Pitkästä aikaa - vähän betoninvalantaa

Betoniesineiden valamisessa on jotain poikkeuksellisen kiehtovaa. Ehkä se on sitä, kun tuollainen krouvi materiaali asettuu haluttuun muotoon, ja koristelukin on mahdollista. Betonissa on jotain samaa kuin harjateräksessä.

Kaupan laattoja, vitosen kappale.

Olen vuosia sitten harrastanut betonitöitä jonkin verran, tehnyt lähinnä erilaisia ruukkuja kasveille. Nyt tuli taas tarve. Olen etsinyt jo pidempään laattoja, jotka olisivat jonkin verran vakio-30-senttistä kapeampia. Lopulta löysinkin pienen määrän, mielestäni törkeän kalliita, viisi euroa kappale.

En älynnyt tai raatsinut ostaa laattoja ihan riittävästi, muutama jäi puuttumaan. Sitten huomasinkin, että tuollainen kaupan musta muovinen valmisruokarasia, mitä käytän paljon taimikasvatuksessa, on juuri saman kokoinen. Sellaisessa voisi itse kokeilla valaa muutaman puuttuvan laatan.

Valumuotit.

Vanhastaan minulla oli vielä jäljllä säkki sopivaa kuivabetonia (sementtilaasti S 30).

Laasteista sanotaan, ettei niitä voisi säilytellä pidempään. Tämä säkki on majaillut jo useamman vuoden ulkosalla puuvajassa siten, että paperisäkki on ollut muovisäkin sisällä. Jauhe vaikutti edelleen vallan toimivalta, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Kädet tulee suojata hanskoilla, hengityssuojainkin on hyvä olla kuivabetonin pölyämisen vuoksi. Laasti sekoitetaan veteen. Pienen määrän onnistuu hyvin sekoittamaan käsinkin esim. puukepillä. Suurempaan määrään tarvitsee koneellisen sekoittajan. Sekoitusastian pohjalle kannattaa ensin laittaa hieman vettä, jottei betonijauhe jämähdä astian pohjalle.

Tein kerralla annoksen, johon laitoin reilun litran vettä. Veteen lisätään kuivabetonia vähän kerrallaan, kunnes seos on melko paksua ja jähmeää.

"Pallotesti", jolla voi varmistaa, että betonimassa on

sopivan paksuista.

Betonimassan sopivaa paksuutta voi testata "pallotestillä". Kun massa on sopivan paksuista, siitä saa otettua käteen pallon, joka kuitenkin litistyy kun sitä pitelee kädessä.

Valmis massa kaadetaan tai siirretään kauhalla tms. valuastioihin. Astioita on hyvä ravistella kevyesti, jotta saa ilmakuplat poistumaan.

Massaa jäi yli pieni määrä, mistä ei enää saanut kokonaista laattaa. Hätäpäissäni en millään meinannut keksiä, mitä siitä tekisin. Lopulta löysin kaksi samanmallista, mutta hieman eri kokoista pyöreää muoviruukkua. Tein niiden avulla vielä yhden suojaruukun.

Betonimassaa kaadetaan isompaan ruukkuun ja laitetaan sen sisään pienempi ruukku, joka painetaan lähes isomman ruukun pohjaan asti. Betonimassa jää ruukkujen väliin. Tarvittaessa lisätään vielä massaa ruukkujen väliin. Jotta sisempi ruukku pysyy paikallaan, siihen voi laittaa painoksi esim. kiviä.

Ruukku tehdään valamalla betonimassa kahden sisäkkäin

aseteltavan astian väliin. Betonikerroksen paksuus

on hyvä olla parisen senttiä. Sisempään astiaan voi laittaa

painoksi esim. kiviä, jotta se pysyy paikallaan.

Jos ruukun pohjaan haluaa reiän, pohjalle valuastioiden väliin

tulevaan betonimassaan asetetaan halutun reiän kokoinen

huokoinen kappale esim. korkkisesta pullonkorkista.

Ruukun kuivuttua korkki poistetaan reiästä.  

