Sosesoppaan ei ihmeitä tarvita

Härkäviikot jatkuvat ja sosesoppa toimii hyvin pakkasella. Blogissani on näkynyt useampikin sosekeitto ja tulikin mieleen koota vinkkilista siitä, mistä kaikesta sosekeittoa voi valmistaa - itse asiassa vastaus on: melkein mistä tahansa juureksesta tai vihanneksesta.

Nyt sattuikin vielä oikein sopivasti, kun juuri julkaistuissa uutukaisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan nimenomaan syömään enemmän juureksia ja vihanneksia. Oikeilla jäljillä siis ollaan!

Sosekeiton valmistus kannattaa aina aloitaa sillä, että kuullottaa keittokattilan pohjalla rasvassa hienoksi pilkotun sipulin ja/tai purjoa. Sitten sekaan lisätään muita juureksia tai vihanneksia pilkottuna ja jatketaan kuullottamista vielä hetki.

Seuraavaksi lisätään vettä niin, että kasvikset peittyvät ja keitetään, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tässä vaiheessa voi jo ripotella mausteeksi maun mukaan suolaa, pippuria ja kuivattuja yrttejä. Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian tanakkaa.

Lopuksi keittoon voi vielä lorauttaa makua antamaan joko hieman kermaa, tuorejuustoa, ranskankermaa tai sulatejuustoa. Kookosmaito tai -kermakin sopii. Sosekeittoon onkin hyvä käyttää näistä jääkaappiin jääneitä purkinpohjia. Juustoraastekin sopii hyvin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Jos maku sattuu sellaisenaan kohdilleen, ei noita maitotuotteita tarvita välttämättä lainkaan lisäämään täyteläisyyttä (ja kaloreita!).

Tässä joitain sosekeittoon hyvin sopivia kotimaisia vihanneksia:

Klassinen purjo - peruna
Parsakaali - peruna
Kukkakaali - parsakaali
Porkkana - peruna
Maa - artisokka - peruna
Kyssäkaali - parsakaali/peruna
Palsternakka - peruna

Ja tietysti kaikkien edellä mainittujen sekoitukset. Kaikkiin keittoihin sopii hyvin myös kesäkurpitsa sekä selleri makua antamaan.

Vielä muutamia muita, vähän erikoisempia tai eksoottisempia sosekeiton raaka-aineita:

Sienet
Bataatti
Butternut-kurpitsa
Kastanjat paahdettuna (en ole kokeillut, mieli tekisi. Mutta kun täältä pohjolan perukoilta saa nykyään vain surkeita kiinalaisia kastanjoita)

Tässä vielä linkki toiseen, myöhemmin kirjoittamaani sosekeittopostaukseen: Sosesopan uudet liittolaiset

Sosesoppaa sienistä

Sieniruoat sopivat hyvin näihin joulun jälkeisiin härkäviikkoihin. Tein tällä kertaa sieniä vähän uudella tavalla, sosekeiton muodossa, se maistuikin oikein hyvältä. Sieni-sosesoppa tuntuukin nyt olevan jonkinlainen hitti. Sain maistaa sitä hiljattain parissa ruokapaikassa, mistä innostuin kokeilemaan tätä itsekin.

Sosekeiton kuvittelisi maittavan sellaisellekin, joka ei yleensä sienistä pidä. Moniahan tuntuu inhottavan erityisesti sientenpalojen niljakkaan limainen rakenne, mitä sosekeitossa ei ole.

Inventoin juuri sienivarastomme: rouskuja suolattuna, herkkutatteja ja mustatorvisieniä kuivattuna, pakasteessa kantarelleja. Suppilovahverotkin voisivat sopia hyvin tähän sosesoppaan, kun niiden maku ei tulisi niin voimakkaasti esille.

Herkkutatit liossa sienisoppaa varten.

