Puulieden lämmössä

Sää on kylmennyt (tai lähinnä yöt) sen verran, että lämmityskausi alkaa jälleen ja pääsee aamusella tuikkaamaan tulet keittiön hellaan.

Elokuun loppupuoli on ollut harvinaisen lämmin, joten poikkeuksellisen pitkään onkin selvitty lämmittämättä.

Nyt tuntuu mukavalta, kun vanha puuhella alkaa jälleen luovuttaa leppeää lämpöään vähän viilenneeseen keittiöön.

Hellaa koristavat sen merkin kertovat hauskat kullanväriset kirjaimet: LEINOLUX.

Muistutukseksi, tänään voi vielä vastata oikealla olevaan kyselyyn. Huomenna syyskuun kunniaksi uusi kysymys :)

Kännykän tärkein ominaisuus ;)

Jälleen tiedossa parit kekkerit, vieläpä ihan perättäisinä iltoina. Erikoista, näyttää kuin olisi melkein päällimmäinen harrastukseni, vaikkei periaatteessa kuulu juuri tapoihini. Ehkä nyt vain on sattunut jonkinlainen juhlakeskittymä - tai sitten jotain iän tuomaa villitystä ilmassa ;)

Mutta mikäs siinä, mukavaa vetää ykköset ylle ja suunnata Kaupunkiin, nyt kun tähän alkaa jo melkein tottua. Ja vielä kun on näin kesäistä, kauniita lämpimiä iltoja, on niistä mukava nauttia hyvässä seurassa.

Pienenä hankaluutena tosin se, että tänne maaseudulle ei kyllä pääse takaisin kovin myöhään illalla. Mutta toisaalta, kun ei ole valvomaan tottunut, alkaa uni yleensä painaa jo niin aikaisin, että on oikeastaan ihan mukavaa päästä painelemaan kotiin viimeisellä kulkuvälineellä.

Iltaisin alkaakin jo olla niin pimeää, että eipä puutarhassakaan ole tuolloin juuri tekoa. Vaan yhtenä iltana piti pilkkopimeässä vielä käydä äkkiä tarkistamassa kasvihuoneen tilanne. Sinnepä juutuinkin sitten "herneaitaan" herneenpalkoja napostelemaan, niin houkuttelevia ne ovat.

Onneksi oli kännykkä mukana, sillä täälläpäin kännykän tärkein ominaisuus - no ehkä puhelumahdollisuuden lisäksi - on mahdollisimman kirkas ja hyvin toimiva taskulamppu. Muista hienouksista ei ole niin väliksi varsinkin kun tuntuu, että noita vempeleitä vähän väliä kastuu, tippuu, katoaa.. Siellä siis kahmin pimeyden keskellä ihanan raikkaita herneenpalkoja, kännykän kirkkaassa valokeilassa :)

Arvaapa, mikä tuhoaa tomaatteja?

Kasvihuoneessa alkoi yllättäin lähes kypsiin tomaatteihin ilmestyä päällipuolelle hiljattain pieniä, pikkusormen pään kokoisia kolosia. En ensin kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota, ei vaikuttanut järin huolestuttavalta. Sitten noita kolosia alkoi kuitenkin tulla samaan tomaattiin lisää, toinen, kolmas... Ja myös muihin tomaatteihin. Lopulta niitä oli jo vaikka kuinka monessa tomaatissa.

Tomaatit alkoivat tietysti pilaantua noiden kolosten ympäriltä ja jouduin heittämään niitä pois. Olin ymmälläni. Tomaatit eivät kuitenkaan ole kovin monen tuholaisen mieleen, ja vihannesyökkösistä ja ansarijauhiaisista on kokemusta aiemmilta ajoilta, mutta tämä ei vaikuttanut kummaltakaan.

Tässä vaiheessa taidankin antaa teidän lukijoiden arvata, mistä koloset voisivat johtua. Huomenna sitten lisää vihjeitä ja paljastus, mistä oli kyse. Laitapa kommenttikenttään veikkauksesi!

Tomaatin tuholainen 

(julkaistu 29.8.)

Eipä rohjennut kukaan veikkaamaan tomaattien tuholaista. Tässäpä lisävihjeitä siitä, miten asia eteni. Pikkuhiljaa koloset tomaateissa vain kasvoivat ja alkoivat olla suurimmillaan jo melkein puolen tomaatin kokoisia. Samassa hoksasin, että tuhoahan on ainoastaan alimmissa tomaateissa.

Silloin tuli mieleeni, voisiko hiirulainen olla löytänyt tiensä kasvihuoneen apajille? Siltähän tuo alkoi kovasti vaikuttaa. Sen verran erikoisempi tuholainen, ettei tullut mieleen kovin nopeasti.

Eipä auttanut muu kuin virittää hiirenloukku kasvihuoneeseen, ja jo seuraavana yönä oli tomaatinsyöjä nalkissa ja tomaatit siltä osin pelastettu.

Vielä on kyselyä jäljellä!

Kesääkin näyttää olevan vielä jäljellä, ja niin on blogin ensimmäistä kyselyäkin :)

Oikealla ylhäällä oleva kysely on vastattavissa vielä elokuun loppuun. Voit siinä ruksia, mikä sinua blogissa erityisesti kiinnostaa - voit valita useammankin vaihtoehdon ja sitten vain klikkaus vote-painikkeeseen!

Muutama päivä siis vielä aikaa, käyhän vastaamassa, tällä hetkellä kokkaajat näyttävät olevan johdossa!

Oikealla alhaalla olevassa laskurissa näkyy sivun näyttöjen määrä koko blogin muutaman viikon olemassaolon aikana. Ihan pian menee rikki yhteensä 2 000 kertaa, olisikohan jo huomenna?

- Kerttuli -

Vaihtelua puutarhapuuhailuun

Vaihteen vuoksi auttamassa hetken ihan oikeissa maanviljelypuuhissa. Isolla porukalla saatiin harvinaisen kauniissa ja lämpimässä elokuun lopun säässä talvipahnat sikoja varten mukavan kuivina riiheen. Kunnon vanhanajan talkootunnelmaa. Lämpimät terveiset isäntäperheelle!

