Välipäiväaskartelua - söpöjä minihimmeleitä :)

Olen aina tykännyt kepeänkauniista himmeleistä ja niiden tekemisestä. Isäni :) opetti minulle aikanaan himmelinteon taidon.

Ison himmelin tekemiseen menee kuitenkin tolkuttomasti aikaa, eikä se tahdo oikein sopia nykysisustukseen. Ja on vielä aika hankala säilytettäväkin.

Olin taannoin tulossa pikkujouluista, ja siinä kävellessäni halki kauniisti valaistun jouluisen kaupungin, mieleen putkahti idea - mitäpä jos kokeilisi tehdä himmeleitä ihan minikokoisina!

Ne voisivat olla aika söpöjä, nopeita valmistaa, eikä olkeakaan tarvitsisi kovin paljoa. Minihimmeleitä voisi äkkiä tehdä useammanlaisia, jotka voisi ripustaa sieväksi ryhmäksi tai riviin.

Ennen joulua en kerennyt näitä väkertämään, mutta nyt välipäivinä oli sopivasti aikaa. Kaapissa sattui olemaan vanhastaan vielä vähän olkia, joten eipä muuta kuin tuumasta toimeen.

Minihimmeleitä voi ripustaa vaikka ikkunalle, ne näyttävät mukavilta niin sisältä kuin ulkoa päin. Tee se itse -yhteisblogista löytyypi tästä kuva.







Tässä vielä pikaohje himmelin valmistukseen: olkia (saa askartelukaupoista) liotetaan vajaan puoli tuntia lämpimässä vedessä. Liottamisen jälkeen oljet on helppo pätkiä terävillä saksilla sopivan mittaisiksi ilman, että ne halkeavat. Parisenttiset ovat sopivia minihimmeleihin, ja nelisenttiset noihin vähän isompiin osiin. Tämän jälkeen olkien annetaan kuivua, niin ne kestävät paremmin työstämistä.

Himmeleiden kokoamiseen käytetään vaaleaa ompelulankaa, joka pujotetaan ohuehkoon neulaan (liian paksu neula halkaisee oljet) ja johon oljet pujotellaan yksi kerrallaan. Himmelin "peruspalikka" syntyy helpoiten tekemällä kuvassa näkyvä viiden kolmion rivistö, johon viimeiseksi pujotetaan yksi olki. Tämä aihio käännetään kasaan oikeaan muotoonsa ja sidotaan langanpäät yhteen sekä kiinnitetään nuo kuvassa näkyvät kauimmaiset kulmat toisiinsa.

Netistä löytyy hyvin ohjeita monenlaisten ja -muotoisten himmeleiden valmistamiseen. Hauskaa puuhaa, kannattaa kokeilla!

Kerran vielä (ainakin...), ihana semifreddo!

Mietittiin joulun alla jälleen kuumeisesti joulupöydän jälkkäriä, se on menun aina vaihtuva ja vaikein osa. Lopulta yksi tyttäristä keksi sen: piparkakku-semifreddo! - Kyllä!

Olen kirjoittanut jo aiemmin pari semifreddo-postausta. Tämä on niin syntisen hyvä ja monipuolinen jälkkäri, että tämä yksi postaus sopinee vielä, ei kahta ilman kolmatta.

Piparkakun lisäksi joulu-semifreddoon piti kehittää vielä joku lisäjuttu; jotain värikästä, vähän makeaa ja pikkuisen hapokasta. - Kävisikö puolukka, karpalo tai herukka? - ei, ne tuntuivat kaikki liian tavanomaisilta.

Sitten vihdoista viimein keksin sen: ihanan aromikas granaattiomena! Keitin siitä siirapin kera sokerin ja veden.

Semifreddo tehtiin tavalliseen tapaan kermasta, kananmunista ja sokerista. Loppuvaiheessa joukkoon sekoitettiin (gluteenitonta) piparkakkumurskaa sekä lisämakua antamaan vielä vähän kanelia ja neilikkaa. Ihan viimeiseksi mukaan vielä pikkuisen granaattiomenasiirappia, niin että se jäi hauskoiksi punaisiksi viiruiksi.

Sitten herkku pakkaseen kohmettumaan. Ennen nauttimista koristeeksi vielä pieniä pipareita, ja loppu granaattiomenasiirappi lusikoitavaksi annosten päälle. Nam, mainiolta maistui!

