Ei voi etukäteen tietää, mistä tulee milloinkin puutarhan ihastuttavin juttu

Koskaan ei voi ennalta tietää, mistä asiasta tulee kesän tärkein ja eniten iloa tuottava puutarhajuttu. Se, jonka kasvun tilanne täytyy käydä tarkistamassa aamulla ensimmäiseksi, ja jonka kehittymisen seuraaminen tuottaa kaikkein eniten mielihyvää.

Yleensä näitä asioita yhdistää se, että ne ovat jotain varsin yksinkertaista ja usein niihin liittyy pientä yllätyksellisyyttä, tai ehkä uutuutta.

Tänä vuonna minulle tällainen juttu  on ollut hauska siemensekoitus. Heittelin keväällä multaan puolihuolimattomasti siemeniä vanhasta pussista, tutkimatta asiaa sen tarkemmin. Kuvittelin sen olevan syötävien kukkien siemensekoitus. Siemenet itivät hyvin. Niiden lähdettyä kasvuun on osoittautunut, että pussi pitikin sisällään paljon muutakin kuin vain syötävien kukkien siemeniä.

Kylvin siemenet alun perin vatiin, missä ne itivätkin yllättävän hyvin.
Olen sitten vähitellen siirtänyt taimia amppeleihin ja muualle.

Rucolaa, sitruunabasilikaa.

Se olikin hauska ja monipuolinen syötävien kasvien siemensekoitus. Siemenpussissa ei kerrottu, mitä kaikkia lajeja se sisältää.

Sametttikukkaa.

Niinpä mullasta nousee koko ajan esiin uusia ylläreitä, lähinnä erilaisten yrttien pieniä alkuja. Olen löytänyt ainakin salviaa, timjamia, sitruunabasilikaa, kurkkuyrttiä, rucolaa, persiljaa ja samettikukkia. Monia kasveja, joita minulla ei muutoin kasva, tai joita en ole koskaan tai pitkiin aikoihin kasvattanut.

Lisäksi nousemassa on vielä monia pieniä taimenalkuja, joiden lajia en pysty tässä vaiheessa tunnistamaan. Saa nähdä, mitä niistä vielä kehkeytyy?

Tämä on kyllä harvinaisen hauska siemensekoitus. Suurin harmi on se, ettei tätä ole valitettavasti enää saatavilla.

Muita tämän kesän hullaanuttajia ovat olleet viime kesänä siemenestä kylvämäni monenväriset jaloakileijat, jotka ovat nyt kukkineet ensimmäistä kertaa. Ja lisäksi myös minulle uusi tomaattilajike viinimarjatomaatti, josta olenkin kertonut jo aiemmin. 

Tässä pilkistää pieni timjaminalku.

Onko sinulla kokemusta puutarhassa samantyyppisistä pienistä asioista, joista on tullut tärkeämpiä kuin alkuun ajattelitkaan?

Näppärä pieni harjateräsidea!

Olen kertonut, kuinka olen tykästynyt harjateräksen ja betoniraudoitusverkon käyttöön puutarhassani monella eri tavalla - koristeena, köynnöstukena, aitoina...

Muutama viikko sitten Lepaalla käydessäni löytyi jälleen uudenlainen idea, miten kahdesta lyhyehköstä harjateräksenpätkästä saa helposti yksinkertaisen tuen tai pidikkeen.

Kahden samanpituisen pätkän toinen pää taivutetaan muutaman sentin matkalta noin 45 asteen kulmaan, minkä jälkeen pätkät kiinnitetään toisiinsa. Lepaalla nämä pätkät oli hienosti hitsattu kiinni toisiinsa. Koska minulla ei ole hitsivehkeitä, niin pätkät voi mainiosti sitoa yhteen myös muutamalla riittävän vahvalla rautalanganpätkällä.

Tähän tarkoitukseen sopinee parhaiten kaikkein ohuin harjateräs. Siitä tulee kuitenkin huomattavasti tukevampi, kun tulee kaksi pätkää vierekkäin.

Valmiin tuen varaan voi asetella mitä ikinä mieleen tulee, mitähän kaikkea käyttöä näille keksisikään? :) Ainakin marjapensaiden tukirenkaiden tukena nämä voisivat toimia mainiosti!

