Mistä sinä iloitset puutarhassasi?

Tässä jälleen yritystä herätä blogihenkiin :)

Se on kumma, kun innostuu jostain uudesta asiasta, miten se viekään kaiken ajan ja tilan. Minut on nyt vienyt mukanaan vanha rakas harrastukseni, valokuvaus. Olen kuvaillut, muokannut kuvia ja lataillut niitä erilaisiin kanaviin.

Siitä huolimatta en haluaisi hylätä tätä blogiakaan, toivottavasti kesä ja lähestyvä loma tuo vuorokauteen kaivattuja lisätunteja ja vähän -intoakin.

Kaikesta kiireestä huolimatta puutarhanhoidolle on kuitenkin liiennyt aikansa. Oikeastaan vähän hämmästelenkin, miten olenkin onnistunut saamaan puutarhassa aikaiseksi sen mitä olen saanut.

Kylvöt ja istutukset on tehty, ja nyt seuraillaan kasvien varttumista, mikä tuottaa paljon iloa ja antaa voimaa. Tällä hetkellä puutarhassa on monia, monia ilonaiheita.

Kurkkumeloni on mielenkiintoinen uutuuskasvi.
Rehevimpänä kasvaa tämä kasvihuoneeseen muoviastiaaan istuttamani yksilö.
Uteliaana odotan, millaista satoa tämä kasvi mahtaa tuottaa?

Ehtivätköhän pioniunikot
juhannukseksi kukkaan? 

Iloitsen myös siitä, että tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattamani pioniunikot näyttävät reheviltä ja voimakkailta. Nyt odotellaan kukkien aukeamista - ehkä juhannukseksi?

Pioniunikoita kasvaa monessa paikassa ruukuissa ja suoraan maassa, kun kuvittelin että siemenet itävät huonosti ja tuli roiskautettua niitä vähän reippaamalla kädellä.






Eilen sain jälleen aikaiseksi laittaa tekeytymään nokkoskäytettä. Tomaatintaimet näyttävät siltä, että ne kaipaisivat vähän jotain lisävahvistusta.

Minulla on nokkoskäytteestä hyviä kokemuksia viime kesältä. Viikon - parin päästä pitäisi käytteen olla valmista tomaattien iloksi.

Tomaatteja on aika monta lajiketta, en edes oikein ole pysynyt laskuissa kuinka monta, varmaan toista kymmentä kumminkin.

Joukossa monta minulle uutta lajiketta, joita kovasti odotan. Tomaatit ovat myös jo aika pitkällä, toukokuun intiaanikesä sai ne hyvään kasvun alkuun.

Pienten tomaatinalkujen kypsymistä tuskin malttaa odottaa!

Ensimmäinen itse kasvattamani hajuherne on puhjennut juuri kukkaan. Kylvin hajuherneet (ehkä vähän liiankin) aikaisin helmikuussa. Kukinta alkoi siksi nyt huomattavasti aiemmin kuin aiempina vuosina. Yleensä ensimmäiset nuput on auenneet vasta kesä-heinäkuun vaihteessa.

Hajuherneet jaksavat ilahduttaa aina,
niitä voisi kuvatakin loputtomiin :)

Myös rehevänä kasvava tuore tilli ilahduttaa ja maistuu niiin hyvältä :) Viime kesänä tillit eivät oikein itäneet eivätkä kasvaneet kosteudessa ja kylmyydessä. Siksi ilo tuoreesta tillistä on sitäkin suurempi.

Ja vielä yksi tärkeä, ihan tosi mukavaa on se, että täällä blogissa näyttää yhä vain pyörivän runsaanpuoleisesti lukijoita, vaikka päivittäminen on nyt ollut laiskanlaista, pahoittelut siitä.

Mistä sinä iloitset juuri nyt?