Vinkki: minne tunkea kerätyt lehtokotilot?

En mitenkään rakasta lehtokotiloiden keräämistä. Se on suuritöistä, aikaavievää ja vielä jotensakin vastenmielistä puuhaa.

Myös kerättyjen kotiloiden käsittely tekee homman hankalaksi, minne ihmeeseen tunkea kätevästi kaikki sadat tai jopa tuhannet kotilot? Kiehuvaa vettä suositellaan, mutta miten pitää sitä koko ajan käden ulottuvilla? Tai etikkaa - mutta sitä kuluisi litratolkulla. Ja mihin sitten laittaisi etikka-kotilo -sekoituksen? Kotiloita on myös suositeltu tunkemaan pulloon tai purkkiin - mutta mitä tehdä niiden kanssa tämän jälkeen?

Valitettavasti ei maitoa, vaan
lehtokotiloita Suomesta 🙂

Siellä niitä majailee tölkin pohjalla.

Lopulta keksin mielestäni oivan ratkaisun tähänkin tyhjistä maitotölkeistä, kun niitä pyöri taimikasvatuksen jäljiltä kasvimaan reunoilla. Tölkkiä on helppo kuljettaa mukana kasvimaalla, ja kotilot saa kätevästi tungettua sinne. Tölkin saa myös helposti suljettua siten, etteivät kotilot pääse karkuun.

Lopuksi koko tölkin voi hävittää esimerkiksi polttamalla. Tosin roihu saa olla aika iso, jotteivät kotilot tukahduta tulta. Tämän parempaa konstia en ole tähän mennessä keksinyt. 

Jos on vähän sydämettömämmällä päällä, voi tölkkiin livauttaa myös kuivaa tuhkaa, johon kotilot tukahtuvat varsin nopeasti. Tai sitä etikkaa. Tällöin tölkin voinee hävittää sekajätteiden mukana. Jälleen siis maitotölkeille aiempien lisäksi uusi käyttötarkoitus puutarhassa :)

Pihaan livahti pari luumupuuta

Keltainen on huomattavasti isompi.

Huomasin tässä yhtäkkiä, että tämä pieni mukava tämän kevään tapahtuma pääsi tapahtumaan ihan hiljaisesti, ilman että huomasin siitä täällä kertoa. Kerrotaanpa siis näin jälkikäteen, ja vielä tämä on kuitenkin varsin tuore juttu.

Olen kaivannut jo pitkään luumupuuta tai paria, luumut olisivat niin mukava syysherkku. Pihassamme kasvaa muutama vanha omenapuu, yksi oikein hyvätuottoinen päärynä ja pari suureksi varttunutta kirsikkapuuta. Mutta joukosta on puuttunut luumu.

Tänä keväänä sain viimein korjattua tilanteen. Tein reilu kuukausi sitten visiitin puutarhaliikkeeseen. Teki mieli yhtä keltaista ja yhtä punaista luumulajiketta, jotta tarjolla olisi vähän erilaisia sortteja.

Päädyin tässä tilanteessa itsepölytteisiin lajikkeisiin, sillä todennäköisesti nämä eriväriset lajikkeet eivät kuki samaan aikaan, eivätkä siten pystyisi pölyttämään toisiaan.

Punaluumuksi valikoitui Kuokkala ja keltaiseksi vähän erikoisempi ranskanluumu Reine Claude d'Oullins.

Punainen taas paljon pienempi.

Uusista hankinnoista innoissani istutin puut aivan saman tien. 

Keltaluumu kukki tänä ensimmäisenä vuonnaan kolmella kukalla. Nyt kovasti odotan, josko jostain niistä jo kypsyisi ensimmäinen luumu 🙂

Löytyykö sinulta hedelmäpuita, ja jos niin mitä hedelmälajeja?

#luumu #lajike #luumupuu #keltaluumu #punaluumu #puutarha #hedelmäpuu

Herkkiksetkin vihdoin maahan 🙂

Lämpömittari alkoi näyttää viimein sellaisia lukemia, että uskaltauduin istuttamaan maahan herkimmätkn taimet - maissit, pavut sekä kurpitsat ja kurkut.

Hyviltä näyttävät pavuntaimet
tässä vaiheessa. Saapa nähdä,
kuinka ne pärjäilevät.

Myös kurkuntaimet ovat hyvin hyväkuntoisia, toivottavasti myös pysyvät sellaisina. Viime vuonna oli tosi hyvä kurkkuvuosi, oli ihanaa nautiskella koko kesän
ajan tuoreista, herkullisista kurkuista.

Maissintaimille viritin vielä lisäsuojaksi
muutaman ylimääräisen valokatteenpalan.

Kylmyyden lisäksi toinen, ehkä jopa pahempi vitsaus, on nopeasti villiintyneet lehto- ja muut kotilot. Niiden takia olenkin tyytyväinen, että tuli kylvettyä nämä erityisen herkät kasvit hyvissä ajoin. Sen ansiosta taimet ovat nyt varsin vankkoja, ja kestävät toivottavasti paremmin tuholaisten hyökkäyksiä.

Kiri, kiri, hääkukkaset!

Hui, enää reilu kaksi viikkoa h-hetkeen, eli tyttären juhannushäihin, jonne yritän itse kasvattaa koristekukat.

Viileä, tai suorastaan kylmä alkukesä on hankaloittanut projektia huomattavasti, ja nyt vielä lisähaastetta tuovat räjähdysmäisesti levinneet lehtokotilot.

Saa nähdä, riittääkö nyt viimein lämmennyt sää tarjoamaan riittävän loppukirin, näin toivon 🙂

Tämä tarhaneito ehti aukaisemaan
nuppunsa kukista ensimmäisenä.

Pisimmällä ovat luonnollisesti ensimmäisenä eli maaliskuun alussa kylvämäni kukantaimet, jotka pääsivät jatkamaan kasvuaan laatikoihin lämpimälle kasvihuoneen seinustalle. Ne ovat jo isoilla nupuilla ja muutama kukkakin löytyy, joten näiden osalta ajoitus osunee kohdilleen. 

Pelkästään nämä eivät kuitenkaan läheskään riitä, vaan täydennykseksi tarvittaisiin vielä runsaasti muitakin kukkasia.

Pisimmällä ovat nämä laatikoissa kasvavat.

Olen toiveikas myös kasvihuoneessa tomaattien lomassa kasvavien kukkasten suhteen. Sen sijaan ulkona maassa kasvavien kukinnasta taidamme päästä nauttimaan vasta häiden jälkeen.

Myös tällainen pikkuinen kukkii jo.
Tästä minulla ei ole aavistustakaan,
mikä laji tämä on? 

Onneksi juhannuksen aikaan saanee tarvittaessa lisäapuja myös luonnonkukista, joten vielä ei ole toivoa menetetty 🙂

Voihan lehtokotilo!

Voi rähmä, nyt ne tulvahtivat meillekin. Mikä omituisinta, vielä muutama päivä sitten tilanne oli varsin normaali, ja sitten yhtäkkiä, yhdessä yössä lehtokotiloarmeija vyörähti tsunamin lailla lähes koko pihaamme. 

Aiemmin siellä täällä liikuskeli yksittäisiä, ensin pienempiä, ja vuosi vuodelta yhä suurempia yksilöitä. Nyt noita iljetyksiä on yhtäkkiä miltei kaikkialla, useita tai pahimmillaan jopa useita kymmeniä neliöllä, voi yök.

Pieneltä alueelta pienessä hetkessä
kerätty kotilosaalis.

Juuri nyt tilanne vaikuttaa aika toivottomalta. Täällä on lääniä ja pusikkoa niin, että hävittäminen tuskin tulee millään keinoin onnistumaan. Enkä aio käyttää loppuelämääni lehtokotiloiden noukkimiseen. Ja voihan hääkukat, eipä tullut tällainen uhka mieleen! Niitä yritän tässä nyt ennen muuta suojailla. Toivottavasti myös kasvihuone saisi jäädä rauhaan.

Ostin ensi hätiin kupariteippiä, tiedä onko siitä suurempaa apua. Semminkään, kun kaikkien kukkapenkkien reunassa ei ole oikein mitään, minne kupariteipin kiinnittäisi. Koivutisle tai -terva voisi olla seuraava kokeiltava ase.

