaan! Alumiiniseen hinkkiin pääsi tällä kertaa samettiruusuntaimi. Krassikin sopisi hinkkiin hyvin.

Jos kukkahinkin haluaa ripustaa jonnekin, kannattaa astian pohjalle laittaa kevytsoraa salaojitukseksi. Tällöin painoa ei tule niin paljon kuin jos pohjalla olisi soraa, hiekkaa tms.

Vielä tämän viikon ehtii mukaan blogiarvontaan!

Yhteen palkintoon kuuluu neljä Tokmanni Oy:n
lahjoittamaa Iisi-koukkuhenkaria.
Kuvan korut eivät kuulu palkintoon, voittajat pääsevät
täyttämään henkarit omilla koruillaan :)

Alkukesän blogiarvontaani pääsee vielä osallistumaan liittymällä blogini lukijaksi 15.6. mennessä.

Kilpailussa arvotaan kaikkien blogini lukijoiksi liittyneiden kesken näppäriä koukkuhenkareita, jotka ovat hyviä mm. korujen säilytykseen.

Käypä tutustumassa arvontaan tarkemmin ja liity lukijaksi, ellet vielä ole. Palkintoja on yhteensä viisi, joten nyt on hyvät voittomahdollisuudet!

Hara heilumaan!

Kun siemenet on saatu multaan ja taimet nousseet, on pian aika tarttua haraan. Haraaminen on yksi kasvimaan tärkeitä hoitotoimia kastelun ja sopivan lannoittamisen lisäksi.

Haraamalla saa pidettyä rikkaruohot helposti kurissa ja välttyy käsin kitkemiseltä. Lisäksi haraaminen kuohkeuttaa, pehmentää ja ilmastaa maata, mistä kasvit tykkäävät.

Pienellä haralla saa kätevästi poistettua rikkaruohot
aivan taimien vierestä, tässä valkosipulin juurelta.

Erityisen hyvää haraaminen tekee juurikasveille. Moni ihmettelee, kun vaikkapa porkkanat eivät tahdo jaksaa kasvaa ja saattavat haaroittuakin.

Juuri porkkana tykkääkin ahkerasta haraamisesta. Porkkanan kasvua voi auttaa merkittävästi haraamalla, varsinkin jos maa on tiivistä, esim. savimaata kuten meillä.

Kylvösten haraamisessa kannattaa vähän ennakoidakin, sitä on hyvä tehdä jo vähän aiemmin kuin rikkaruohojen puolesta olisi aivan pakko. Näin rikkaruohot eivät pääse edes kasvun alkuun ja kylvetyt kasvit saavat hyvän etumatkan.




Haraaminen kannattaa ajoittaa joko sateen alle, jolloin haraus pehmentää maan sopivasti ottamaan vastaan sadeveden. Tai sitten jonkin aikaa sateen jälkeen maan pinnan kuivahdettua, jolloin haraaminen on helpompaa.

Porkkanoiden haraaminen kannattaa aloittaa
jo taimien ollessa varsin pieniä.
Harata voi varovasti hyvinkin läheltä kasvuriviä.

Haratessa voi myös mullata taimia kevyesti, eli siirtää hyvin varovasti hieman multaa rivienvälistä kasvien juurille, etenkin porkkanat tykkäävät tästä.

Haraamisen jälkeen porkkanoiden on hyvä jatkaa kasvuaan kuohkeassa maassa.

Ihania puutarhatunnelmia

Välillä on mukava kurkistaa muuallekin kuin omaan puutarhaan.

Nopeasti ja vaivattomasti tämä käy tänä keväänä ilmestyneen ihastuttavan P niin kuin puutarha -kirjan avulla. Sain kirjan kustantajalta tutustuttavaksi.

Näin bloggajan näkökulmasta kirjassa on erityistä se, että se on jotenkin blogityylinen, vaikka onkin ihan perinteisen kirjan muodossa.

Paljon kauniita kuvia ja lyhyesti tekstejä, joissa on monia pieniä vinkkejä puutarhahoitoon.

Kirjan vajaat 200 sivua tarjoavat yhteensä 200 toinen toistaan parempaa puutarhaideaa esittelemällä 14 erilaista puutarhakohdetta.

Olipa mukava kokemus pitää pitkästä aikaa käsissä oikein tällaista kaunista kuvakirjaa. Voi rauhassa selailla ja palailla eri kuvien tunnelmiin. Nykyään kun "kaikki" alkaa olla netissä, niin tuossa yöpöydällä on enää harvoin mitään yhtä houkuttelevaa.

Tuntuu, että tunnekokemus on voimakkaampi, kun saman asian saa eteensä kirjan muodossa, kuin että katsoo sen tietsikan näytöltä, mitä tuumaatte?

