200 000 katselukertaa ja arvonnan voittajat

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Tänä aamuna se sitten viimein tapahtui; blogissani tuli täyteen pyöreät 200 000 katselukertaa - kiitos ja kiitos teille lukijoilleni!

Tämän etapin juhlistamiseksi järjestämässäni arvonnassa oli yhteensä 30 kilpailuaikana osallistunutta 54 arvalla. Suurin osa havitteli J.I.M. Exportin lahjoittamia oksasaksia. Suoritin arvonnan Random.org:in avulla, ja tulos oli seuraava:

Ensimmäinen voittaja on Marja-Liisa, joka toivoi voittavansa Viherlandian lahjoittamat kukkasipulit, onnea voitosta!

Toisen palkinnon voittaja on Klaara, onnea! Klaara ei ollutkaan kirjoittanut palkintotoivetta, toivottavasti siis oksasakset ovat mieluisat. Ilmoitattehan molemmat postisoitteenne minulle, parastapuutarhasta@gmail.com, niin saan laitettua palkinnot postiin.


Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja mukavaa isänpäiväviikonloppua!

Arvontamuistutus: haluaisitko voittaa oksasakset, vai tykkäisitkö mieluummin kukkasipuleista?

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Jännittävää... ihan pian pyörähtävät blogini käyntikertojen laskurin kaikki numerot samanaikaisesti, kun esiin rävähtää tasaluku 200 000 käyntikertaa :) Tällä hetkellä mittari näyttää 199 866, ehkä siis menee huomenna yli tuon maagisen rajan...

Tuntuu aika huikealta neljän vuoden saldoksi, kiitokset teille kaikille blogini ihanille lukijoille! Ja lämpimästi tervetuloa joukkoon myös te monet uudet lukijat, toivottavasti viihdytte.

Tämän tapahtuman juhlistamiseksi blogissani on parhaillaan meneillä arvonta - olethan jo osallistunut? Tarjolla on kaksi kivaa ja hyödyllistä palkintoa, joista toinen on Jyväskylässä sijaitsevan Viherlandian lahjoittama ihastuttava 60 kukkasipulin pakkaus. Siitä löytyy niin kauniita tulppaaneja kuin narsissejakin.

Toinen on J.I.M Exportin lahjoittamat herkullisen pinkit, näppärän pienet ja erittäin hyvälaatuiset Leyat-oksasakset.

Vielä huomisen perjantain ajan ehtii mukaan, kannattaa ehdottomasti osallistua!

Kiitokset myös mukavista viesteistänne arvontaan tähän mennessä osallistuneille :)

Lepaalta bongattuja hauskoja betonijuttuja + arvontamuistutus

Kirjoitin aiemmin käynnistäni jokasyksyisessä, ihanassa puutarha- ja viheralan näyttelyssä Lepaan puutarhaoppilaitoksella Hattulassa.

Kerroin silloin, että siellä oli myös hauskoja, vanhoista vaatteista tehtyjä betonitöitä. Harmikseni unohdin kuitenkin valokuvata ne tuolla kertaa, kun oli niin paljon muutakin kiinnostavaa.

Sain nyt ennen talven tuloa vielä tilaisuuden käydä kertaalleen Lepaan kauniissa miljöössä. Jännitin, löytyykö betonitöitä vielä, vai onko ne jo kerätty pois talven tieltä.

Suunnilleen kaikki muut kukkapenkit ja kasvimaat olikin jo raivattu ja siistitty, mutta ilokseni nuo hauskat betonijutut olivat vielä paikoillaan. Niinpä sain napsittua niistä kaipaamani kuvat, tässä siis teidän muidenkin iloksi :)

Hiukan olivat syksyn sateet jo liottaneet betonia pois, mutta varsin hyvin ne olivat kuitenkin vielä kuosissaan.  Näiden tekemistä pitää kyllä ehdottomasti kokeilla ensi kesänä! Oletko sinä nähnyt tällaisia betonitöitä jossain?

Ps. olethan jo osallistunut blogiarvontaani, jos kaipaat hyvälaatuisia oksasaksia, tai jos olet vielä vailla ihania kukkasipuleita?

Pian 200 000 katselukertaa - siispä arvonta!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Tämä arvonta on päättynyt Pe 10.11. Kerron voittajat pian.

