Vihdoin, valtaosa tomaattilajikkeista kypsiä

Ulkosalla, terassilla ja parvekkeella kasvaneet tomaatit on olleet tänä vuonna tosi hidaskasvuisia, vaikka tuli kylvettyäkin ne ihan hyvissä ajoin helmi-maaliskuussa. Samaa on sanonut moni muukin tomaatinkasvattaja, enkä oikein tiedä, mistä tämä voi johtua? Liekö syynä kesän säätilat, ehkä erityisesti heinäkuinen hellejakso, pysähtyikö tomaattien kehittyminen tuolloin?

Nyt on onneksi tilanne muuttunut parempaan päin, elokuu on ollut sopivan lämmin tomaattien kypsymiselle, niinpä nyt löytyy samanaikaisesti kypsyneenä vajaata kymmentä eri tomaattilajiketta.

Lajikkeet kuvassa vasemmalta alkaen aakkosjärjestyksessä: Black cherry (U), Costoluto fiorentino (U). Golden jubilee, Golden sunrise (L), Hundreds & thousands (U), Malinowy kapturek, Orange Queen ja viimeisenä ihana Tigerella (L). 
U=minulle uusi lajike, L=lempilajikkeeni.

Lisäksi on vielä muutama lajike, joissa ei ole vielä tai juuri tällä hetkellä kypsiä tomaatteja. Nämä ovat lempi-kirsikkatomaattilajikkeeni keltainen Cereza amarilla, kiva pihvitomaatti Canestrino sekä kelpo amppelitomaatti Tiny tim.

Tämän vuoden uusista lajikekokeiluista Black cherry ja Malinowy kapturek ovat osoittautuneet oikein hyvänmakuisiksi, joskaan eivät kovin runsassatoisiksi. Hundreds & thousands on hauska satoine pikkutomaatteineen.

Avomaalla kasvavan Costoluto fiorentino
-tomaatin lehdet alkavat jo kovasti kellastua.

Costoluto fiorentino-lajikkeen siemenpussissa oli maininta, että se pärjäisi avomaallakin. Niinpä istutin kokeeksi toisen taimen ihan taivasalle, ja toisen isoon ruukkuun katetulle terassille. Avomaan yksilökin on kyllä tuottanut jonkin verran tomaatteja, mutta kyllä terassilla olevassa sadon määrä on ainakin kaksinkertainen, tomaatit ovat siinä myös huomattavasti kookkaampia. 

Tämä oli sinänsä mielenkiintoinen ja uudenlainen kokeilu, sillä en ole aiemmin juuri kasvatellut tomaatteja ihan taivasalla. Olen ajatellut, etteivät ne oikein menestyisi näin. Avomaantomaattien kannalta kesän säätiloilla on varmasti ratkaiseva merkitys. Tämä kokemus kyllä rohkaisi jatkamaan avomaakokeiluja tulevaisuudessakin.

Tästä pääset lukemaan lisää kokemuksiani erilaisista tomaattilajikkeista vuosien varrelta.

Kukkakuulumisia

Kerroin aiemmin paristakin kukka-asiasta, joiden kuulumisiin lupasin palata.

Nämä olivat asuntomme varjoisalle etupihalle sijoittamani krassiamppeli sekä tyttäreni autotallista heinäkuussa löytyneet daalianmukulat.

Molemmille kuuluu oikein hyvää!

Amppelissa kasvaa kaksi eri väristä
köynnöskrassia.

Krassiamppeli näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin varjoisassa kasvupaikassaan. Tuossa ulko-ovemme vieressä on sekin hyvä puoli, että amppeli saa varsin hyvää hoitoa, kun tuosta tulee kuljettua ohi useita kertoja päivässä. Tulee nypittyä kuihtuneet kukat pois ja kasteltua hyvin säännöllisesti. 

Myös heinäkuussa ämpäriin istuttamani tyttären daalianjuurakot ovat lähteneet innolla kasvamaan, ja ensimmäiset kukatkin on avautuneet. Uskoisin siis, että ne ehtivät hyvin vahvistua ja kerätä voimaa selviytyäkseen jälleen ensi talvesta siellä autotallissa 😊

Vielä kolmaskin kiva pieni kukkajuttu, yksi hieman hitaanlainen tuoksuherne avasi nyt viimein elokuun puolivälissä ensimmäisen kukkansa ja paljasti siten viimein värinsä 😊

Se on kauniin fuksianpunainen, mikä sopiikin erinomaisesti tuohon pinkiksi maalaamaani maitohinkkiin, johon olen tuoksuherneen istuttanut.

