Mikä ihana löytö!

Kävin äkkiä hakemassa postin tuosta lähilaatikolta - ja mitä huomasinkaan siinä matkan varrella. Ihan omalla tontillamme, pienen kallion juurella, ihastuttavaa valkokukkaista kasvia.

Vaikken ole kasvia muistaakseni aiemmin missään nähnyt, niin jostain putkahti oitis mieleeni nimi: noiden sievien helmirivisten täytyy olla kalliokieloa! Näinpä tuo tarkistuksen jälkeen tosiaan näyttää olevan.

Kalliokielo on niin erikoisen näköinen kasvi,
että se näyttää suorastaan vähän epätodelliselta
suomalaisessa metsässä.

Kalliokielo onkin mielenkiintoinen kasvi. Se on myrkyllinen kuten kielokin, paitsi että: "maanalaiset osat ovat olleet ihmisille - myös suomalaisille - erittäin tärkeitä. Juurakot ovat kalliokielon ainoa myrkytön osa, ja niiden erittäin suuri tärkkelyspitoisuus on ollut kato- ja nälkävuosina tärkeä hätäleivän ainesosa.

1700-luvulla elänyt taloustieteilijä Pietari Gladd totesi kalliokielon juurakoiden olevan parasta luonnostamme saatavilla olevaa hätäleivän ainesta" (lähde: http://www.ts.fi/teemat/
luonto/1074050739/Kalliokielon
+voimiin+luotettu+vuosituhansia)

Tämäpä onkin hyvä tieto, jos vaikka nämä viljelykset eivät sattuisikaan oikein tuottamaan satoa ;)


Kalliokielo kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Aasiassa ja Etelä-Suomessakin se on yleinen. Siitä ei ole aavistustakaan, mistä nuo yksilöt ovat tuohon putkahtaneet, ja kauanko ovat siinä kasvaneet. Parikymmentä kukkavartta siinä näytti olevan. Lienevätkö luonnonvaraista kantaa, vai onko ne jossain vaiheessa istutettu tänne? Olemme sentään asuneet täällä yli 20 vuotta, mutta enpä ole noita aiemmin huomannut. Mukava löytö joka tapauksessa.