Jos haluaisi vielä lisätä juhlan kunniaksi herkun täyteläisyyttä, voisi sekaan ripotella myös vähän marenginpalasia, ja/tai (valko)suklaata :)

Tämä sopii myös hyvin vaikkapa uudenvuoden herkuksi, jos varastoon on sattunut jäämään ylimääräisiä piparkakkuja.

Iloista Joulua!
 * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

 * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
t. Kerttuli & lumiturpa

Blogin joulunalus-arvonnan voittajat!

Blogini joulunalusarvonta on päättynyt.

Random.org arpoi voittonumerot siten, että päävoiton, Airamin lahjoittamat Led Minisarjan ja Minikoristesarjan voitti nimimerkki Koiperhonen.

Toisen ja kolmannen palkinnon, Led Minisarjat, voittivat nimimerkit Eehe sekä anonyymi, jonka sp osoite alkaa salli.moilanen

Paljon onnea kaikille voittajille ja kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille!

P.s. Eehe, otatko yhteyttä ja kerrot osoitteesi. En saanut sähköpostia lähtemään osoitteeseen, mikä oli kommentissasi
 

Jouluinen tervehdys Tallinnasta!

Viime joulun alla tuli piipahdettua Tukholmassa joulutunnelmaa haistelemassa, tänä vuonna suuntana oli Tallinna.

Kyllä täytyy sanoa, että näistä kahdesta Tallinna vie voiton. Vanhankaupungin keskiaikaisten rakennusten keskellä joulutunnelma on jotenkin vielä käsinkosketeltavampi.

Kaikki ei myöskään ole aivan liian viimeisteltyä ja sliipattua kuten Tukholmassa, vaan sekaan mahtuu myös mukavaa rosoisuutta.

Raatihuoneentorin joulutoriin oli tänä vuonna panostettu aivan erityisesti.

Nämä tumpun malliset koristellut piparit olivat hauska idea.
Näitä päätyi useampi tuliaiseksi kotiin.

p.s. huomenna onkin sitten viimeinen päivä osallistua blogini joulunalus-arvontaan. Sen jälkeen arvon palkinnot, ja pyrin saamaan ne vielä jouluksi kotiin voittajille :)

Jotain uutta, jotain vanhaa... joulupöydän herkut

Jouluruokien suunnittelu alkaa jo pyöriä pikkuhiljaa mielessä.

Perinteet ovat jouluna kaikki kaikessa. Silti tuntuu, että joulupöytään olisi kiva keksiä tarjolle myös pikkuisen jotain uutta. Vaikka yksi uutuus alkupaloihin, kenties joku kalajuttu tai salaatti ja lämpimiinkin jotain pientä. Ja sitten pitäisi vielä keksiä jälkkäri, joka meillä aina vaihtelee.

Ja tämä uuden ideointi jos mikä on niin kovin vaikeaa. Mikä voisikaan sopia joulutarjottavien niin harmoniseen kokonaisuuteen?

Vaikka lehdet ja muu tuntuu tähän aikaan pullistelevan erilaisia jouluohjeita, niin mikään niistä ei oikein sytytä. Joko liian monimutkaista, turhan tylsää, ei riittävän hyvää tai liian samanlaista kuin joku joulupöydässä jo oleva. Kovat ovat siis kriteerit, meidän joulupöytään ei pääse ihan helpolla :)

Yksi on kuitenkin selvää, tänä vuonna mukaan pääsee jossain muodossa itse kasvatettu butternut, se yksi ja ainoa vielä jäljellä oleva.

Lopputuloksen varmistamiseksi tein nyt jo kokeilun: ostin kaupasta yhden butternutin ja tein siitä koe-erän jouluista laatikkoa. Pistin laatikkoon kaveriksi porkkanaa, vähän vähemmän kuin butternuttia.

Tein laatikon ihan perinteiseen tapaan; keitin ainekset palasina kattilassa pehmeiksi ja soseutin. Lisäsin soseen joukkoon kananmunan, vähän kermaa ja siirappia, pikkuisen gluteenitonta korppujauhoa ja mausteita. Sitten uuniin pariksi tunniksi alhaiseen lämpöön.

Samalla kertaa kokeiluun pääsi vertailun vuoksi myös pari muuta laatikkoa. Toiseen tuli butternutin tilalle bataattia, ja kolmanteen butternuttia, bataattia sekä hiukan porkkanaa. Muutoin saman kaavaan mukaan.