Betonin kuivuminen astioissa kestää vähintään kaksi vuorokautta, kovettuminen jatkuu vielä tämänkin jälkeen. Kuivumista täytyy malttaa odotella rauhassa, sillä betoni murtuu helposti, jos se ei ole riittävästi kuivunut.

Betonista tulee sitä vahvempaa, mitä hitaammin kuivuminen tapahtuu. Kuivumassa olevat betonityöt on hyvä peittää muovilla, jottei kuivuminen tapahdu liian nopeasti.

Sekoitusastian ja -välineet saa puhdistettua helposti huuhtomalla ne vedellä ennen kuin betoni kovettuu niihin.

Jos olisi ollut viitseliäs, olisi laattojen sisään kannattanut vielä asettaa vahvikkeeksi metalliverkkoa, tämä jäi nyt tällä kertaa tekemättä. Toivottavasti laatat silti kestävät.

Säkillisestä kuivabetonia sai useamman laatan, joten hinnaksi tuli murto-osa kaupan valmislaattojen hinnasta.

Kaupan laattoja ja itse tehtyjä vuoron perään.
Yhteen valamaani laattaan painoin koristeeksi lasten aikanaan maalaaman leppäkertun.

Selleri - lempijuurekseni

Juuri- tai mukulaselleri on esiintynyt useammassa postauksessani - eikä syyttä, onhan se yksi lempijuureksistani - tai taitaa olla ihan lempijuurekseni.

Tätäkin postausta kirjoittaessani iski niin kova sellerinhimo, että oli ihan pakko hakea sellerinpalanen mutusteltavaksi :)

Kaunis, sileäpintainen Dolvi-lajikkeen juuriselleri.

Selleri on monipuolinen, sitä voi keittää, paistaa, hauduttaa - tai syödä ihan sellaisenaan. Ja erilaisissa keitoissa se on ihan välttämätön. Aivan vastustamaton selleriherkku on myös aina ihana waldorfin salaatti.

Laittaessani juuriselleriä kasvamaan ensimmäistä kertaa vuosia sitten, kuvittelin sen olevan jotenkin vaikea viljeltävä. Hämmästyin, kun heti ensimmäisenä kesänä sain hyvälaatuisia, reippaan kokoisia sellerinmukuloita.

Sellerit myös säilyvät kellarissa turpeeseen säilöttynä loistavasti, aina loppukevääseen saakka.


Selleri"kisan" voittaja on...

Kerroin aiemmin, että laitoin tänä kesänä kasvamaan kolmea juurisellerilajiketta: Alabasteria, Dolvia ja Mars-lajiketta. Nyt on aika verrata näitä keskenään.

Voittajaksi selvisi ennakko-odotusteni mukaisesti Dolvi. Se on mukavan sileäpintainen ja ennen muuta kaikkein parhaan makuinen. Dolvissa ei ole lainkaan kitkerää sivumakua, kuten monissa muissa lajikkeissa. Myös Alabasterit tuntuvat maistuvan ihan hyvälle, mutta ne eivät ole kasvaneet lainkaan niin hyvin kuin Dolvit. Mars-sellereissä on lievää kitkerää sivumakua.

Puutarhurin tärkeät pikku apulaiset

Klingelin Naistenhaun blogista löytyy tuore, vähän pidempikin postaukseni erilaisista puutarhatyökaluista.

Tässäpä vielä parin työkalun verran täydennystä tuohon juttuun, ihan kaikki kun eivät oikein mahtuneet mukaan sinne.

Rautaharavista kerroin vähän sielläkin, mutta kuvissa niitä ei ollut mukana. Rautaharava on yksi puutarhurin monikäyttöisimpiä ja tärkeimpiä apureita. Siksipä niitä on hyvä olla jopa muutamia erilaisia, vähän eri levyisiä ja mallisia. Rautaharavalla möyhentää ja tasaa maata näppärästi ennen kylvöä. Sillä voi myös vetää helposti erilaisia kylvövakoja, esim. vähän leveämmän uran herneiden kaksoisrivikylvöä varten.

Rautaharavaa voi myös käyttää rikkaruohojen poistoon, se toimii varsin hyvin mm. vesiheinälle.

