Paju ja harjateräs kietoutuvat sieväksi aidaksi

Maasta esiin pistävien paksujen putkenpätkien suojaksi piti saada joku siedettävän näköinen, mutta mielellään myös kohtalaisen kestävä näköeste.

Tukimateriaaliksi valikoitui 10-millinen harjateräs, siitä tehtyjen pystytukien pitäisi olla lähes ikuisia. Teräksenpätkät pätkäistään halutun aidankorkeuden mukaan sopivan mittaisiksi ja työnnetään mahdollisimman syvälle maahan, n. 25 -30 cm:n välein.  

Varastosta taas löytyi aiemmin kuumimman pajubuumin aikaan keräämiäni pajunoksia, jotka ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa päätyäkseen joskus punontatöihin. Pajunvarret oli helppo pujotella muutaman kappaleen nippuina kerros kerrokselta limittäin pystytukien väliin, aina joka toisen pystytuen etupuolelta ja joka toisen takapuolelta.

Parin pystytuen yläpään taivutin koukuksi, johon voi ripustaa vaikka amppelin tai talvella kynttilälyhydyn.

Näin olisi mahdollista tehdä pidempikin aita, jos vain pujoteltavaa aitamateraalia riittää. Aidasta saa myös helposti monimuotoisen; matalamman tai korkeamman, tarpeen mukaan kaarevan tai eri lailla kiemurtelevan. Samalla mallilla voisi tehdä myös esim. pyöreän, lieriön mallisen suojan vaikkapa roskiksen tai muun vähemmän esteettisen esineen ympärille (pystytukia pitää tällöin olla parillinen määrä).

Aitaan voi käyttää monenlaisia risuja. Aitamateriaali lahoaa vuosien saatossa, mutta samojen pystytukien varaan voi pujotella myöhemmin uudet oksat. Jos käyttää paksumpia oksia, voi harjateräskin olla vielä vähän vahvempaa.

Tästä löytyy yksi aiempi harjateräsjuttuni, jossa linkkejä myös muihin juttuihini aiheesta.

Harjateräs taipuu moneksi

Hajuherne kiipesi kaariporttiin.

Tässäpä jo aiemmin lupaamani postaus; heikkouteni - tai vahvuuteni - miten vain, ovat erilaiset harjateräksestä ja betoniverkosta tehdyt viritelmät pitkin poikin puutarhaa.

Näistä saa edullisesti ja näppärästi värkättyä melkein mitä vain koristeellista, käytännöllistä ja taatusti kestävää: kaariportteja, aitoja, köynnöstukia, hyllyköitä, marjapensaiden tukia, kynttilälyhtyjen pidikkeitä...

Ihmeempiä välineitä ei tarvita. Teräksen leikkaaminen ja taivuttelu kysyy hieman 

sinnikkyyttä ja voimia, mutta lopputulos palkitsee. Rakennelmat ovat lähes ikuisia - mutta niiden paikkaa voi kuitenkin helposti vaihtaa. Teräs ruostuu kauniiksi ja köynnökset ja muut kasvit somistavat rakennelmat.

Hyllykkö kasvihuoneessa.

Tässä vähän ohjetta: Hanki rautakaupasta harjaterästä eri vahvuuksia ja ohuinta betoniteräsverkkoa. Monissa rautakaupoissa on käytettävissä hyvät pihdit, joilla terästä voi jo alustavasti pilkkoa suunnilleen sopiviin mittoihin - on näin helpompaa kuljettaakin.

Hyviin leikkureihin kannattaa investoida. Juuri muita apuvälineitä ei tarvitakaan, teräksestä saa työstettyä monenlaista ilman hitsaus- tai muita välineitä.

Pilko teräkset haluamiisi mittoihin. Taivuta teräsverkon "törröttävät" metallinpäät kauniille kiepille. Taivuttelussa hyvä apuväline on vasaran hamarapuoli (se millä nauloja irrotetaan), vasaran varsi toimii hyvänä vipuna.

Harjateräksenpätkien päiden taivuttelussa voi käyttää apuna myös muita rakennelmia, joissa on sopivia koloja avuksi esim. vanhat metalliset tikapuut, metalliset putkenpätkät ym.

Tästä pääset katsomaan, miten harjateräksestä voi tehdä hyvät, kestävät marjapensaiden tuet. Ja tästä löytyy harjateräksen käytöstä talvella, kynttilälyhtyjen pidikkeitä ja kaunis valokuusi.

Ja tässä kerron harjateräksestä köynnöspapujen tukena.

Takana näkyvä iso kaari on yksi tuista, joiden varaan viritetään rastasverkko mansikkamaan ylle.