Kesän kolmas upea puutarhakohde - Pölkinvuoren kasvimaailma

Olen ottanut tämän kesän ohjelmaan erilaisten kotimaisten puutarhakohteiden kiertelyn.

Toukokuussa pistäydyin Arboretum magnoliassa Lohjalla. Noin kerran kuussa pyrin käymään lähikohteessa Hörtsänän arboretumissa Orivedellä katsomassa, miten paikka muuttuu kesän edetessä.

Tällä kertaa matkani suuntasi Urjalaan Pölkinvuoren kasvimaailmaan. Se ei välttämättä ole kohteena kaikkein tunnetuin, sen voisi luokitella nousevaksi tähdeksi.

Paikka on yhden, tai oikeastaan kahden miehen huikea hanke, joka rakentuu jatkuvasti. Monenlaista projektia on meneillä, mutta todella paljon on silti jo valmistakin nähtävää.

Paikka on hyvin ainutlaatuinen, sitä on jopa hieman vaikea kuvailla. Se myös muuttuu jatkuvasti vuodenaikojen saatossa.

Helpointa on aloittaa yli 100 000 sipulikukasta! Ne värittävät keväisen maiseman kuuleman mukaan satumaiseksi. Itse en ole päässyt tuota ihmettä vielä näkemään, se on ehdottomasti otettava ohjelmaan ensi keväänä.

Tästä kuvasta pääsee kuitenkin hiukan aistimaan Pölkinvuoren satumaista tunnelmaa.

Paikalle omaleimaista ovat erilaiset yllättävät kontrastit, jotka tekevät siitä hyvin mielenkiintoisen. Koristekasvit on istutettu sinne tänne metsäisille alueille, mistä ne pilkistävät yllättävästi esiin. Tässä mielessä paikassa on vähän arboretumin fiilistä, vaikkei se varsinainen puulajipuisto olekaan.

Pölkinvuoressa pääsee kiertämään metsäisen polun, korkeimmalta paikalta kallion päältä on huikeat näkymät. Alueelta löytyy myös kota, johon voi tehdä varauksen.

Mukavia levähdyspaikkoja on runsaasti siellä täällä.

Koko homma lähti liikkeelle vain muutama vuosi sitten vihannesmaasta, jonka satoa lähiseudun asukkaat halusivat ostaa yhä kasvavassa määrin. Ympärille on syntynyt sitten pikkuhiljaa vähän muutakin :) Suositut tuoreet vihannekset kuuluvat valikoimaan edelleen. Niiden lisäksi tarjonta on laajentunut myös koristekasveihin ja kukkasipuleihin.

Isäntä itse, Veli-Pekka Weckman kitkemässä komeiden valkosipulien lomassa kasvavia porkkanoita.

Alueen sydämessä kohoava upea kahvilarakennus on myös oma lukunsa. Se on itse suunniteltu ja rakennettu vanhoista kierrätysikkunoista, jotka sanelivat pitkälti rakennuksen muodon. Vain yksi ikkuna jäi kuulemma yli rakennusprojektissa!

Kahvilan viihtyisää yläkertaa.

Kahvilan lattia on wau, upea rakennus on pystytetty suoraan kalliolle, johon ilta-aurinko heitti komeat varjot. Katseltavaa ja kuunneltavaa oli niin paljon, että kävelin kertaalleen vahingossa tämän "lattian" poikki sitä huomaamatta.
Kun takaisin tullessani huomasin, meinasin kuolla ihastuksesta :)

Tämän salaperäisen kasvin lajia paikan isännät arvuuttelevat asiakkailla, ei ihan helpoin.

Metsästä pilkistävät upeanväriset oranssikeltanot saivat miltei pakahtumaan.
Tällainen lähti myös mukaani puutarhamyymälästä.

Pölkinvuoren ainoa haaste on sama kuin niin monen muunkin upean puutarhakohteemme, se sijaitsee varsin syrjässä, joten ilman omaa autoa paikalle ei oikein pääse. Varsinaisella puutarhaosalla on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu sekä aukioloajat, jotka kannattaa tarkistaa etukäteen. Esimerkiksi tällä hetkellä puutarha on avoinna joka päivä.