Alavillamaillahallanvaara

No nyt se on jo täällä! Kauneinta, mitä suomenkielestä löytyy, mutta näin puutarhaharrastajan kannalta vähemmän toivottu vieras. Eikä varsinkaan tähän aikaan, elokuun loppupuolella. Kun päivät ovat kuitenkin mukavan lämpimiä ja aurinkoisia ja moni kasvi vielä mielellään jatkaisi kasvuaan.

Onneksi emme kuitenkaan asu alavillamailla, vaan enemmänkin pienen mäen päällä, joten tämä ei ole ihan hallanarinta paikkaa. Täytynee silti nakella herkimpien kasvien niskaan harsonuttua lämmikkeeksi; pavuille, kurkuille ja kurpitsoille. Toivottavasti vielä yötkin tästä lämpenee.

Loput tomaatit pääsivät sisään jatkamaan kypsymistään.

Viikonloppu meneekin jossain Itä-Suomessa, lueskelepa sillä aikaa aiempia postauksia, jos et ole ihan kaikkeen vielä kerennyt tutustua. Pian taas uusien juttujen merkeissä, hyvää viikonloppua!

- Kerttuli -

Se on viisi minuuttia,

kun potut ovat pellolta kattilassa, eiköhän ole riittävä tuoreus ;)

Perunat pesen nopsasti siten, että otan altaassa hiljaa valuvan vesihanan alla kämmenteni väliin pari perunaa, tai pienempiä useammankin, ja pyörittelen niitä toisiaan vasten. Puhdistuvat hyvin, eikä tarvita harjoja ja muita vempeleitä.

Perunanviljelyssä olemme jämähtäneet kahteen hyvään ja varmaan lajikkeeseen, yleisperunana jauhoisempi Matilda ja kiinteämpänä Nicola keittoihin, patoihin ym. Aika varmoja ja satoisia myös luomu-viljelyssä. Varhaisperunana on lisäksi jonkin verran todella aikaista ja vähän harvinaisempaa Barimaa.

Tänä vuonna kasvaa myös uusi tuttavuus. Ostin kaupasta talvella uuniperunaksi kauniin näköistä ja mukavan makuista Marabel-perunaa. Onneksi tajusin ostaa sitä saman tien myös varastoon siemeneksi (älä tee näin ;) - tautivaaran vuoksi ei ruokaperunaa siemeneksi!), sillä sittemmin nuo hyvät perunat loppuivat kaupasta kokonaan.

Vasta myöhemmin lueskelin hiukan Marabelistä, sehän vaikuttaakin mainiolta; satoisa, taudinkestävä ja kaikin puolin hyvä. Onneksi sitä nyt kasvaa omassa pellossa, vaikuttaa lupaavalta.

Mitä porkkanoita!

Kävin kurkkaamassa talviporkkanoiden kasvua. Niiden koko olikin melkoinen yllätys - ne kun ovat vielä parhaassa kasvuvaiheessa!

Talviporkkanana suosimme yleensä Feonia finaa, mutta nyt uutena kokeilussa Karnavit, jota kuvassa olevat jättiläiset edustavat. Ensi talvena ainakin porkkanaa näyttää riittävän, vaikka kuivuuden vuoksi siemenet itivätkin vähän huonosti - onneksi ;)

Monilla kuuluu olevan vaikeuksia saada porkkanaa kasvamaan. Tärkeintä on ahkera kitkeminen alkuvaiheessa, kun pienet hennot taimenalut yrittävät pärjätä rikkaruohoille. Myös harso on hyvä pitämään porkkanakärpäset ja -kempit loitolla.

Myöhemmässä vaiheessa a. ja o. on säännöllinen haraaminen, joka pehmittää ja kuohkeuttaa maata porkkanan kasvaa. Ahkera haraaminen on sitä tärkeämpää, mitä kovemman sorttista maa on, kuten meidän savimaamme (kerron siitä jossain vaiheessa tarkemmin). Sellaisessa porkkana ei tykkää kasvaa, mutta haraaminen auttaa asiaa paljon.

Moni ei myöskään malta odottaa porkkanoiden kanssa riittävän pitkään. Ei kannata lannistua, jos porkkanat ja muut juurekset ovat vielä tässä vaiheessa pienikokoisia, sillä juuresten paras kasvukausi on vasta näin syksymmällä kun vain lämpimähköjä säitä riittää. Kesän ne ovat kasvatelleet naattejaan, ja vasta nyt on juuriosan kasvun aika.

Kasvu jatkuu vielä syyskuun puolellakin, eli kannattaa odotella rauhassa. Meilläkin juurisellerit ja lantut ovat vielä aika pieniä, mutta vielä ne ehtivät kasvaa hyviin mittoihin. Näistä porkkanoista en sen sijaan tiedä, mitähän näistä vielä tuleekaan? Vielä niitä ei voi nostaa kellariinkaan, kun on turhan lämmintä.

Mitä tehdä kesäkurpitsasta?

Äitini kysyi, mitä hän voisi tehdä antamistani kesäkurpitsoista. Vähän vaikea kysymys, sen vuoksi että mahdollisuuksia on niin valtavasti!

Tässä joitain päällimmäisiä vinkkejä helpoimmasta päästä alkaen:

- ihana ja helppo aasialaistyyppinen kesäkurpitsalisuke

- grillattuna tai paistettuna sellaisenaan maustettuina viipaleina
- ratatouille (kesäkurpitsaa, sipulia, paprikaa, tomaattia ja mausteita pannulle. Kasvikset kuullotetaan öljyssä ja haudutetaan kypsiksi kannen alla. Lopuksi päälle tuoreita yrttejä ja/tai persiljaa, nam!)

- ihana ranskalainen avopiiras galette
- täytetyt kesäkurpitsat
- isoäidin kurkkuihin (etikkaiset tuorekurkut) voi laittaa joukkoon myös ohuita kesäkurpitsaviipaleita
- raastettuna mm. jauhelihataikinoihin, leivonnaisiin ym..
- tomaattikastikkeeseen
- "lasagne", jossa pastan sijaan pannulla kuullotettuja kesäkurpitsasiivuja, tosi hyvää!

