Lähes viimeiset sadonkorjuut aika vauhdilla

Meinasi melkein tulla hoppu, kun sääennuste vaihtui ihanan lämpimästä syyssäästä yöpakkasiin.

Runsaasti oli vielä satoa maassa ja kasvihuoneessa, ne piti saada vauhdilla pelastettua reilussa vuorokaudessa.

Enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja kertyi pari pahvilaatikollista jatkamaan kypsymistä kylpyhuoneessa, missä ne saavat olla rauhassa näin syksyisin pörrääviltä pikkukärpäsiltä.

Isoja ja oikein hyväkuntoisia lanttuja, punajuuria ja juurisellereitä on nyt yllin kyllin, kuten myös porkkanoita. 

Porkkanoiden määrän huvikseni laskin siinä nostaessa, 180 kpl 🙂. Siis porkkana joka toiselle päivälle, ja vielä päälle pikkuporkkanat, joita oli myös ihan riittävästi.

Jätin vielä maahan pakkasta paremmin kestävät purjot ja osan juurisellereistä, suojaten ne kuitenkin harsolla.

Vielä olisi urakkana juuresten säilöminen kellariin turpeen ja hiekan sekoitukseen.

Viinimarjatomaatti - hauska uusi tuttavuus

Kertoilin jo kesän aikana tämän kesän uutuustomaatistani, pienenpieniä tomaatteja tuottavasta marja- tai viinimarjatomaatista. Ja lupasin kertoa vielä tarkempia kokemuksia sitten, kun koko satokausi alkaa olla takana.

Yksittäisiä kypsiä tomaatteja oli tarjolla jo kesän loppupuolella, mutta enemmässä määrin vasta reippaasti elokuun puolella. 

Niinpä tärkein toiveeni tälle tomaattilajikeelle - saada aikaista satoa - ei oikein täyttynyt. Kuvittelin, että pienikokoiset tomaatit kypsyisivät nopsasti.

Varsin runsassatoiseksi viinimarjatomaatti kuitenkin osoittautui. Se on todella vauhdikas kasvattamaan varkaita ja sitä kautta haaroittumaan varsin tuuheaksi. 

Vaikka yritin kuinka ahkerasti poistaa varkaita, niin silti nämä pääsivät tuon tuosta yllättämään uusilla versoilla :) Eipä tuo sinänsä isommin haittaisi, mutta kun en osannut varautua tähän, niin olin istuttanut taimet turhan tiheään. Ja toisekseen, varkaiden poistaminen käy melkein työstä :) Kuin myös itse kypsien tomaattien kerääminenkin, pienten tomaattien poiminen on aika aikaavievää.

Maultaan tämä ei myöskään ole mikään maailman suurin makuelämys. Mutta toisaalta, en aikanaan Ruotsista siemeniä hankkiessani hoksannut, että kyseessä olikin eri väristen lajikkeiden sekoitus. Olin ihmeissäni, kun yksi taimi alkoi tuottaa keltaisia, toinen oranseja ja kolmas punaisia minimini-tomaatteja. Nämä kaikki maistuvat hiukan erilaisilta. Oranssi on näistä maukkain, se on maultaan jo varsin hyvä.

Eihän noista kuitenkaan lopulta kovin isoa satoa tule muuta kuin lukumääräisesti. Tavanomainen tomaatti tuottaisi kyllä huomattavasti enemmän syötävää. Itse asiassa viinimarjatomaatti, Solanum pimpinellifolium ei ole edes sama kasvi kuin tavanomainen tomaattimme Solanum lycopersicum.

Mutta ovathan nämä hauskoja yksityiskohtia vaikka jossain salaatissa, tai muutoin naposteluun. Sopisivat hyvin vaikkapa minimozzarellapallojen kaveriksi.

Siispä summa summarum, ihan mukava tuttavuus, joka saattaa selviytyä jatkoon, mutta varmaan maltillisesti vain parin-kolmen taimen voimalla. Tässä vielä yhteenveto eri ominaisuuksista: 

Plussat:

- Hauska, erikoinen lisä erilaisten tomaattien joukkoon
- Pienet tomaatit kivoja napostella ja vaikka salaateissa 
- Eri väreistä saa kivannäköisen sekoituksen - keltaista, oranssia, punaista
- Melko runsassatoinen

Miinukset:

- Yllättävän myöhäinen
- Kova kasvattamaan varkaita
- Maku ei kovin kummoinen

Tästä pääset juttuun, jossa kerron kokemuksia erilaisista vuosien varrella kokeilemistani tomaattilajikkeista.

Hurrjasti puolukoita 😉

Nimittäin meikäläiselle. Blogini vakiolukijat varmaan jo tietävät, että olen makean ystävä, enkä lainkaan happaman. Niinpä olen tänä vuonna yllättänyt itseni keräämällä ainakin kolme litraa puolukoita! 

Enemmän kuin sankon pohja peitossa :)

Se on ehdottomasti enemmän kuin mitä olen kerännyt ainakaan viimeiseen 25 vuoteen yhteensä 🙂 Tuli nyt siis joku yllättävä puolukanpoimintainnostus, varmaan osin sen vuoksi, kun niitä löytyy tänä vuonna niin hyvin. Tässä onkin sitten varmaan puolukoita vähintään seuraaviksi viideksi vuodeksi 🙂

Ehkä myös siksi, että olen alkanut korvata ruoanlaitossa sitruunan ja limen mehua kotimaisilla happamilla marjoilla, jotka tuntuvat toimivan varsin hyvin, kuten vaikka tässä key lime pien tyyppisessä ihanan makeassa herkussa :)

Uh, aina vain parempaa!

Sokerihiirenä rakastan key lime pien äkkimakeaa makua. Tänä kesänä halusin kokeilla sitä vähän erilaisina versioina, jotka olisivat myös limen verran enemmän lähiruokaa. 

Alkukesästä tein version, jossa vaihdoin limemehun vahvaan raparperimehuun, joka toimi kyllä hyvin. 

Nyt loppukesästä syntyi kuitenkin vielä edelleen himpun verran parempaa, kun laitoin limen tilalle vahvaa puolukkamehua, terästäen sitä hiukan sitruunamehulla. Puolukkamehu sopi tähän piiraaseen suorastaan järjettömän hyvin, ja antoi sille myös todella kauniin vaaleanpunaisen värin. 

En ole suuri (happaman) puolukan ystävä, mutta tämä oli kyllä nyt ehdottomasti parasta, mitä ikinä olen puolukasta maistellut :)

Tästä pääset tuohon aiempaan raparperiversion postaukseen, josta löytyy myös resepti tähän helppotekoiseen ihanuuteen.

Mukavaa viikonloppua!