Ja sitten päästiin maistelemaan: jopa vähän yllättäin parhaan makuisia olivat bataattia sisältävät laatikot, pelkästään butternutista ja porkkanasta tehty laatikko hävisi niille selkeästi.

Molemmat laatikot, joissa oli bataattia, olivat niin hyvänmakuisia, että ne taitavat päästä kumpainenkin joulupöytään. Saattavat kenties jopa syrjäyttää pöydästä porkkanalaatikon.

Herkullista bataatti-butternutkurpitsa -laatikkoa.

Lanttu- ja perunalaatikkoa pitää niiden lisäksi kuitenkin ehdottomasti olla, jokaisella perheenjäsenellä kun on oma suosikkilaatikkonsa.

Miten teillä, joko olet alkanut suunnitella joulutarjottavia?

(L) unta?

Hämmästyttävää, nyt täytyy laittaa vähän ylimääräinen postaus. Tämä ei ole unta, vaan ihan oikeasti lunta!

Olin tässä kaikessa rauhassa keskittyneenä koneen ääreen. Kun seuraavan kerran vilkaisin ulos vieressä olevasta ikkunasta, olikin ilma yhtäkkiä yllättäin sakeanaan lumesta ja maa saanut ohuen valkoisen peitteen!

Enpä osannut tätä lainkaan odottaa.
Jospa se joulukin vielä tulee :)

Jännittävää!

Kiitoksia teille kaikille ahkerille ja aktiivisille Parasta puutarhasta -blogin lukijoille!

Blogini saavuttaa tuossa tuokiossa 50 000 katselukerran rajan - tapahtuisikohan huomenissa? Ja samaan syssyyn on liittymässä myös 50. seuraaja, tällä hetkellä seuraajia on 49!

Ihan mukavasti näin reilun vuoden ikäiselle blogille.

Näitä tapahtumia voisi juhlistaa jollain arvonnalla. Mutta nyt juuri ei voi laittaa uutta arvontaa, kun blogissani on parhaillaan meneillä jouluarvonta, jossa on palkintona jouluvaloja.

Toimikoon siis tämä arvonta näidenkin tapahtumien juhlistajana :)

Arvontaan on tullut mukavasti osallistumisia, mutta vielä kannattaa lähteä mukaan, kun palkintojakin on useampia. Kilpailu päätty 17.12.

Oikein mukavaa joulunodotusta, ja laittakaapa mielellään kommentteja toiveistanne blogini suhteen!

Ilmassa alkaa olla joulun tuntua

Vaikka lämpötila sinnittelee sitkeästi plussan puolella, maa on musta ja ruoho viheriöi, alkaa ilmassa silti jostain kumman syystä olla joulun tuntua. Ehkä se on tämä pimeys, ja siellä täällä esiin pitävät jouluvalot, -koristeet ja pikkuhiljaa soivat joululaulutkin.  

Ja löytyyhän joka tilanteeseen sopiva joululaulukin, nyt toimii No onkos tullut kesä.

Vaikka lumikin olisi ihanaa, niin jotenkin ulko-ovesta vastaan tuleva lämpö tuntuu omalla tavallaan mukavalta. Eipä tarvitse palella, eikäpä juuri taloa lämmittää.

Piparitaikinan aineksia.

Ulkonakin voisi tehdä vielä kaikenlaista puutarhasiistimistä, jos vain valoisaan aikaan kerkiäisi.

Sen sijaan tuli kuitenkin tehtyä itsenäisyyspäivä-viikonlopun juhlistamiseksi jo vähän jouluista keittiön puolella: ensimmäinen piparitaikina ja koe-erä ihanaa granaattiomenasiirappia.

Tuo siirappi osoittautui aivan loistavaksi mm. juustojen kera, nam! Ja kävisi mainiosti myös lahjaksi.

Vaikken yleensä käytä täällä blogissa juurikaan muualta peräisin olevia reseptejä, niin tämä siirappi oli nyt niin mainiota, että tämän kohdalla täytyy tehdä poikkeus.

Granaattiomenasiirappi sopii loistavasti
vaikkapa vuohenjuuston kumppaniksi.

