Kestävät marjapensaiden tuet

Harjateräksestä voi tehdä hyvät marjapensaiden tuet seuraavasti: leikkaa pystytukia varten 8 mm:n harjateräs n. 120-140 cm:n pätkiin (pituus haluamasi tuen korkeuden mukaan). Lisäksi tarvitaan toinen kahteen yhtä pitkään osaan leikattu harjateräs (6 metrin pätkä kahtia, tästä tulee rengas kahteen pienehköön pensaaseen).

Taivuta lyhyempien pätkien toinen pää silmukaksi ja työnnä pätkät maahan pensaan ympärille, n. 4 kpl/pensas. Taivuta pidempi pätkä pensaan ympärille tulevaksi renkaaksi ja pujota se tukikeppien silmukoiden läpi.

Näitä tukia voi väkerrellä pikkuhiljaa, meillä näistä on jo useamman vuoden kokemus, hyvin ovat toimineet.

Päivitys: vinkiksi vielä, kun moni näyttää keskikesällä hakevan tietoa marjapensaiden tuista. Nämä tuet (kuten moni muukin malli) on helpointa asettaa paikalleen silloin, kun pensaissa ei ole juurikaan lehtiä, eli loppusyksystä tai keväällä, nyt keskikesällä se on huomattavasti hankalampaa. Näin etenenkin siinä tapauksessa, jos pensaat ovat kookkaita. Kannattaa siis yrittää pärjätä vielä tämä kesä ja odottaa syksyyn, ennen kuin alkaa asetella tukia paikoilleen.

Tästä löytyy ohje toiseen, vähän yksinkertaisempaan pensastuen malliin.

Muita vinkkejä harjateräksen ja teräsverkon käyttöön puutarhassa.

Perinteistä suomalaista ruokaa

Meillä tehdään pitkälti perinteistä suomalaista kotiruokaa - kun se vaan on niin hyvää - toki gluteenittomana. Vaihtelun vuoksi aina väliin kuitenkin vähän eksoottisempiakin kokeiluja.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös ruoanlaitossa pätee useimmiten periaate, että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa.

Innostus ruoanlaittoon kulkee suvussani ja näyttää onneksi siirtyneen eteenpäin myös tytöille. On kivaa, kun kotoa jo pois muuttaneet soittelevat ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan. Nettihän tunnetaan näissä yhteyksissä mutsi ykkösenä tai kakkosena, me äidit olemme se toinen. Vielä on pärjätty aika hyvin tuolle toiselle mutsille, etenkin vaikeimpien kysymysten kohdalla.

Isoäidiltäni odotettiin aina taivaallista omenahyvettä (harmi kyllä, ohjetta siihen ei minulla ei ole, olen kyllä koittanut muilla ohjeilla, aika hyvää tullut). Äidin puolelta mieleeni ei äkkisiltään tule mitään yhtä juttua, ehkä enemmänkin ruoanlaiton monipuolisuus.

Oma bravuurini? - vaikea sanoa, vaihtelee. Hiljattain olin ilahtunut siitä, kun crème brûlée viimein onnistui useampien yritysten jälkeen. Ehkä yksi juttuni voisi olla ihana italialainen jälkiruoka semifreddo, joka tarjoillaan puolijäisenä. Sitä olen kokeillut melkein kaikista mahdollisista marjoista. Kirjoittelen jossain vaiheessa näistä kokeiluista. Jälkkäripuolelle näyttävät siis nämä suosikit menevän.

Yhden tyttären lempiherkku on yksinkertainen kaali-riisi-jauheliha -patani. Siihen silputaan neljännes kaalista hienoksi, kuullotetaan silputun sipulin kera pannulla. Siiretään nämä sivuun ja ruskistetaan jauheliha. Palautetaan kasvikset joukkoon, kaadetaan sekaan kiehuvaa vettä niin, että ainekset peittyvät kunnolla, maustetaan ja vielä siihen päälle desin verran riisiä. Haudutellaan kannen alla juurikaan sekoittamatta, kunnes riisit ovat kypsiä. Tarpeen mukaan lisäillään vettä. Loppuvaiheessa voi laittaa vaikka vähän parsakaalia ja persiljaa.

Enemmän ja vähemmän maukkaista tomaateista

Omat tomaatit on niin hyviä, ettei
millään malta edes odottaa niiden kypsymistä.

Mikseivät kaupan tomaatit maistu juuri miltään? Eihän sitä oikein tajuakaan ennen kuin on maistanut itse kasvatettuja tomskuja.

Havahduin tähän jo vuosia sitten annettuani tuttavaperheelle tomaattejamme. Heillä oli tytär, joka ei halunnut lainkaan syödä tomaatteja. Maistoi kuitenkin kasvattamiani ja tykästyikin niin, että muut perheenjäsenet ilahtuneina antoivat hänen syödä kaikki nuo tomaatit.

