Butternuttia aina vaan

Butternut -kurpitsa onkin melkoinen runsaudensarvi, sitä on nyt syöty meillä aika monessa mudossa. Kun sitä paahtaa uunissa, kannattaa samalla kertaa paahtaa ainakin pari kurpitsaa.

Yhdestä puolikkaasta tein herkullista pyreetä. Paahdettu kurpitsa paloitellaan kermatilkkaan, keitetään hetki ja soseutetaan hienoksi sauvasekoittimella. Joukkoon vähän voita, mausteeksi suolaa ja pippuria. Muuta ei tarvita! Pyreen voi tehdä paahtamattomastakin kurpitsasta. Silloin raa´at kurpitsanpalaset keitetään kypsiksi kermassa (tai kermamaidossa) ja soseutetaan.

Myös kurpitsarisotto oli mielenkiintoinen tuttavuus. Siihen laitoin normaaliin risottopohjaan (risottoriisiä, vähän sipulia, vettä, valkoviiniä, kermaa ja mausteita) butternutkurpitsapyreetä, vuohenjuustoa joka sai sulaa sekaan sekä lopuksi vielä vähän butternut-palasia. Erikoinen makuyhdistelmä!

Ristossa tärkeintä on, ettei päästä riisejä aivan kypsiksi, vaan ne saavat olla vähän al dente. Toinen tärkeä on, että risotto jää riittävän kosteaksi, löysän puuron kaltaiseksi. Jos vaikuttaa liian kuivakalta, voi viime metreillä lisätä vielä vähän nestettä. Ja parmesania pitää olla riittävästi. Kurpitsarisottoon sitä riittää vähän vähempikin, kun on tuota vuohenjuustoakin.