Ohje on peräisin Glorian ruoka & viinin mainoksesta, tässä pikkuisen yksinkertaistettuna:

2 granaattiomenan siemenet
1 kokopullo (7,5 dl) punaviiniä
8 dl vettä
5 dl sokeria
2 kanelitankoa

Halkaise granaattiomenat ja irrota siemenet esim. pikkulusikalla. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta liemi. Vähennä lämpöä ja jatka keittämistä ilman kantta noin 40-50 min, kunnes siirappi on sopivan paksuista. Siivilöi halutessasi granaattiomenan siemenet pois.
Tarjoa esim. juustojen tai jäätelön kera.
Siirappi säilyy jääkaapissa muutaman viikon.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Kun uuteen kesään on vielä matkaa eikä luntakaan näytä saapuvan, on mukava muistella menneen kesän aurinkoisia ja lämpöisiä hetkiä. Päärynäpuun varjossa -blogin Eija heitti kaikille blogeissa kiertäneen kesäkuvahaasteen. Päätinpä siis tarttua haasteeseen, vaikka kesän monista ihanista jutuista ei olekaan ihan helppoa poimia vain kuutta kuvaa.

Ihan ensimmäisenä täytyy nostaa koko kesään kohokohta, joka oli myös jopa yksi elämäni huippujuttuja, ihana lomamatka Kroatiaan, minne olin niin pitkään haaveillut pääseväni. Jostain syystä nämä hassut, ilmassa keikkuneet päivänvarjot ovat jääneet muistiin niin, että ne ovat tulleet mieleen unissakin.

Olimme jo lähdössä kaikkine tavaroinemme kovassa helteessä pois ihanalta Korculan saarelta, kun törmäsimme näihin varjoihin. Meinasin ensin kävellä ohi, mutta onneksi tuli kuitenkin pysähdyttyä kuvaamaan.

Kukkia pitää tietenkin olla, niistä mukaan pääsee lempparini hajuherne, joka ilahdutti mökillä mainion syvänpunaisilla kukillaan.

Kesän ensimmäisen kesäkurpitsan valmistuminen on aina pikkuisen juhlava hetki ja kuvan paikka. Tällä kertaa astiassa kasvanut ensimmäinen kesäkurpitsa valmistui jo hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Tämän kesän uutuus ja erikoisuus oli butternut-kurpitsa, jonka kasvattamista nyt ensimmäistä kertaa kokeilin. Muutama kurpitsa ehti jopa valmiiksi asti, vaikkakin kesäkuun viileä sää taisi haitata vähän niiden kasvua. Vielä on yksi keittiön pöydällä odottamassa päätyäkseen laatikkona joulupöytään. Ensi kesänä yritetään kasvattamista uudestaan!

Mustikkasato ei ollut kovin runsas, mutta paikoitellen mustikoita löytyi kuitenkin ihan mukavasti niin, että nyt niistä päästään nauttimaan pakastettuina. Mutta voi, miten herkullisen houkuttelevilta tuoreet mustikat näyttävätkään kuvassa!

Pitkästä aikaa tuli tehtyä muutama heinäseiväs maisemaa koristamaan.

Kaikin puolin kelpo kesä siis! Saas nähdä, millainen tulee seuraavasta? Jos haluat, poimi kesäkuvahaaste tästä itsellesi.

Ja tervetuloa teille uusille lukijoille, toivottavasti viihdytte blogini parissa!

Joulunalus-arvonta blogissa

Jipii, arvontapalkinnot ovat saapuneet ja on aika pistää pystyyn blogini joulunalus-arvonta. Kun meneillä ovat vuoden pimeimmät hetket, arvotaan tällä kertaa valoa!

Airam lahjoitti arvontaan sieviä minikoristevaloja, jotka ovat olleet jo vuosikausia suursuosikkejani moniin eri tarkoituksiin. Arvonnassa on kolme palkintoa. Pääpalkintona on 1 Led minisarja ja 1 Mini koristesarja (kuvassa edessä), toisena ja kolmantena palkintona on 1 Led minisarja.

Voit osallistua arvontaan laittamalla tähän kilpailupostaukseen kommentin, jossa kerrot, miten käyttäisit valosarjoja. Jos kommentoit anonyyminä, etkä halua laittaa mukaan yhteystietojasi, niin pistäthän mukaan nimimerkin ja samalla nimimerkillä sähköpostiviestin osoitteeseeni parastapuutarhasta (at) gmail.com.
Toisen arvan saat, mikäli olet lukijani tai tulet lukijakseni (mainitse tästä kommentissa).
Kolmannen arvan saat linkittämällä tämän kilpailun omaan blogiisi, mainitsethan tästä! (voit käyttää oikealla olevaa kuvaa, linkkiosoite löytyy alta)

Palkintojen postituksen kustannan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin. Mikäli en tavoita voittajaa vuodenvaihteeseen mennessä, arvon tilalle uuden.

