Mikä ilahduttaa puutarhassa juuri nyt?

Syksy on ollut mukavan lämmin, mikä on tehnyt hyvää monien kasvisten kypsymiselle. Joskus elokuussa surin tomaattien ja muiden hidasta kypsymistä, ja ajattelin että siinä se kesä oli. En muistanutkaan, että syyskuu voi olla näin lämmin, ja useimmat kasvit ovatkin jatkaneet iloisesti kasvuaan 😊

Tällä hetkellä minua ilahduttavat erityisesti hyvin hyväkuntoiset ja runsaat basilikat. Istutin niiden taimia alkukesästä vähän puolihuolimattomasti sinne tänne ruukkuihin. 

Basilikat ovat kasvaneet oikein harvinaisen hyvin - ja mikä parasta, ne ovat myös tosi hyvän makuisia, eivät lainkaan kitkeriä niin kuin joskus aiempina vuosina. 

Fetapesto on niin hyvää, että sitä tulee
napsittua ihan sellaisenaan - se 
sopii myös erinomaisesti pastan joukkoon. 

Olen miettinyt, voisiko siihen vaikuttaa tänä kesänä ensimmäistä kertaa käyttämäni keraamiset kasteluruukut, joiden ansiosta istutusastioissa on todennäköisesti ollut tasaisempi kosteus kuin aiempina vuosina?

Erityisen mukavaa on se, että olin istuttanut basilikaa myös samoihin ruukkuihin paprikoiden kanssa. Se olikin fiksu juttu, sillä nyt ilmojen viilennyttyä, kun paprikaruukut ovat päässeet sisälle lämmittelemään, niiden mukana tuli "kaupan päälle"  myös runsaasti basilikaa.

Tein basilikoista juuri viikonloppuna ihanaa fetapestoa.

Lämpimän sään ansiosta myös kesäkurpitsat ovat jatkaneet kasvuaan, ja tuottavat edelleen mukavasti satoa.

Tomaateista ilahduttavat erityisesti pari Tiny tim -tomaattia amppeleissa. Ne saavat vielä olla parvekkeella Ikean Hyllis-hyllyssä, jonka päälle pystyy sujauttamaan kylmemmällä kelillä lämmikkeeksi muovisen hupun. Kun kelit edelleen viilenevät, amppelit on helppo nostaa sellaisinaan sisälle jatkamaan kypsymistä. 

Tiny tim -tomaateista tulee saamaan 
herkullisia pikkutomaatteja vielä pitkään. 

Yksi lempitomaattejani, kivan raidallinen Tigerella,
kypsyttelee vielä täysillä satoaan parvekkeella.

Ulkona kasvaneen Costoluto fiorentino-lajikkeen viimeiset,
kauniit tomaatit pääsivät kypsymään sisälle.

Vielä viimeinen ilonaihe tulee myös tomaattirintamalta. Se on minulle uusi kokeilu, Costoluto fiorentino -lajikkeen tomaatti, jonka kasvattamista kokeilin ihan ulkona taivasalla. Se ehti kasvattaa useamman, suurikokoisen ja kauniin tomaatin, muttei kuitenkaan kaikkia aivan kypsiksi asti. Keräsin nyt öiden viiletessä loput tomaatit sisälle jatkamaan kypsymistä. 

Mielenkiintoinen uutuustapahtuma tulossa!

Käväisin Avoimet puutarhat -sivustolla katsoakseni tapahtuman ajankohdan ensi vuonna, sillä yleensä se on näihin aikoihin jo julkaistu.

En onnistunut löytämään tätä tietoa, mutta sen sijaan huomasin aivan uuden yllätyksen - Avoimet puutarhat -tapahtuma järjestetään tänä vuonna myös syyskuussa, sunnuntaina 20.9.! Kellonaikakin on aika jännä, klo 15-20, eli ilta ehtinee jo hämärtyä. Tarkoituksena lienee siis myös päästä tutkailemaan tunnelmavalaistuja puutarhoja 😊 Ehkä lauantai-iltapäivä olisi kuitenkin ollut parempi, minkähän vuoksi on päädytty sunnuntaihin?

Tällä hetkellä mukaan ilmoittautuneita puutarhoja näyttää olevan koko maasta vain yhteensä 27. Jännä nähdä, kuinka moni huomaa tämän uuden tapahtuman ja osallistuu? Tähän vuodenaikaan lienee myös vähän enemmän sääriskiä.  

Jospa ainakin nämä punajuuret ehtisivät
valmistumaan syyskuun Avoimiin mennessä?
Vielä on juuriosa kovin pieni, vaikka ovat
muutoin kasvaneet hyvin tänä kesänä. 

