Kirsikkatomaattia, pensastomaattia, runkotomaattia...

Jee, odotus on palkittu! Ei kuitenkaan sen kummempaa perheenlisäystä, kuin että pienenpienet tomaatintaimet ovat nousseet pintaan, ja nyt niitä putkahtelee koko ajan lisää, kuin pop corneja kattilassa ;)

Kylvin ensimmäiset tomaatit tänä vuonna aiemmin kuin koskaan, 10.2. Toivotaan, että tulee aikainen kevät, niin kuin lööpit tuossa hiljattain lupailivat.

Nämä nyt nousseet ovat kirsikkatomaatteja, jotka kylvin hidaskasvuisina ensinnä. Lajikkeina on Tiny Tim (hyvä ilmava kasvutapa, siksi ei kovin herkkä taudeille), korkeaksi runkotomaatiksi kasvava Gardeners Delight sekä lahjaksi saamani korkeaksi kasvava keltainen Cereza Amarilla, jollaista en ole aiemmin kasvattanutkaan, mielenkiintoinen tuttavuus.

Tomaattien suhteen täytynee tänä vuonna pistää vähän paremmaksi kuin viime vuonna. Silloin kasvamassa oli 11 eri lajiketta, eli nyt täytynee laittaa 12. Kymmenen vuoden kuluttua tämä kasvutahti tarkoittaisi reilua 20 lajiketta, ei mahdoton tavoite ;)

Tomaattikin on muuten melkoinen superfood, joten siksikin sitä kannattaa nyt laittaa kasvamaan. Siitä olen kuullut, että se on niin monipuolinen, että jos ihmisellä olisi mahdollisuus syödä ainoastaan yhtä elintarviketta, niin sen tulisi olla juuri tomaatti, sillä siitä saa melkein kaiken tarvitsemansa. Tiedä häntä?

Ja sitäpaitsi, itse kasvatetut tomaatit ovat makunsa puolesta aivan oma juttunsa, niillä ei ole juurikaan tekemistä kaupan tehoviljeltyjen, tasaisen mauttomien tomaattien kanssa. Kun kasvattaa useampaa eri lajiketta, saa myös monia erilaisia makuelämyksiä, sillä eri lajikkeiset tomaatit maistuvat (ja näyttävät!) hämmästyttävän erilaisilta.

Kasarikausi näyttää jatkuvan...

Silavalettuja, njam!

Ruoanlaittopuolella meikäläisen kasarivillitys tuntuu jatkuvan (vrt. fondue aiemmin), mistä lie tuli? Ehkä johtuu ainakin osin siitä, että nämä ovat aika tukevaa evästä, sopivat näin talvikauteen. Ei mitään kevyttä kesäruokaa.

Nyt piti tehdä ah, niin tuhteja mutta herkullisia silavalettuja, näistä tulee lapsuus mieleen. Tavallisen lettutaikinan (meillä siis gluteenittoman) päälle ripotellaan kuutioita savukyljestä.

Savukylki leikataan vajaan sentin kuutioiksi. Kun lettutaikina on kaadettu pannulle, vielä löysän taikinan päälle ripotellaan kymmenkunta kylkikuutiota. Kuutiot tarttuvat kiinni taikinaan, ja lettu on helppo kääntää paistettavaksi toiseltakin puolen.

Vajaan litran lettutaikinaan riittää n. 300 g savukylkeä. Itse valitsen kaupassa mahdollisimman vähärasvaisen palasen. Jotkut kai syövät nämä puolukkahillon kera.

Mikä hassua, netin pohjattomasta reseptiarkistosta ei ainakaan pikagooglauksella löytynyt yhtään silavalettuohjetta. Nyt täytynee kilauttaa äidille ja kysyä, jos osaa sanoa, mistä tämä ruokalaji ilmestyi aikanaan meidän ruokapöytäämme.