Kuvassa keskellä oleva heilurihara taas on kätevä nopeaan rikkaruohojen poistoon kunhan maaperä on sen verran pehmeää, että heiluriharan maata "leikkaava" rauta pääse tunkeutumaan maan sisään. Heiluriharalla ei kuitenkaan pysty multaamaan kasveja. Tämän vuoksi välillä on hyvä käyttää toisentyyppistä haraa, jolla saa siirreltyä multaa.

Kynttilät lämmittävät kasvihuoneen yössä

Vettä vihmoo, luvassa on pari pikkupakkasyötä, mutta sitten taas lämpöisempää.

Kasvihuoneessa on vielä runsaanpuoleisesti vihreitä tomaatteja, joita ei viitsisi ainakaan vielä kerätä sisällekään kypsymään, eivät ne oikein mahtuisikaan minnekään.








Pari kynttilää riittää hyvin lämmittämään kasvihuoneen hallayönä, en millään haluaisi käyttää sähköä kasvihuoneen lämmittämiseen.

Tosin, jos ympäristön kannalta ajattelee, niin enpä tiedä, kumpi on ekologisempaa, kynttilöiden polttelu vai sähkölämmitys?









Kasvihuoneessa käytän lähinnä kynttilöitä, joita olen itse valanut vanhoista kynttilänjämistä.

Tule, tule hyvä kakku!

Tälle viikonlopulle oli "jonossa" useampikin hekkuleivonnainen: taivaallinen tarte tatin, suussasulava porkkanakakku, marmoroitu juustokakku (tällä kertaa mustaherukasta) sekä aikalailla täydellinen suklaapiiras.


Valmistukseen asti noista päätyi nyt ensimmäinen, vastustamaton tarte tatin. Tein sen tyttären vinkkaamalla ihanan Aurinko ja Kuu -blogin ohjeella - paitsi että, vaihdoin omenat päärynöihin (ja vähensin vähän sokeria) sekä käytin jauhoina gluteenittomia. Tällä ohjeella onnistuu varmasti, näin olen kuullut monen sanovan. Eri hyvää tulikin! Karviaisetkin voisivat sopia tähän, kellä sattuu olemaan.

Kirjoitan myöhemmin toisen postauksen tuosta porkkanakakusta, ja myös tuohon viimeisimpään, ihanaan suklaapiiraaseen, täytyy joskus palata!

Makeaa, rapsakkaa, tahmeaa, ihanaa - tarte tatin - tällä kertaa päärynästä.

Kaunis kuin unikonkukka

Unikko on yksi lempikukistani - hajuherneen, tsinnian ja jaloleinikkien lisäksi. Unikot jaksavat vielä jatkaa täysillä kukintaansa ihanassa syyskuun lämmössä.

Unikot ovat viehättäviä kaikissa kukinnan vaiheissaan, mutta mielestäni kaikkein herttaisimmillaan juuri ennen kuin suloisen ryppyinen nuppu avautuu suojakuorestaan täyteen kukkaan.

Mikä on sinun lempikukkasi?

Paju ja harjateräs kietoutuvat sieväksi aidaksi

Maasta esiin pistävien paksujen putkenpätkien suojaksi piti saada joku siedettävän näköinen, mutta mielellään myös kohtalaisen kestävä näköeste.

Tukimateriaaliksi valikoitui 10-millinen harjateräs, siitä tehtyjen pystytukien pitäisi olla lähes ikuisia. Teräksenpätkät pätkäistään halutun aidankorkeuden mukaan sopivan mittaisiksi ja työnnetään mahdollisimman syvälle maahan, n. 25 -30 cm:n välein.  

Varastosta taas löytyi aiemmin kuumimman pajubuumin aikaan keräämiäni pajunoksia, jotka ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa päätyäkseen joskus punontatöihin. Pajunvarret oli helppo pujotella muutaman kappaleen nippuina kerros kerrokselta limittäin pystytukien väliin, aina joka toisen pystytuen etupuolelta ja joka toisen takapuolelta.