Pölkinvuori pääsi ilman muuta mukaan suomalaisten puutarhakohteiden listalleni, jolta löytyy tällä hetkellä vajaa 50 kohdetta eri puolilta Suomea. Kannattaa kurkata, ja myös uusia kohteita saa ehdottaa listalle!

#polkinvuori #urjala #kasvimaailma

Hoitotoimia eri hyötykasveille juuri nyt

Syötävien kasvien siemenet ovat toivottavasti itäneet kasvimaalla, ja kasvit ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Nyt on aika ensimmäisten hoitotoimien, jotka on eri kasvilajeille hieman erilaisia.

Kaikki kasvit hyötyvät rivivälien haraamisesta, maan ilmavuus paranee ja rikkaruohot katoavat helposti ja nopeasti.

Ja tietysti kastelusta tarpeen mukaan.

Sipulirivit harauksen ja ruohosilpun levittämisen jälkeen.

Nokkoskäyte saa muhia rauhassa pari
viikkoa, ennen kuin se on käyttövalmista.

Tässä lisäksi vähän lisävinkkejä kasvilajeittain

Lisälannoitusta esimerkiksi nokkoskäytteellä, liuosmaisella luomulannoitteella tai ruohonleikkuusilpulla:

Sipuli, tomaatti, purjo, maissi, kesäkurpitsa, kurkku, porkkana.

Ravinnesyöpöille kasveille em. lisäksi ekstralannoitus, esimerkiksi kultavettä tai ruohonleikkuusilppua: maissi, kaali, tomaatti, purjo, kesäkurpitsa

Harvennus tarpeen mukaan, rikkaruohojen kitkeminen:

Porkkana, punajuuri, salaatit jne.

Perunoiden ensimmäinen multaus on hyvä tehdä kun perunanvarret ovat kasvaneet noin 10-senttisiksi.

Kasveille, jotka pitävät tuhkasta, voi ripotella sitä hiukan (purjo, kaalit, lanttu, nauris).

Palkokasveista pavuille ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa juuri mitään erityisempää, kuten ei myöskään salaateille, yrteille eikä lantuille.

Herneille viritellään tuet ja myös härkäpavut kannattaa tukea, jotteivät ne pääse kaatuilemaan. Myös avomaankurkuille voi laittaa tukia, joita pitkin ne pääsevät kiipeilemään.

Tuholaisille herkien kasvien päällä kannattaa edelleen pitää tiiviisti harsoa, tällaisia kasveja ovat ristikukkaiskasvit kaalit sekä lantut, nauriit ja retiisit.

Nyt kelpaa kastella!

Mitä tästä isosta, mutta kevyestä paketista löytyikään?

Olen jo pidemmän aikaa kaivannut puutarhaan vähän isompaa kastelukannua, siis suurempaa kuin tavallista 10-litraista.

Ajattelisin, että samalla kun vettä kerran kannan ja kuljetan, kulkisi sitä samantien enemmänkin, mikä säästäisi aikaa. Ei tarvitsisi ravata niin monta kertaa kannua täyttämässä.

Etsinnöistä huolimatta en ole sellaista onnistunut löytämään kaupoista enkä kotimaisista nettikaupoista. Laitoin jopa yhteen nettikauppaan toiveen, josko haluaisivat yrittää etsiä tuollaisia kannuja. Ei ole tuottanut sekään tulosta, vaikka lupasin heti pari kappaletta ostaa 🙂

Lopulta onnistuin löytämään Briteistä havittelemani kannun, joten ei muuta kuin tilaamaan. Ja tietysti samantien kaksi kappaletta 🙂

Parin viikon odotus, ja kaivattu lähetys saapui! Aika mukavilta vaikuttavat nämä 14-litraiset kannut.

Onnistuin itse asiassa löytämään toisesta ulkomaisesta nettikaupasta jopa 15-litraisia kannuja, jotka myös näyttivät muutoinkin vielä vähän paremmilta kuin nämä. Niitä ei kuitenkaan ollut tällä hetkellä saatavilla, enkä tietenkään malttanut nyt yhtään odottaa tämän kannuasian kanssa, varsinkaan näillä helteillä.