Ensimmäinen ihana paprika valmistunut 😊

Tämä on pieni, odotettu juhlahetki, ensimmäinen ihanan oranssi paprika on viimein kypsä 😊 Mielestäni hieman myöhään tänäkin vuonna, mutta kuitenkin huomattavasti varhemmin kuin viime vuonna, jolloin olin kylvöjen kanssa liikkeellä huomattavan myöhään. Silloin ensimmäinen paprika kypsyi vasta lokakuun puolivälissä, nyt siis pari kuukautta aiemmin.

Erityisesti minua ilahduttaa se, miten ihana tämä paprikalajike on, jo iloisen värinsä ja myös makunsa puolesta. Olen iloinen myös siitä, etten ole aiemmin oikein onnistunut paprikankasvatuksessa, mutta nämä kasvavat komeina lähes itsestään 😊

Seuraavia kypsiä paprikoita joutuu nyt kyllä hieman odottamaan, koska muut paprikanalut ovat vielä aikalailla vihreitä. Mutta onhan tässä toivottavasti vielä kesää jäljellä 😊 

Viime vuonna siirsin paprikat syyskuun lopulla ruukuissaan ulkoa sisälle, ja ne jatkoivat hienosti kypsymistään.

#paprika #puutarha #rivitalo #oranssi 

Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Jaksaako krassi kukkia varjossa?

Nyt tulee mielenkiintoinen pieni koe. Teki mieli jotain väriläiskää varjoisalle etupihalle, jonne vain ilta-aurinko hieman osuu. 

Krassi olisi mukava väriläiskä etupihalle. 
Amppeli on suoraan keittiömme ikkunan
edessä, niin sitä olisi kiva katsella keittiöstä,
jos jaksaa kukkia...

Köynnöskrassin siemenet itävät hyvin, ja nyt oli muutama ylimääräinen taimi. Niinpä päätin kokeilla näiden kahden asian yhdistämistä - krassia amppeliin varjoisalle etupihalle. Katsotaan miten käy, jaksavatko ne kukkia?

Amppeli ilahduttaa nyt aina kun sattuu vilkaisemaan ulos keittiön ikkunasta - ja
tietysti myös aina kotiin tullessa 😊

Krassiahan näkee etelämpänä Euroopassa suurina kasvustoina ihan villinä. Kasvustot taitavat kyllä yleensä sijaita aika aurinkoisilla paikoilla.

Pihkään jouduin kyllä odottamaan ennen kuin krassinkukat suostuivat paljastamaan värinsä... 😊 Halusin jotain muutakin kuin kirkkaan oranssia.

Krassista tulee myös mieleeni edesmennyt Kerttu-isoäitini (jolta olen bloginimimerkkini lainannut). Muistan krassin yhtenä hänen lempikasveistaan. Hän kasvatti sitä aina mökillä - ja melkoisen varjoisassa paikassa, kivien kolossa suurten puiden varjossa. Nyt odotellaan, pärjäävätkö minun varjokrassini, vai miten niiden käy?

Viimein värikäs kevätistutus

Kerroin aiemmin ihanan värikkäistä kukkaistutuksista, joita näin pääsiäisen Saksan-reissullani vähän joka talon edustalla. Siitä asti on mieleni tehnyt vastaavaa, mutten ole onnistunut löytämään täältä meiltä oikeanlaisia kukkia.

Nyt on meilläkin iloinen väriläiskä 
ulko-oven edessä. 

Ainakin piti olla joitain sipulikukkia, vähän orvokkeja ja ehdottomasti erivärisiä esikoita. Nyt lopulta Helsingin-reissultani onnistuin löytämään tarvittavat kukkaset, ja sain tehtyä "pääsiäisistutukseni" 😊

Istutin kukkaset vanhaan sinkkivatiin.
Edessä oleva naamaorvokki on minusta
jotenkin erityisen hauska 😊

Istutus on minusta tosi kiva, katsoo sitä
mistä vinkkelistä vain. Myös keltaiset 
hyasintit olivat mukava "piste i:n päälle".