- limemarinoidut kesäkurpitsasiivut, niihin ohje tässä:

1 pienehkö kesäkurpitsa
1 dl öljyä
pari valkosipulinkynttä silputtuna
1/2 dl limemehua (voi käyttää myös sitruunamehua)
sitruunapippuria

Siivuta kesäkurpitsa pitkittäin aivan ohuiksi siivuiksi, esim. juustohöylällä. Kuivata viipaleita uunissa 140 asteessa puolisen tuntia, niin että ne muuttuvat hieman nahkeiksi. Viipaleet kannattaa levittää leivinpaperille pellille mahdollisimman "ilmavasti" siten, että olisivat osin irti leivinpaperista. Nosta viipaleet kulhoon. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja kaada marinadi kurpitsaviipaleiden päälle, anna maustua mielellään seuraavaan päivään jos maltat ;)

Vain mielikuvitus on rajana kesäkurpitsan käytölle!

Mihin sinä käytät kesäkurpitsaa? Laitapa kommentti!

#hyvä #herkullinen #paras #kesäkurpitsa #vinkki #ohje #resepti #marinoitu #marinoidut #lime #sitruuna

Kerran kesässä

On monia perinneruokia, joita pitää tehdä ainakin kerran kesässä, vaikka osa niistä onkin vähän suuritöisempiä valmistaa.

Tänään oli vuorossa tällainen vähän työläämpi herkku, kaalikääryleet, nyt kun omat kaalit ovat parhaimmillaan.

Kun hommaan ryhtyy, kaalikääryleitä kannattaa tehdä urakalla vähän enemmän, vaikka kokonainen pellillinen. Eikä se lopulta niin työlästäkään ole, kun vauhtiin pääsee. Mikään ei voita itse tehdyn, sopivan siirappisen kaalikääryleen makua!

Vaihtelun vuoksi kaalikääryleet voi myös kypsentää tomaattikastikkeessa.

Jo aiemmin postaamani kesäkeitto kuuluu samaan sarjaan, paitsi että se ei ole lainkaan työläs valmistaa. Kesäkeittopostaus muuten herätti Facebookin puolella aika vilkasta keskustelua, näytti jakavan mielipiteet voimakkaasti puolesta ja vastaan. Osa kertoi saaneensa aikanaan koulussa elinikäisen kammon kesäkeittoa kohtaan. Siinä tapauksessa suosittelen maistamaan jossain tuoreista vihanneksista juuri valmistettua kotikeittiön kesäkeittoa.

Pitäisiköhän joskus pitää ennakkoluulojen karkottamiseksi kesäkeittokekkerit :)

Kestävät marjapensaiden tuet

Harjateräksestä voi tehdä hyvät marjapensaiden tuet seuraavasti: leikkaa pystytukia varten 8 mm:n harjateräs n. 120-140 cm:n pätkiin (pituus haluamasi tuen korkeuden mukaan). Lisäksi tarvitaan toinen kahteen yhtä pitkään osaan leikattu harjateräs (6 metrin pätkä kahtia, tästä tulee rengas kahteen pienehköön pensaaseen).

Taivuta lyhyempien pätkien toinen pää silmukaksi ja työnnä pätkät maahan pensaan ympärille, n. 4 kpl/pensas. Taivuta pidempi pätkä pensaan ympärille tulevaksi renkaaksi ja pujota se tukikeppien silmukoiden läpi.

Näitä tukia voi väkerrellä pikkuhiljaa, meillä näistä on jo useamman vuoden kokemus, hyvin ovat toimineet.

Päivitys: vinkiksi vielä, kun moni näyttää keskikesällä hakevan tietoa marjapensaiden tuista. Nämä tuet (kuten moni muukin malli) on helpointa asettaa paikalleen silloin, kun pensaissa ei ole juurikaan lehtiä, eli loppusyksystä tai keväällä, nyt keskikesällä se on huomattavasti hankalampaa. Näin etenenkin siinä tapauksessa, jos pensaat ovat kookkaita. Kannattaa siis yrittää pärjätä vielä tämä kesä ja odottaa syksyyn, ennen kuin alkaa asetella tukia paikoilleen.

Tästä löytyy ohje toiseen, vähän yksinkertaisempaan pensastuen malliin.

Muita vinkkejä harjateräksen ja teräsverkon käyttöön puutarhassa.

Perinteistä suomalaista ruokaa

Meillä tehdään pitkälti perinteistä suomalaista kotiruokaa - kun se vaan on niin hyvää - toki gluteenittomana. Vaihtelun vuoksi aina väliin kuitenkin vähän eksoottisempiakin kokeiluja.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös ruoanlaitossa pätee useimmiten periaate, että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa.

Innostus ruoanlaittoon kulkee suvussani ja näyttää onneksi siirtyneen eteenpäin myös tytöille. On kivaa, kun kotoa jo pois muuttaneet soittelevat ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan. Nettihän tunnetaan näissä yhteyksissä mutsi ykkösenä tai kakkosena, me äidit olemme se toinen. Vielä on pärjätty aika hyvin tuolle toiselle mutsille, etenkin vaikeimpien kysymysten kohdalla.

Isoäidiltäni odotettiin aina taivaallista omenahyvettä (harmi kyllä, ohjetta siihen ei minulla ei ole, olen kyllä koittanut muilla ohjeilla, aika hyvää tullut). Äidin puolelta mieleeni ei äkkisiltään tule mitään yhtä juttua, ehkä enemmänkin ruoanlaiton monipuolisuus.

Oma bravuurini? - vaikea sanoa, vaihtelee. Hiljattain olin ilahtunut siitä, kun crème brûlée viimein onnistui useampien yritysten jälkeen. Ehkä yksi juttuni voisi olla ihana italialainen jälkiruoka semifreddo, joka tarjoillaan puolijäisenä. Sitä olen kokeillut melkein kaikista mahdollisista marjoista. Kirjoittelen jossain vaiheessa näistä kokeiluista. Jälkkäripuolelle näyttävät siis nämä suosikit menevän.

Yhden tyttären lempiherkku on yksinkertainen kaali-riisi-jauheliha -patani. Siihen silputaan neljännes kaalista hienoksi, kuullotetaan silputun sipulin kera pannulla. Siiretään nämä sivuun ja ruskistetaan jauheliha. Palautetaan kasvikset joukkoon, kaadetaan sekaan kiehuvaa vettä niin, että ainekset peittyvät kunnolla, maustetaan ja vielä siihen päälle desin verran riisiä. Haudutellaan kannen alla juurikaan sekoittamatta, kunnes riisit ovat kypsiä. Tarpeen mukaan lisäillään vettä. Loppuvaiheessa voi laittaa vaikka vähän parsakaalia ja persiljaa.

Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista

Omat tomaatit on niin hyviä, ettei
millään malta edes odottaa niiden kypsymistä.

Mikseivät kaupan tomaatit maistu juuri miltään? Eihän sitä oikein tajuakaan ennen kuin on maistanut itse kasvatettuja tomskuja.

Havahduin tähän jo vuosia sitten annettuani tuttavaperheelle tomaattejamme. Heillä oli tytär, joka ei halunnut lainkaan syödä tomaatteja. Maistoi kuitenkin kasvattamiani ja tykästyikin niin, että muut perheenjäsenet ilahtuneina antoivat hänen syödä kaikki nuo tomaatit.

Nyt on asiasta kirjoiteltu lehdissäkin aika tuoreeltaan. Aiemmin luin jostain, että tomaattien maku hävisi vähän vahingossa siinä, kun kasvijalostuksessa haluttiin valita joku muu tehotalouteen sopiva ominaisuus, tasaisempi kypsyminen tai jotain sinnepäin.

Uusimmassa Tiede-lehdessä (7/2013) kerrottiin, että nyt Amerikoissa ollaan jälleen hakemassa makua takaisin tehotomaatteihin. Vaan sepä ei olekaan aivan yksinkertaista, tomaatissa kun on satoja makuun vaikuttavia erilaisia yhdisteitä.

Ja mitä tutkijat tekivätkään? Maistattivat ihmisillä yli 200 erilaista lähinnä maatiaistomaattilajiketta selvittääkseen ihmisten keskiverron tomaatin ihannemaun.  

Siis yhden ainoan, keskimäärin samalta maistuvan tomaatin, josta tulisi nyt ihmisten valitsema "tomaatin maku". Nyt on tarkoituksena siirtää nämä ihannemaun tuottavat tekijät maatiaislajikkeista tehotomaatteihin, jotta niihin saataisiin viimein tomaatin maku.

Eli kun tällä hetkellä ongelma on se, etteivät tomaatit maistu miltään, niin tavoite on, että kaikki tomaatit maistuvat siltä yhdeltä ja samalta, kompromissitomaatilta. Kun jujuhan on juuri siinä, että kaikki erilaiset maatiaistomaatit maistuvat erilaisilta.

Blogin ensimmäinen kysely

Parasta puutarhasta -blogi on ollut olemassa parisen viikkoa ja on ensimmäisen lukijakyselyn aika. Oikealla olevassa kyselyssä voit ruksia, mikä sinua blogissa erityisesti kiinnostaa - voit valita useampia vastauksia. Ja sitten vain klikkaus vote-kohtaan. Työkalu on valitettavasti vähän kankea ja vielä enkunkielinen.

Kiitoksia joka tapauksessa vastauksestasi jo etukäteen, vastaathan elokuun loppuun mennessä, kiitos!

Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan). Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

No nyt tuli nämä kuvatkin, kun tuli jälleen tehtyä tätä ihanuutta.

Ensimmäisessä kuvassa pizza ennen uuniin menoa - tietysti gluteenittomana, pohjataikina itse tehty.

Toisessa kuvassa valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Meinaa paisua kuin pullataikina

tämä bloggaaminen nimittäin. Puutarha näyttää hiukan yllättäin tuottavan blogattavia aiheita siihen tahtiin, että tahtoo melkein lähteä lapasesta tämä touhu. Täytyy yrittää vähän jarrutella sillä tavalla, että se taikina kuitenkin pysyy siellä kulhossa eikä paisuile minne sattuu - eli lupaan, että pyrkimyksenäni on pitää jutuissa puutarha tai elämä täällä maaseudulla ainakin jonkinlaisena punaisena lankana.

Tämä koko blogihomma lähti minulla vähän nopeasti liikkeelle siinä kesäloman viimeisinä päivinä, mikä lie auringonpistos tullut, eikä muuta kuin tuumasta toimeen. Tämä on myös elämäni ensimmäinen blogi, siksipä olen tämän kanssa ainakin välillä ymmällä kuin Liisa Ihmemaassa. En ole muutenkaan mikään "some-ihminen", joten tässä vasta harjoitellaan, siispä kärsivällisyyttä!

Oikein todella mielelläni kuulisin teiltä lukijoilta kaikkia mahdollisia toiveita ja parannusehdotuksia blogin suhteen. Jonkinlaisia alasivuja pitäisi ainakin piakkoin kehitellä, että saisi tänne aikaiseksi vähän parempaa järjestystä. Ja pieniä arvontojakin on tässä suunnitteilla :)

Pyrin nyt vilkkaimpaan puutarha-aikaan julkaisemaan 1-2 postausta päivässä. Talvea kohti luulisi tahdin vähän rauhoittuvan.

- Kerttuli -

Sadepäivään sopii suolainen piiras

Edessä gluteeniton sienipiiras, takana broileri- ja juustopiiraat.

Kun ryhtyy piiraan valmistukseen, kannattaa samalla vaivalla tehdä vähän enemmän taikinaa ja leipoa useampi erilainen piiras. Jos jotain jää yli, sen voi helposti pakastaa.





Gluteenittoman piirastaikinan voi tehdä monella tapaa, tässä yksi toimiva, hiukan kevyempi versio:

Piirastaikina

75 g margariinia
1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja (esim. sekoitus erilaisista)
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Sekoita kulhossa keskenään pehmeä rasva, kuivat aineet ja maito. Tämä taikinamäärä riittää yhteen halkaisijaltaan n. 28 cm:n piirasvuokaan. Jos teet useamman piiraan, tee vastaavasti suurempi taikina.
Taikinaan voi halutessaan laittaa myös hiukan keitettyä perunaa hienonnettuna.

Taputtele taikina jauhotetuin käsin voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.


