Jälleen kotona, kiva nähdä mitä puutarhalle kuuluu

Muutaman päivän Viron-reissu on jälleen takana. On niin kiva olla välillä muutama päivä poissa, kun puutarhassa tuntuu aina poissa ollessa tapahtuvan jopa enemmän kuin jos olisi ollut paikalla 😊

Heti ensimmäisenä ovenpielessä iloinen auringonkukka oli viimein avannut "aurinkonsa", jota olin ehtinyt odottaa jo pidemmän aikaa.

Auringonkukat on jääneet minulla viime vuosina kokonaan kylvämättä, mikä on vähän harmittanut. 

Auringonkukan kanssa samassa ruukussa kasvaa myös muutama pikkuorvokki, jotka ostin aikaisin keväällä parvekkeelle. Istutin ne myöhemmin tähän ruukkuun, ne ovat kasvaneet ja kukkineet tosi hyvin. Lisäksi ruukussa luikertelee suikeroalpia. Siitä saa mainion, edullisen köynnöksen ruukkuihin ja amppeleihin.

Kaikkein mukavin ylläri oli ensimmäinen, ulkona penkissä kasvava kurkku, joka oli ehtinyt valmistua.

Alderman-hernelajike on suosikkini. Se kasvaa
näyttävän korkeaksi, jopa pariin metriin. Järkeä tässä tosin ei varmasti ole.
Olisi varmasti parempi, että käyttäisi energian sadon tuottamiseen.
Mutta on vain niin kovin kivan näköinen 😊

Myös herneet kukkivat kauniisti, ja ovat jo tehneet ensimmäisiä maukkaita palkoja.

Tomaatit kukkivat ja kookkaita raakileitakin löytyy, kypsiä tomaatteja saa kuitenkin vielä odotella. Ei haittaisi, vaikka olisivat jo vähän pidemmälläkin.

Myös kesäkurpitsat ovat hyvässä vaiheessa, niitä on jo päästy maistelemaan.

Tämä köynnöskesäkurpitsa on vallan mainio.
Sillä on pituutta jo reilut pari metriä. Aiemmassa puutarhassani se jäi jostain syystä aina aivan lyhyeksi.

Olen myös kovin iloinen siitä, että vanhasta puutarhasta siirtämäni kärhö näyttää viihtyvän uudella paikallaan.