Nyt on asiasta kirjoiteltu lehdissäkin aika tuoreeltaan. Aiemmin luin jostain, että tomaattien maku hävisi vähän vahingossa siinä, kun kasvijalostuksessa haluttiin valita joku muu tehotalouteen sopiva ominaisuus, tasaisempi kypsyminen tai jotain sinnepäin.

Uusimmassa Tiede-lehdessä (7/2013) kerrottiin, että nyt Amerikoissa ollaan jälleen hakemassa makua takaisin tehotomaatteihin. Vaan sepä ei olekaan aivan yksinkertaista, tomaatissa kun on satoja makuun vaikuttavia erilaisia yhdisteitä.

Ja mitä tutkijat tekivätkään? Maistattivat ihmisillä yli 200 erilaista lähinnä maatiaistomaattilajiketta selvittääkseen ihmisten keskiverron tomaatin ihannemaun.  

Siis yhden ainoan, keskimäärin samalta maistuvan tomaatin, josta tulisi nyt ihmisten valitsema "tomaatin maku". Nyt on tarkoituksena siirtää nämä ihannemaun tuottavat tekijät maatiaislajikkeista tehotomaatteihin, jotta niihin saataisiin viimein tomaatin maku.

Eli kun tällä hetkellä ongelma on se, etteivät tomaatit maistu miltään, niin tavoite on, että kaikki tomaatit maistuvat siltä yhdeltä ja samalta, kompromissitomaatilta. Kun jujuhan on juuri siinä, että kaikki erilaiset maatiaistomaatit maistuvat erilaisilta.

Blogin ensimmäinen kysely

Parasta puutarhasta -blogi on ollut olemassa parisen viikkoa ja on ensimmäisen lukijakyselyn aika. Oikealla olevassa kyselyssä voit ruksia, mikä sinua blogissa erityisesti kiinnostaa - voit valita useampia vastauksia. Ja sitten vain klikkaus vote-kohtaan. Työkalu on valitettavasti vähän kankea ja vielä enkunkielinen.

Kiitoksia joka tapauksessa vastauksestasi jo etukäteen, vastaathan elokuun loppuun mennessä, kiitos!

Voi ihmettä, ranskalainen pizza!

Oltiin taannoin Porvoossa ihan muuten vaan, kun se on kiva kaupunki. Tuli nälkä, löydettiin rannasta ruokapaikka, jossa ilokseni oli gluttia pizzaa. Eikä siinä vielä mitään, mutta millaista pizzaa!

Kun pizzat tärähtivät pöytään, ne olivatkin ihan valkoiset. - Ranskalaista pizzaa, tunnisti ulkomaillakin pyörinyt tyttäreni oitis. Miten erilaista ja hyvää! Harmi kun ei tullut näpättyä kuvaa, täytynee vissiin lähteä uudelleen sinne Porvooseen...

Tutun tomaattikastikkeen sijaan pizzan päälle olikin levitetty ranskankermaa, ja täytteitä, kylmäsavulohet sun muut, oli viskottu osin vasta paistamisen jälkeen (ei varmaan olleet unohtaneet, kuulunee asiaan). Tykästyttiin niin, että nyt meilläkin syödään pizzaa lähinnä ranskalaisittain. On tullut ainakin melkein yhtä hyvää kuin Porvoossa.

No nyt tuli nämä kuvatkin, kun tuli jälleen tehtyä tätä ihanuutta.

Ensimmäisessä kuvassa pizza ennen uuniin menoa - tietysti gluteenittomana, pohjataikina itse tehty.

Toisessa kuvassa valmiina lautasella, maistuis varmaan sullekin!

Meinaa paisua kuin pullataikina

tämä bloggaaminen nimittäin. Puutarha näyttää hiukan yllättäin tuottavan blogattavia aiheita siihen tahtiin, että tahtoo melkein lähteä lapasesta tämä touhu. Täytyy yrittää vähän jarrutella sillä tavalla, että se taikina kuitenkin pysyy siellä kulhossa eikä paisuile minne sattuu - eli lupaan, että pyrkimyksenäni on pitää jutuissa puutarha tai elämä täällä maaseudulla ainakin jonkinlaisena punaisena lankana.

Tämä koko blogihomma lähti minulla vähän nopeasti liikkeelle siinä kesäloman viimeisinä päivinä, mikä lie auringonpistos tullut, eikä muuta kuin tuumasta toimeen. Tämä on myös elämäni ensimmäinen blogi, siksipä olen tämän kanssa ainakin välillä ymmällä kuin Liisa Ihmemaassa. En ole muutenkaan mikään "some-ihminen", joten tässä vasta harjoitellaan, siispä kärsivällisyyttä!