Täytevaihtoehtoja

- feta + esikypsennetty parsakaali + kuullotettu sipulisilppu
- haudutettu purjo + vuohenjuusto
- lohi tai kylmäsavulohi + tilli
- broileri + aurajuusto

- esikypsennetyt sienet (esim. kantarelli) + kuullotettu sipuli
- kinkku + juusto
- katkarapu + ananas
- erilaisia juustoja + ananas

Päälle

1 kananmuna
2 dl kermamaitoa (osa voi olla ranskankermaa)
mausteita
(neljään viimeiseen täytevaihtoehtoon lisäksi n. 1,5 dl juustoraastetta. Näihin sopii hyvin myös persilja, jota voi ripotella täyteainesten päälle ennen munamaidon lisäämistä)

Levitä täytteen ainekset pohjalle, ripottele päälle haluamiasi mausteita, sekoita kananmuna ja neste sekä tarvittaessa juustoraaste keskenään, kaada piiraan päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Värillä on väliä

Tapaan tehdä herukoista pakastimeen tällaisia houkuttelevia, monenvärisiä marjakimaroita.
Marjat tekevät kauppaansa paljon paremmin, kuin jos eri väriset marjat olisivat erikseen. Aika helppoa menekin-edistämistä!

Voi tätä yltäkylläisyyttä!

Sade on nyt herättänyt kantarellitkin. Niitä löytyy ainakin kosteimmilta paikoilta. Eipä tarvitse tähän aikaan kaupasta käydä hakemassa juuri muuta kuin maitoa, leipää, kananmunia - ja lisää pakasterasioita.

Eläimiä kun meillä ei tällä hetkellä ole kuin koira. On kyllä ollut niin kanoja, kalkkunoita, lampaita kuin hevosiakin. Ehkä joskus taas vielä jotain. Mutta nyt kerätään kantarelleja!

Kantarellit on hauskoja, kun ne nousevat vuodesta toiseen lähes millintarkasti samoille paikoille, ovat siellä valmiina odottamassa kuin pienet lamput. Kun paikkoja löytää, on sienet helppo käydä keräämässä - kunhan muistaa ne paikat :)

Joskus huonompana sienivuonna melkein huvittaa, kun tismalleen oikealle paikalle saattaa olla noussut vain yksi pienenpieni kantarelli osoittamaan, että juuri tässä sen paikan pitäisi olla!

Kouluun - kunhan pääsis!

Ensimmäinen koulupäivä pitkän, ihanan kesäloman jälkeen. Onneksi satuin olemaan aamulla kotosalla, sillä olimme unohtaneet yhden tärkeän homman - niittää kesän aikana umpeen kasvaneen koulutien ja taksi oli pian jo tulossa.

Siinä tyttären edellä viikatteen kanssa rivakasti heiluessani tunsin itseni hetken viidakon Janeksi raivaamassa tietä lapselleen. Mietin myös, että mahtaakohan kukaan äiti olla saattelemassa lastaan kouluun samoissa merkeissä?

Hyvää ja turvallista koulunalkua kaikille lapsille!

Tekemistä lapsille

Viimeisiä koululaisten kesälomapäiviä viedään.
Ajankuluksi tarjosin hyödyllistä ja vieläpä mieluisaa puuhaa, naulojen irrottamista erilaisista purkulaudoista. Toimii myös hyvänä vasarankäytön harjoitteluna.

Jotta innostus pysyisi yllä, lupasin palkkioksi sentin naulalta.

Heittelin laudat läjään pihalle, ja homma saattoi alkaa. Näitä purkulautoja riittää, joten ei pääse homma ihan heti loppumaan.

Mainio tomaattikastike

Ennen keittämistä.

Se on nyt tomaattien aikaa. Suurin osa tomaateista menee monikäyttöiseen, itse kehittelemääni tomaattikastikkeeseen. Siihen tarvitaan pari-kolme kiloa tomaatteja, pari sipulia, valkosipulia maun mukaan, sokeria puolisen desiä ja saman verran ketsuppia, pari teelusikallista paprikajauhetta, maun mukaan suolaa, yrttejä ja cayenneä. Lisäksi tähän on helppo upottaa kesäkurpitsaa, esim. puolikas keskikokoisesta kurpitsasta tähän satsiin.

Kesäkurpitsa ja tomaatit pilkotaan pienehköiksi paloiksi, tomaateista kannat pois. Sipulit silputaan pienehköiksi. Kaikki ainekset laitetaan kattilaan. Tässä vaiheessa kattilasta voi kaataa pois tomaateista valuvaa nestettä, jos haluaa paksumpaa kastiketta. Keitellään sekoitellen tunnin verran, loppuvaiheessa ilman kantta. Maista ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Purkita puhtaisiin purkkeihin tai pakasta sopivissa rasioissa.

Valmiina pakkaseen.

Kastike sopii melkein mihin vain: tomaattikeiton pohjaksi, oivaksi pastakastikkeeksi, pizzapohjalle, erilaisiin patoihin, kalan kanssa sekä tomaattirisottoon. Erityisen hyvin se toimii kun levittää kastiketta uunipaistin pintaan ennen paistamista.

Sitten kun on tehnyt riittämiin tomaattikastiketta, voikin siirtyä herkullisen paholaisen hillon valmistuksen, ohje löytyy tästä.

Hui, miten paljon tomaatteja!

Runsasta tomaattisatoa "muovihökötyksen" alta - montako löydät?

Loppuviikonloppu taitaakin mennä sadonkorjuun parissa :)

Missäs reseptit?

Joku on saattanut ihmetellä, miksei blogissani esiinny lainkaan varsinaisia ruokareseptejä. Päädyin tälle linjalle lähinnä siksi, kun netistä jo löytyy pilvin pimein toinen toistaan parempia ruokaohjeita.

En myöskään itse käytä arkisessa ruoanlaitossa juurikaan reseptejä, juhlavammat jutut ovat sitten erikseen.

Pääsääntöisesti en siis kirjoittele tänne niinkään tarkkoja reseptejä, vaan enemmänkin vinkkejä sopivista raaka-aineista. Niiden lisäksi kerron erilaisia niksejä ruoanvalmistukseen. Ennen muuta kaikkea sellaista, mitä olen itse aikanaan ihmetellyt tai mistä olen kokenut hyötyneeni.

Kyllä tänne myös varmasti aina silloin tällöin joku kehittelemäni reseptikin putkahtaa, gluteeniton sellainen - ja reseptiä voi toki aina kysellä, jos sellaista kaipaa!

Harjateräs taipuu moneksi

Hajuherne kiipesi kaariporttiin.

Tässäpä jo aiemmin lupaamani postaus; heikkouteni - tai vahvuuteni - miten vain, ovat erilaiset harjateräksestä ja betoniverkosta tehdyt viritelmät pitkin poikin puutarhaa.