Arvonta on päättynyt 17.12.14. Voittajat löytyvät tästä.

Valoa, valoa, valoa!

Käsillä alkavat olla vuoden pimeimmät - mutta myös tunnelmallisimmat päivät.

Surkuttelun sijaan pimeästä vuodenajasta kannattaa ottaa ilo irti ja asetella kauniita valonlähteitä - kynttilöitä ja valosarjoja - silmäniloksi ja piristämään mieltä. Ja ilman pimeyttähän nuo tunnelmalliset valot eivät näyttäisi oikein miltään!

Kasvihuoneessa.

Naistenhaun blogiin kirjoitin vinkkilistan 15 erilaisesta tavasta käyttää valosarjoja, sisällä ja ulkona. Käypä katsomassa!

Seuraava postaukseni onkin varmaan blogin joulunalus-arvonta. Laitan sen piakkoin, kunhan posti tuo palkinnot. Siinäkin on luvassa valoa!

Vielä paremmat kasviskroketit :)

Kaipa tässä olisi jälleen perjantai-illan iloksi syytä laittaa jonkunlainen postaus :)

Kirjoitin aiemmin ihanista kasviskroketeista, ja luulin, ettei niiden suhteen voi enää tuon paremmaksi pistää.

Tulin nyt tehneeksi kroketteja punajuuresta, ja hämmästykseni oli suuri, kun ne olivat vieläkin paremman makuisia kuin aiemmat, muista juureksista valmistetut. Punajuuri näyttääkin siis olevan kuin tehty tähän ruokalajiin.

Ihania punajuurikroketteja ja vähän muita herkkuja.

Jahkasin aikani, keitänkö punajuuret etukäteen, vai teenkö krokettitaikinan raaoista punajuurista, molemmanlaisia ohjeita näyttää löytyvän. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja se ainakin toimi loistavasti.

Raastettun punajuuren (valuta ensin pois ylimääräistä nestettä) lisäksi laitoin massaan kikherneitä, sipulia, valkosipulia sekä keitettyä perunaa raastettuna. Mausteeksi suolaa, yrttisuolaa, valkopippuria ja yrttejä. Massaa sitomaan vielä kananmuna ja vähän gluteenitonta jauhoa/korppujauhoa. Ainekset pyöräytetään monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi massaksi, mistä pyöritetään käsin pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan kypsiksi pannulla öljyssä tai uunissa. Ennen paistamista kroketit voi vielä kierittää (gluteenittomassa) korppujauhossa, jolloin niihin tulee ihanan rapea pinta.

Tämä on kyllä paras koskaan syömäni punajuuriruoka!

Pikahillo sunnuntai-illan pannarille

Jos on muutoinkin usein vaikea keksiä, mitä laittaisi ruoaksi, niin sunnuntai-ilta on kaikkein pahin. Kun jääkaappi alkaa jo näyttää melkoisen tyhjältä, ja kaikki ruokaideat on käytetty viikonlopun aikana.

Taas kerran ongelma hoidettiin pannukakulla. Pistin taikinan sekaan tällä kertaa myös vähän yli jäänyttä keitettyä perunaa raastettuna, josko tulisi näin mukamas vähän ruokaisampaa?

Herkullinen pikahillo syntyy mikrossa parissa minuuutissa.

Höysteeksi vispattiin oikein kermavaahto ja lisäksi tein kätevän pikahillon pakastimessa olevista marjoista. Marjat laitetaan mikron kestävään kulhoon ja joukkoon lisätään sopivasti hillosokeria. Seosta lämmitetään mikrossa niin kauan, että se on kunnolla kuumaa. Välillä voi vähän sekoittaa.

Lopuksi joukkoon lisätään vielä vähän jäisiä marjoja, jotka jäähdyttävät pikahillon saman tien sopivan syömäkelpoiseksi. Nam!

Oi, miten hyvää butternut-keittoa!