Aika kiva näissä on myös tuo tappi, mihin voi laittaa talteen suutinosan, kun sitä ei tarvitse. Ne kun tuppaavat aina katoamaan, viimeksi onnistuin rikkomaan yhden maassa olleen astumalla sen päälle.

Sen seitsemän juhannuskukkaa...

Melkein meinasin myöhästyä näiden kukkasteni kanssa. Tarkoitukseni nimittäin oli, että käyn kuvaamassa seitsemän kukkaa ihanassa Hörtsänän arboretumissa Orivedellä. Vaan kun menin siellä tänään käymään, olikin nyt juuri sellainen välivaihe, ettei kasveja ollutkaan erityisen runsaasti kukassa.

Alkukesän kukkijoiden kukinta oli jo ohi, ja keskikesän kukkaset olivat vasta nupulla. Olisihan sieltä toki nuo tarvittavat seitsemän lajia saanut kuvattua. Kun kukassa ei kuitenkaan ollut mitään kovin erityistä, päätin palata lähtöruutuun ja turvauduin kotipihan kukkasiin.

Onneksi suloinen jaloakileija, jonka kylvin siemenestä viime kesänä, oli sattunut aukaisemaan ensimmäisen ihanannäköisen kukkasensa juuri sillä välin kun pistäydyin Hörtsänässä :) 

Viinimarjatomaattien alkuja näkyvissä!

Näitä tämän vuoden uutuustomaattejani odotan innolla ja malttamattomana.

Millaisia voivat olla viinimarjan kokoiset tomaatit, milloin ensimmäiset kypsyvät, miltä ne maistuvat ja millä kaikilla tavoin niitä voi käyttää?

Ajattelisin, että nämä näyttäisivät hauskoilta ainakin erilaisissa salaateissa.

Kuvittelisin, että pienikokoisina tomaatteina näistä saisi syötävää jo hyvissä ajoin. Tosin tähän mennessä tämä on vaikuttanut melko hidaskasvuiselta lajikkeelta, toivottavasti ottaisi jossain vaiheessa kirin!

Eipä hullumpaa tämäkään raparperiherkku

Kerroin aiemmin tekemästäni kaikkien aikojen ihanimmasta raparperipiiraasta key lime pien tapaan.

Nyt juhannukseksi piti kuitenkin kokeilla jotain muuta, tein raparperi-valkosuklaajäädykettä, oikein hyvin sopi raparperi siihenkin.

Valmis tuotos katosi niin vauhdilla, etten saanut siitä lainkaan kuvaa.
Tässä siis kuva ennen pakastimeen menoa.

Tässäpä ohjetta:

Keitä vahva raparperimehu, 4-5 raparperin vartta noin kolmeen desiin vettä. Siivilöi mehu ja lisää reilu desi sokeria. Keitä kokoon siirapiksi noin 15 min. Jäähdytä siirappi.

Jäädykemassa

2,5 dl vispikermaa
1 purkki vaniljatuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
n 150 g valkosuklaata

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri, jatka vatkaamista paksuksi vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa niin, että se juuri ja juuri sulaa, älä anna suklaan lämmetä. Sekoita suklaa varovasti vaahdon joukkoon.

Raparperisiirapin voi lisätä monella tapaa, joko sekoittaa sen koko vaahtomäärän joukkoon, tai jakaa vaahdon kahtia ja tehdä jäädykkeeseen kaksi kerrosta, toinen vaniljainen ja toinen raparperinen. Tällöin siirappi sekoitetaan puoleen vaahdosta. Yksi vaihtoehto on laittaa pelkkä siirappi ohueksi kerrokseksi kahden vaniljavaahtokerroksen väliin. Tällöin ensimmäisen kerroksen kannattaa antaa jäätyä jonkin aikaa, jolloin siirappi on helpompi levittää sen päälle.

Vielä yksi mahdollisuus on tehdä kokonaan vaniljainen jäädyke, ja tarjoilla se raparperisiirapin kanssa.