PÄIVITYS: selvittelin äidiltä silavalettujen alkuperää. Niin oli kuin arvelinkin, Ruotsin suuntaan menee, jotenkin näistä tulee Ruotsi mieleen (fläskpannkakor). Ei ollut äiti aivan varma, mutta epäili olisivatko voineet jäädä hänelle mieleen jo lapsuuden ajoilta.

Hyvää (naisen) syrämelle

Se on kumma, kun tähän aikaan vuodesta alkaa aina tehdä mieli mustikkakeittoa. Onkohan kyseessä joku talvinen puutostila? Ehkä se kuitenkin johtuu enemmänkin talven hiihtolenkeistä, jotka kylläkin ovat tänä talvena jääneet vähiin...

Lapsuuden hiihtoretkillä oli usein eväänä mustikkasoppaa, joten hiihto ja mustikkakeitto kuuluvat tiiviisti yhteen.

Mustikkakeitto sopii myös erinomaisesti vaniljakiisselin kanssa, jota nyt sattuukin olemaan sopivasti jääkaapissa.

Onneksi mustikoita on pakastimessa riittävästi, sillä niiden - kuten monien muidenkin marjojen - terveysvaikutuksista tulee koko ajan uutta tietoa.

Jonkin aikaa sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan mustikka tekee hyvää naisen sydämelle. Minkähän vuoksi juuri naisen? Eikö ollut tutkittu miehillä, vai eikö ollut vaikutusta heihin? Jos siis pakastimestasi löytyy mustikoita tai muita marjoja, muistapa nauttia niistä nyt!

Muistathan myös osallistua blogin helmikuun arvontaan. Vielä on hyvät mahdollisuudet päästä palkinnoille, joita on yhteensä kolme kappaletta! Linkki kilpailuun löytyy myös tuolta oikealta ylhäältä.

Näissä merkeissä, oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Siemeniä - 136 pussillista!

Kevään kylvöpuuhat käynnistyvät sillä, että pääsee inventoimaan olemassa olevat siemenvarastot.

Laskin huvikseni siemenlaatikon sisällön, en sentään siemeniä, vaan siemenpussit. Niitä on yhteensä 136, ihan hyvä valikoima. Osa on kuitenkin jo ihan tyhjiä, vain muistuttamassa jostain hyvästä lajikkeesta.

Mutta jos ajattelee, että on ainakin kolmisenkymmentä eri kasvilajia ja jokaisesta muutama eri lajike, niin eipä tuo sitten niin paljolta tunnukaan. Harvinaisempia (ja nehän ovat yleensä parhaita) siemeniä on joskus vaikea saada, joten on hyvä, että niitä on valmiiksi varastoituna.

Toki siementen itävyys laskee ajan myötä. Salaatin- ja erilaisten sipulinsiementen mielestäni kaikkein nopeimmin, ylivuotisista siemenistä ei juuri nouse taimia.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla minulle uutena kasvina salottisipulia, joka kuulostaa houkuttelevalta sekä tietysti sitä myski- tai butternutkurpitsaa. Myös vuosien tauon jälkeen olisi mukava jälleen kasvattaa mustajuurta, jos saisi sen viihtymään savimaassamme. Tulisikohan siitä hyvää sosekeittoa? Niin, ja ihanan pähkinäistä Salanova-salaattia, johon olen tutustunut ruokakaupan vihannestiskillä.

Melonit ovat vielä vähän harkinnassa. Olen niitä useampana vuonna kokeillut, vähän huonolla menestyksellä. Kun tietäisikin tässä vaiheessa, että olisi tulossa superlämmin kesä, niin sitten ainakin kannattaisi kylvää.

Ihan pian on aika kylvää pisimmän kasvuajan vaativat purjot, juurisellerit ja ensimmäiset tomaatit.

Fondueta retkikeittimellä!

Joskus talvella tekee mieli herkutella sveitsiläisittäin juustofonduella tai suomalaisemmin fondyyllä.

