Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Näyttää olleen juureksille mieluinen kesä

Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.

Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa. 

Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.

Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia. 

Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi. 

Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.   

Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.

Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin. 

Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.

Tekevälle sattuu...

Tällaista ei olekaan koskaan ennen sattunut, onnistuin kylvämään samaan astiaan esikasvatettavaksi päällekkäin sekä härkäpavun siemenet alle, että lantunsiemenet niiden päälle!

Sieltä ne nousivat sulassa sovussa...

Eipä ole tullut harrastettua tällaista kerroskylvöä aiemmin 🙂

Ihmettelin, kun erilaisia siemeniä kylvettyäni jäi lopulta yli yksi kylvöastia, jossa oli jo mullat valmiina. Muuta en keksinyt, kuin että nämä kahdet siemenet oli menneet samaan vatiin.

Sitä kovasti ihmettelin, että mitä noiden kanssa pitäisi tehdä, kun molempien lajien taimet alkoivat nousta vieri viereen?

Lantut ja härkäpavut sikinsokin sekaisin.

Aikansa annoin niiden kasvaa sekaisin samassa astiassa, mutta eilen viimein, öiden hieman lämmettyä, päädyin istuttamaan härkäpavuntaimet maahan. Ja katsomaan samalla, pystyykö hennompia lantuntaimia pelastamaan niiden seasta.

Pelastetut lantuntaimet.

Ei tuossa onneksi lopulta huonosti käynyt, molempien taimien pelastaminen näytti onnistuvan. Joten nyt pitäisi olla luvassa niin härkäpapuja kuin lanttuakin :)

Joku voi ehkä miettiä, miksi esikasvatan lantut? Se johtuu lähinnä siitä, että lantulla on ristikukkaiskasvina niin monia tuholaisia, joille erityisesti pikkutaimet ovat kovin herkkiä. Kasvihuoneen suojassa kasvaessaan pienet taimenalut ovat turvassa tuholaisilta. Ja kun ne ovat maahan istutettaessa jo vähän isompia, eivät ne ole lainkaan niin herkkiä tuholaisten hyökkäyksille.

Kirjoitin muuten hiljattain oman jutun kovin suositun härkäpavun kasvattamisesta.

Tyytyväistä hyrinää :)

Moni asia on ollut tänä vuonna kasvimaallamme kiireiden vuoksi pahemmin vaiheessa kuin koskaan aiemmin (mm. varhaisperunat istutettiin kesäkuun lopussa :)

Silti olen myös suht tyytyväinen useisiin asioihin; moni kasvi voi jotenkin poikkeuksellisen hyvin, lannoitukset on osuneet kohdilleen ja on pieniä, kivoja uutuuksia, joista nauttia.

Kuten riehakkaasti kiipeilevä ja lonkeroitaan joka suuntaan venyttelyä kiwano -köynnös. Jos ei ole sinulle tuttu, niin kiwano on erikoisen ja hauskan näköinen, värikäs eksoottinen hedelmä, joita on myynnissä isommissa ruokakaupoissa. Ostin viime talvena tuollaisen hedelmän, ja otin siitä huvikseni siemeniä talteen.

Kylvin siemeniä keväällä, ja pieneksi hämmästyksekseni ne itivät erittäin hyvin. Nyt kasvihuoneessa rehottaa useampi voimakaskasvuinen kiwanontaimi.

En erityisemmin odota noista satoa, kunhan huvikseni kasvattelen. Ja varsinkin, kun kiwano ei ole ainakaan minun mielestäni mitenkään erityisen hyvänmakuinenkaan, ainoastaan hauskannäköinen.

Pieniä kiwanonalkuja.

Tuoksu- eli hajuherneet jaksavat ihastuttaa aina.
Huomaan myös olevani kovin iloinen siitä, että meillä on tänä vuonna kasvamassa poikkeuksellisen paljon kukkia hääkukkaprojektini vuoksi. Kukkia on varmuuden vuoksi vähän siellä sun täällä; avomaalla, ruukuissa, kasvihuoneessa, terasseilla...

Niin kivoja kuin kukat ovatkin, niin on niiden hoitamisessa kyllä ollut hommaakin. Jatkossa meille tuskin tulee tällaisia kukkamääriä (vaikkakin vannomatta paras, siemenseosta jäi kyllä jäljelle...), nyt nautitaan joka tapauksessa näistä!

Hyötykasveista ainakin parsakaalit, lantut ja härkäpavut vaikuttavat tänä kesänä poikkeuksellisen onnistuneilta ja hyvin kasvaneilta, se on myös mukava asia.

Tässä kerättynä puolet tämänvuotisesta härkäpapusadosta.

Jösses, mikä lanttu, unikon punastuminen ja muita pikkuiloja

Kasvimaalla odottikin vähän isompi lantunmöllykkä. Ajattelin, että tuo on parasta korjata talteen pikimmiten, ettei vain lähde pilaantumaan.

Tosin mietin, mahtaako tuo olla lainkaan syömäkelpoinen, onko vaikka puiseva tai jotain.

Oli siinä yhdessä lantussa hommaa, ennen kuin sen sai edes halki. Mutta kyllä kannatti, sillä pienistä päällä olevista kauneusvirheistä huolimatta sisus oli aivan priimaa, itse asiassa oikein erityisen makean ja hyvän makuista. En tullut punninneeksi tuota jättiläistä, mutta kyllä se varmaan useamman kilon on.