Tämä on myös siinä mielessä mielenkiintoinen juttu, että kävin juuri tänä kesänä ensimmäistä kertaa Ruotsissa järjestettävässä vastaavassa Avointen puutarhojen tapahtumassa. Siellä Tusen trädgårdar-tapahtuma järjestetään kuitenkin vain joka toinen vuosi, aina näin parillisina vuosina. Meillä pistetään siis nyt huomattavasti naapuria paremmaksi, kun tapahtuma ollaan järjestämässä kaksi kertaa samana vuonna, mielenkiintoista!

Myös maissit on olleet kovin hitaita tänä
vuonna - jospa nämäkin vielä ehtisivät?

Aloin jo hiukan miettimään, pitäisikö itsekin osallistua syyskuussa - vai menisikö mieluummin katsomaan muiden puutarhoja? On myös vähän vaikea muistella, miltä oma piha tuohon aikaan näyttää, onko siellä riittävästi nähtävää? Toki säätilakin vaikuttaa. Jos tässä sattuu tulemaan muutama hallayö, on katseltavaa huomattavasti vähemmän. 

Puutarhat tulee ilmoittaa mukaan tapahtumaan viimeistään sunnuntaina 13.9., joten on tässä vielä hyvää aikaa miettiä ja seurailla sää- ja muiden tilanteiden kehittymistä. 

Oletko sinä huomannut tämän uuden tapahtumapäivän?

#piha #puutarha #Avoimetpuutarhat #syyskuussa #rivitalo

Kukkakuulumisia

Kerroin aiemmin paristakin kukka-asiasta, joiden kuulumisiin lupasin palata.

Nämä olivat asuntomme varjoisalle etupihalle sijoittamani krassiamppeli sekä tyttäreni autotallista heinäkuussa löytyneet daalianmukulat.

Molemmille kuuluu oikein hyvää!

Amppelissa kasvaa kaksi eri väristä
köynnöskrassia.

Krassiamppeli näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin varjoisassa kasvupaikassaan. Tuossa ulko-ovemme vieressä on sekin hyvä puoli, että amppeli saa varsin hyvää hoitoa, kun tuosta tulee kuljettua ohi useita kertoja päivässä. Tulee nypittyä kuihtuneet kukat pois ja kasteltua hyvin säännöllisesti. 

Myös heinäkuussa ämpäriin istuttamani tyttären daalianjuurakot ovat lähteneet innolla kasvamaan, ja ensimmäiset kukatkin on avautuneet. Uskoisin siis, että ne ehtivät hyvin vahvistua ja kerätä voimaa selviytyäkseen jälleen ensi talvesta siellä autotallissa 😊

Vielä kolmaskin kiva pieni kukkajuttu, yksi hieman hitaanlainen tuoksuherne avasi nyt viimein elokuun puolivälissä ensimmäisen kukkansa ja paljasti siten viimein värinsä 😊

Se on kauniin fuksianpunainen, mikä sopiikin erinomaisesti tuohon pinkiksi maalaamaani maitohinkkiin, johon olen tuoksuherneen istuttanut.

Ensimmäinen ihana paprika valmistunut 😊

Tämä on pieni, odotettu juhlahetki, ensimmäinen ihanan oranssi paprika on viimein kypsä 😊 Mielestäni hieman myöhään tänäkin vuonna, mutta kuitenkin huomattavasti varhemmin kuin viime vuonna, jolloin olin kylvöjen kanssa liikkeellä huomattavan myöhään. Silloin ensimmäinen paprika kypsyi vasta lokakuun puolivälissä, nyt siis pari kuukautta aiemmin.

Erityisesti minua ilahduttaa se, miten ihana tämä paprikalajike on, jo iloisen värinsä ja myös makunsa puolesta. Olen iloinen myös siitä, etten ole aiemmin oikein onnistunut paprikankasvatuksessa, mutta nämä kasvavat komeina lähes itsestään 😊

Seuraavia kypsiä paprikoita joutuu nyt kyllä hieman odottamaan, koska muut paprikanalut ovat vielä aikalailla vihreitä. Mutta onhan tässä toivottavasti vielä kesää jäljellä 😊 

Viime vuonna siirsin paprikat syyskuun lopulla ruukuissaan ulkoa sisälle, ja ne jatkoivat hienosti kypsymistään.

#paprika #puutarha #rivitalo #oranssi 

Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Härkäpapusato kerätty!

Kerroin aiemmin, miten olen viimein tänä kesänä onnistunut löytämään härkäpavuille mieluisan kasvupaikan pienessä rivaripihassamme.

Sain noin neliön kokoiselle alueelle mahtumaan parikymmentä härkäpavuntainta.

Rivaripihan pieni härkäpapusato.

Niistä kertyi ihan kohtuumukavasti satoa, vaikkei tämä toki ole mitään verrattuna aiemman suuren puutarhamme papumääriin. Joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin rivaripihassamme viime kesänä, ja kyllä näistä useammalle aterialle riittää. 

