Papujen kesä

Tämän kesän sääolot ovat suosineet papujen kasvua. Eiväthän ne alkukesän kylmyydessä ja kosteudessa juuri kehittyneet eivätkä kasvaneet, mutta selviytyivät kuitenkin hengissä. Ja ottivat sitten heinäkuun helteistä kaiken irti.

Kuivemmat kelit saapuivat sopivasti papujen kukinta-aikaan, jolloin ne eivät tykkää saada ylenmäärin vettä niskaansa. Palkojen kehittyessäkin liika sade on haitaksi, kasvustot alkavat homehtua herkästi.

Ihanan maukkaat pavunpalot ovat yksi perheemme suuria herkkuja. Niitä onkin tullut pienehköltä alalta monen monta kulhollista, olisikohan pari sankollista yhteensä.

Tänä kesänä kasvamassa on ollut kolmea lajiketta: keltaista ja vihreää taite- tai pensaspapua sekä lisäksi tuollaisia littanaa, pidemmän palon kasvattavaa leikkopapua. Eri lajikkeet eivät näytä eroavan satoisuudessa juurikaan toisistaan. Neljäntenä on sitten vielä härkäpapuja, jotka ovatkin ihan oma juttunsa.

Talvea varten ryöppään pensaspapujen palot nopeasti ja pakastan ne joko kokonaisina - tai melkein vielä parempi, pätkittyinä parin sentin pätkiin. Näin ne saa pakattua pakasterasioihin tiiviimmin, jolloin ne myös säilyvät parempina.

Aiemmassa papujutussani kerroin haasteista siinä, miten pavunsiemenet saa keväällä itämään.