Tulipa butternut- eli myskikurpitsoista nyt mainion makuinen sosesoppa. Eikä syynä ollut mitenkään yksinomaan se, että keitto oli tehty ensimmäisistä itse kasvatetuista butternuteista :)

Butternutissa on ihanan pehmeä, omalaatuinen maku, joka muodostaa keiton muiden ainesten kanssa aikalailla täydellisen liiton. Mainiot makuvivahteensa tähän yhteiseen soppaan tuovat butternutin lisäksi lempeänluonteikas kookosmaito, moni-ilmeinen curry ja pehmeän tulinen cayenne.

Kookoksen sävyttämä kurpitsakeitto

1 myski- eli butternut-kurpitsa
1 keskikokoinen sipuli
(vähän valkosipulia)
1/2 - 1 tl curryä
ripaus cayennepippuria
3 - 4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa

Halkaise kurpitsa kahtia. Kaavi lusikalla pois siemenet ja niiden ympärillä oleva pehmeä malto, ota siemenet talteen. Poista kurpitsanpuolikkaista kuori veitsen avulla (ole varovainen, kuori on aika kovaa). Paloittele kurpitsanmalto pienehköiksi paloiksi.

Pilko sipuli hienoksi. Kuumenna kattilassa hieman ruokaöljyä ja kuullota siinä sipulisilppu kera mausteiden. Lisää kurpitsanpalat ja kasvisliemi. Keitä 10-15 min, kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Soseuta keitto, lisää kookosmaito, kuumenna keitto lähes kiehuvaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Ihana butternutsoppa vie kielen mennessään.

Kurpitsansiemenet voi paahtaa pannulla ja tarjota keiton kanssa.

Oikein hyvää isänpäivä-viikonloppua!

Lieot taipuvat kivoiksi koristeiksi

Kun kesän puutarhakiireet ovat hellittäneet, ovat mielessä alkaneet pyöriä muut askareet, mihin sitä voisikaan aikaansa ja energiaa käyttää.

Nyt on myös vielä hyvää aikaa kerätä metsästä talteen luonnonmateriaaleja tulevia askarteluja varten.

Metsänpohjassa luikertelevat liekokasvit ovat mainiota materiaalia kransseihin ja muihin koristeisiin. Lieot pysyvät kuivuessaankin aikalailla kuosissaan, ne eivät varise ja säilyttävät pitkään kauniin syvänvihreän värinsä.

Liekoja kannattaa kerätä näin syksyllä ennen lumen tuloa vähän talteen talviaskarteluja varten. Kerätyt lieot voi säilyttää kellarissa tai muussa viileässä paikassa tai suojattuna ulkosalla. Muistathan, että kasvillisuutta saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla!



Lieoista voi väkertää vaikkapa kivan kuusen. Jos ei ihan vielä, niin sitten vähän lähempänä joulua. Kuuselle voi vääntää rungon parista pajunoksasta, jotka kiinnitetään muotoonsa rautalangalla.

Lieot kieputetaan pajurungon ympärille ja kiinnitetään kiertämällä niiden ympäri joko ompelulankaa tai aivan ohutta rautalankaa.

Halloweenin kunniaksi - jännittävä butternutin puolitus

Olen aiemmin kertonut, kuinka kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ihanien ja niin trendikkäiden butternut- eli myskikurpitsoiden kasvattamista.

Alkukesän kylmä sää ei kuitenkaan ollut oikein suosiollinen butternutin kasvatukselle, kurpitsat eivät päässeet silloin riittävän hyvään kasvun vauhtiin. Lopulta ne kyllä kasvoivat yllättävänkin hyvin, kukkivat ja tuottivat ihan hedelmiäkin - mutta, nuo tuotokset eivät kuitenkaan kerenneet kypsyä aivan valmiiksi.

Vielä vihertävät butternutit juuri sisään tuotuina.

Poimin nuo vähän raa´an oloiset kurpitsanpallerot kokeeksi sisään ennen pakkasten tuloa, jos vaikka sattuisivat jatkamaan kypsymistä, kun ei ole asiasta aiempaa kokemusta.

Kuukauden päästä ... jännittävä hetki!

Ja nyt, kuukauden päästä ja halloweenin kurpitsajuhlan tunnelmissa oli aika ottaa veitsi käteen ja katsoa, mitä keittiönnurkassa majaileville butternuteille kuuluu.