Parin pystytuen yläpään taivutin koukuksi, johon voi ripustaa vaikka amppelin tai talvella kynttilälyhydyn.

Näin olisi mahdollista tehdä pidempikin aita, jos vain pujoteltavaa aitamateraalia riittää. Aidasta saa myös helposti monimuotoisen; matalamman tai korkeamman, tarpeen mukaan kaarevan tai eri lailla kiemurtelevan. Samalla mallilla voisi tehdä myös esim. pyöreän, lieriön mallisen suojan vaikkapa roskiksen tai muun vähemmän esteettisen esineen ympärille (pystytukia pitää tällöin olla parillinen määrä).

Aitaan voi käyttää monenlaisia risuja. Aitamateriaali lahoaa vuosien saatossa, mutta samojen pystytukien varaan voi pujotella myöhemmin uudet oksat. Jos käyttää paksumpia oksia, voi harjateräskin olla vielä vähän vahvempaa.

Tästä löytyy yksi aiempi harjateräsjuttuni, jossa linkkejä myös muihin juttuihini aiheesta.

Yummu, miten paljon leppärouskuja!

Vielä on ihan pakko jatkaa näitä sienipostauksia (ainakin) yhdelllä.

Nimittäin juuri kun olin kerennyt täällä blogissa kertomaan, kuinka leppärousku on lempisieneni, törmäsinkin sellaiseen määrään leppärouskuja, etten ole aiemmin nähnyt.

Ihanat rouskut pannulla.

Kävin tutkailemassa uutta metsäautotietä, missä en ole aiemmin käynyt, ja siellä heti tienvierustan matalassa ruohikossa rouskut kasvoivat. Noita ihania sieniä kertyi useampi litra, ja olivat edelleen harvinaisen madottomia. Niitä täytyy olla muuallakin!

En ole koskaan aiemmin saanut leppärouskuja säilöttäväksi asti, kaikki on aiemmin mennyt suoraan käyttöön. Kuumensin sienet pannulla kevyesti siten, että niistä irtosi neste, mutta varoen, ettei neste päässyt haihtumaan. Aion nyt pakastaa sienet niin, että ne jäävät nesteen peittoon.

Mitähän herkkua niistä tekisikään, vielä ei ole oikein ideaa. Täytetyt paprikat voisivat olla hyviä - tai miksei kesäkurpitsatkin?

Näemmä leppärouskun ystäviä on muitakin, yllättävän moni näyttää tulleen nyt blogiini googlattuaan leppärouskua, tai lempisientä leppärouskua, hauska juttu!

Samalla reissulla löytyi myös jo vähän kypsiä puolukoita. Pakkohan niitäkin oli poimia, vaikkei ollut mitään astiaa mukana niille. Nappasin siis huivin kaulasta ja keräsin siihen pikkuisen puolukoita :)

Maissit maistuvat - ja butternutit näyttävät lupaavilta...

Tämän syksyn ykkösherkkuja on jälleen itse kasvatetut maissintähkät. Tuskin mikään voi päihittää vasta poimitun, suoraan grilliin pistetyn maissintähkän makeanpuhuvaa makua.

Viimesyksyisessä postauksessani kirjoitin siitä, mistä voi tietää, milloin maissintähkä on korjuukypsä. 

Kerroin myös siitä, miksi omat maissit päihittävät ostoyksilöt mennen tullen. Syynä on se, että maissin sokeri alkaa hajota tärkkelykseksi melkein heti kun tähkän irrottaa kasvista. Maissintähkät pitäisi sen takia saada kypsennettyä mahdollisimman nopeasti korjuun jälkeen, mielellään parin tunnin sisällä.

Butternutteja, tuskin malttaa odottaa näiden kypsymistä.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokeilemani butternut-kurpitsat näyttävät tällä hetkellä aikalailla "oikeilta".

Eivät ne ihan niin kookkaita ole kuin kaupassa myytävät ulkomaiset sisarensa, mutta ihan mukavan kokoisia kumminkin. Ja niitä on tulossa aika monta, muutamasta taimesta pitkälti toistakymmentä kurpitsaa.

