Keväinen arvonta, palkintona kasvivalaisin

Kevään kunniaksi, jälleen on ilo arpoa!

Tällä kertaa palkintona on taimikasvattajan unelma, Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittama laadukas Philips GreenPower LED -kasvivalaisin (http://www.puutarha.com/p-811-kasvivalaisin.aspx).

Valaisin on kehitetty ammattilaiskäyttöön, siinä yhdistyvät kasveille sopiva aallonpituus ja alhainen energiankulutus. Valaisin on varustettu tavallisella E27 kierrekannalla, valaisimen arvo on n. 65 e.

Arvontaan voit osallistua enintään kolmella arvalla seuraavasti:

1 arpa: kirjoita tähän postaukseen kommentti, jossa kerrot, mikä sinusta on parasta keväässä (ja samalla myös, monellako arvalla osallistut + mielellään s-p osoitteesi tai ainakin nimimerkki)
2. arpa: kun olet blogini lukija tai liityt lukijaksi
3. arpa: kun linkität tämän kilpailun omaan blogiisi, linkkikuva löytyy oikealta ylhäältä!

Arvonta päättyy sunnuntaina 15.2. Mikäli en tavoita voittajaa helmikuun aikana, arvon tilalle uuden. Palkinnon postittaa Kodin kukat, palkinto voidaan toimittaa Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen.

Testasin tätä valaisinta viime keväänä. Tästä löytyy valaisimesta lisätietoa ja tästä kokemuksiani sen käytöstä.

Kilpailu on päättynyt. Kerron voittajan tuota pikaa.

Kauralastu kuin karkki

Tämä tammikuu tuntuu nyt aivan revenneen herkuttelun suhteen. Ehkä se menee jotenkin niin, että talvi vaatii veronsa...

Meikäläisellä meneillä olevaan nostalgiakauteen sopivat tällä kertaa hyvin äkkimakeat kauralastut. Näitähän tupattiin tekemään -80-luvulla tuon tuosta. Kun tekee mieli nopeasti jotain oikein makeaa ja hyvää, ovat kauralastut juuri sopivia.

Resepti, jolla olen tottunut kauralastut tekemään, on peräisin jostain äitini ikivanhasta keittokirjasta. Sieltä se on kulkeutunut jo kolmanteen sukupolveen. Tällä reseptillä syntyvät nimittäin mielestäni kaikken pitsisimmät, rapeimmat ja ihanimmat kauralastut.

Laita taikinanokareet pellille  riittävän harvaan.

Ihanan ohuet kauralastut (20-25 kpl)

100 g voita tai margariinia
3/4 dl sokeria (voi käyttää myös tummaa sokeria)
2 1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 tl gluteenitonta jauhoa
2 rkl kermaa

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä hitaasti kunnes rasva on sulanut ja sekoita tasaiseksi. Nosta pellille leivinpaperin päälle reilun teelusikallisen kokoisia taikinanokareita. Jätä reilut välit, sillä taikina leviää paistuessaan runsaasti. Paista 150 asteessa 10 - 15 min, kunnes kauralastut ovat kullankeltaisia, reunoiltaan kauniin vaaleanrusehtavia.

Paistuessaan lastut kuplivat ja leviävät reilusti.

Anna lastujen jäähtyä ja jähmettyä pellillä ennen kuin irroitat ne. Nämä kauralastut voi myös tarvittaessa taivuttaa kauniille kaarelle siinä vaiheessa kun ne ovat hieman jäähtyneet.

Tällä ohjeella tekee äkkiä tuoretta tarjottavaa vaikka yllätysvieraille.

Nämä eivät yleensä kauaa pellillä vanhene.

Milloin olet tehnyt mustikkakeittoa?

Munkkien lisäksi talviseen ulkoiluun kuuluu olennaisena osana ihanan paksu mustikkasoppa. Joko nautittuna ulkosalla höyryävän kuumana termoksesta, tai sitten reippailun jälkeen sisällä jäähtyneempänä versiona. Molemmat toimivat.

Jos pakastimesta löytyy vielä viimekesäisiä mustikoita, nyt on oiva hetki käyttää niitä sopan tekemiseen. Pistetään tähän varmuudeksi jonkinlainen ohjeenpoikanenkin, jos ei ole tullut viime aikoina mustikkasoppaa valmistettua.