Soppaa varten liotin kuivattuja sieniä puolisen tuntia ja puristelin liotusveden pois. Kuullotin kattilassa rasvassa sipulisilppua ja lisäsin sienenpalat. Niitä hetken käänneltyäni sekoitin joukkoon puolisen desiä (glut.) jauhoa, sitten muutaman desin vettä ja vähän mausteita. Keittelin vartin verran, minkä jälkeen soseutin tämän vielä vähän paksuhkon keittopohjan.

Sitten soppaan voi lisätä maun mukaan kermaa tai kermamaitoa ja tarpeen mukaan lisää vettä. Myös ranskankermaa voi käyttää ja tilkka valkoviiniäkin sopii. Jos haluaa hienomman keiton, niin lopuksi voi lisätä munankeltuaisen, joka sekoitetaan ensin pieneen keittotilkaan. Keltuaisen lisäämisen jälkeen keittoa ei enää keitetä.

Herkkutateista tehtyyn sosekeittoon tulee kauniin kellertävä väri.

Kantarelleista tehtyyn keittoon laitoin myös sinihomejuustoa, minkä maku sopii hyvin kantarellin kanssa.

Lopuksi vielä hieman persiljaa pintaan.





VINKKI: monitoimikone on paras sienisopan soseuttamiseen, jos sellaisen omistat. 
Sauvasekoittimella on hiukan vaikeampi saada sienenpaloja pilkkoutumaan tasaisesti.

Ensimmäinen kukkakaali keitoksi

Tänään syötiin kesäkeittoa, sitä pitää ehdottomasti tehdä ainakin kerran kesässä. Tuoreesta perunasta, pavuista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista ja herneistä tehty
keitto vie kielen mennessään ja on aivan eri ruoka kuin eineskeitot.

Juju on onnistua keittämään keitto siten, että vihannekset säilyvät sopivan rapsakoina. Laita ainekset kiehumaan veteen pienin välein edellä mainitussa järjestyksessä. Mausta ja lisää suurus, jossa rasvaa, pieni määrä jauhoa ja maitoa. Pinnalle persiljaa. Kiitokset naapuriin kukkakaalintaimista!

Tänään kypsyi myös odotettu ensimmäinen pitkulainen Roma-tomaatti. Ei kuitenkaan ollut sellaisenaan aivan erityisen suuri makuelämys, mutta sehän onkin tarkoitettu ennen muuta säilöttäväksi. Kaunis tuo joka tapauksessa on.

Näillä helteillä monenmoista satoa pukkaa siihen tahtiin, että meinaa jo alkaa tehdä tiukkaa keretä sitä säilöä.

Parsakaalia pakkaseen ja keitoksi

Keräsin harson alta ensimmäiset parsakaalit. Kauniin tummanvihreitä, kiinteitä ja hyväkuntoisia parsakaalinpäitä kertyi sankollinen - ja lisää on tulossa. Harson käyttäminen on kaalinkasvatuksessa välttämätöntä, se pitää loitolla niin kaalikoit, -kärpäset kuin -perhosetkin.

Parsakaalin kohdalla itse viljellyt hakkaavat kaupasta saatavat 6-0. Olen katsellut kaupassa nahistuneita ja usein jo kellastuneita ja auenneita nuppuja, eivätpä houkuttele. Näin ainakin täälläpäin, toki kauppojen vihannestiskeissä on eroja.

Syötiin sosekeittoa, jossa parsakaalin lisäksi perunaa, kesäkurpitsaa ja purjoa. Tosi hyvää, totesi teinimme. Se on paras palaute ja lämmitti mieltä. Noin yksinkertainen voi olla niin hyvää!

Kokiksi opiskelevalta tuttavalta opin, että sosekeiton ainekset pitää kuullottaa rasvassa ennen keittämistä. Tätä en ole tajunnut aiemmin tehdä. Näin tehden keittojen maku parani entisestään merkittävästi, ja lapsetkin huomasivat eron.