Näistä saa edullisesti ja näppärästi värkättyä melkein mitä vain koristeellista, käytännöllistä ja taatusti kestävää: kaariportteja, aitoja, köynnöstukia, hyllyköitä, marjapensaiden tukia, kynttilälyhtyjen pidikkeitä...

Ihmeempiä välineitä ei tarvita. Teräksen leikkaaminen ja taivuttelu kysyy hieman 

sinnikkyyttä ja voimia, mutta lopputulos palkitsee. Rakennelmat ovat lähes ikuisia - mutta niiden paikkaa voi kuitenkin helposti vaihtaa. Teräs ruostuu kauniiksi ja köynnökset ja muut kasvit somistavat rakennelmat.

Hyllykkö kasvihuoneessa.

Tässä vähän ohjetta: Hanki rautakaupasta harjaterästä eri vahvuuksia ja ohuinta betoniteräsverkkoa. Monissa rautakaupoissa on käytettävissä hyvät pihdit, joilla terästä voi jo alustavasti pilkkoa suunnilleen sopiviin mittoihin - on näin helpompaa kuljettaakin.

Hyviin leikkureihin kannattaa investoida. Juuri muita apuvälineitä ei tarvitakaan, teräksestä saa työstettyä monenlaista ilman hitsaus- tai muita välineitä.

Pilko teräkset haluamiisi mittoihin. Taivuta teräsverkon "törröttävät" metallinpäät kauniille kiepille. Taivuttelussa hyvä apuväline on vasaran hamarapuoli (se millä nauloja irrotetaan), vasaran varsi toimii hyvänä vipuna.

Harjateräksenpätkien päiden taivuttelussa voi käyttää apuna myös muita rakennelmia, joissa on sopivia koloja avuksi esim. vanhat metalliset tikapuut, metalliset putkenpätkät ym.

Tästä pääset katsomaan, miten harjateräksestä voi tehdä hyvät, kestävät marjapensaiden tuet. Ja tästä löytyy harjateräksen käytöstä talvella, kynttilälyhtyjen pidikkeitä ja kaunis valokuusi.

Ja tässä kerron harjateräksestä köynnöspapujen tukena.

Takana näkyvä iso kaari on yksi tuista, joiden varaan viritetään rastasverkko mansikkamaan ylle. 

Yllätys, kesäkurpitsaa!

Päätin tehdä perheelle jotain oikein hyvää, täytettyä kesäkurpitsaa vähän paremmalla täytteellä. Siihen tulee koverrettua kesäkurpitsan sisusta, kuorittuja maapähkinöitä, katkarapuja, purjoa, ranskankermaa sekä mausteeksi curryä, tilliä ja vähän cayenneä. Keitettyä riisiä voi myös laittaa.


Tässä vaiheessa kurpitsasiivut

näyttivät lähinnä kengänpohjilta.

Perinteisten puolikkaaksi halkaistujen kesäkurpitsojen sijaan leikkasin kurpitsan tällä kertaa paksuhkoiksi viipaleiksi, joita koversin hieman ja paistoin viipaleet öljyssä molemmin puolin. Näin kesäkurpitsoista tulee maukkaampia ja täytettä on enemmän suhteessa kurpitsaan.

Täytteen kasvikset kuullotetaan pannulla ja yhdistetään katkarapuihin, pähkinöihin sun muihin täytteen aineksiin. Laitetaan ne "kengänpohjat" uunivuokaan, ripotellaan vähän suolaa molemmille puolille, lusikoidaan täyte päälle ja paistetaan uunissa.


En vain muistanutkaan, että jostain syystä juuri katkaravut ja maapähkinät eivät ole muutoin kaikkiruokaisen nuoren neitimme makuun. Niinpä hänen kommenttinsa olikin, että kaikkein parasta tässä ruoassa oli, yllätys - kesäkurpitsa!





VINKKI: Maapähkinät voi kuoria siten, että huuhtoo ne ensin siivilässä ja paahtaa sitten uunissa alhaisessa lämmössä puolisen tuntia. Tämän jälkeen kuoret irtovat helposti ja pähkinät maistuvat hyvälle. Jos kiire, voi nopeuttaa siten, että uunin sijaan "kypsentää" pähkinöitä mikrossa keskiteholla.

Kirsikan juurelle ilmestyi tomaatti

Hiljattain istutetun kirsikkapuun juurelle putkahti jostain kasvamaan tomaatti, mistä lie siemen lennähtänyt? Tuskin se tomaatteja ehtii tehdä, mutta kasvakoon siinä, kun kerran on paikan valinnut.

Grillaillen

Pistettiin tulet huvimajan grilliin, kun oli koko perhe koolla. Haettiin vihanneksia kasvimaalta, ja vähän muita aineksia kaupasta.

Grillaamme ihan perinteisesti puugrillillä, mikä näyttääkin yllättäin nousseen suureen suosioon, mielenkiintoisia ilmiöitä.

Kaikkien mielestä ehdottomasti parhaan makuista oli kasvimaan laidasta vasta haettu maissi. Juuri maisiin kohdalla itse kasvatettu on ehkä sata kertaa parempaa kuin kaupasta saatava! Johtunee ainakin osin siitä, että maissin sokeri alkaa hajota tärkkelykseksi heti kun tähkän irrottaa kasvista, eli maissi pitäisi saada kypsennettyä mahdollisimman nopeasti korjuun jälkeen.

Jollet kasvata kovin monta vihannesta, niin maissi ainakin kannattaa ottaa valikoimaan.

Maissintähkän ydin on kova kuin mikä ja siksi paloittelu on vähän vaikeaa. Kypsentämätön tähkä napsahtaa kuitenkin kiltisti poikki siten, että tarttuu tähkään molemmin käsin ja yksinkertaisesti vääntää sen katki sopivista kohdista.

Olisiko jo maissia?

Jokohan?

Maissin kypsyydestä on vaikea olla varma. Periaatteessa silloin, kun "töyhtö" on muuttunut ruskeaksi ja tähkän pää tuntuu pyöreältä. Mutta milloin töyhtö on sopivan ruskea? Yleensä yrittää ottaa liian aikaisin. Ja jos raottaa keskenkasvuisen maissin suojuslehtiä kurkistaakseen jyviä, niin lehtiä ei tahdo saada kunnolla takaisin paikalle tähkää suojaamaan.