Hei taasen, jopa on aika jälleen rientänyt.
Mutta, mikä on vallan mainio juttu, myös 200 000 katselukerran merkkipaalu on tullut niin lähelle, että on aika pistää pystyyn arvonta sen juhlistamiseksi!

Takana on reilu neljä vuotta puutarhabloggailua, vajaa 500 kirjoittamaani puutarha- ja vähän muutakin postausta - ja yhteensä 150 teitä kirjautuneita vakkarilukijoitani. Lämmin kiitos näistä yhteisistä, mukavista ja antoisista vuosista!

Tässä arvonnassa on kaksi palkintoa; toinen niistä on Jyväskylässä sijaitsevan Viherlandian lahjoittama ihastuttava 60 kukkasipulin pakkaus. Siitä löytyy niin kauniita tulppaaneja kuin narsissejakin.

Toinen palkinnoista on J.I.M Exportin lahjoittamat herkullisen pinkit, näppärän pienet ja erittäin hyvälaatuiset Leyat-oksasakset.

Edessä vasemmalla palkinnoista toinen, J.I.M Exportin
lahjoittamat oksasakset, ja taaempana Viherlandian
lahjoittama kukkasipulipakkaus.

Tehdäänpä tällä kertaa niin, että se, joka tulee ensinnä arvotuksi voittajaksi, saa valita, kumman palkinnoista haluaa. Toiseksi arvottava saa sitten sen palkinnon, jota ensimmäinen voittaja ei valitse.

Näinpä tässä kilpailussa arvontakysymys kuuluu: osallistu kertomalla kommentissa, kumman palkinnoista valitset, jos tulet ensimmäisenä arvottavaksi voittajaksi.

Yhdellä arvalla voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Toisen arvan saat, jos olet blogini kirjautunut lukija, tai liityt lukijaksi. Mainitsethan arpamääräsi, sekä jonkin yhteystiedon, vähintään erottuvan nimimerkin.

Arvonta päättyy ensi viikon perjantaina 10.11. Kustannan palkintojen postituksen Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen.

Arvontaan osallistuminen on päättynyt. Kerron voittajat pikapuolin.

Lisää oranssia... :)

Voi mahdotonta tätä sadonkorjuuaikaa, vuorokauden tunnit eivät millään meinaa riittää keräämiseen, kuivaamiseen, pakastamiseen, säilykkeiden keittelyyn...

Siitäkin huolimatta tämä on kuitenkin ihan parasta aikaa, sillä kaikki tuo tekeminen on niin kovin palkitsevaa. Mutta siitä siis tämä pieni blogihiljaisuus.

Kerroin aiemmin, kuinka tämän vuoden puutarhavärikseni on sattumalta valikoitunut oranssi, ja sama oranssinpunainen linja tuntuu edelleen jatkuvan.

Tänä syksynä olen aivan erityisesti iloinnut juuresten kasvusta, tämä kostea kesä tuntuu olleen niiden mieleen. Porkkanat ovat kasvaneet erinomaisen hyvin, ne ovat hyvänmakuisia ja hyväkuntoisia. Porkkanat ilahduttavat minua kovasti siksikin, että edellisenä kesänä porkkanat itivät minulla huonosti, ja sato jäi siksi huonoksi. Mutta nyt on mitä rouskutella, ja siitä olemme nauttineet.

Toinen vähintään yhtä suuri ilonaihe on punajuuret, niistä olen tainnutkin mainita jo aiemmin, Myös niiden itävyys on usein ollut ongelma, ja siksi kylvin niitä tänä vuonna tuhkatiheään. Tänä vuonna sitten suunnilleen jokaikinen siemen itikin, joten nyt on sitten nautittavaksi varmaan parisataa suurikokoiseksi kasvanutta punajuurta :)

Myös tämä pitkä, lämpöinen syksy on tehnyt juureksille hyvää, nehän kasvavatkin kokoa nimenomaan näin syksypuolella, joten niiden kanssa on hyvä malttaa rauhassa odotella. Porkkanankasvatuksen nikseistä voit lukea tarkemmin aiemmasta jutustani.

Mitä sinun syksyysi ja tulevaan viikonloppuun kuuluu?