Toiveikkaana yritän ajatella, jos tämä olisi nyt jonkinlainen"alkuräjähdys", johon löytyisi joskus myöhemmin jonkinlainen kauhun tasapaino. Tosin vaikea keksiä, mitkä linnut tai matelijat pystyisivät tekemään selvän tällaisista kotilomääristä. Pitäisi olla aikamoisia albatrosseja tai jättiliskoja.

Tässä vaiheessa kiinnostaisi ennen muuta tietää, mistä kaikista hyötykasveista lehtokotilot tekevät selvää, onko jotain kasveja, jotka saavat olla niiltä rauhassa? Tuhoavatkohan ne perunanvarretkin?

Viljelylaatikoita siellä, viljelylaatikoita täällä :)

Pistäydyin sukuloimassa pääkaupunkiseudulla. Tämän vuoden ilmiö näyttää olevan, että vähän joka kerrostalon pihaan on pystytetty uusia viljelylaatikoita. Mukava juttu, toivottavasti tämä jää pysyvämmäksikin ilmiöksi ja leviää edelleen, sillä mahdollisuuksiahan riittää.

Sadon lisäksi kaupunkiviljely tarjoaa mukavaa yhteistä tekemistä, josta yleensä myös lapset kovasti nauttivat. 

Kävin katsastamassa tyttären laatikot Laajasalossa. Myös äitini pihassa Vantaalla kyseltiin laatikkoviljelystä kiinnostuneita, kuten olen huomannut myös monessa muussa paikassa.

Oletko sinä huomannut viljelylaatikoiden lisääntyneen, tai harrastatko jopa itse laatikkoviljelyä? 

Löydät blogistani runsaasti luomu-puutarhanhoitovinkkejä, jotka soveltuvat hyvin myös laatikkoviljelyyn!

Nokkoskäytettä tulille!

Heti kun kevään ensimmäiset nokkoset ovat varttuneet kerättävään korkeuteen, on hyvä laittaa ensimmäinen erä nokkoskäytettä valmistumaan. Nokkoskäyte on loistavaa lannoitetta, mutta sen valmistumisaika on varsin pitkä, parisen viikkoa. Joten ei oikein auta, jos asiaan havahtuu vasta silloin, kun sille olisi jo tarvis. Näin minulle on yleensä aiemmin käynyt.

Tänä vuonna hääkukkaprojektini on kuitenkin saanut minut terästäytymään niin tämän kuin monen muunkin puutarha-asian suhteen. Luulisin, että nokkoskäyte voisi olla parasta mitä hääkukanalkujen jouduttamiseksi voisi parin viikon päästä, kesäkuun alkupuolella tarjoilla. 

Ilmaista lannoitetta tekeytymässä :)

Niinpä keräsin nyt litrakaupalla nuoria nokkosenversoja ja laitoin ne veden kanssa astiaan tekeytymään. Tästä pääset lukemaan vähän perusteellisemman juttuni tästä erinomaisesta "taika-aineesta".   

Mukavaa helatorstaita!

Ei tarvi kylvää hokkaidokurpitsaa vielä maaliskuussa... :)

Lupasin kertoa tämän vuoden sarjanani hokkaidokurpitsan kasvatuksesta, joka on minulle täysin uusi tuttavuus kasvimaalla.

Ihastuin hokkaidokurpitsan herkulliseen makuun ja mukavaan rakenteeseen ostettuani sitä kaupasta viime syksynä. Nappasin tämän vuoksi siemeniä talteen. Ja kun ei ollut kokemusta tämän kasvattamisesta, kylvin siemenet varmuuden vuoksi jo maaliskuussa.

Hokkaidokurpitsa on kuitenkin osoittautunut varsin nopeakasvuiseksi, olen ollut vähän ihmeessä sisätiloissa runsaana rönsyilevän ja kukintansa jo aloittaneen kurpitsaviidakon kanssa.

Harvinaisen kylmä kevät on tehnyt sen, etten ole juuri uskaltanut kiikuttaa näitä hallanarkoja taimia ulkosalle, saati istuttaa. Vähän heikoista olosuhteista huolimatta taimet kuitenkin näyttävät ihmeen hyväkuntoisilta.

Nyt kun on vähän lämpimämpiä öitä luvassa, ajattelin riskeerata ja istuttaa ainakin toisen taimista ulos. Saa nähdä, miten sen kanssa käy.