Miten saada pavunsiemenet itämään?

Noustako vaiko ei? Ylhäällä oikealla näkyvä ruskea, vähän "mädän-
tynyt" kohta lienee yksi pavunalkuja vaivaavista ongelmista.
Saattaisiko tuokin olla etanoiden tekosia? 

Alku aina hankalaa... pavunsiemeniä on joskus vaikea saada itämään maassa. Toisinaan itävät paremmin, mutta usein huonommin, hyvä jos puolet. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?

Minulle on vähän mysteeri, mistä nämä vaihtelut johtuvat. Olen kylvänyt lämpimään maahan, kokeillut sekä liottaen että liottamatta siemeniä, tällä ei ole ollut vaikutusta asiaan.

Olenkin nyt ruvennut varmuuden vuoksi taimikasvattamaan pavunsiemeniäkin, jotta pystyn varmistamaan papujen saannin.

Kasvihuoneen lämmössä pieniin purkkeihin kylvetyt pavunsiemet kyllä itävät, ja maahan istutetut taimet jatkavat iloisesti kasvuaan. Kunhan alkuun ovat päässeet, niin pavut ovat kasvaneet hyvin ja tuottaneet mukavasti satoa.

Selviytyjä!

Kun olen yrittänyt idättää siemeniä maassa, olen peittänyt kylvöksen harsolla, sillä papu tykkää lämmöstä. Harso myös suojaa pikkutaimia innokkailta linnuilta, mistä kerroin herneenkylvö-jutussa.

Sitten huomasinkin, että pienet pavunalut alkoivat nopeasti kadota harson alta. Tuolloin syyllisiksi osoittautuivat pikkuriikkiset etanat, jotka viihtyvät mukavassa kosteudessa harson alla, ja joita on päiväsaikaan vaikea huomata. Jo yksikin pieni etana tuohoaa pikkutaimia käsittämättömän nopeasti.

Kannattaa siis seurata taimien nousemista tarkasti ja mikäli etanoita näkyy, poistaa harso - ja toivoa, etteivät linnut käy niitä enää napsimassa. Suo siellä, vetelä täällä, sanoisin.  

Ehkä tuo harso voi muutenkin aiheuttaa ongelmia. Voisi olla parempi, jos harson saisi joidenkin tukien avulla kohotettua hieman irti nousevista taimista. Silloin harson voisi kenties pitää pidempäänkin paikallaan suojaamassa pikkutaimia.

Jos pavunkasvatuksessa on samanlaisia ongelmia, niin suosittelen niille lyhyttä taimikasvatusta sisätiloissa tai kasvihuoneessa.

Mikä ihana löytö!

Kävin äkkiä hakemassa postin tuosta lähilaatikolta - ja mitä huomasinkaan siinä matkan varrella. Ihan omalla tontillamme, pienen kallion juurella, ihastuttavaa valkokukkaista kasvia.

Vaikken ole kasvia muistaakseni aiemmin missään nähnyt, niin jostain putkahti oitis mieleeni nimi: noiden sievien helmirivisten täytyy olla kalliokieloa! Näinpä tuo tarkistuksen jälkeen tosiaan näyttää olevan.

Kalliokielo on niin erikoisen näköinen kasvi,
että se näyttää suorastaan vähän epätodelliselta
suomalaisessa metsässä.

Kalliokielo onkin mielenkiintoinen kasvi. Se on myrkyllinen kuten kielokin, paitsi että: "maanalaiset osat ovat olleet ihmisille - myös suomalaisille - erittäin tärkeitä. Juurakot ovat kalliokielon ainoa myrkytön osa, ja niiden erittäin suuri tärkkelyspitoisuus on ollut kato- ja nälkävuosina tärkeä hätäleivän ainesosa.

1700-luvulla elänyt taloustieteilijä Pietari Gladd totesi kalliokielon juurakoiden olevan parasta luonnostamme saatavilla olevaa hätäleivän ainesta" (lähde: http://www.ts.fi/teemat/
luonto/1074050739/Kalliokielon
+voimiin+luotettu+vuosituhansia)

Tämäpä onkin hyvä tieto, jos vaikka nämä viljelykset eivät sattuisikaan oikein tuottamaan satoa ;)


Kalliokielo kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa ja Etelä-Suomessakin se on yleinen. Siitä ei ole aavistustakaan, mistä nuo yksilöt ovat tuohon putkahtaneet, ja kauanko ovat siinä kasvaneet. Parikymmentä kukkavartta siinä näytti olevan. Lienevätkö luonnonvaraista kantaa, vai onko ne jossain vaiheessa istutettu tänne? Olemme sentään asuneet täällä yli 20 vuotta, mutta enpä ole noita aiemmin huomannut. Mukava löytö joka tapauksessa.