Jälleen Lepaalla :) -

Jo pari viikkoa sitten oli jälleen jokavuotinen Lepaan puutarha- ja viheralan näyttely. Aika on jälleen näin säilöntäaikaan vierahtänyt, mutta pistetään nyt kuitenkin vielä vähän kuulumisia jälleen ihanasta näyttelystä.

Viimevuotisen Lepaan-käyntini perusteella oli kova polte päästä paikalle. Se ei kuitenkaan meinannut millään mahtua ohjelmaan, lopulta kuitenkin onnistui puolivahingossa pieni piipahdus.

Esillä oli myös erilaisista kasvinosista
taiteiltuja upeita kasvimandaloita, joiden
tekemistä pääsi itsekin kokeilemaan.

Lepaan näyttely tuntuu vain paranevan vuosi vuodelta. Toisaalta siitä osaa ehkä myös itse ottaa kerta kerralta enemmän irti.

Lepaalla on valtavan paljon nähtävää - jo näyttelyosastoja on lähemmäs 200, sitten on koko Lepaan upea miljöö kauniine sekä rakennuksineen, monenlaisine kiinnostavine puutarha-alueineen sekä kasvihuoneineen.

Kaikkeen ei millään ehdi tutustumaan yhdellä käynnillä, nytkin tuntui, että moni juttu jäi vielä kokonaan odottamaan seuraavaan vuoteen.

Bloggareiden tekemiä mukavia asetelmia.

Tämän vuoden hauska uutuus oli se, että tapahtumaan oli kutsuttu neljä puutarhabloggaria rakentamaan jokainen oma esillepano samoista aineksista - kuormalavoista, rullakosta ja syklaameista ja muista syksyn kasveista. Bloggarit on myös saaneet mukavasti näkyvyyttä tapahtuman ennakkomarkkinoinnissa.

Näyttelyn yhteydessä järjestetään myös monenlaisia kiinostavia opastettuja kierroksia. Viimeksi kävin todella mielenkiintoisessa esittelyssä Lepaan suuressa tomaattikasvihuoneessa, joten sen saattoi jättää tällä kertaa väliin.

Valtava omenatarha piti tietysti käydä katsastamassa - vasta tällä kertaa löysin myös omenoiden kupeessa kasvavat kymmenet kirskikkapuut.

Hyötykasvien näytemaalla sai huomata, kuinka kasvit ovat viime vuoteen verrattuna todella paljon jäljessä. Viimeksi vaikkapa latva-artisokissa oli jo komeat kukinnot. Nyt kasvien lehdistö oli kasvanut tuskin puoleen viimevuotisesta, eikä kukinnoista ollut vielä tietoakaan.

Lepaalla paljastettiin myös ensi vuoden Vuoden vihannes, joka on - pavut! Mukava juttu, sillä pavuthan on yksi parhaita kasviksia!




Olisi ollut myös yksi mielettömän hieno juttu, josta harmikseni unohdin ottaa kuvat. Tätä on vähän vaikea selittää näin sanoin, mutta yritetään :) Esillä oli nimittäin puutarhakoristeita, jotka oli tehty vanhoista vaatteista, jotka oli kastettu betoniin. Siis vähän samaan tapaan kuin vaikkapa pitsistä voi tehdä kauniin pitsisiä betoniruukkuja.

Eli vaatteen, vaikkapa housujen muotoinen betoniesine seisoi maassa, ja sen sisään oli istutettu vaikkapa kukkia, aika huikeaa! Näistä varmaan ilmestyy vielä kuvia muihin Lepaasta kertoviin blogeihin. Tässä yksi linkki blogiin, missä näkyy vastaavalla idealla tehtyjä koristeita (7. kuva), ja muitakin kivoja betonijuttuja.

Sain Lepaalta myös mukaan jo ensimmäisen palkinnon lähestyvään blogiarvontaani :) Blogissani on lähiaikoina tulossa täyteen kokonaista 200 000 katselukertaa, ja silloinhan pitää toki järjestää kunnon arvonta! Vielä muutama tuhat klikkailua ja sitten :)

Olen niin iloinen, että pääsin edes piipahtamaan Lepaalla, on niin mukavan piristävä ja inspiroiva tapahtuma ja paikka! Toivottavasti jälleen ensi vuonna vähän paremman ajan kanssa :)

Niin oranssia!

Vihreää, keltaista, punaista, pinkkiä, sinistä, vihreää, oranssia, violettia, valkoista, ruskeaa, vihreää...