Fonduen kultakausi taisi olla Suomessa joskus -80-luvulla, joten tämä on ihanan kasaria!


Koska fondueta tulee kuitenkin tehtyä melkoisen harvoin, emme ole hankkineet erillistä fonduekeitintä. Homma onnistuu vallan hyvin spriikäyttöisellä retkikeittimellä, jollainen meiltä valmiiksi löytyy.

Retkikeitin nostetaan ruokapöytään, keittimen alumiinikattiloiden sijaan käytän sopivan kokoista tavallista teräskattilaa, samaa missä juustokastike ensin valmistetaan liedellä ja jonka retkikeitin sitten pitää lämpimänä pöydässä.

Oman puutarhan antimista juustofonduessa kastettavaksi sopivat näin talvella hyvin porkkanat, miksei juuriselleri ja lanttukin, kesällä myös esimerkiksi kukkakaali ja kesäkurpitsa. Sveitsiläiset kastavat kuulemma keitettyä perunaakin, eipä ole tullut kokeiltua, ainakaan vielä.

Fondueohjeita löytyy hyvin netistä, mutta pistetään nyt tähän kuitenkin.

Juustofondue 
n. 5 hengelle

n. 600 g paria - kolmea erilaista juustoa (esim. emmental, gruyere, kermajuusto)
2 dl kuivaa valkoviiniä, ruokakaupan alkoholitonkin käy hyvin
3/4 dl vettä
1 rkl maissijauhoa
maun mukaan valkosipulia ja pippuria

Leikkaa juustot pieniksi kuutioiksi. Laita viini kattilaan, kuumenna liedellä ja sulata juusto kuumaan viiniin tasaisesti sekoittaen varoen pohjaan palamista. Kun juustot ovat sulaneet, lisää veteen sekoitettu maissijauho kattilaan jatkaen sekoittamista lämpimällä levyllä kunnes kastike on tasaista. Oikeaoppisesti sekoittamisessa tulee käyttää puista lastaa (jossa vielä on reikä keskellä) ja sekoittaminen tulee tehdä kahdeksikon muotoisella liikkeellä.

Nosta kattila pöytään liekin päälle. Liekki saa olla aika pienellä siten, että kastike pysyy lämpimänä, muttei kuitenkaan kiehu. Jokainen ruokailija kastaa itse vihannes- ja leipäpalansa haarukalla tai oikealla fonduetikulla kastikkeeseen, jolloin kastiketta voi samalla hiukan sekoittaa pohjaa myöten, ettei se pala pohjaan.

Ihana tomaattinen salaatinkastike

Tomaatista saa tehtyä monenlaista hyvää, kuten paholaisen hilloa ja monikäyttöistä tomaattikastiketta. Mutta että salaatinkastiketta, ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen.

Tämä hieman työläs salaatinkastike kruunaa minkä hyvänsä salaatin, mutta sopii aivan erityisen hyvin yksinkertaiseen kaaliraastesalaattiin. Siitä tulee todella maukasta ja mehevää.

Kun hommaan ryhtyy, kannattaa tehdä kerralla vähän isompi annos. Kastike säilyy jääkaapissa viikon päivät.

Kastikkeeseen tarvitaan:
1/2 paprika
1,5 dl omatekoista tomaattikastiketta (tai kaksi tomaattia)
pala sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria
1/2 tl sitruunapippuria
1/2 tl sinappia
1 rkl ketsuppia
1 tl paprikajauhetta
1/2 sitruunan mehu
yrttejä
1 dl ruokaöljyä

Laita monitoimikoneen kulhoon kasvikset ja muut ainekset öljyä lukuun ottamatta. Laita kone käyntiin, kasvisten hieman pilkkouduttua lisää öljy hitaasti valuttaen koneen edelleen käydessä. Anna koneen käydä, kunnes kastike on tasaista. Kastikkeesta tulee täyteläisempää, kun se saa tekeytyä kylmässä vuorokauden - pari.

