Ei se oo niin justiinsa, jatko-osa

Osa 1
Osa 2

Vielä kuulin sen viikonloppuisen muuttokeikan yhteydessä tyttäreltäni, että on myös ollut menossa samantyyppisessä vapaa-ajanasussa kuin äitinsä siihen lähikauppaan. Mutta kun sattuu olemaan se vähän parempi kauppaliike siinä Kaupungin keskustassa, niin poikaystävä ei ollut oikein ihastunut ajatuksesta. Vaan meni silti.

Ei ne omenat kauas puusta putoile...

Sadettimen pisaroiden tanssia

voisi katsella lähes loputtomiin. Kun pienet vesipisarat auringonvalossa kimmeltäen hyppivät, pyörivät ja laskeutuvat pehmeästi juomaksi janoisille kasveille.

Tänä kesänä sitä onkin saanut tehdä. Onneksi vesi tulee kaivosta, jossa vettä riittää. Kastella kannattaa pilvisellä säällä, tai aamulla tai illalla, ei pahimman paahteen aikaan.

Maa alkoi jo olla kuivaa kuin autiomaassa, mutta toissayönä vettä sitten tulikin roppakaupalla, tältäköhän tuntuu sademetsässä? Tämän sateen jälkeen nyt jo ennätyksellisen satoisat kasvit varmasti räjähtävät kasvuun. Herneaita alkaa pian olla kuin Jaakon pavunvarsi, eilen rakentelin sille lisätukea tikkaiden varassa ;)

Ei se oo niin justiinsa, osa 2

Osaan 1

Meikkaamisen suhteen olen myös laiska. Yleensä työmatkalla sen teen, jos sille päälle sattuu. Töihin ovat toistaiseksi onneksi päästäneet sellaisena kuin olen.

Silmänympärysvoiteitakaan en osaa käyttää, paitsi kerran yritin kuurin vähän parempaa tavaraa. Tepsihän se, tavallaan. Rypyt vähenivät kun silmänympärykset turposivat niin, että tuli kunnon pussit silmien alle. Tökötti sai jäädä.

Ollessani neljissäkymmenissä yksi tuttavani oli vähän huolestunut, kun en sitä ympärysvoidetta käyttänyt. Hän käytti. Olin katsovinani, että olisikohan hänellä silti ollut noita rypynalkuja vähän enemmän kuin minulla.

Sitäpaitsi, kun on elinvuosia kertynyt ja on matkan varrella tullut naurettua ja joskus vähän itkettyäkin, niin miksei sitten saisi noita ryppyjä olla?

Ensimmäinen kukkakaali keitoksi

Tänään syötiin kesäkeittoa, sitä pitää ehdottomasti tehdä ainakin kerran kesässä. Tuoreesta perunasta, pavuista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista ja herneistä tehty
keitto vie kielen mennessään ja on aivan eri ruoka kuin eineskeitot.

Juju on onnistua keittämään keitto siten, että vihannekset säilyvät sopivan rapsakoina. Laita ainekset kiehumaan veteen pienin välein edellä mainitussa järjestyksessä. Mausta ja lisää suurus, jossa rasvaa, pieni määrä jauhoa ja maitoa. Pinnalle persiljaa. Kiitokset naapuriin kukkakaalintaimista!

Tänään kypsyi myös odotettu ensimmäinen pitkulainen Roma-tomaatti. Ei kuitenkaan ollut sellaisenaan aivan erityisen suuri makuelämys, mutta sehän onkin tarkoitettu ennen muuta säilöttäväksi. Kaunis tuo joka tapauksessa on.

Näillä helteillä monenmoista satoa pukkaa siihen tahtiin, että meinaa jo alkaa tehdä tiukkaa keretä sitä säilöä.

Ei se oo niin justiinsa, osa 1

Onneksi täällä maalla ei ole niin väliksi, voi olla miten ja suunnilleen minkänäköisenä lystää. Nautin vapaapäivistä, kun ei tarvitse laittaa tukkaa ja ajatella, mitä päälle pistää. Joskus kylillä käydessä kyllä pikkaisen mietityttää, kehtaako sitä ihan suoraan pellolta lähteä.

Toisinaan olen lapsilta kysynyt, voinko tämännäköisenä lähteä. Yleensä lupa on tullut, kai ovat tottuneet "tyyliini".

Illat ja sunnuntait ovat pahimpia, kun pitää mennä sinne ABC:lle sitä maitopurkkia hakemaan. Siellähän voi tulla vastaan vaikka joku kaupunkituttava. Mahtaisi hämmästyä rentoa lookiani, jos nimittäin sattuisi tunnistamaan ;)

Eilen tuli kuitenkin minunkin rajani vastaan. Olimme kaupungissa tyttäreni luona muuttoa tekemässä ja olisi pitänyt mennä niissä siivousverkkareissa siihen viereen oikein Stockmannille tyttären tyhjiä viunapulloja palauttamaan. Ei ollut pulloille muuta pakkausta kuin kenkälaatikko, kun kaikki muovipussit oli muussa käytössä. Tähän keikkaan en suostunut.

Osa 2 huomenna...