Puutarhan värit ovat monet. Yksi tykkää kirkkaasta, toinen hempeästä, kolmas kaikkien värien ilotulituksesta.

Tänä vuonna huomasin, että lempipuutarhavärikseni valikoitui puolivahingossa oranssi - siis väriksi, joka tuotti puutarhassa tällä kertaa kaikkein isoimmat ilon aiheet.

Tähän on kaksi "syyllistä", kukka ja tomaatti. Se kukka oli odotettu, tomaatti oli yllätys. Paitsi että sille kukallekin ilmaantui yllätyskaveri.

Siihen kukkaan liittyy kiva pieni tarina, jonka taisin kertoakin joskus viime kesän lopulla. Sen siemenet kulkeutuivat mukanani ihanasta Tallinnan kasvitieteellisestä puutarhasta, missä tuota vaatimattoman pientä, kauniin oranssikukkaista unikkoa kasvoi villinä ja vapaana siellä täällä. Se oli viime kesän visiitillämme sopivasti siemenvaiheessa, joten nappasin mukaani muutaman siemenkodan.

Nyt se kukkii kauniisti meidän puutarhassamme, muistuttaen samalla tuosta mukavasta matkasta. Iloisena yllättyksenä sen viereen avautui vielä toinen, aavistuksen punertavampi, pieni ja sievä unikonkukka. Se taas oli peräisin siemenpussista roiskimastani kesäkukkaseoksesta. Nyt yhdessä nuo ovat aivan mainio pari, täytyy ehdottomasti kerätä talteen siemeniä molemmista.

Vasemmalla oranssi pikku-unikko, ja vieressä sen vähän punaisempi kaveri.

Tämä unikko myös vanhenee varsin arvokkaasti. Oranssi väri kalpenee hiljalleen kelmeän valkeaksi.

Se tomaatti taas on lajikkeeltaan Sungold, jota kokeilen nyt ensimmäistä kertaa. Sungold on kaikkein makeimmaksi sanottu ja myös monien kaikkein parhaaksi mainitsema tomaatti. Ja kyllä, maku on mainio, aika omanlaisensa. Itse asiassa siitä on jopa sanottu, ettei se maistukaan lainkaan tomaatilta, vaan ihan joltain muulta. No samapa tuo, hyvää kumminkin.

Ihanat pienet Sungoldinpallerot.

Mutta sen huomasin, että kun Sungoldin jälkeen maistaa jotain tavallisempaa tomaattia, niin kylläpä se maistuukin varsin hapokkaalta :)

Kypsyvät Sungoldit.

Sungold yllätti minut värillään, sillä en osannut lainkaan odottaa, että tomaatit ovatkin oransseja. Se olikin aika mukava yllätys.

Oranssi on uudenlainen piristävä lisä tomaattivalikoimaan, enpä ole koskaan aiemmin tainnutkaan kasvattaa mitään oranssia lajiketta.

Mitkä ovat sinun puutarhavärejäsi?

Kesäkurpitsa - perushelppo runsaudensarvi

Jos haluat kasvattaa ainakin yhtä kasvia, jonka satoisuus on aikalailla varmaa kesänä kuin kesänä - valitse kesäkurpitsa.

Huomasin nyt vähän yllätyksekseni, ettei täältä blogistani näytä löytyvän tämän mukavan kasvin kasvattamisesta lainkaan omaa juttua, niinpä pitää korjata tilanne nyt.

Kesäkurpitsa on hyvin helppo ja kiitollinen kasvatettava. Siihen liittyy ainoastaan pari pientä haastetta, jotka on syytä pitää mielessä: kurkkukasvina se on varsin hallanarka, joten alku- ja loppukesän kylmien öiden suhteen on syytä olla tarkkana.

Toinen haaste onkin positiivisempi; kesäkurpitsa tuottaa parhaimmillaan erittäin runsaan sadon, joten kurpitsamäärän kanssa voi ajoittain olla vähän ihmeessä.

Siksipä taimia ei kannata kasvattaa kovin montaa, jo muutama kasvi riittää hyvin tyydyttämään suuremmankin perheen kesäkurpitsantarpeen. Jos kasvamassa on vaikkapa viisi tainta, riittää parhaimpaan satoaikaan kurpitsanpötkylöitä jo jaettavaksi ystäville ja muille tuttavillekin.