Eipä kyllä olisi meidän sääolotkaan olleet aiemmin tällaiselle kovin suosiolliset - ja vieläkin pitää nostaa istutus öiksi ulkoa lämpöisempään suojaan. Jännä nähdä, miten pitkään kukkaset kestävät hyvinä. 

#kukka #värikäs #istutus #kevät #kevätkukka

Yksi paprika kasvaa hulluna, muut juroo

Toivottavasti ei ala jo kyllästyttää nämä mun paprikajutut... No, ei oo pakko lukea 😊

Olen nimittäin edelleen aika innoissani näistä ulkoa sisälle ruukkuihin siirtämistäni paprikoista - ja myös vähän ihmeissäni. 

Nyt ennen muuta suurista eroista kolmen eri paprikakasvin välillä. Kaikki kolme kasvavat suunnilleen saman kokoisissa, hämmästyttävän pienissä ruukuissa, ja kaikilla on samanlaiset lannoitukset ym., mutta niiden kasvussa on valtavia eroja. 

Etummaisena innokkain kasvaja, joka on
lähes kaksi kertaa pienempien yksilöiden
kokoinen, ja väriltään hyvin tummanvihreä. 
Aivan kuin kokonaan eri kasvi kuin muut.
Vasemmalla paprikoiden edessä on pari
persiljaruukkua.

Yksi kasveista on innosttunut oikein toden teolla kasvamaan. Se kasvattaa koko ajan uutta versoa, ja aukaisi juuri muutaman kukankin. Sen lehdet on hyvin tummavihreitä, ja uutta versoa pukkaa sen kuin ehtii. Kasvi on melkein tuplannut korkeutensa nyt sisällä ollessaan. Korkeutta on nyt jo metrin verran, leveyttä puolisen metriä ja latvahaaroja kymmenkunta.

En tajua, mistä tuo repii tämän kasvuvoimansa, olen lannoittanut paprikoita kerran 😊

Kukkiakin hujoppiyksilö intoutui tekemään,  
sen kasvuvoima on kyllä huikea!

Yksi kolmesta kasvista on kovasti lakastunut, tiputtanut ainakin puolet lehdistään, eikä osoita oikein minkäänlaisia kasvun merkkejä. Kolmas on sitten näiden kahden väliltä.

Sellainen ero näissä on, että "hujoppiyksilö" on jo ehtinyt kypsyttää kaikki paprikansa, kun muissa kasveissa on vielä paprikoita tuloillaan. Voisiko tämä olla syynä tämän yhden kasvuintoon?

Nyt jännityksellä odotan miten homma tästä jatkuu, selviävätkö kaikki kasvit yli talven, vai miten niiden käy?

Tällaiset versot leikkelin juuri vesilasiin 
juurtumisen toivossa.

Hujopista olen myös leikellyt jo useamman kerran pois pisimpiä versoja. Olen yrittänyt saada niitä juurtumaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa kertoa, jos jollakulla on hyviä vinkkejä paprikanpistokkaiden juurruttamiseen! Vesilasissa olen toistaiseksi yrittänyt, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Multaan en ole jaksanut pistokkaita istutella.

#paprika #monivuotinen

. 

Herkuttelemaan omilla paprikoilla 😊

Tämä on kyllä tosi mukava juttu. Tähän aikaan vuodesta,  kun ei ole enää oikein itse kasvatettuja tuoreita kasviksia nautittavaksi, niin yhtä lajia löytyy minulla nyt kuitenkin runsaasti - ihanan oransseja paprikoita 😊

Paprikat olivat tämän kesän hupikokeiluni, Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia niiden suhteen, semminkin kun kylvö jäi kovin myöhäiseen.

Senpä takia myös paprikat ovat nyt varsin myöhäisiä, kypsytellen vasta satoaan. Onneksi makuuhuoneen ikkunalla oli hyvin tilaa nostaa kaikki kolme kolme komeaa paprikakasvia suojaan kylmältä ulkoilmalta.

Varsin mukavilta ja houkuttelevilta näyttivät.