Kuinka ollakaan, kyllä sekä niiden rakenne että väri oli muuttunut aiemmasta kirkkaankeltaisesta, ainakin jonkin verran.

Ensimmäistä ikiomaa butternuttia!

Ei sisus ihan niin iloisen kirkkaan oranssia ole kuin kaupassa myytävien sisarten, mutta selkeästi oranssiin päin kumminkin.

Malto oli myös sen verran pehmeää, että veitsi upposi siihen helposti. Ja jopa nuo sisältä löytyneet uudet siemenet vaikuttavat aikalailla valmiin oloisilta.

Piti tietysti heti saman tien laittaa kurpitsaa kypsymään kattilaan. Se kypsyi melko nopeasti pehmeäksi ja hyvän oloiseksi, oikein herkullisen makuiseksi!



Siispä, käsissä on ensimmäiset ikiomat, Suomessa kasvaneet butternutit, aika huikeaa :)

Butternuteissa on mielestäni kaikkein parasta se, että ne säilyvät kuukausikaupalla huoneenlämmössä ihan sellaisenaan, melkomoinen ekokasvis siis. Ensi kesänä jatketaan kasvatusharjoituksia!



Tässä vielä linkkejä aiempiin butternut-juttuihini:

Tuttavuutta butternut-kurpitsan kanssa
Ihana myski- eli butternutkurpitsa
Butternuttia aina vaan

Ruokaa sienillä

- kyllä, luit otsikon oikein. Se voisi kai kuulua myös ruokaa sienistä, mutta tällä kertaa tämä meni vähän toisin.

Olimme menossa pitkästä aikaa oikein Kaupunkiin ravintolaan syömään, juhlistamaan Puolison syntymäpäivää.

Kävin siinä aiemmin päivällä metsässä poimimassa syksyn viimeisiä suppilovahveroita. Niitä olikin aikalailla runsaanpuoleisesti, reilusti yli oman tarpeen.

Siinä miettiessäni, mitä ihmettä noilla kaikilla suppiloilla tekisin, tuli mieleeni, josko kokeilisin ottaa niitä mukaan sinne Kaupunkiin, jos tuo ravintola vaikka sattuisi olemaan niistä kiinnostunut.

Kuinka ollakaan, olivathan he. Sienikaupat tehtiin ja sitten syötiin herkullisesti. Omat sienet eivät vissiin kuitenkaan ihan ehtineet pannulle. Niitä oli reilun neljä kiloa, vitosen kilo. Ei siis mikään kultakaivos, mutta ihan hauska juttu kumminkin.

Tässähän voisi olla jopa liikeidean poikastakin: omia raaka-aineita mukaan ravintolaan, jossa niistä valmistettaisiin sinulle herkullinen annos :)

Multajuurekset keittiössä

Yhden sosesopan kuorisaldo.

Meillä ruoanvalmistus alkaa usein siitä, että kellarista haetaan itse kasvatetut ihanat, mutta multaiset juurekset. Ne pitää kuoria, huuhtoa ja paloitella. Ja sitten siivotaan keittiö ;(

Koska siivous ei kuulu lempiharrastuksiini, pistän juureksia käsitellessäni toiseen tiskialtaaseen alkajaisiksi muutaman arkin sanomalehteä.

Sitten tuon nuo multajuurekset lehden päälle ja kuorin ja käsittelen ne siinä. Lopuksi viimeistelyhuuhtelu viereisessä altaassa.

Homman päätyttyä sanomalehti kuorineen ja multineen kääräistään siistiksi nyytiksi ja kiikutetaan kompostoriin (muista ottaa toi kuorimaveitsi pois, niitä ei kannata kompostoida ;)

Ja voilá, alta paljastuu täysin siisti allas. Luulisin, että viemärikin kiittää, sekään ei varmaan tykkää saada määrättömästi multaa ja muuta moskaa sisuksiinsa.

O, ou mikä suklaapiiras!

Nyt tulee aika hyvää, tämä piiras tainnuttaa paatuneimmakin suklaaholistin.

Monenlaisia toinen toistaan herkullisempia suklaaviettelyksiä on tullut vuosien saatossa kokeiltua.

Tämä tosisuklainen piiras vie kyllä voiton kaikista, niin helppoudellaan kuin tyrmäävän suklaisella maullaan.

Ainekset ovat kaikin puolin oikeat: rapean keksipohjan päällä sekoitus suklaasta, sokerista, rasvasta ja kermasta :) "Keventäjäksi" vielä kermavaahtoa.