Monenlaisia lajikkeita

Lämpöä rakastavat kesäkurpitsat kannattaa taimikasvattaa sisätiloissa. Lyhyt taimikasvatus riittää; siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa, aina yksi siemen halkaisijaltaan reiluun kymmensenttiseen ruukkuun.

Kesäkurpitsaa on olemassa monenvärisenä ja -muotoisena; on pyöreämpää ja pitkulaisempaa, keltaista, vihreää, valkoista, yksivärisempää ja raidallista.

Lisäksi löytyy yksi lajike, joka pölyttyy itsestään, ilman hyönteisten apua. Se on nimeltään Parthenon ja toimii erityisen hyvin esim. varhaisena alkukesän lajikkeena, kun pölyttäjiä ei välttämättä ole vielä juuri liikkeellä - tai vaikkapa parvekeella tai muussa suljetussa tilassa.

Valkoinen Long white bush -lajike taas on erityinen siitä, että kesäkurpitsat säilyvät jääkaapissa hyvinä huomattavasti pidempään kuin muiden lajikkeiden. Tämä on hyvä asia etenkin satokauden lopussa, kun kasvimaalta ei enää saa tuoretta tavaraa.

Eri näköiset kesäkurpitsat myös maistuvat hiukan erilaisilta, niinpä kannattaakin kylvää vähän useampaa eri lajiketta, jolloin ruokapöytään saa mukavaa vaihtelua.

Ulos hallojen mentyä

Kesäkurpitsantaimet kasvavat vauhdilla. Ne voi istuttaa ulos kesäkuun alkupuolella, kun hallaöitä ei enää näytä olevan. Jos kylmä yö uhkaa, taimet kannattaa suojata huolella.

Kesäkurpitsantaimet kasvavat melko kookkaiksi, niinpä taimien väliin kannattaa jättää lähemmäs metrin verran tilaa.

Kesäkurpitsa kaipaa suht voimakasta lannoitusta; istutuskuoppaan kannattaakin laittaa reilusti vahvaa kompostia, ja lisäksi vielä kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin.

Kun istutuslannoitus on riittävän vahva, eivät kesäkurpitsat tarvitse kasvukauden aikana juurikaan hoitoa, ne kasvavat siis lähes itsestään. Ainoastaan kuivempina kausina niitä on hyvä kastella.

Älä anna kasvaa turhan suuriksi

Odotetun kesän ensimmäisen kesäkurpitsan tarjoaa
saavissa kasvava taimi, jonka pidän ensi alkuun
kasvihuoneessa, ja siirrän myöhemmin ulkosalle.  

Kesäkurpitsat kehittyvät kasvin emikukintoihin. Uusi kesäkurpitsanalku kasvaa silmissä, niinpä keruuajankohdan suhteen on syytä olla tarkkana.

Itse kerään ne suht pieninä, noin parikymmensenttisinä. Tämän kokoiset maistuvat huomattavasti paremmalle kuin parhaimmillaan puolimetrisiksi venyneet.

Kun kerää sadon pienenä, ei myöskään pääse syntymään ainakaan niin pahaa ylituotanto-ongelmaa.

Kesän loppupuolen hallaöinä taimet kannattaa suojata kaksinkertaisella harsolla. Jos kyseessä on vain yksittäinen kylmä yö, ja saa taimet hyvin suojattua, voivat ne parhaimmillaan tuottaa satoa pitkälle syyskuuhun.

Ja mitäs sitä kaikista kesäkurpitsoista oikein tekisi?

Vaikka ensimmäistä kesäkurpitsaa odottaa innolla, niin kiivaimpaan satoaikaan voi alkaa tuntua, että sitä "tulee jo korvista". Kesäkurpitsa on kuitenkin varsin miedon makuista, joten se on hyvin monikäyttöistä useisiin eri ruokiin.

Oikeastaan parhaaseen satoaikaan ei juuri ole ruokalajia, johon en sitä laittaisi. Erityisen mainiosti se sopii vaikkapa pizzaan, raastettuna vähän sinne sun tänne, sellaisenaan paistettuna tai grillattuna sekä tietysti perinteisesti täytettynä.

Sitruuna- tai limemarinoidut kesäkurpitsat on yksi parhaita
kesäkurpitsaherkkuja.

