Vaan siinä kohtaa olikin sitten tullut joku pahemman luokan ymmärrykatkos. Suunnitelmani ei käynyt remppereiskallemme alkuunkaan; laattojen juoksutukset olisivat sen seurauksena menneet miten sattuivat. Lopputulos oli se, että kiviä oli aivan liian vähän, ei kun tilaamaan lisää.
Vaan mitä, nuo onnettomat kivet olivatkin sillä välin loppuneet koko maasta ja maanosastakin. Seuraava satsi tulisi kuukausien päästä ja sekin oli jo kokonaan varattu. Hyvät neuvot olivat jälleen tarpeen.
Eipä muuta kun kokeilemaan autonavaimista tuttua sähköpostikonstia; viestit kaikkiin Tukholman tienoon ja Viron rautakauppoihin, jos jostain kummasta sattuisi löytymään vähäsen noita pahuksen kiviä. Ja tällä kertaa, kuinka ollakaan, Tallinnasta tuli vastaus, siellä olisi lähes tarvitsemamme kivierä, loistavaa palvelua! Sattuman oikusta tyttäremme oli menossa juurikin Tallinaan ja pienoisten neuvottelujen jälkeen suostui raijaamaan kaljojen sijaan tarvitsemamme kivet. Muutama puuttuva kivenkappale kun etsittiin kotipihasta, saatiin ne juuri riittämään.
Kannattiko vaiva? Kyllä, ehdottomasti, nuo pikkukivet ovat kylppärissä juuri se, mikä ilahduttaa silmää joka ikinen päivä :) Ja ehkä vielä hiukan sitäkin enemmän, kun oli vähän suuremman vaivan ja onnellisten sattuminen takana. Kuva kivistä seuraavassa postauksessa lähiaikoina.
Kaikki muu onneksi järjestyi jollain tavoin, eikä mitään suurempia kosteusvaurioitakaan ilmennyt. Vanhan kylppärin alla oleva betonilaatta oli kylläkin aikalailla märkä, mutta kosteus ei ollut onneksi levinnyt sen laajemmalle. Oli siis korkea aika uusia.
Seuraavaan, viimeiseen osaan
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti