Syksy - vuodenajoista parhain?

Syyskuu on edennyt puoliväliin, on aika kurkata, mitä kuuluu syyskuun kyselylle - löytyykö lukijoista enemmän kevät-, kesä-, syksy- vai talvi-ihmisiä?

Tilanne on tällä hetkellä aika yllättävä, syksyihmiset ovat selkeässä johdossa! Aika vastakkaista sille, mitä syksystä kuulee monesti puhuttavan, vaikka onhan silläkin vankat kannattajansa. Ja mikäs on ollessa näin upeana syksynä. Selittyisiköhän tämä tuloskin ainakin osittain sillä, että tämä vuodenaika on parhaillaan meneillä, ja tällä kertaa aivan poikkeuksellisen hienona. Itse en ainakaan muista yhtä lämpimänä ja aurinkoisena näin pitkään jatkunutta syksyä.

Jos olisimmekin nyt vaikkapa keskellä harvinaisen kauniin, runsasluminen talven hohtavine hankineen ja sopivin pikkupakkasin, niin olisikohan se saanut eniten kannatusta? Näin veikkaisin. Vielä ehdit käydä klikkaamassa suosikkivuodenaikasi oikealla ylhäällä olevassa kyselyssä ja voit vaikuttaa lopputulokseen!

Kiitoksia mielipiteensä jo tähän mennessä kertoneille, terveisiä Suomen Turusta, jossa taitaapi ruveta pian satamaan...

Ristiin rastiin syksyisen Suomenmaan

Viime ajat on olleet melkoista seikkailua itään, etelään ja länteen. Nyt viikonloppuna matka vie jälleen Itä-Suomeen, taas kerran juhlien merkeissä, ihan kaksien. Samolla suunnilla ja samoissa merkeissä meni viime viikonloppukin, tosin hiukan etelämpänä.

Silloin huomasin matkalla yllättäin ensimmäiset syksyn merkit, ruska on jo alkanut puissa. Kotikonnuilla tähän ei ole kesäisen sään jatkuessa tullut kiinnitettyä huomiota, vaan näkyihän noita keltaisia lehtiä palattua siellä kotipihassakin. Se on aina jotenkin vähän surumielinen merkki, pian ovat puut paljaana lehdistä. Mutta tässä säässä se ei kyllä tunnu ollenkaan samalta kuin joskus aiemmin.

Viikolla tuli myös piipahdettua parikin kertaa Pääkaupungissa, ja heti alkuviikosta matka vie entiseen läntiseen pääkaupunkiin. Mukavahan se välillä on matkustaa, mutta kyllä liika on liikaa. Yhdestä reissusta tässä unohtui kiireessä matkalaukkukin matkasta, olipahan sitten kotona valmiiksi pakattuna odottamassa seuraavaa lähtöä...

Kaiken huipuksi juuri tuli taas uusi juhlakutsu parin viikon päähän, hyvän ystävän puolen vuosisadan juhliin :) Mutta että pitääkö kaikki monen vuoden juhlat sattua tähän parin kuukauden sisään?

Puutarha on nyt joutunut olemaan aikalailla oman onnensa nojassa. Onneksi se kuitenkin juuri tähän vuodenaikaan ehkä talvea lukuun ottamatta parhaiten luonnistuu, ei tarvitse kastelusta ja muusta juuri huolehtia ja iso osa sadonkorjuusta on jo tehty. Lähinnä juurekset ovat vielä maassa - ja parsakaalit työntämässä viimeistä satoaan.

Potunnostoa olen jatkanut iltaisin vähän kerrallaan, pian alkavat kaikki olla kellarissa. Iltasella kävin taas keräämässä kasvihuoneesta "vähän" tomaatteja, kilokaupalla lämpimän syksyn kypsyttämiä, täysin poikkeuksellista tähän vuodenaikaan. Samalla hämmästelin kasvihuoneen vielä aivan täydellisiä salaatteja, syyskuun puolivälissä! Kesäkurpitsatkin edelleen kasvaa rehottavat, satokauden pituus alkaa pian muistuttaa Välimeren oloja.

Hakusessa: puutarhakahvila

Puutarhakahvila olisi mielestäni lähellä täydellistä liikeideaa; toinen toistaan parempia herkkuja tarjolla vehreässä, silmiä hivelevässä keitaassa.

Vaan tällaisia ei tietääkseni juurikaan ole, yhden ainoan olen toistaiseksi onnistunut löytämään, Helsingin Kalliossa sijaitseva Villipuutarha. Kävinpä sitä kurkkaamassa taannoisella matkallani Pääkaupunkiin. Vaan harmillisesti olivat sulkeneet kahvilan ennenaikaisesti, kun tyypilliseen tapaani säntäsin sinne viime minuuteilla. Pääsin siis katsastamaan kahvilaa vain ulkopuolelta ja ikkunoista sisään kurkkien. Ei ihan vastannut odotuksiani, toki voi olla, ettei kasvillisuus enää näin loppukesästä ollut parhaimmillaan. Silti odotin enemmän juuri tältä puutarhaosastolta.

Kun eivät kerran kahvilan ovet auenneet, poikkesin lähistöllä noutamassa sushia hyviä arvosteluja saaneesta Mikura sushista. Eipä ole turhaan kehuja saanut, viehättävä pieni paikka ja maistuvia olivat sushit.

Tyttäreni vinkkasi toisesta, kuulemma erittäin viehättävästä puutarhakahvilasta, jonne ikävä kyllä on vähän pidempi matka. Se löytyi Keski-Puolasta pienoisesta Torunin kaupungista, jossa olin keväällä käymässä tyttäreni luona. Kahvila oli tietenkin löytynyt pian sen jälkeen, kun olin lähtenyt pois paikkakunnalta.

Jos tiedossasi on viihtyisä puutarhakahvila jossain päin, niin laitapa siitä mielellään kommenttina vinkkiä!

Edelleen kesäisen lämpimässä Pääkaupungissa oli toki muutoinkin mukava piipahtaa. Jo aamuvarhainen matkanteko kohti etelää halki sumuisten maisemien oli pieni elämys, auringon häämöttäessä välillä sumuverhon takaa valkoisena pallona. Pääkaupungin kasvattina on aina hieno hetki, kun astuu junasta nykyisin katetulla rautatieasemalla, vetää syvään kaupunki-ilmaa ja katoaa vilskeeseen.

Valovuoden verran on Pääkaupungin elämä kuitenkin muuttunut niistä ajoista, kun reilu parikymmentä vuotta sitten sieltä tänne susirajan taakse loikkasimme. Pelkkä kävely Citykäytävän halki on melkoinen viestinnällinen ilotulitus kaikille aisteille, www.sitäsuntätä ja kaikkeamahdolllista.fi.

Toinen toistaan erikoisempia ilmiöitä, joista täällä muutaman tunnin matkan päässä ei osata uneksiakaan - vaikkapa foodlab tai tunnesykkeesi jne jne... Tällaisen maalaistädin pään sisäinen kovalevy täyttyi hetkessä, tuon lyhyen Citykäytäväpätkän kuljettuani olin kaikesta tykityksestä kuin maratonin juossut.

Kaupunkiin saapumisen jälkeen päivän toinen hieno hetki onkin se, kun saa jälleen hypätä pohjoista kohti lähtevään junaan ja jättää hässäkän taakseen - palatakseen sinne taas sitten joskus.

Sienestellen

Edessä lampaankäävät kananmuna- ja korppujauhokylvyssä,
takana pannulla lähes valmiiina.

Viikonlopun sieniretken saalis oli hämmästyttävän hyvä aivan ihmeen harvinaisen kuivasta syksystä huolimatta. Jostain kummasta sienet ovat saaneet sen verran yökastetta tai muuta kosteutta, että ovat päässeet nousemaan.

Saaliiksi kertyi sankollinen rouskuja, jotka päätyivät suolasieniksi ja useampi litra kantarelleja. Ne olivat kyllä piiloutuneet kuivuudelta tosi syvälle sammalen suojiin. Jollei olisi tiennyt paikkoja, olisivat jääneet löytymättä, ja jäi niitä varmaan silti piileksimään koloihinsa.

Myös lampaankääpiä löytyi mukavasti. Niistä saa erinomaisia pihvejä, kun kastaa lakit kananmunaan, kierittelee ne korppujauhoissa (meillä tietty gluteenittomissa, vähän suolaa ja pippuria sekaan) ja paistaa pannulla rapsakoiksi. Sienen malto muuttuu paistettaessa hauskan kirkkaan keltaiseksi ja maku on mainio, ehdottomasti kokeilemisen väärti!

Kuivuudesta huolimatta kannattaa siis mennä sienimetsään, vaikka vaikea uskoa, että sieltä mitään löytyisi. Jos lämpimät kelit jatkuvat, voi sienikausi kestää pitkäänkin.

Keitäs täällä käypi?

Erikoinen tilastojen maailma on myös auennut tämän blogin myötä. En arvannutkaan, että blogiin liittyy myös erilaisia kävijätilastoja.

On hauskaa seurata, miten te lukijat tänne ja täällä seikkailette. Teitä näyttää tulevan vähän sieltä sun täältä, yllättäin eniten Suomesta, mutta ulkomaanihmisiäkin näyttää mahtuvan joukoon, eniten Saksasta ja USA:sta - jotain kiinnostusta siis siltäkin suunnalta ;)

Katselukertojen määrä kasvaa tasaisesti, on tällä hetkellä vajaata sataa päivässä, yhteensä 2 000 katselukertaa tuli täyteen tuossa elokuun lopulla, blogin oltua vajaan kuukauden ikäinen. Katselukertojen laskuri näkyy sivun oikeassa laidassa alhaalla.

Aamulla ja varsinkin illalla on isoimmat piikit, päivällä hiljaisempaa. Eniten tulijoita näyttää olevan omppukoneilta, mutta niistä toisistakin lähes yhtä paljon.

Suosituimmat jutut ovat olleet Mainio tomaattikastike, Yllätys, kesäkurpitsaa!, Tomaateja 11 eri lajiketta sekä Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi.

Terveiset kaikille lukijoille, tervetuloa uudelleen!

- Kerttuli -

Paholainen, miten hyvää hilloa

Paholaisen hillo on toinen must, jota tomaateista täytyy ehdottomasti tehdä ihanan tomaattikastikkeen lisäksi.

Paholaisen hillon makeankirpeä maku on parhaimmillaan paahdetun vuohenjuuston kanssa. Se sopii erinomaisesti myös broilerin lisäkkeeksi. Italialaistyyppisessä ravintolaketjussa oli aiemmin tarjolla loistava pasta-annos, jossa pastan päälle tulee paahdettuja vuohenjuustoviipaleita, artisokansydämiä ja paholaisen hilloa.

Tässäpä ohje paholaisen hilloon

1 kg tomaatteja
kaksi paprikaa
pari chiliä tai caeynnepippuria
muutama valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
2 tl yrttimaustesekoitusta
1/2 dl etikkaa
5 dl hillosokeria tai 1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

Pilko tomaatit pieneksi, poista kannat ja laita kattilaan. Silppua paprikat, valkosipulinkynnet ja halutessasi chilit pieneksi ja lisää ne sekä mausteet ja etikka kattilaan. Keitä parikymmentä minuuttia. Lisää sokeri ja keitä vielä muutama minuutti. Purkita kuumana puhtaisiin purkkeihin. Tämä herkku kannattaa säilöä mahdollisimman pieniin purnukoihin, sillä kerralla sitä ei kulu kovin paljoa, eikä avattu purkki säily siinä missä avaamaton.

Joissain ohjeessa näkyy paljon enemmän sokeria. Tässä olevalla pienemmälläkin sokerimäärällä saa hyvin aikaiseksi onnistuneen paholaisen hillon. Joukkoon voi halutessaan laittaa myös omenan pilkottuna, tai muutamankin - ja sipulikin sopii.

Perunannosto alkakoon!

Matildoja matkalla kellariin.

Sää on pysytellyt suorastaan käsittämättömän lämpimänä, mutta syystöihin kuten perunannostoon täytynee silti jo ryhtyä - edellisvuoden kokemuksista oppineena.

Viime vuonna sain nimittäin nostettua vain osan perunoista, kun sitten alkoivatkin runsaat, jatkuvat sateet. Meidän savimaassamme ei perunapellolle ollut silloin asiaa, eipä pottuja olisi edes erottanut saviklimpeistä. Sateita kestikin aina marraskuun loppuun saakka, jolloin oli lyhyt kuivempi jakso. Väliin oli jo ollut pientä pakkastakin, mutta ajattelin silti kokeilla, josko loppujen perunoiden nosto vielä onnistuisi.

Yllätyksekseni maasta löytyikin vielä tuolloin hämmästyttävän hyväkuntoisia pottuja. Keittelin niitä pienen koe-erän ja kysyin Puolisolta, huomasiko hän niissä mitään erikoista. - No jotenkin tuoreen ja hyvän makuisia, oli vastaus ;) Eipä ole aiemmin tullut nostettua perunoita marras-joulukuun vaihteessa. Seuraavana päivänä siitä, kun sain potut ylös, tulikin kovempi pakkanen ja maa peittyi lumeen!

Nyt on perunannosto aikalailla toista lämpimässä auringonpaisteessa. On suuri nautinto poimia savimaasta kuivia, puhtoisia pottuja, joita vielä näyttää tulevan runsaanlaisesti.

Sipulisoppaa

Sipulit ovat tänä kesänä kasvaneet oikein tosihyvin, ja niinpä päästään nauttimaan moneen kertaan ihanan höyryävää sipulisoppaa - jota muuten meillä lapsetkin jostain kumman syystä himoitsevat.