Yksi erityisen herkullinen ja meillä aina odotettu herkku on sitruuna- tai limemarinoitu kesäkurpitsa (linkki jutun lopussa).

Perinteisessä ranskalaisessa ratatouillessa se on tietysti myös aivan välttämätön.

Harmillisesti kesäkurpitsat eivät kestä kovin pitkää säilytystä (lukuun ottamatta em. valkoista lajiketta), enkä ole oikein keksinyt hyvää tapaa sen säilömiseen - etikkasäilykkeet kun eivät meillä tahdo tehdä kauppaansa.

Onneksi se sopii kyllä hyvin vaikkapa herkulliseen tomaattikastikkeeseen, ja kokeilinpa kerran huvikseni kesäkurpitsan kuivaamistakin.

Tässä vielä linkki juttuuni, mistä löytyy erilaisia kesäkurpitsaruokavinkkejä, mm. nuo marinoidut.

Tämä kesäkurpitsan kasvatuksesta kertova juttu taas liittyy eri hyötykasvien kasvattamisesta kertovaan sarjaani, missä on jo olemassa juttua seuraavista kasveista (linkit löytyvät myös blogini oikeasta reunasta):

Lehtikaali
Parsakaali
Maa-artisokka
Maissi
Hajuherne
Juuriselleri
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Tomaateilta latvat nurin!

Vaikkakin tärkeä, niin tämä on minulle myös aina jotenkin vähän surumielinen kasvien hoitotoimenpide. Eli viimeistään näin heinä-elokuun vaihteessa on syytä katkaista lämmittämättömässä kasvihuoneessa kasvavien tomaattien latvukset.

Tilanne ennen latvan katkaisemista. Katkaistava latva on varsin pieni,
se näkyy aikalailla kuvan keskellä nuppurykelmän oikealla puolella
kahden ylimmän,  oikealle osoittavan
lehden välissä.

Näin kasvit eivät enää jatka pituuskasvuaan ja uusien kukkaterttujen tuottamista, vaan keskittyvät kypsyttämään jo kasvamassa olevat tomaatinalut.

Tässä vaiheessa tomaattini ovat yleensä ehtineet kasvattamaan 6-8 kukkaterttua, joissa olevat tomaatinalut ehtivät varttua täyteen kokoonsa ennen talvea.

Katkaistava latva on yleensä hyvin pieni. Se löytyy seuraamalla tomaatin vartta ylimpien, vähän kookkaampien kukkanuppujen yläpuolelta. Ylimmän, vielä nupuillaan olevan kukkatertun yläpuolelle kannattaa jättää lehti tai kaksi, ja katkaista latva tämän yläpuolelta.

Kaikkein kätevimmin latva katkeaa peukalonkynnellä. 

Yleensä katkaistavassa latvanpalassa on vain pari minimaalisen pientä lehdenalkua sekä mahdollisesti juuri ja juuri silmin havaittavia pikkunuppuja.

Latvusten katkaisulla on yllättävän iso vaikutus. Vielä vihreiden tomaatinalkujen kehityksessä tapahtuu huikea muutos; ne alkavat kasvaa ja kypsyä aivan silmissä, kun kasvin energia ei enää mene uusien versojen kasvattamiseen.

Vielä tilanne latvan katkaisun jälkeen.

Joskus olen katkaissut jonkin tomaatintaimen latvan jo huomattavasti aiemminkin, täten on mahdollista saada tomaatteja jo hiukan varhaisemmin. Toki se sitten toisaalta verottaa tämän yksilön tuottaman sadon määrää.

Latvojen katkaisun jälkeen tomaatit alkavat yleensä tehtailla ennätysmäärin varkaita; ne yrittävät siis kaikin keinoin jatkaa kasvamistaan. Tässä vaiheessa kannatta siis olla erityisen tarkkana myös varkaiden poistamisen kanssa.

Lopuksi vielä yksi kuva kasvihuoneen tämänhetkisestä "viidakosta", mistä
kovasti odotellaan vielä vihreiden tomaattien kypsymistä.

Vaikka latvusten katkaisu on ihan olennainen asia, ja sillä on positiivinen vaikutus, niin tunnen siihen sisältyvän myös jonkinlaista luopumista.

Se on minulle myös ensimmäinen kesän päättymisen symboli, ja siksi siihen liittyy vähän haikeuttakin.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin noista varkaista.