Summa summarum, sanoisin, että huhtikuu voisi olla jatkossa sopiva ajankohta tämän kylvämiselle.

Tästä pääset katsomaan, mitä taimille kuului kesäkuun puolivälissä.

Hääkukantaimia siellä, hääkukantaimia täällä!

Tänä keväänä puutarhassani on ollut vähän poikkeuksellista puuhaa, sillä olen luvannut yrittää kasvattaa koristekukkaset tyttäreni juhannushäihin. Olen myös luvannut kertoa projektin etenemisestä täällä blogissani, tästä pääset sarjan ensimmäiseen osaan. 

Tämä viileä kevät on tuottanut kasvatukseen omat haasteensa. Aloitin taimikasvatuksen maaliskuussa, ja siitä eteenpäin taimia onkin ollut vähän joka paikassa. Arvioisin, että erilaisia kukantaimia on yhteensä ehkä tuhatkunta, mahdotonta laskea niitä. Kylvin kukat Virosta aikoinaan ostamastani siemenseoksesta, jossa on mm. kehäkukkaa, ruiskaunokkia ja monia muita. 

Yhden erän kylvin perinteiseen taimikasvatus-
astiaani pulkkaan. Se olikin näppärää, sillä matkalla kasvihuoneeseen 
oli vielä huhtikuun puolivälin jälkeen paksu lumihanki :) 
Pulkka pääsi ihan "oikeisiin hommiin", se oli kätevää kiskoa
 taimineen hankea pitkin kasvariin valohoitoon.
Nämä ovat viimeistä, maalikuun lopulla kylvämääni erää.

Kun en oikein tiennyt, mikä olisi sopiva ajoitus, kylvin siemeniä varmuuden vuoksi kolmena eri ajankohtana - maaliskuun alussa, puolivälissä ja lopussa. 

Huhtikuun lopulla säiden hieman lämmettyä aloitin taimien varovaisen ulkoilutuksen päiväsaikaan, toukokuun puolella siirsin taimiastiat kasvihuoneeseen.

Sittemmin olen istutellut taimia vähän sinne sun tänne - kasvihuoneeseen tomaattien lomaan, maahan kasvarin lämpimälle seinustalle, laatikoihin sekä erilaisiin tunneliviritelmiin. Ensimmäiset taimet alkavat nyt olla pian nupuillaan. 

Ensimmäisenä istutettuja taimia laatikossa lämpimällä
kasvihuoneen seinustalla. Nämä taimet ovat ensimmäisestä,
maaliskuun alussa kylvämästäni erästä.

Näille maaliskuun puolivälin taimille viritin ylimääräisistä
valokatteenpaloista lämpimän tunnelin.

Nämä taimet saavat nauttia tomaattien lomassa
kasvihuoneen lämmöstä.

Saapa nähdä, miten tämän projektin kanssa käy, onko juhannuksen aikaan sopivasti ja riittävästi kukkasia? :)  

 

Vihdoista viimein, blogiarvonta suoritettu!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Blogissani on ollut arvottavana Mikko Virran kirjoittama ihastuttava Luontoretkelle Viroon -kirja, jossa esitellään 30 kiehtovaa luontokohdetta eri puolilta Viroa.

Kiireideni vuoksi tämän Gummeruksen lahjoittaman kirjan arvonta on hieman viivästynyt, pahoittelut siitä.

Arvontaan osallistui 16 henkilöä yhteensä 20 arvalla. Arvoin voittajan Random.org:n avulla, joka arpoi voittonumeroksi 17. Tämä tarkoittaa, että kirjan voittaja on Kalle, lämpimät onnittelut! Laitan Kalle sinulle sp viestin, niin pääset kertomaan minulle osoitteesi kirjan postittamista varten.

True Random Number GeneratorResult:
17
Min: 1, Max: 20

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, oli myös tosi mukava kuulla suosikkipaikoistanne Virossa. Suurimman suosion taisi saada Tartto. Siellä en ole vielä koskaan itse käynyt, pitäisiköhän ottaa tämän kesän kohteeksi? 

Kävin itse Virossa pitkän koronatauon jälkeen nyt vappuna, ja oli taas niin hienoa ja mukavaa, tässä vielä pieni tunnelmapläjäys tältä reissulta.