Maissi onkin yksi harvoja eksoottisempia kasveja, joka on jäänyt meillä viljelyyn. Yksi maissintaimi tuottaa Suomen oloissa pari tähkää.

Juuri sopivia!

Muista eksoottisemmista kasveista on tullut kokeiltua ainakin munakoisoa, paprikaa, erilaisia meloneja..

Ovat kuitenkin meillä aika epävarmoja, kesästä kun ei voi koskaan etukäteen tietää.

Satoakin pienestä määrästä tulee niin vähän, yksi pieni munakoiso silloin, toinen tällön, ettei niille ole oikein järkevää käyttöä.

Kiinnostavia nämä eksoottisemmat kasvit joka tapauksessa ovat ja tarjoavat myös silmänruokaa, vaikkapa munakoiso ihanine violetteine kukkineen, joten ilman muuta kokeilemisen arvoisia mieluiten kasvihuoneessa.

Tämä kesä olisi kyllä ollut aivan loistava melonikesä, harmi ettei tullut nyt laitettua.

Näppärät irtokarkkirasiat

Toinen pakastin täyttyi, onneks on vielä kolmas!

Pakastamiseen käytän paljon kaupoista saatavia muovisia irtokarkkirasioita. Ovat tosi käteviä ja sopivan kokoisia moneen tarkoitukseen. Rasiat voi pestä tiskikoneessa ja ne kestävät käytössä jopa vuosia. Rasioissa olevat tarrat kannattaa irrottaa ennen tiskikoneeseen laittamista, sillä ne voivat irrota koneessa ja tukkia poistosiivilän.

Toki karkkien kertakäyttöpakkauksina rasiat ovat melkoista tuhlausta ja varmaan (toivottavasti) niistä jossain vaiheessa luovutaan, osin näyttääkin jo siirrytyn isoihin muovipusseihin. Karkkirasioita voi kysellä irtokarkkeja myvistä kaupoista. Kulahtaneemmat rasiat käyvät hyvin taimikasvatukseen!

Ei se oo niin justiinsa, jatko-osa

Osa 1
Osa 2

Vielä kuulin sen viikonloppuisen muuttokeikan yhteydessä tyttäreltäni, että on myös ollut menossa samantyyppisessä vapaa-ajanasussa kuin äitinsä siihen lähikauppaan. Mutta kun sattuu olemaan se vähän parempi kauppaliike siinä Kaupungin keskustassa, niin poikaystävä ei ollut oikein ihastunut ajatuksesta. Vaan meni silti.

Ei ne omenat kauas puusta putoile...

Sadettimen pisaroiden tanssia

voisi katsella lähes loputtomiin. Kun pienet vesipisarat auringonvalossa kimmeltäen hyppivät, pyörivät ja laskeutuvat pehmeästi juomaksi janoisille kasveille.

Tänä kesänä sitä onkin saanut tehdä. Onneksi vesi tulee kaivosta, jossa vettä riittää. Kastella kannattaa pilvisellä säällä, tai aamulla tai illalla, ei pahimman paahteen aikaan.

Maa alkoi jo olla kuivaa kuin autiomaassa, mutta toissayönä vettä sitten tulikin roppakaupalla, tältäköhän tuntuu sademetsässä? Tämän sateen jälkeen nyt jo ennätyksellisen satoisat kasvit varmasti räjähtävät kasvuun. Herneaita alkaa pian olla kuin Jaakon pavunvarsi, eilen rakentelin sille lisätukea tikkaiden varassa ;)

Ei se oo niin justiinsa, osa 2

Osaan 1

Meikkaamisen suhteen olen myös laiska. Yleensä työmatkalla sen teen, jos sille päälle sattuu. Töihin ovat toistaiseksi onneksi päästäneet sellaisena kuin olen.

Silmänympärysvoiteitakaan en osaa käyttää, paitsi kerran yritin kuurin vähän parempaa tavaraa. Tepsihän se, tavallaan. Rypyt vähenivät kun silmänympärykset turposivat niin, että tuli kunnon pussit silmien alle. Tökötti sai jäädä.

Ollessani neljissäkymmenissä yksi tuttavani oli vähän huolestunut, kun en sitä ympärysvoidetta käyttänyt. Hän käytti. Olin katsovinani, että olisikohan hänellä silti ollut noita rypynalkuja vähän enemmän kuin minulla.

Sitäpaitsi, kun on elinvuosia kertynyt ja on matkan varrella tullut naurettua ja joskus vähän itkettyäkin, niin miksei sitten saisi noita ryppyjä olla?

Ensimmäinen kukkakaali keitoksi

Tänään syötiin kesäkeittoa, sitä pitää ehdottomasti tehdä ainakin kerran kesässä. Tuoreesta perunasta, pavuista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista ja herneistä tehty
keitto vie kielen mennessään ja on aivan eri ruoka kuin eineskeitot.

Juju on onnistua keittämään keitto siten, että vihannekset säilyvät sopivan rapsakoina. Laita ainekset kiehumaan veteen pienin välein edellä mainitussa järjestyksessä. Mausta ja lisää suurus, jossa rasvaa, pieni määrä jauhoa ja maitoa. Pinnalle persiljaa. Kiitokset naapuriin kukkakaalintaimista!

Tänään kypsyi myös odotettu ensimmäinen pitkulainen Roma-tomaatti. Ei kuitenkaan ollut sellaisenaan aivan erityisen suuri makuelämys, mutta sehän onkin tarkoitettu ennen muuta säilöttäväksi. Kaunis tuo joka tapauksessa on.

Näillä helteillä monenmoista satoa pukkaa siihen tahtiin, että meinaa jo alkaa tehdä tiukkaa keretä sitä säilöä.

Ei se oo niin justiinsa, osa 1

Onneksi täällä maalla ei ole niin väliksi, voi olla miten ja suunnilleen minkänäköisenä lystää. Nautin vapaapäivistä, kun ei tarvitse laittaa tukkaa ja ajatella, mitä päälle pistää. Joskus kylillä käydessä kyllä pikkaisen mietityttää, kehtaako sitä ihan suoraan pellolta lähteä.

Toisinaan olen lapsilta kysynyt, voinko tämännäköisenä lähteä. Yleensä lupa on tullut, kai ovat tottuneet "tyyliini".