Levitä valmis jäädykemassa irtopohjavuokaan, ja laita pakastimeen jäätymään vähintään muutamaksi tunniksi, minkä jälkeen pääsee herkuttelemaan 🙂

Juhannuksen kunniaksi laitoin vielä päälle koristeeksi ja makua antamaan paahdettua valkosuklaarouhetta.

Mukavaa ja herkullista juhannusta!

Harsossa reikä? - Ei hätää!

Kasvuharsot ovat monessa suhteessa hyödyllisiä, ja monella tapaa aivan välttämättömiä. Vaikkapa luomu-kaalin kasvatuksesta ei tulisi oikein mitään ilman tuhohyönteisiltä suojaavaa harsoa.

Lähtötilanne.

Harsoihin liittyy kuitenkin monia ongelmia; ne hajoavat helposti, ovat aika lyhytikäsiä ja usein väärän kokoisiakin.

Harmittaa, kun ison kasvuharson keskelle ilmestyy jostain reikä, eikä aina viitsisi ostaa uusia harsoja. Muutoinhan tuo ei niin haittaisi, mutta jos aikoo käyttää harsoa suojaamaan ristikukkaiskasveja (kaalit, nauriit, lantut, retiisit) tuholaisilta ei reikäistä harsoa voi käyttää. Näistä kasveja rakastavat monet koit, kärpäset ja perhoset kyllä etsivät tiensä herkkujen ääreen reiän kautta.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä harsoja voi korjata parillakin tavalla. Niitä voi ommella ompelukoneella, ja näin olen joskus yhdistänytkin kaksi pienempää harsoa sopivan kokoiseksi. Ompelena kännattaa käyttää harvaa siksakkia.

Paikka paikoillaan.

Valmis lopputulos, taas toimii!

Reiät taas saa näppärästi ja nopeasti paikattua kuumaliimapistoolin tai muun liiman avulla.Toisesta harsosta otetaan paikkapala, joka liimataan kiinni pursottamalla kuumaliimaa reiän ympärille. Täytyy vain varoa sitä, ettei liima ole liian kuumaa, jolloin se syövyttää harsoon uuden reiän! Liima saa kuumentua sen verran, että se on juuri juoksevaa, sopiva kuumuus löytyy helposti kokeilemalla.

Hedelmäpuut notkuvat kukista, vaan missä ovat pölyttäjät?

Hedelmäpuiden kukinta näyttää olevan tämä vuonna harvinaisen runsasta, häikäisevänvalkoisia kukkapilviä pistää esiin sieltä sun täältä.

Mutta, jotain tuntuu nyt puuttuvan, ja se on kyllä vähän huolestuttavaa. Normaalisti tuollaisen kukkapilven kuuluisi olla tiiviin pölyttäjien joukon verhoama. Vaan mitä nyt, ei pölyttäjän pölyttäjää!

Tämä kylpyhuoneen ikkunamme on kuin taulu, josta aina aamuisin katselen maisemaa
Kovin hiljaista on nyt omenapuun ympärillä. Tuuli tosin vei jo parhaan kukinnan.

Jos oikein pitkään tarkkailee, saattaa huomata yhden pölyttäjän koko valtaisan omenapuun kimpussa, on sillä hommaa!

Toivottavasti sinulla on asiat paremmin, etkä ole havainnut samaa?

Tuskin sentään paljon puhuttu pölyttäjäkato on voinut iskeä näin yhtäkkiä kertalaakista. Toivottavasti tämä on vain joku paikallinen tai muutoin ohimenevä ilmiö. Meillä ainakin pitäisi riittää täällä monimuotoista ympäristöä. Voisikohan alkukevään viileillä keleillä olla joku yhteys asiaan? Kirjoittelin pörriäishuolistani jo vähän aiemminkin, siitä virisikin varsin vilkas keskustelu.

Huh, nyt tuli hyvää - raparperista!

Raparperi on alkukesän ihana herkku, jolle en kuitenkaan ole millään meinannut keksiä täydellistä käyttötapaa.

Mutta nyt syntyi aika tyrmäävän hyvää. Tein key lime pie -tyyppisen makean herkkupiiraan, johon laitoin limen sijaan raparperimehua.