Ensimmäistä paprikaa maistaessani vähän jännitti, ovatko ne kuten paparikankasvattelujeni tuotokset joskus aiemmin, hieman kitkerän makuisia ja sellaisia aika ohutmaltoisia ja vähän kuivakoita, ei siis kovin meheviä kuten "kaupan paprikat".

Sisuksissakaan ei ollut moittimista. 

Jännä juttu, vastaus oli sekä että 😊 Yhden paprikakasvin tuotos oli tuollainen "kuin kaupan", siis oikein mehevä ja hyvänmakuinen, se oli tosi mukava yllätys. Mutta toinen olikin huomattavasti huonompi, ei lainkaan niin makea ja mehukas. Mielenkiintoista, että kahdesta samoista siemenistä kasvatetusta kasvista voi tulla näin erilainen lopputulos. Kasvuolosuhteet on kuitenkin olleet aikalailla samanlaiset. 

On kyllä todella mahtavaa, että tähän aikaan vuodesta on saatavilla runsain mitoin oman puutarhan luomupaprikaa 😊 Ja että olen nyt onnistunut kasvattamaan elämäni ensimmäiset kerrassaan herkulliset paprikat 😊 - joita on vielä tulossa runsaasti lisää...

Krassien syysyllätys

Tämä on ollut minusta kerrassaan erikoista. Kylvin keväällä mukamas keltakukkaisen köynnöskrassin siemeniä, kun olen vähän kyllästynyt siihen kirkkaan oranssikukkaiseen normikrassiin.

Vaan kuinka ollakaan, kaikkien taimien kukat osoittautuivat kuitenkin niiksi kirkkaan oransseiksi, vaikka siemenet olivat peräisin keltakukkaisesta krassista, ei mahtanut mitään, niillä mentiin.

Mietin siinä kohtaa, että onkohan oranssi jotenkin dominoivasti periytyvä krassin väri, joka vie voiton muilta?

Amppelissa kasvava köynnöskrassi,
joka jaksaa vieläkin kukkia. Vasemmalla
näkyy alkuperäinen kirkkaan oranssi
kukka, edessä uudempia keltasävyisiä 
kukkia. Amppelissa kasvaa takuuvarmasti 
vain yksi ainoa kasvi, ja erivärisiä 
kukkia on myös samoissa versoissa.

Yllätys olikin vielä suurempi, kun nämä samaiset krassintaimet alkoivatkin nyt yhtäkkiä tässä kohtaa syksyä pukkaamaan odottamiani keltaisia kukkia! Mitä kummaa, en meinannut uskoa silmiäni. Sinänsä mukava myöhäissyksyn yllätys, kun kerran keltaisia kukkia olin odottanut. 

Tässä parvekkeella vielä viihtyvä krassi, joka teki
tismalleen saman tempun - kukki ensin kesän
 kirkkaan oranssina, ja vaihtoi nyt värinsä keltaiseen 😊

Jotenkin olisin tämän käsittänyt, jos näin olisi sattunut tapahtumaan vain yhden kasvin kohdalla - mutta ei, näitä kummajaisia on useampi.

Ei voi ymmärtää krassin sielunelämää 😀

Kysyin tätä tekoälyltäkin, se vastasi näin: 

"Ei, krassin kukat eivät vaihda väriä kasvuun vaikuttavien tekijöiden vuoksi, vaan kukin lajike säilyttää oman värisävynsä. Krassin eri lajikkeet tuottavat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, ja yksittäisen kasvin kukat ovat samanvärisiä, kun taas eri kasveilla voi olla erilaisia värejä."

Ei siis voi kuin ihmetellä...

#krassi #kukka #väri #keltainen #köynnöskrassi

Hullunkurisia tomaatteja ja kesän viimeisiä kukkijoita

Tomaatti kasvatti hassun hatun tai "kruunun", 
tai miksi tuota sanoisi? Ei mielestäni erityisen 
edustavan näköinen 😊

Tämä säiden puolesta vaihteleva kesä on myös kasvattanut vaihtelevia tomaatteja, eipä ole aiemmin näkynyt tällaisia 😀 Lajikkeesta en nyt ole aivan varma, niin parempi etten veikkaa sen suhteen mitään. 