Oikein todella mielelläni kuulisin teiltä lukijoilta kaikkia mahdollisia toiveita ja parannusehdotuksia blogin suhteen. Jonkinlaisia alasivuja pitäisi ainakin piakkoin kehitellä, että saisi tänne aikaiseksi vähän parempaa järjestystä. Ja pieniä arvontojakin on tässä suunnitteilla :)

Pyrin nyt vilkkaimpaan puutarha-aikaan julkaisemaan 1-2 postausta päivässä. Talvea kohti luulisi tahdin vähän rauhoittuvan.

- Kerttuli -

Sadepäivään sopii suolainen piiras

Edessä gluteeniton sienipiiras, takana broileri- ja juustopiiraat.

Kun ryhtyy piiraan valmistukseen, kannattaa samalla vaivalla tehdä vähän enemmän taikinaa ja leipoa useampi erilainen piiras. Jos jotain jää yli, sen voi helposti pakastaa.





Gluteenittoman piirastaikinan voi tehdä monella tapaa, tässä yksi toimiva, hiukan kevyempi versio:

Piirastaikina

75 g margariinia
1/2 dl kaurahiutaleita (gluteeniton kaura)
2 1/2 dl gluteenittomia jauhoja (esim. sekoitus erilaisista)
1,5 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Sekoita kulhossa keskenään pehmeä rasva, kuivat aineet ja maito. Tämä taikinamäärä riittää yhteen halkaisijaltaan n. 28 cm:n piirasvuokaan. Jos teet useamman piiraan, tee vastaavasti suurempi taikina.
Taikinaan voi halutessaan laittaa myös hiukan keitettyä perunaa hienonnettuna.

Taputtele taikina jauhotetuin käsin voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.


Täytevaihtoehtoja

- feta + esikypsennetty parsakaali + kuullotettu sipulisilppu
- haudutettu purjo + vuohenjuusto
- lohi tai kylmäsavulohi + tilli
- broileri + aurajuusto

- esikypsennetyt sienet (esim. kantarelli) + kuullotettu sipuli
- kinkku + juusto
- katkarapu + ananas
- erilaisia juustoja + ananas

Päälle

1 kananmuna
2 dl kermamaitoa (osa voi olla ranskankermaa)
mausteita
(neljään viimeiseen täytevaihtoehtoon lisäksi n. 1,5 dl juustoraastetta. Näihin sopii hyvin myös persilja, jota voi ripotella täyteainesten päälle ennen munamaidon lisäämistä)

Levitä täytteen ainekset pohjalle, ripottele päälle haluamiasi mausteita, sekoita kananmuna ja neste sekä tarvittaessa juustoraaste keskenään, kaada piiraan päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Värillä on väliä

Tapaan tehdä herukoista pakastimeen tällaisia houkuttelevia, monenvärisiä marjakimaroita.
Marjat tekevät kauppaansa paljon paremmin, kuin jos eri väriset marjat olisivat erikseen. Aika helppoa menekin-edistämistä!

Voi tätä yltäkylläisyyttä!

Sade on nyt herättänyt kantarellitkin. Niitä löytyy ainakin kosteimmilta paikoilta. Eipä tarvitse tähän aikaan kaupasta käydä hakemassa juuri muuta kuin maitoa, leipää, kananmunia - ja lisää pakasterasioita.

Eläimiä kun meillä ei tällä hetkellä ole kuin koira. On kyllä ollut niin kanoja, kalkkunoita, lampaita kuin hevosiakin. Ehkä joskus taas vielä jotain. Mutta nyt kerätään kantarelleja!

Kantarellit on hauskoja, kun ne nousevat vuodesta toiseen lähes millintarkasti samoille paikoille, ovat siellä valmiina odottamassa kuin pienet lamput. Kun paikkoja löytää, on sienet helppo käydä keräämässä - kunhan muistaa ne paikat :)

Joskus huonompana sienivuonna melkein huvittaa, kun tismalleen oikealle paikalle saattaa olla noussut vain yksi pienenpieni kantarelli osoittamaan, että juuri tässä sen paikan pitäisi olla!

Kouluun - kunhan pääsis!

Ensimmäinen koulupäivä pitkän, ihanan kesäloman jälkeen. Onneksi satuin olemaan aamulla kotosalla, sillä olimme unohtaneet yhden tärkeän homman - niittää kesän aikana umpeen kasvaneen koulutien ja taksi oli pian jo tulossa.

Siinä tyttären edellä viikatteen kanssa rivakasti heiluessani tunsin itseni hetken viidakon Janeksi raivaamassa tietä lapselleen. Mietin myös, että mahtaakohan kukaan äiti olla saattelemassa lastaan kouluun samoissa merkeissä?

Hyvää ja turvallista koulunalkua kaikille lapsille!