Kaalista ja porkkanasta syntyy tomaattikastikkeella höystettynä edullinen ja herkullinen raastesalaatti isommallekin joukolle, vaikka talkooporukalle!

Kuinkas sitten kävikään?

Höh, pitipä ottaa kuva tästäkin! Tuli suojakeli ja tulppaaneille ulkona kävi hassusti, lötsähtivät kuin vanhat ilmapallot. Mutta näyttävät jotenkin omalla tavallaan hauskoilta näinkin.

Eivätpä taida tästä enää ilmapallojen lailla nousta, kun tulee jälleen pakkasta ;) Tulppaanien säilytys ulkona toimii siis vain jatkuvassa pakkassäässä.

Näyttääpä tuota näin talvellakin puutarharintamalla tapahtuvan koko ajan!

Vihdoista viimein, oikean puutarhablogin näköä!

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, että ahkeroin viikonloppuna ja sain tyttären pienellä avustuksella blogille viimein aikaiseksi yläbannerin logoineen. Tästä olenkin haaveillut jo pidemmän aikaa.

Nyt alkaa ainakin omasta mielestäni näyttää vähän enempi ihan oikealta blogilta, mitäs tuumaatte? Tästä siis johtuu, jos olet huomannut, että blogi on jotenkin erilaisen näköinen, sama tuttu tämä kuitenkin on!

Bannerissa näkyvä herkku on ihana semifreddo-jälkkäri.

Jos haluat laittaa blogini logon näkyviin vaikka linkkinä omaan blogiisi, voit napata kuvan tästä.

Vuoden ensimmäinen kilpailu blogissa!

Jee, 10 000 katselukertaa tuli täyteen, kiitokset teille kaikille ahkerille lukijoille! Lisäksi blogi on tullut puolen vuoden ikään, näitä tapahtumia on syytä juhlistaa blogin historian toisella - ja tämän vuoden ensimmäisellä kilpailulla!

Palkintoja on tällä kertaa kolme, ne on lahjoittanut Turun keskustassa toimiva kukka- ja puutarhaliike Saija Aaltonen.

Ensimmäinen palkinto on sievä puutarhurinessu, jonka taskuista löytyy kaikkea tarpeellista kuten pirtsakka punainen metallihara.

Toisena ja kolmantena palkintona on kuvassa näkyvä söpö kankainen suojaruukku, jonka sisältä löytyy siemeniä.

Tässä kilpailussa kysymys kuuluu, kasvatatko itse taimia, ostatko taimet valmiina, vai etkö harrasta lainkaan moista taimisouvia?
Palkinnot arvotaan vastanneiden kesken.

Laita vastauksesi kommenttikenttään, yhteystiedoksi osoite, puhelinnumero tai s-postiosoite. Mikäli et halua laittaa yhteystietoasi näkyville kommenttikenttään, lähetä se s-postitse parastapuutarhasta (at) gmail.com. Laita silloin vastaukseesi nimimerkki ja sama nimimerkki myös sähköpostiviestiin.

Saat toisen arvan jos liityt blogini lukijaksi ja kolmannen, jos linkität kilpailun blogiisi.

Mikäli joku voittajista ei ole jättänyt postiosoitettaan enkä tavoita häntä viikon sisällä, arvotaan palkinnolle uusi voittaja.

Kilpailuaikaa on helmikuun loppuun saakka.

Kilpailu on päättynyt, voittajat löytyvät tästä.
Kiitoksia kaikille osallistuneille!

Joskus kesän korvalla jälleen uusi kilpailu.

Helmikuu!

Talvi etenee, helmikuuta jo mennään! Tähän sopisi tietysti helmihyasintti, mutta pistetään nyt kuitenkin nämä kevään ensimmäiset krookukset, jotka juuri uuden kuukauden alkajaisiksi työnsivät esiin kauniit kukkansa.

Näyttävät somilta tuossa keittiönpöydän violetilla liinalla :)