Kerro, kerro kuvastin... Kellä on 
komein koristus? :)

Ihana tuoksuherne jaksaa vielä kukkia parvekkeella kauniisti vanhassa kuparisessa puuhellan vesisäiliössä. Onneksi tulin ottaneeksi sen matkaan vanhasta asunnostamme. Keksin vielä tänä kesänä taivuttaa siihen  harjateräksenpätkän tuoksuherneen tueksi. Tykkään 😊

Jaksaa, jaksaa... Vähän jo raottelee ihana auringonkukannuppu, jospa se tästä vielä aukeaa...

Sitä tässä vielä jännitän, ehtivätkö kauniin vaaleankeltaiset erikoisauringonkukat avaamaan nuppunsa. Niiden kylvö jäi minulla vähän turhan myöhäiseen, samoin kävi viime vuonna. 

En meinannut keväällä millään keksiä, mitä kivaa kukkaa laittaisin kasvamaan parvekkeelle, kunnes viimein muistin näiden auringonkukan siementen olemassaolon.

Katsoin juuri, että viime vuonna nuput olivat avautuneet 28.9. Vielä olisi siis pieni hetki aikaa siihen!

Vielä kerran: ihana arboretum Frick

Kerroin reilu viikko sitten mukavasta käynnistäni Kangasalla arboretum Frickissä, jonka yleisölle avoimet päivät valitettavasti nyt päättyivät 😞

Piti käydä tänään vielä viimeisellä jäähyväiskäynnillä, myös katsastamassa muutaman viime kerralla nupulla olleen erikoiskasvin tilanne. 

Edellisellä kerralla nupuilla olleen upean
poppelimagnolian kukat olivat nyt 
lähes auki.

Tästä tulikin ihan vahingossa pääasiassa hauskan hempeän kelta-valkoinen kierros. Taisi sattua olemaan juuri nyt monien keltakukkaisten kukinta-aika.

Ihana lumipalloheisi oli vähän
"laskenut alleen" 😅 Tämä on yksi
minulla hankintalistalla olevia kasveja. 

Arboretum on kuitenkin edelleen avoinna ennalta sovituille, vähintään kymmenen hengen ryhmille. Ehkä tässä pitää kehitellä jatkossa joku bloggariporukka tai muu, jonka kanssa vierailla arboretumissa 😊

Myös viime käynnilläni nupuilla ollut
kesäkamelia oli nyt avannut pienen osan kukistaan.

Vähän lisää keltaista ja valkoista...

Hauska nuori kultakuusen taimi.

Vasta tällä viimeisellä käynnilläni hoksasin, että 
upeaa köynnöshortensiaa kasvaa monissa muissakin
paikoissa kuin vain kiipeilemässä yhdessä isossa männynrungossa, mistä sen alunperin huomasin ja
ihastuin tähän näyttävään kasviin.

Vielä lopuksi vähän muitakin värejä... Löysin jälleen uuden ihanan värikkään atsalearyhmän. En ihmettele, että isäntä Erkki Frick on ihastunut niihin.

Nämä iloisen värikkäät punapäivänkakkarat
jääköön nyt tältä erää viimeiseksi kuvaksi ihanasta Arboretum Frickistä.

Kiitokset vielä arboretum Frick, oli upeaa että avasitte hienon puutarhanne näiden viiden vuoden ajaksi ❤️

Tästä pääset aiempiin postauksiini arboretumista.

@visitkangasala #arboretumFrick #arboretum #puutarha

Viimeisiä visiittejä arboretum Frickiin

Kangasalla sijaitseva ihana arboretum Frick on nyt viimeisiä hetkiä auki yleisölle. Siispä kipinkapin paikalle, että pääset näkemään tämän huikean puutarhakohteen!

Minulla oli vierähtänyt vuosi-pari, kun olen viimeksi käynyt Frickissä, ja voi että miten upea puutarha oli entisestään komistinut! 

Isäntä Erkki Frick kertoi hurahtaneensa
viime aikoina erityisesti atsaleoihin ja niiden
upeaan väriloistoon.

Uusia kasveja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia oli putkahdellut sinne tänne, kokonaisuus oli rytmitetty vielä aiempaakin silmää hivelevämmäksi.