Ja pahoitteluni vielä, että tänään ei tullut varsinaista puutarha-asiaa. Se onneton pienipäinen piuha katosi kuin maa olisi sen niellyt, enkä saanut kuvia ulos kamerasta. Kaikkia muita piuhoja kyllä piisaa. Huomenna paremmalla onnella :) - Löytyihän se piuha lopulta ihan siitä samasta nipusta, missä ne muutkin piuhat ;) Ja onneksi löytyi, sillä kävikin ilmi, että se onkin suurempi aarre, vain juuri sen kameramallin piuha, jollaista ei mistään enää saa.

Nälkäinen lapsi

Sieniä ei kuivuuden vuoksi ole täällä tällä hetkellä lainkaan. Onneksi niitä oli sillä kertaa, kun silloin päälle 10-vuotias tyttäremme oli aikanaan kipeänä yksin kotona. Yritti soittaa äidille töihin, mitä voisi syödä, mutta äiti ei voinut vastata kun oli kokouksessa.

Näppärä tyttö meni pihalle, kävi keräämässä kantarellit lähimetsästä ja teki sienikastikkeen. Uusavuttomuutta ei ollut havaittavissa.

Melkoinen herneaita

syntyi lähes vahingossa. En tiennytkään, että herneestä voisi saada komean "aidan". Kylvin rivin hernettä, se sattuikin olemaan korkeaa lajiketta ja sen molemmille puolille rivit, ne taas olivat matalaa sorttia.

Tästä kasvoikin tuuhea ja korkea "herneaita", jossa syötävää riittää! Korkeutta tällä on parisen metriä.

Etualalla muuten näkyy teräsverkosta taivuttelemani aita, jollainen on tukena myös hernekasvuston sisällä. Erilaiset teräshökötykset ovatkin intohimoni ja niitä puutarhassamme riittää. Niistä lisää lähiaikoina!

Päivitys:
Jäin miettimään, mitähän lajiketta nuo korkeat herneet mahtoivat olla - ja paljonko niille oli luvattu korkeutta. Luulin jo, etten saa tätä koskaan selville, kun ei siemenpussia löytynyt. Sittemmin syyssiivouksia tehdessäni löysinkin rivin päästä siemenpussin, joka oli vielä aivan lukukelpoinen. 

Lajike oli Alderman ja sen kerrottiin kasvavan 100-150 cm korkeaksi. Mittasin huvikseni aidan korkeuden elokuun alkupuolella, se oli silloin 245 cm! Tuon jälkeen olen joka vuosi kylvänyt samaa lajiketta, ja kasvu on ollut ihan yhtä hyvää.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa on vinkkejä herneen kylvöön.

Bensat tuppaa unohtumaan

Piti eilen tehdä jotain tärkeää, ostaa bensaa, mutta unohdin. Onneksi ei kuitenkaan autoon, vaan ruohonleikkuriin.

Tänään lähti armas puolisoni samalle asialle. Laitoin oikein kanisterin keskelle rappusia, ettei vaan unohdu - vaan onnistui silti kävelemään ohi ja etsiskeli kanisteria paikoiltaan liiteristä. Lähti se kanisteri lopulta kuitenkin matkaan.

Katselin keittiönikkunasta, kun herra kurvasi pitkän tovin päästä takaisin pihaan, mutta kääntyikin saman tien takaisin kohti kylää, vaikka ruoka oli jo pöydässä. Yleensä näin ei tapahdu.

Oli jäänyt huoltsikalla suustaan kiinni ja se tankattu kanisteri oli unohtunut siihen Nesteen pihaan. Siellä se onneksi odotteli samoilla sijoillaan.

Kyä ny ruahonleikkuu taas sujuu!

Hääjuhlat, ihanaa!

Pääsimme viime viikonloppuna koko perhe pitkästä aikaa hääjuhliin, olipa kivaa! Jo juhliin valmistautuminen viritti mukavasti tunnelmaan.

Kun emme ole aikoihin häissä olleet, lueskelimme etukäteen väliin pienissä paineissakin etikettiohjeita pukeutumisen suhteen: ei mustaa, punaista eikä valkoista, helma ei polven yläpuolella, hiukset kiinni, ei voimakasta huulipunaa. Mietimme, kuinka vakavasti nämä pitää ottaa.

Otimme riskin ja teimme  suunnilleen kaikki nuo "karmeat" etikettimokat - vain huomataksemme, että niinhän kaikki muutkin olivat tehneet! Sulauduimme siis lyhyine mekkoinemme ja avoimine hiuksinemme joukkoon erinomaisesti.

Miksei kukaan missään kertonut, että nämä "säännöthän" onkin nimenomaan tehty rikottaviksi ;)

Jakaannuimme majoittumaan useampaan eri paikkaan, joihin veimme tuliaisina korillisen vihanneksia ja marjoja.

Kiitoksia P & M:lle mukavista juhlista ja onnea vielä kertaalleen!

Kaupungissa(kin) tapahtuu

Tuli siis aika viskata kulahtaneet verkkarit ja "pultsarinkengät" (kuten siskoni ne ystävällisesti nimesi) nurkkaan odottamaan, laittaa tukka hyvin, lakata varpaankynnet ja pistää sandaalit jalkaan.

Mukavaa välillä palata kaupunkiin, tapahtuu sitä näemmä täälläkin. Täytyypä tutkia tarkemmin, mitä kukkaisviikoilla olisi tarjolla.

Tyttäret soittelivat kotoa, olivat innostuneet kokkailemaan, kyselivät neuvoja sushien tekoon ja lusikkaleipiin sopivaa hilloa - olipa mukava tulla kotiinkin!