Puutarhakirjan voittaja on...

Kaupallinen yhteistyö Into kustannuksen kanssa

Blogiarvonnassani mainiota, Into kustannuksen lahjoittamaa Puutarhanhoito poropeukaloille -kirjaa tavoitteli yhteensä 29 osallistujaa, 41 arvalla.

Arvoin voittajan random.org:lla, voittonumero oli 28.

Täten kirjaa pääsee lukemaan Navettapiika, onneksi olkoon! Ilmoitatko postiosoitteesi minulle (parastapuutarhasta@gmail.com), niin saan kirjan postitettua sinulle.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille kivoista vastauksistanne! Oli mukava nähdä niistä, keitä te blogini lukijat olette. Tervetuloa myös teille uusille lukijoille!

Seuraava arvonta taitaakin sitten olla 200 000 katselukerran merkeissä, siihen ei olekaan enää kovin pitkä matka :) Täytyypä keksiä siihen jotain kivoja palkintoja!

Vihdoista viimein - pääsin minäkin Zetasiin!

Hyvää kannatti odottaa, niin lumoutunut olin päästessäni minäkin vuosien odotuksen jälkeen viimein kesäreissumme päätteeksi Zetasin puutarhamyymälään. Zetas sijaitsee kymmenisen kilometriä Tukholman keskustasta etelään, Kungens kurva -liittymän tuntumassa.

Paikka lähentelee kyllä aikamoista puutarhaihmisen paratiisia. Monenlaista olisi tehnyt mieli napata mukaan; ainakin patinoituneisiin punasaviruukkuihin istutettuja monenvärisiä pelakuita sekä täyteläisenvihreitä hienohelmoja.

Toisaalta totesin, että juuri nyt en tarvitse erityisesti mitään, niinpä maltoin hyvin mieleni - vaikka olimme vielä autolla liikkeellä. Mukaan tarttui lopulta vain muutama siemenpussi; korianteria, salaattia, tomaattia sekä aikaista maissia - ja aikamoinen kuvapläjäys. Siitä olisi riittänyt kahteenkin postaukseen, mutta pistetään nyt kuitenkin nämä kaikki ihanuudet tässä kerralla :)

Vastustamattomat.

Tämä oli yksinkertaisuudessaan yksi lemppariasetelmistani.

Ostokset saa kuljettaa tyylikkäissä kärryissä - eivät muuten ole minun ostoksiani... ;)

Minkähän näistä valitsisi - vaiko kaikki... :)

Ihanaa, kun ovat järjestäneet viihtyisiä istuskelupaikkoja, joissa etenkin ukkokullat
 näyttivät viihtyvän ;) Löytyyköhän Suomesta oikein minkäänlaisista myymälöistä
 vastaavia levähdyspaikkoja? Itse olen kaivannut ainakin joskus vaateostoksilla nuorten kanssa ;)

Koristeapilat on Ruotsissa pop - ja niitä oli monissa väreissä, kuten alla keltaisena...

Näitä melkein lähti mukaan, etenkin nuo kerrottukukkaiset vaaleanpunaiset ovat aika vastustamattomia, vai mitä?

Kasvit on ryhmitelty mukavasti värien mukaan - tässä siis keltaista...

ja fuksianpunaista....

Kivaa ja kaunista!

Kelit oli vähän kuivemmat kuin meillä, joten sadetus oli paikallaan.

Tällä kertaa ei muuten ollut lainkaan monien bloggaajien harmittelemia pitkä kassajonoja. Ehkä se johtui vuodenajasta, kenties arkipäivästä, ja ehken siitäkin, että nyt ei ollut samanaikaisesti meneillä puutarhamessuja!

Vessassakin piti kuvata, siellä oli niin yksinkertaisen upea kukkakimppu.
Eipä ole tullut mieleen, että kärhönkukkiakin voisi käyttää leikkona!

Tungin kaikki Zetas-jutut nyt muutoin tähän samaan postaukseen, mutta jätin vielä toiseen kertaan pari pientä kivaa puutarhaideaa, mitkä tarttuivat matkaan. Niistä siis vielä muutaman päivän päästä!

Kivaa heinäkuun viimeistä viikonloppua, meikä suuntaa tästä lakkasuolle... :)