Oman puutarhan antimia tästä ei kyllä valitettavasti löydy, mutta ei kai sitä ihan aina tarvitsekaan.

Keksipohja:

1 rasia (160 g) gluteenittomia digestiivikeksejä
50 g sulaa rasvaa

Täyte:

200 g suklaata (tummaa ja maitosuklaata makusi mukaan esim. puolet ja puolet)
1 dl kermaa
1/2 dl tomusokeria
50 g voita

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon sula rasva, sekoita tasaiseksi. Laita piirasvuoan (halk. n. 28 cm) pohjalle leivinpaperi ja levitä keksiseos ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja hieman reunoillekin. Tasoittele ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Paloittele suklaat ja laita ne sulamaan muiden täytteen ainesten kanssa metalliseen kulhoon, joka laitetaan vesihauteeseen kattilan päälle, jonka pohjalla on lähes kiehuvaa vettä. Kulhon tulee sopia paikalleen niin tiiviisti, ettei kattilanraosta pääse nousemaan vesihöyryä. Älä sekoittele suklaiden sulamisen aikana juurikaan, mutta sekoita lopuksi suklaiden sulettua tasaiseksi.

Anna piiraspohjan ja täytteen jäähtyä hieman ja levitä täyteseos pohjalle. Täytettä ei tarvitse olla kovin paksua kerrosta. Laita jäähtymään jääkaappiin. Koristele suklaarouheella ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

Jos pidät tymäkämmästä suklaanmausta, voi koko suklaamäärä olla tummaa suklaata.

Tämän suklaapommin voi myös leipaista neliskulmaiseen vuokaan, jolloin sen voi leikata pieniksi neliönmallisiksi suupaloiksi.

Vierasvaraksi tämän voi tehdä jo hyvissä ajoin valmiiksi, jos vain pystyy varmistamaan herkun säilymisen jääkaapissa ;)

Voisko kauniimpaa olla...

kuin omat ihanat talvivalkosipulit keittiön hyllyllä omatekoisessa pienessä pajukorissa :)

Valkosipulit ovat niin kaunis luonnon taideteos, ettei niitä melkein raatsisi käyttää. Mikä täydellinen muotoilu, hauskan viiruinen pinta tyylikkäine valkoisen, purppuran ja violetin sävyineen.

Loistavan ulkonäkönsä lisäksi omat valkosipulit ovat vielä erinomaisen makuisia. Kirjoitin aiemmin jutun, jossa kerroin talvivalkosipulin kasvatuksesta, sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Mukavaa lokakuun viimeistä viikonvaihdetta!

Sosesopan uudet liittolaiset

Kesän maa-artisokkasato vain muutamasta kasvista
oli mukavan runsas.

Piti tehdä perinteistä purjo - peruna -sosekeittoa, mutta jotenkin ajatus keitosta kyllästytti. Jotain uutta ideaa siihen pitäisi keksiä.

Silloin tulivat mieleeni maa-artisokat, jotka kasvoivat tänä kesänä mainiosti. Mitäpä jos kokeilisi korvata osan perunasta maa-artisokalla, siitä täytyy tulla soppaan uutta potkua.

Pistin mukaan vielä yhden porkkanan ja hiukan juuriselleriä, niitäkin kun on nyt runsain mitoin.

Kuullotin pilkotut kasvikset perunoita lukuun ottamatta ensin kattilassa öljyssä, lisäsin sitten niiden joukkoon vettä ja perunanpalat kiehumaan.

Mausteeksi valkopippuria, yrttisuolaa ja yrttejä, soseuttamisen jälkeen keiton pintaan vielä pikkuisen persiljaa.

Hyvää tuli!

Keiton maku olikin oikein hienostunut, uudet ainekset toivat siihen mukavaa makuvivahdetta. Mitään kermoja tai muuta ihmeellisempää ei tarvittu.






Koska sosesopat ovat hyvää ruokaa, kirjoitin jo aiemmin postauksen, missä on vinkkejä erilaisista sosesoppaan sopivista kasviksista, käypä kurkkaamassa!

Klingelin blogissa taas on juuri julkaistu kirjoitukseni ikuisuusongelmasta: Mitä tänään ruoaksi? Käypä kurkkaamassa ja mieluusti kommentoimassakin siellä!