Tuli kyllä yksi elämäni parhaista herkkuleivonnaisista, tai ehkä jopa kaikkien aikojen paras! Ainakin ehdottomasti parasta, mitä raparperista on tähän mennessä syntynyt. Lisäksi tämä on vähän enemmän lähiruokaa kuin limeversio.







Tämä ohje poikkeaa muutoinkin hiukan perinteisestä key lime pien ohjeesta, sillä tähän ei tule lainkaan kananmunaa, mutta sen sijaan ranskankermaa.

Keitä aluksi raparperista vahva, sokeroimaton mehu, noin 4-5 kookasta raparperinvartta kolmeen desiin vettä. Maistele, että mehu maistuu suunnilleen yhtä voimakkaalta kuin limen mehu. Jos ei, voit keittää mehua hieman kokoon tai lisätä joukkoon vielä esim. puolikkaan limen tai sitruunan mehun. Siivilöi mehu ja anna jäähtyä.

Raparperipiiras key lime pien tapaan

Keksipohja:

vajaa 200 g keksejä, esim kaurakeksejä (gluteenittomaan versioon gluteenittomia)
noin 75 g margariinia

1 purkki sokeroitua kondensoitua maitoa (ei karamellisoitu)
1 tl vaniljasokeria
pari purkkia ranskankermaa (á n.150 g) 
noin 2 dl vahvaa raparperimehua

Hienonna keksit esim. perunasurvimella. Sulata rasva ja sekoita se keksimurun joukkoon.

Levitä keksimuruseos ohueksi kerrokseksi halkaisijaltaan noin 24 cm vuoan pohjalle. Painele keksipohja tiiviiksi ja tasaiseksi lusikan kuperalla puolella. Yritä nostaa seosta myös hieman vuoan reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa pohjalle laittaa leivinpaperi.

Paista pohjaa 175-asteissa uunissa noin 10 min.

Sekoita kondensoitu maito tasaiseksi ranskankerman kanssa, sekoita joukkoon vaniljasokeri. Lisää raparperimehua vähitellen sekoitellen, voit välillä maistaa, milloin mehun määrä tuntuu sopivalta. Täyte saa olla juoksevuudeltaan paksuhkon vellin kaltaista. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Halutessasi voit koristella pinnan ohuilla raparperisiivuilla.

Paista 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laita sitten  uunin lämpö pois päältä, jätä piirakka jälkilämpöön vielä noin puoleksi tunniksi.

Laita jäähtynyt piirakka jääkaappiin, sillä herkullisimmillaan tämä piiras on muutaman tunnin päästä, kylmäksi jäähtyneenä.

ps. jos tarvitset laktoosittoman version, käytä kondensoitua kookosmaitoa ja laktoositonta ranskankermaa. Testasin myös tällaisen version, tuli ihan yhtä hyvää, joskin hieman vähemmän makeaa. Ilmeisesti kondensoidun maidon kookosversio ei ole ihan yhtä makeaa (voit lisätä halutessasi hieman sokeria).

Tästä löytyy toinen raparperiherkku, valkosuklaa-raparperijäädyke.

Ylimääräiseen mehuun lisäsin
vähän sokeria, ja pakastin vastaisen
varalle jääpalamuotissa.

Mitä kuuluu Hörtsänän arboretumin kesäkuuhun?

Yritän ottaa koronakesän kotiseutumatkailutavoitteeksi, että käyn vähintään kerran kuussa kurkistamassa, miltä näyttää Hörtsänän arboretumissa Orivedellä.

Olen aiemmin käynyt tuossa viehättävässä paikassa harvakseltaan silloin tällöin, mutta en koskaan näin säännöllisesti katsastamassa, miten maisemat muuttuvat kesän edetessä.

Tällä kertaa pistäydyimme pikkuporukalla pikaisesti kahden sadekuuron välissä, niinpä kuvat ovat vain nopeita kännykkäräpsyjä.

Tällä kertaa ilahduttivat runsaina ryöppyävät tulppaanit. Enpä ole sitäkään tiennyt, että Hörtsänässä on keväisin näin upea tulppaaniloisto.

Tästä voit lukea seuraavan kuun visiitistäni Hörtsänään.

Mukavaa sunnuntaita!