Ensi alkuun iloisen vihreät butternutinpullukat alkavat hiljalleen saada kellertävää väriä. Kaupassa myytävät yksilöthän ovat sellaisia lähinnä rusehtavan värisiä, kai näistäkin pitäisi tulla samanlaisia ennen kuin ovat valmiita. Mistähän sitä tietääkään, milloin ne olisivat korjuukypsiä? Sitä täytynee tässä lähiaikoina tutkailla, ja toivoa, että sää jaksaisi pysytellä niin lämpöisenä, että butternuttien kypsyminen vielä jatkuu.

Se ainoa vesimeloni.

Muutamasta melonintaimesta kypsyi yksi ainoa pieni vesimeloni. Taimet kärsivät pahoin kesäkuun surkeasta säästä. Istutuin ne suoraan maahan, kunnes hoksasin, että taimet olisivat varmasti viihtyneet paljon paremmin isoissa ruukuissa, joita olisi voinut tarpeen tullen siirrellä vaikka kasvihuoneen lämpöön. Yritinkin pelastaa taimet vielä myöhemmin siirtämällä ne ruukkuihin, yksi taimista jaksoi jatkaa näin kasvuaan.

Vannoin jo, että tämä jää viimeiseksi melonikokeilukseni, mutta jos sittenkin vielä ensi kesänä... niihin ruukkuihin...?

Parasta metsästä!

Herkullisia herkkutatteja.

Blogin nimi on Parasta puutarhasta, mutta nyt pistää kyllä myös metsä parastaan kilvan puutarhan kanssa.

Vain muutama päivä sitten kerroin, ettei meiltäpäin vielä löydy juuri muita sieniä kuin kantarelleja. Vaan melkein heti kun olin tämän kirjoittanut, päättivät herkkutatit nousta esiin oikein urakalla.

Niitä ilmestyi yhtäkkiä aivan joka paikkaan, taitaa olla enemmän kuin koskaan aiemmin. Sankollisen kerää aivan hetkessä. Ja mikä parasta ja harvinaista, tatit ovat nyt jostain syystä poikkeuksellisen madottomia ja hyvälaatuisia.

Niitä tulee nyt sellaista tahtia - kun eihän sitä tietenkään malta olla poimimatta jokaista vastaan tulevaa tatinmöllykkää - ettei kaikkia tahdo oikein pystyä säilömään. Laitanpa tässä yhden "puolikaupallisen" linkkivinkkin Dallavallen, joka ei niinkään myy, vaan ostaa herkkutatteja. Ja vaikkei olisi kiinnostunut tatteja myymään, niin sivuilta saa mainiosti reaaliaikaista tietoa siitä, missä ja milloin tatteja on noussut.

Lempisieneni leppärousku.

Löysin myös lempisientäni ihanan oranssihtavaa leppärouskua. Ne ovat aivan liian usein matojen pilaamia, mutta tänä vuonna madot näyttävät jättäneen nekin rauhaan.

Leppärousku on minulle erityisen mieluisa siksi, että siinä on rouskun mainio maku, mutta sitä ei tarvitse ryöpätä niin kuin muut rouskut. Sienen rakenne säilyy silloin paljon parempana ja maittavamapana.

Eivät mustatorvisienetkään
hassumpia ole.

Paistan leppärouskut vain nopeasti pannulla kera pienen sipulin, vähän suolaa ja muuta ei sitten tarvitakaan. Tyrmäävän hyvää!

Pistetäänpä tässä vielä linkki aiempaan postaukseeni, herkulliseen sieni-sosesoppaan.

Mikä on sinun lempi-ruokasienesi, ja miten sen valmistat?

Mystiset viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

Kerroin aiemmin vanhoja reseptivarastojani kaivellessani löytäneeni erikoisen viipalekurkkujen ohjeen. Erikoiseksi ohjeen tekee se, että liemessä käytetään jostain kumman syystä kivennäisvettä - enkä tiedä miksi.