Toinen toistaan ihastuttavammat polut johdattivat yhä uusiin sopukoihin. Välillä oli vaikea päättää, minne katseensa kääntäisi, lähtisikö oikealle, vasemmalle, eteen vai taakse, kun joka suunnassa näytti yhtä houkuttelevalta 😊

Arboretum Frick on erityisen tunnettu sadoista
monenvärisistä alppiruusuistaan.

Teos: Alma Jantunen.

Tänä vuonna puutarhassa ihastuttavat myös lasitaiteilija Alma Jantusen suorastaan syötävän houkuttelevat teokset, joita löytyy kauniisti sommiteltuna eri puolilta puutarhaa.

Visiittini loppupuolella törmäsin itse isäntä Erkki Frickiin, joka pyöräytti minut vielä uudelleen puutarhassa esitellen muutaman "herkkupalan", joita en ollut itse huomannut. Suunnittelemani kahvittelu puutarhan kahvila Ruusupuussa vaihtui tässä kohtaa lennosta kasvien jatkoihasteluun 😊

Tämän kamelian nuppujen avautuminen 
on ensimmäinen syy lähteä käymään
Frickissä uudelleen vielä juhannuksen jälkeen. 

Ensimmäiseksi Erkki Frick esitteli erikoisuuden heti kahvilan kupeessa - kamelia joka oli täynnänsä nuppuja! Tätä ovat Frickin mukaan monet biologitkin ihmetelleet, miten voi olla mahdollista, että se menestyy näillä korkeuksilla?

Poppelimagnolia kukkii pian!

Toinen vielä nupullaan oleva ihanuus oli yksi monista magnolioista, poppelimagnolia.

Kuvasta on vaikea nähdä mittakaavaa,
mutta tämä upea monikerrannainen
puupionin upea kukka oli ainakin lautasen
kokoinen!

Kysyin myös huomaamastani erikoisesta kasvista, joka kukki magnolioiden lähellä kerrassaan upein, pinkein lautasenkokoisin jättikukin. Puupioni, kertoi Erkki myhäillen tyytyväisenä siitä, että olin huomannut tämän komistuksen.

Kaunis pensasmagnolia "Ruissalo" oli vielä
kukassa, vaikka monien magnolioiden
kukinta oli jo ohi.

Puutarhassa yllättävät myös monenlaiset
patsaat, ehkä niitäkin oli tullut vähän lisää?

Kyselin häneltä myös, mikä on ollut antoisinta näissä viidessä vuodessa, kun puutarha on ollut auki yleisölle? - Kaikki kohtaamani mikavat ihmiset, kertoi Erkki vastauksen, jonka jo etukäteen melkein arvasinkin 😊

Teos: Alma Jantunen.

Kysyin myös, onko tunnelma haikea tässä kohtaa, kun yleisö pääsee tutustumaan puutarhaan enää muutaman päivän ajan? - Hiukan, mutta toisaalta, koska nimenomaan puutarhanhoito on intohimoni, niin satojen vierailijoiden yleisöpäiviin valmistautuminen on aina iso työ, joka vie runsaasti aikaa tältä pääasialta. Eli sikäli tämä on myös helpotus, Frick summasi.

Kelta-atsalea.

Teos: Alma Jantunen.

Minulla jäi tällä kertaa kokonaan kiertämättä kohti Ahulijärveä laskeutuva Aurinkorinne-alue,  kun halusin nyt erityisesti keskittyä metsäisempään yläosaan.

Ihanasti kultasateessa... 😊

Teos: Alma Jantunen.

Vasta jälkikäteen hoksasin, että unohdin myös kokonaan tutustua kahvilassa olevaan Antti Harkon valokuvanäyttelyyn. Monta on siis syytä lähteä käymään vielä kertaalleen!

Teos: Alma Jantunen.

Arboretum on avoinna yleisölle vielä viitenä päivänä: huomenna su 22.6. ja ensi viikolla ti, to, la ja viimeisen kerran su 29.6., aina klo 12-16.

Puutarhaan on seitsemän euron suuruinen sisäänpääsymaksu. Tämä postaus on tehty blogiyhteistyönä.

Teos: Alma Jantunen.

Tästä pääset lukemaan aiempia juttujani arboretum Frickistä. 

Ihanaa juhannusta ❤️