Illat ja sunnuntait ovat pahimpia, kun pitää mennä sinne ABC:lle sitä maitopurkkia hakemaan. Siellähän voi tulla vastaan vaikka joku kaupunkituttava. Mahtaisi hämmästyä rentoa lookiani, jos nimittäin sattuisi tunnistamaan ;)

Eilen tuli kuitenkin minunkin rajani vastaan. Olimme kaupungissa tyttäreni luona muuttoa tekemässä ja olisi pitänyt mennä niissä siivousverkkareissa siihen viereen oikein Stockmannille tyttären tyhjiä viunapulloja palauttamaan. Ei ollut pulloille muuta pakkausta kuin kenkälaatikko, kun kaikki muovipussit oli muussa käytössä. Tähän keikkaan en suostunut.

Osa 2 huomenna...

Ja pahoitteluni vielä, että tänään ei tullut varsinaista puutarha-asiaa. Se onneton pienipäinen piuha katosi kuin maa olisi sen niellyt, enkä saanut kuvia ulos kamerasta. Kaikkia muita piuhoja kyllä piisaa. Huomenna paremmalla onnella :) - Löytyihän se piuha lopulta ihan siitä samasta nipusta, missä ne muutkin piuhat ;) Ja onneksi löytyi, sillä kävikin ilmi, että se onkin suurempi aarre, vain juuri sen kameramallin piuha, jollaista ei mistään enää saa.

Nälkäinen lapsi

Sieniä ei kuivuuden vuoksi ole täällä tällä hetkellä lainkaan. Onneksi niitä oli sillä kertaa, kun silloin päälle 10-vuotias tyttäremme oli aikanaan kipeänä yksin kotona. Yritti soittaa äidille töihin, mitä voisi syödä, mutta äiti ei voinut vastata kun oli kokouksessa.

Näppärä tyttö meni pihalle, kävi keräämässä kantarellit lähimetsästä ja teki sienikastikkeen. Uusavuttomuutta ei ollut havaittavissa.

Melkoinen herneaita

syntyi lähes vahingossa. En tiennytkään, että herneestä voisi saada komean "aidan". Kylvin rivin hernettä, se sattuikin olemaan korkeaa lajiketta ja sen molemmille puolille rivit, ne taas olivat matalaa sorttia.

Tästä kasvoikin tuuhea ja korkea "herneaita", jossa syötävää riittää! Korkeutta tällä on parisen metriä.

Etualalla muuten näkyy teräsverkosta taivuttelemani aita, jollainen on tukena myös hernekasvuston sisällä. Erilaiset teräshökötykset ovatkin intohimoni ja niitä puutarhassamme riittää. Niistä lisää lähiaikoina!

Päivitys:
Jäin miettimään, mitähän lajiketta nuo korkeat herneet mahtoivat olla - ja paljonko niille oli luvattu korkeutta. Luulin jo, etten saa tätä koskaan selville, kun ei siemenpussia löytynyt. Sittemmin syyssiivouksia tehdessäni löysinkin rivin päästä siemenpussin, joka oli vielä aivan lukukelpoinen. 

Lajike oli Alderman ja sen kerrottiin kasvavan 100-150 cm korkeaksi. Mittasin huvikseni aidan korkeuden elokuun alkupuolella, se oli silloin 245 cm! Tuon jälkeen olen joka vuosi kylvänyt samaa lajiketta, ja kasvu on ollut ihan yhtä hyvää.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa on vinkkejä herneen kylvöön.

Bensat tuppaa unohtumaan

Piti eilen tehdä jotain tärkeää, ostaa bensaa, mutta unohdin. Onneksi ei kuitenkaan autoon, vaan ruohonleikkuriin.

Tänään lähti armas puolisoni samalle asialle. Laitoin oikein kanisterin keskelle rappusia, ettei vaan unohdu - vaan onnistui silti kävelemään ohi ja etsiskeli kanisteria paikoiltaan liiteristä. Lähti se kanisteri lopulta kuitenkin matkaan.

Katselin keittiönikkunasta, kun herra kurvasi pitkän tovin päästä takaisin pihaan, mutta kääntyikin saman tien takaisin kohti kylää, vaikka ruoka oli jo pöydässä. Yleensä näin ei tapahdu.

Oli jäänyt huoltsikalla suustaan kiinni ja se tankattu kanisteri oli unohtunut siihen Nesteen pihaan. Siellä se onneksi odotteli samoilla sijoillaan.

Kyä ny ruahonleikkuu taas sujuu!

Hääjuhlat, ihanaa!

Pääsimme viime viikonloppuna koko perhe pitkästä aikaa hääjuhliin, olipa kivaa! Jo juhliin valmistautuminen viritti mukavasti tunnelmaan.

Kun emme ole aikoihin häissä olleet, lueskelimme etukäteen väliin pienissä paineissakin etikettiohjeita pukeutumisen suhteen: ei mustaa, punaista eikä valkoista, helma ei polven yläpuolella, hiukset kiinni, ei voimakasta huulipunaa. Mietimme, kuinka vakavasti nämä pitää ottaa.

Otimme riskin ja teimme  suunnilleen kaikki nuo "karmeat" etikettimokat - vain huomataksemme, että niinhän kaikki muutkin olivat tehneet! Sulauduimme siis lyhyine mekkoinemme ja avoimine hiuksinemme joukkoon erinomaisesti.

Miksei kukaan missään kertonut, että nämä "säännöthän" onkin nimenomaan tehty rikottaviksi ;)

Jakaannuimme majoittumaan useampaan eri paikkaan, joihin veimme tuliaisina korillisen vihanneksia ja marjoja.

Kiitoksia P & M:lle mukavista juhlista ja onnea vielä kertaalleen!

Kaupungissa(kin) tapahtuu

Tuli siis aika viskata kulahtaneet verkkarit ja "pultsarinkengät" (kuten siskoni ne ystävällisesti nimesi) nurkkaan odottamaan, laittaa tukka hyvin, lakata varpaankynnet ja pistää sandaalit jalkaan.

Mukavaa välillä palata kaupunkiin, tapahtuu sitä näemmä täälläkin. Täytyypä tutkia tarkemmin, mitä kukkaisviikoilla olisi tarjolla.

Tyttäret soittelivat kotoa, olivat innostuneet kokkailemaan, kyselivät neuvoja sushien tekoon ja lusikkaleipiin sopivaa hilloa - olipa mukava tulla kotiinkin!