Olen yrittänyt löytää täydellisen sipulikeiton salaisuutta siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.
Sain sellaista kerran kauan aikaa sitten hiukan erikoisessa paikassa, sellaisessa lähinnä kuppilan tyyppisessä jossain Sipoon perukoilla.

On yritetty valmistaa oikeaoppiset uunissa paahdetuista luista keitetyt lihaliemet ja muut, mutta silti lopputulos ei ole ollut normia erityisempää.

Vaan nyt tuli kyllä lähes vahingossa aika onnistunutta, eikä salaisuutena ollut kai muu kuin se, että hauduttelin sipulisilppua rasvassa (kylmäpuristettua rypsiöljyä ja voita, olisiko tässä se taika?) harvinaisen pitkään ennen liemen lisäämistä, niin että sipulit jo melkein tarttuivat padan pohjaan. Pieni määrä paprikajauhetta antoi mukavaa väriä, kuten myös soijakastike. Ja valkoviiniä täytyy tietysti lorauttaa mukaan!

Muurinpohjapannua

Viikonloppuna tehtiin lasten toiveesta muurinpohjapannua, yksinkertaista herkkuruokaa omista - tai miksei kaupankin - kasviksista.

Tähän käy melkein mikä hyvänsä kasvis; porkkana, sipuli, lanttu, selleri, purjo, keräkaali, kyssäkaali, kesäkurpitsa, parsakaali, paprika... Voi valmistaa pelkästään kasviksista, tai sitten laittaa mukaan lihaa tai vaikkapa sieniä.

Kasvikset suikaloidaan ja kypsennetään pienessä öljymäärässä nimen mukaisesti muurikalla, mihin ne lisätään kypsymisjärjestyksessä. Saavat jäädä hiukan rapsakoiksi, al dente. Maustamiseen sopii hyvin soijakastike ja yrtit, loppuvaiheessa voi myös lisätä sinihomejuustoa tai vaihtoehtoisesti balsamicoa.  

Sopii hyvin suuremmallekin porukalle, jos vain muurinpohjapannussa kokoa riittää. Kun keittää lisukkeeksi vaikka pottuja, on kokonaisuus riittoisampi.

Syyskuun kysely - lempivuodenaikasi?

Kiitoksia kaikille elokuiseen kyselyyn vastanneille! Kokkaajat näyttivät vieneen voiton (10 - 6) - vaikka tämän pitäisi oleman puutarhablogi ;) Toivottavasti puutarhaharrastajia löytyy kuitenkin niistä, jotka eivät tällä kertaa vastanneet. Täytyypi yrittää ottaa molempia huomioon!

Syyskuussa kysymys kuuluu, mikä on sinulle mieluisin vuodenaika; oletko kevätkeiju, kesän lapsi, syksyn ystävä vai talvi-ihminen?

Itse pidän ennen kaikkea siitä, että Suomessa on niin monta erilaista vuodenaikaa - ja lempivuodenaikojakin on useampia - keväällä herkkä ja lisääntyvä vihreys sekä lämpö, syksyllä sadonkorjuu ja kuulaat, raikkaat syysilmat, talvella valkeat hanget. Suosikkieni joukosta puuttuu kesä - onhan sekin mukavaa, mutta kesällä kaikki vihreys ja muu tuntuu jopa liian ylitsepursuavalta, ja on itikat ja muut riesat.  

Vaikka vuodenaikojen vaihtelu on kiva ja piristävä asia, niin olen monesti miettinyt, miten paljon hommaa se meille pohjoisen asukeille teettääkään - pitää olla sukset, luistimet, eri vuodenaikojen vaatteet ja kengät, aurinkorasvat, grillit, veneet sun muut vermeet - joita kaikkia sitten käytetään vain lyhyt aika vuodessa.

Ennen kun kerkiää kerätä edellisen kauden tavarat talteen, on pitänyt jo kaivaa seuraavat esille. Ja lapsille tunnetusti ne edelliset tamineet on yleensä jo käyneet pieniksi... Aikamoista hommaa, ja tuntuu melkoiselta tuhlailulta, kun kaikkea pitää olla niin monin erilaisin kappalein!

Mielenkiintoista nähdä, millaista kannatusta mikäkin vuodenaika saa - mikä on veikkauksesi suosituimmuudesta? Olisiko kesä, vaikea sanoa?

PÄIVITYS: Kyselyn tulos oli sellainen, että syksyihmiset veivät selkeästi voiton. Muut vuodenajat saivat keskenään tasaisen kannatuksen (syksy 11, kevät 8, kesä 8, talvi 9).