Nyt koitti viimein se päivä, kun kasvissyöjätytär tuli sopivasti käymään. Päädyin ruokalajina kurpitsarisottoon. Siinä ei ole niin nökönuukaa, jos vaikka kurpitsa olisi ollut vielä pikkuisen raakaa. On vähän vaikea arvioida, milloin huolella vaalittu kurpitsa on sopivan kypsä poimittavaksi parempiin suihin.
Teki melkein pikkuisen pahaa viiltää söpö kurpitsa halki, niin monet kerrat olen ehtinyt sen rosoista poskea silitellä.
Siemeniä täynnä oleva kurpitsan keskusta oli tosi suuri ja varsinaisen hedelmälihan kerros aika säälittävän ohut, hyvä jos sentin paksuinen. Siitä huolimatta pienikokoiseksi jääneestä kurpitsasta tuli yllättävän paljon syötävää. Siemenetkin vaikuttivat hyvinkin täysikasvuisilta, joten varmaankin kurpitsa oli ehtinyt kehittyä juuri sopivan valmiiksi.
Kurpitsamäärä riitti vallan mainiosti muutaman hengen risottoon. Kurpitsa antoi risottoon aivan ihanan, pehmeän maun. Tykkäsin. Tämä kasvi mennee ehdottomasti jatkoon, vaikkei tällä aivan talven ruokahuoltoa pelastetakaan :)
Varmasti herkullista risottoa. Hokkaidonkurpitsa vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta, joten laitetaanpa muistiin.
VastaaPoistaJuu, kannattaa pitää mielessä 🙂 On kyllä yksi ihanimpia kurpitsoista ja erikoiskasveja, mitä olen tullut kokeilleeksi. Voisi kuvitella, että tuosta tulisi myös herkullista kurpitsasosetta vaikkapa sosekeittoon. Ainakin pari kurpitsanpalleroa on vielä varttunassa, joten toivottavasti tuotakin pääsee vielä kokeilemaan.
Poista