Juuriselleri - yllättävän helppo kasvatettava

Juuriselleri eli mukulaselleri on ihana kasvis, jonka olen suorastaan pieneksi ihmeekseni saanut kasvamaan melkoisen hyvin. Olen hämmästellyt sitä, että sellereistä tulee niin hyvän makuisia ja ne kasvavat hyvin ilman ihmeempiä vippaskonsteja, selleri vaikuttaa siis kohtuuhelpolta viljeltävältä. Tässä muutamia tärkeimpiä asioita juurisellerin kasvatuksesta.

Tärkeintä on ajoissa = helmikuussa tai viimeistään maaliskuun alussa aloitettu taimikasvatus. Siemenet ovat hitaita itämään ja taimet ovat pitkään hentoisia. Riittävästä kosteudesta huolehtiminen on tärkeää. Kylvös ja pikkutaimet kannattaa vaikka suojata alkuun kevyesti päälle laitetulla muovikelmulla, ei liian tiiviilllä.

Kylvän sellerinsiemeniä suht reilusti, jotta niistä tulee riittävä määrä taimia.

Sanomalehdestä kääräistyihin "purkkeihn" juuri siirrettyjä
juurisellerin pikkutaimia. Taimet saavat kasvaa näissä
siihen saakka, kunnes ne siirretään maahan. 

Taimet kannattaa koulia = siirtää kukin taimi omaan pienehköön purkkiinsa, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat vähän kasvaneet. Kasvu on jatkossakin aika hidasta, joten siksi purkkien ei tarvitse olla kovin suuria. Viiden sentin halkaisija riittää hyvin.

Juuriselleri tarvitsee kohtuupaljon lannoitusta, joten säännöllinen lannoittaminen on tärkeää jo taimikasvatusvaiheessa ja erityisesti myöhemmin.

Sellerintaimet eivät ole kovin hallanarkoja, ne voi istuttaa maahan jo toukokuun puolella. Taimet istutetaan suunnilleen alkuperäiseen syvyyteensä, noin 20 cm:n taimi- ja 40 cm:n rivivälein. Laitan sellereille reilunpuoleisesti kompostia ja lisäksi vielä hiukan rakeista luomulannoitetta.

Sellerintaimet valmiina istutettaviksi maahan. 

Pari-kolme kertaa kesässä lannoitan sellereitä myös pissalla, jonka käytöstä kerroin jo aiemmin hieman, joskus myöhemmin vielä lisää kesäkäytöstä.

Riittävän lannoituksen lisäksi selleri tarvitsee myös suht runsaasti vettä, sellerit tykkäävät kun jaksaa kastella poutajaksoina.

Juuiselleri kasvattaa pitkään lähinnä lehtiä, juurimukula alkaa kasvaa vasta elo-syyskuussa, joten ei kannata huolestua, että mukulat ovat alkusyksystä vielä pieniä. Kasvu jatkuu niin kauan kuin lämmintä riittää, joten sellerit kannattaa nostaa maasta vasta lokakuulla ennen maan jäätymistä. Epäilen, että moni ei malta odottaa juuresten kasvua niin pitkään, että varsinainen juuriosakin kerkiää kasvaa ja siksi luulee, ettei osaa kasvattaa esim. porkkanaa, selleriä ja lanttua.

Lajikkeella on vaikutusta sellerin makuun, osa lajikkeista on hieman kitkeränmakuisia. Kokemukseni mukaan sileäpintaisemmat lajikkeet ovat parhaimman makuisia. Tänä kesänä minulla on kasvamassa Mars-lajiketta, Alabasteria ja Dolvia. Kerron syksymmällä kokemuksiani näiden lajikkeiden maku- ja muista eroista (tässä linkki myöhempään juttuun, missä kerron kokemuksia noista eri lajikkeista).

Tässä ihana lopputulos, joko myöhään syksyllä

tai vasta keväälläkin nautittuna, sillä sellerit

säilyvät kellarissa oikein hyvinä. 

Kun sellerit nostetaan maasta, juuria kannattaa hieman "typistää" vaikka lapionkärjellä leikkaamalla kuitenkin varoen, ettei vahingoita itse mukulaa. Myös naatti katkaistaan jättäen sentin - parin tynkä. Naatin katkaisu käy myös kätevästi lapionkärjellä, kun laittaa nostetut sellerit maan pinnalle pitkälleen pötköttämään.

Jos juurisellereitä on enemmänkin ja käytössä kellari, ne voi säilöä sinne laitettuna johonkin "väliaineeseen", esim. hiekkaan tai turpeeseen tai näiden sekoitukseen.