Tarvitaan 1 l vettä, 3 - 4 dl (pakaste)mustikoita, sokeria maun mukaan ja pieni ripaus suolaa. Vesi mitataan kattilaan, sekaan laitetaan jäiset mustikat. Pistetään kattila kuumenemaan levylle kunnes kiehuu, lisätään sokeri ja suola ja annetaan kiehua pari minuuttia. Sitten tulee suurustamisen vuoro.

Muistiini on piirtynyt kirkkaasti koulun köksäntunnilta vuosikymmenten takaa hyvin toimiva muistisääntö siitä, paljonko suurusta (perunajauhoa tai maissitärkkelystä) laitetaan mihinkin suurukseen, se menee näin:

kastike 1 rkl/nestelitra
keitto 2 rkl/nestel.
kiisseli 3 rkl/nestel.

Eli tämän mukaisesti sopiva määrä suurusjauhoa sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä ja lisätään vispilällä sekoittaen kuuman mustikkaliemen joukkoon. Kiehautetaan liemi uudelleen, perunajauhoa käytettäessä niin, että seos juuri ja juuri kiehahtaa, maissitärkkelys saa kiehua vähän pidempään.

Mielestäni kiisseliin tulee kaikkein paras rakenne kun tekee suuruksen molemmista jauhoista, puolet toista ja puolet toista.

Laventelit ovat selvinneet hengissä!

Tästä olen iloinen :) Olen näemmä onnistunut talvettamaan viime kesänä siemenestä kasvattamani ihanat laventelintaimet siten, että ne ovat hengissä, ainakin vielä toistaiseksi.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saanut laventelit selviämään talven yli - toivottavasti vielä ei ole ennenaikaista riemuita. Olen aiemmin yrittänyt talvettamista niin ulkosalla, kasvihuoneessa, huoneenlämmössä kuin kellarissakin. Joka kerta taimet ovat jossain vaiheessa kuolleet.

Tällä kertaa olen pitänyt taimet viileässä mutta valoisassa. Lämpöisen alkutalven ne viettivät lämmittämättömällä kuistillamme. Kun lämpötila ulkosalla laski pakkasen puolelle, siirsin laventeliruukun viileään, ikkunalla varustettuun vaatevarastoon. Siellä taimet ovat viihtyneet niin hyvin, että ovat nyt jopa alkaneet kasvattaa uusia versoja. Tämän uskoisin olevan merkki siitä, että voiton puolella aletaan olla!








Siemenestä kylvetyt laventelit kasvavat varsin hitaasti ja alkavat yleensä kukkia vasta aivan loppukesällä. Jos talvehtiminen nyt onnistuu, niin näiden täyteen mittaansa varttuneiden taimien luulisi alkavan kukkia huomattavasti aiemmin, mukava ajatus.

Saman laventelin kukintaa viime kesänä.

Hiihtäjä on munkkinsa ansainnut!

Reippaan hiihtolenkin jälkeen on takuuvarmasti ansainnut ihanan sokeripintaisen tuoreen munkin. Koska munkit pitää näissä tilanteissa saada nopeasti, olen tehnyt leivinjauheella kohotettuja pikamunkkeja, jotka valmistuvat hetkessä ja maistuvat siinä missä perinteisemmätkin munkit.

Itse asiassa näistä tuli taas kerran niin hyvän makuisia ja ihanan rapsakkapintaisia, että ne päihittävät monta muuta munkkia.

Pikamunkkien taikinan tekemiseen menee vain pieni hetki, eikä muutaman munkin paistaminenkaan kestä kovin kauaa. Taikina menee näin:

3 dl gluteenitonta jauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl kermamaitoa
1 muna

Paistamiseen: n. 3 dl ruokaöljyä.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kermamaito ja muna sekoittaen nopeasti tasaiseksi, löysähköksi taikinaksi.

Kuumenna öljy kapeahkossa kattilassa. Voit kokeilla öljyn sopivaa lämpöä (180 astetta) laittamalla öljyyn pienen palan taikinaa. Öljy on sopivaa kun taikinanpala ruskistuu hitaanlaisesti kauniin vaaleanruskeaksi.

Nosta taikinasta kahden lusikan avulla nokareita kuumaan öljyyn, ei haittaa jos munkkeihin jää "ulokkeita", ne kypsyvät mukavan rapeiksi.

Kääntele munkkeja kypsymisen aikana esim. haarukan avulla. Nosta kypsät munkit hetkeksi valumaan talouspaperin päälle. Kieritä sokerissa, kun ne ovat hiukan jäähtyneet. Taikinasta tulee reilu kymmenen munkkia. Jos ei tarvitse olla gluteenitonta, pistä jauhojen tilalle vastaava määrä vehnäjauhoa.