Yritin tätä googlaillakin, mutten löytänyt vastausta asiaan. Jos Nettimartta huomaat tämän, tietäisitkö sinä? Mulla on suuri luottamus Marttoihin näissä keittiöasioissa ;)

No, joka tapauksessa noita viipalekurkkuja tuli tehtyä, ja ne maistuvat oikein mukavilta ja raikkailta, varmaan ainakin osin juuri kiitos sen kivennäisveden. Ovat vähän tuorekurkun veroisia, kun liemessä ei ole kovin paljoa etikkaa.

Mutta sitten, tulipa mieleen kokeilla samaa lientä myös kesäkurpitsalle - ja nam, mikä makuelämys! Kesäkurpitsojen rakenne säilyy mukavasti aavistuksen rapsakampana kuin kurkkujen. Ohjeen mukaan nämä säilyvät jääkaapissa hyvinä pari kuukautta - meillä kyllä avattu purkillinen ei säilynyt vuorokauttakaan ;) Käytimme viipaleita mm. hampurilaisiin, mihin ne sopivat erinomaisesti korvaamaan perinteisen kurkkusäilykkeen.

Tämä on siis varsin hyvä keino säilöä vähäksi aikaa kerralla valmistuvaa liiallista kesäkurpitsa- tai kurkkusatoa. Nyt harmittaa pikkuisen ainoastaan se, etten ole tullut testanneeksi aiemmin tätä kaapissa jo pidemmän aikaa majaillutta reseptiä. Ohjeen lähdettä en valitettavasti osaa kertoa, toisaalta olen sitä tuunannutkin sen verran, ettei sillä enää liene niin suurta merkitystä.

Mainiot viipalekesäkurpitsat tai -kurkut

1-2 pienehköä kesäkurpitsaa (tai 2-3 pitkää avomaankurkkua tai 3-4 pienempää)
1 sipuli
pari valkosipulinkynttä
tillin kukintoja ja varsia
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 dl sokeria

Liemi:
5 dl kivennäisvettä
1/2 dl väkiviinaetikkaa



Huuhdo kurpitsat tai kurkut huolella, valuta ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja viipaloi myös ne. Sekoita mausteet keskenään.
Lado puhtaisiin tölkkeihin vuorotellen kurpitsa-/kurkkuviipaleita, sipuleita, tillinpaloja ja mausteseosta.
Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada liemi purkkeihin. Laita päällimmäiseksi paino niin, että muut ainekset jäävät liemen peittoon. Sulje tölkit ja säilytä kylmässä, missä säilyvät hyvinä parisen kuukautta.

VINKKI: käytän säilyketölkeissä painona pieniä konjakki- tai snapsilaseja, joita löytyy kaapeista lähes vailla muuta käyttöä. Ne mahtuvat juuri sopivasti tölkkien sisään painamaan ainekset liemen suojaan, yleensä laitan lasit purkkiin alassuin.

Arvonnan aika!

Blogini elokuinen 1-v. kilpailu on päättynyt, on aika kertoa pokaran ja muiden palkintojen voittajat!

Osallistujia oli yhteensä 24, kukin yhdellä arvalla. Käytin arvonta-avustajana Random.org:ia, joka antoi tällaisen tuloksen:

List Randomizer

There were 24 items in your list. Here they are in random order:

1. pokara no 21
2. henkarit no 20
3. siemenet no 17

Tämäpä tarkoittaa, että

pääalkinnon pokaran voitti no 21 eli Kartsu, toisen palkinnon 2 kpl Tokmanni Oy:n lahjoittamia koukkuhenkareita nimim. Nea ja kolme pussia härkäpavun siemeniä pääsee kylvämään Neili!

Lämpöiset onnentoivotukset voittajille ja suurkiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! Otan teihin voittajiin yhteyttä selvittääkseni osoitetietonne. Jos huomaatte tämän, voitte myös lähettää osoitetiedot sähköpostiini parastapuutarhasta (at) gmail.com.

Seuraavan kilpailun taidan järjestää joulun alla, tiedossa jälleen kivoja palkintoja!

Ja huomennapa postaan sellaisen mielestäni aikalailla mainion kesäkurpitsasäilykkeen ohjeen. Tulepa kurkkaamaan, jos kesäkurpitsaohjeet kiinnostavat :)