Puolikas lantusta täytti reilunkokoisen ruokalautasen...

Lanttujättiläinen on saanut kasvaa kaalien joukossa, siellä samaisen harson alla. Ehkä sillä on ollut joku tarve pärjätä noille kilpakumppaneilleen, ja varmaan siellä harson alla on myös ollut tänä kesänä sopivan lämpöistä.

Tästäpä riittää rouskutettavaa isommallekin poppoolle, kenties pitää laittaa jo joululaatikon lanttusosekin pakkaseen. Olisipa kerrankin jouluvalmistelut ennätysaikaisessa :)


Muistattekos, pistin aiemmin pienen videonpätkän sellaisesta unikonkukasta, joka olikin auetessaan yllättäin hennon valeanpunainen. Vaan mitäpä tuo tekikään nyt loppukesästä, otti ja punastui! Mikähän sille tuli? Ei kuitenkaan muuttunut sellaiseksi kuin tavallinen punainen unikonkukka, vaan kehitti itselleen tuollaisen hauskan punaisen raidoituksen. Nyt se on mielestäni entistäkin sievempi, aikamoinen yllättäjä - mitähän tuo seuraavaksi keksii?

Entäpä tämä mukavan syksyinen revonhäntä?
Tämä lähti myös kasvamaan sellaisesta kesäkukkasiemenseoksesta, mistä tuli aika monen sorttista kukkaa. Nämä seokset ovat aina hauskoja yllättäjiä, koskaan ei voi etukäteen tarkalleen arvata, mitä tuleman pitää.

Tämä revonhäntä päätti putkahtaa kasvamaan juuri niistä siemenistä, jotka olin kylvänyt vanhaan, tumman fuksianpunaiseksi maalaamaani kattilaan. Väri on siis tismalleen sama kuin tuon revonhännän.

Nyt nuo kaksi ovat aika hauskan näköiset yhdessä, kuin olisi paremminkin suunniteltu kokonaisuus. Aiemmin tuossa ympärillä kasvoi vähän muitakin kesäkukkasia, mutta ne ovat jo kuihtuneet pois ja tämä yksi jäi jäljelle :)




Kiitoksia muuten ihanista ja mukavista kommenteistanne blogiarvontaani! Ettepä arvaakaan, miten jännää on päästä selville, mitkä jutut teitä lukijoita ovat erityisesti kiinnostaneet.

Ja toisaalta, keitä te oikeastaan tarkemmin ottaen olettekaan, ja kuinka paljon teitä lukijoita onkaan! Noista kävijätilastoista kun ei saa kuin jonkinlaista yhteenvetotietoa lukijamääristä, mutta eivätpä nuo kerro oikeastaan mitään teistä lukijoista.

Mikä hauskaa, suosikkijuttunne näyttävät olevan keskenään hyvin eri tyyppisiä.
Kuka tykkää puutarha-, kuka ruoka- ja kuka tee se itse-jutuista. Tulee sellainen mukava tunne, että juuri mitään postausta ei ole tullut kirjoitettua turhaan, ISO KIITOS TEILLE :)

Myös oikein lämpöisästi tervetuloa te viime aikoina liittyneet uudet lukijat! Lukijamäärä kipusikin tuossa juuri toiselle sadalle :)

Mitä kuuluu kasvimaalle?

Uskaltauduin sadepäivien välissä varovasti kurkkaamaan, mitä kasvimaalle kuuluu.

Lantuille pitää laittaa haraamisen jälkeen kiireesti harso
takaisin päälle, sillä niitä uhkaavat tuholaiset, kuten
kirpat ja rapsikuoriaiset.

Raotin lanttujen harsoa, siellä näytti varsin hyvältä. Harasin lantut nopeasti, vaikkakin maa oli edelleen turhan märkää. Ripottelin niille myös hiukan tuhkaa, sillä lantut pitävät siitä. Lisäksi tuhka karkottaa tuholaisia.

Toisen harson alla parsa- ja muut kaalit ovat myös kasvaneet vallan hyvin, samoin sipulit. Juurisellerit eivät ole edistyneet viileässä juurikaan, mutta ne kerkiävät kyllä vielä hyvin kasvamaan.

Porkkanoiden ja herneiden tilanne näytti huonommalta, ne eivät ole itäneet liiassa märkyydessä juuri lainkaan. Erityisesti harmittaa se, ettei porkkanoita näyttäisi nyt tulevan juurikaan, ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Porkkanoita on enää myöhäistä yrittää kylvää uudestaan, mutta herneitä voisi ehkä vielä koittaa, jos sattuisivat kerkiämään.

Onneksi näin harrastelijaputarhurilla tilanne on sellainen, että kun joku kasvi ei jonain vuonna tuota oikein satoa, niin yleensä joku toinen kasvi kasvaa senkin edestä. Ammattiviljelijöillä tilanne on vähän toisenlainen, olisi toki mukavaa, että satoa tulisi tasaisesti eri kasveista.

Tänä vuonna ainakin näkee sen, mitkä kasvit hyötyvät (todella) runsaasta vedestä, jotta tietää niitä tulevina vuosina kastella oikein olan takaa. Meille näyttäisi olevan tulossa lanttutalvi, lanttuja on kasvamassa ainakin viitisenkymmentä.