Muistathan varoa kuuman öljyn kanssa, varmuuden vuoksi kattilankansi käden ulottuville siltä varalta, että öljy syttyisi palamaan.

Hyvää talvista viikonloppua!

Loppiais-pannukakkuja

Pannukakkua kohtaan iskee toisinaan hillitön himo, ja silloinhan se on ryhdyttävä pannarin valmistukseen. Tällä kertaa pannaria tehtiin loppiaisherkuksi.

Kerroin aiemmin hauskoista mini-pannukakuista, ja nehän sopivatkin erityisen hyvin juhlistamaan vähän tätä loppiaista. Luulin tuolloin myös jo keksineeni täydellisen pannukakun salaisuuden (siis se, että ne kananmunat vatkataan alkajaisiksi niin, että ne vaahtoutuvat kevyesti).

Nyttemmin on selvinnyt, että olin aika lähellä täydellisyyttä, mutten vielä ihan maalissa. Yksi amerikan-herra kun tuossa hiljattain esitteli nettivideolla sen täydellisen salaisuuden: niistä kananmunista pitää vielä erottaa erikseen keltuaiset ja valkuaiset ja vatkata nämä kummatkin erikseen vaahdoksi ja yhdistää nämä molemmat vaahdot sitten muihin aineksiin. Pisti tuo videoherra vielä taikinaan vähän leivinjauhetta ja soodaakin.

Amerikan malliin nuo pannarit kypsennettiin pannulla paistamalla meikäläisten lettujen tapaan, mutta minä pistin omani perinteisesti uuniin.

Herkullisia mini-pannareita muffinsvuoassa.

Ja kyllähän nuo olivat huomattavasti meikäläistä peruspannaria kuohkeampia - entäpä maku? Ainakin nämä olivat erilaisia, ihan mukiinmeneviä, ei ainakaan huonompaa kuin meikäpannari. Ja vaihteluhan aina virkistää!

Google muuten julkaisi hiljattain viime vuoden aikana netistä eniten haetut ruokaohjeet. Kuinka ollakaan, pannukakku oli aivan kärjessä, taisi olla jopa ihan ykkönen. Jotenkin aika söpöä, näinä kaikenmaailman kansainvälisten herkkujen aikoina.

Omassa blogissani viime vuoden ehdottomasti suosituimpia ruokaohjeita ovat olleet erilaiset sosekeitot, joiden ohjeita on luettu yli 5 000 kertaa. Se on mukava juttu, sillä sosekeitot ovat kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi hyviä. Niihin on hyvä käyttää vielä jäljellä olevia oman puutarhan antimia, tai muutoin kotimaisia kasviksia. Ja sopivathan ne mitä parhaiten tähän joulumässäilyn jälkeiseen aikaan.

Suunta on selvä!

Kun maa peittyi mukavaan valkeaan lumivaippaan, on minun suuntani tällä hetkellä selvääkin selvempi: hiihtolatu!

Mikä nautinto onkaan jälleen lykkiä eteenpäin talvisessa metsässä ja nauttia suksien luistosta, semminkin kun tätä herkkua ei viime talvena päässyt maistamaan lainkaan. Ihmeen sujuvasti on suksi kulkenut siihen nähden, että edellisistä hiihtolenkeistä on jo lähemmäs pari vuotta. Varmaan johtuukin ainakin osaltaan juuri tuosta pitkästä kaipuusta ladulle :)  

Nyt kun vuosi on juuri vaihtunut, monissa puutarhablogeissa tunnutaan jo innolla suunnittelevan tulevan puutarhakesän kylvöjä. Minulla on kyllä vaikeuksia saada vielä ajatuksia sinne saakka. Vielä tuntuu, että edellinen puutarhakesä on selkeästi lähempänä kuin seuraava.

Yleensä minulle tuppaa sitten käymään niin, etten hankien vielä hohtaessa valkeina tahdo millään herätä siihen ajatukseen, että jossain vaiheessa pitäisi jo ruveta tekemään ensimmäisiä kylvöjä. Vaan eiköhän tilanne korjaannu, kunhan aurinko alkaa paistaa vähän keväisemmin. Ja vähän haaveita puutarhamessumatkoista on kyllä jo ilmassa...

Nautitaan nyt kuitenkin näistä hiihtokeleistä, ja palataan puutarhakuvioihin vähän tuonnempana.

Oikein hyvää uutta vuotta 2015!