Sadon määrää pienensi se, että jostain syystä  härkäpavut kukkivat ja siten tuottivat satoa ainoastaan aivan varren alaosaan, ylempänä varressa ei ollut lainkaan kukkia. Epäilen, että tämä saattoi johtua heinäkuun kuumasta ja kuivasta jaksosta. 

Ensi kesänä voisi kokeilla istuttaa härkäpavut samaan kohtaan, mutta useammassa erässä vähän eri aikoina ja katsoa, käyttäytyisivätkö eri aikaan kylvetyt kasvit eri tavalla?

Ilonaiheita puutarhassa

Aina välillä on kiva pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkia ilon aiheita puutarha ja erilaisten kasvien kasvattaminen tarjoilee - sillä näitähän riittää 😊 

Olen joskus yrittänyt miettiä sitä, miten iso merkitys puutarhailulla onkaan elämässä -  millaista elämä olisikaan ilman sitä?

Ilonaiheet ovat monesti hyvin pieniä, joskus ihan tosi pieniä juttuja (kuten edellisen postaukseni luumunraakile), jotka tuntuvat ei-puutarhaihmisestä varmasti täysin mitättömiltä. 

Joka aamu, päivä ja ilta (vähintään) pitää tietysti tarkistaa kasvien tilanne ja mahdolliset pienet muutokset - mitä kasveille kuuluu, onko joku siemen itänyt, jonnekin kehittynyt nuppuja, onko joku nuppu auennut, tai jotain satoa kypsynyt?

Omia ilonaiheitani ovat tällä hetkellä muun muassa se, että olen viimein löytänyt härkäpavuille aiempaa paremman kasvupaikan pienestä pihastamme. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli liian varjoisa, viimevuotinen taas aivan liian paahteinen. 

Nyt kokeilin kolmatta, hieman puun varjossa olevaa kohtaa näiden väliltä, ja se onkin osoittautunut varsin sopivaksi. Härkäpavut on kasvaneet hyvin, ja palkojakin on tullut melko mukavasti.

Olin myös iloinen, kun satuin löytämään laattojen
poistopisteeltä juuri hyvän, kirjavanharmaan 
laatan sinkkisankon alle.

Toinen ilonaiheeni on vanha sinkkisanko, johon olen kylvänyt vanhaa kesäkukkaseosta - edelleen sitä samaa, mistä olen aikoinaan kasvattanut kahdenkin tyttären hääkoristelukukat.

Vanhat siemenet itivät edelleen hämmästyttävän hyvin. Erityisen ilahtunut olen siitä, että joukossa on useampi unikko, yksi lempikukkiani. Sitä vähän ihmettelenkin, sillä muistaakseni tuossa seoksessa ei pitäisi edes olla juuri unikoita - mistä ihmeestä ne on tulleet? Vai muuttuuko unikonsiementen itävyys vain paremmaksi ajan myötä 😅

Ilahduttavia ovat myös paprikat, joiden kasvattaminen on minulle aika uutta. Paprikat näyttävät jälleen viimevuotiseen tapaan perin hyviltä 😊 

Paprikat näyttävät varsin lupaavilta, vaikkei 
niissä vielä juuri oranssia väriä näy.

Viime vuonna olin kuitenkin liikkeellä niiden kylvön kanssa huomattavasti myöhemmin. Siirsin silloin lopulta kaikki kolme paprikantaimea makuuhuoneeseeni syksyllä jatkamaan kypsymistä. Hyvin ne kypsyivätkin - tosin vasta lokakuun puolella. 

Mutta nyt - melko valtavan kokoisia paprikantaimia on jo kuusi kappaletta. Voihan apua, jos ne pitäisi saada mahtumaan syksymmällä sisälle 😵 Siinä kävisi sitten varmaan niin, että minä muuttaisin puolestani parvekkeelle 😅 Ehkä ei sitten niin huono ratkaisu sekään, kun kerran kovasti parvekkeesta tykkään 😊

Fenkoli on tehnyt sinänsä hauskan 
näköisen "palmikon". Arvelen johtuvan
siitä, että on lähtenyt kehittämään 
kukkavartta.

Vielä yksi ilonaihe on tämänvuotinen uusi kokeiluni fenkoli. Kiinnostuin fenkolista keväällä vetämälläni puutarhakurssilla, jolla pari osallistujaa kaipasi tietoa fenkolinkasvatuksesta. Innostuin siitä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa fenkolin kasvattamista.

Lopputulos ei ole vielä lähellekään täydellinen, mutta kyllä noissa kuitenkin fenkolin näköä ja makua löytyy. Ehkä harjoittelu jatkuu jälleen ensi kesänä? Saa muuten antaa vinkkejä fenkolin käyttöön! En ole oikein keksinyt, mihin niitä käyttäisin - muualle kuin salaatiin.

Onko sinulla puutarhassa jotain erityisiä ilonaiheita ylitse muiden?

Elämäni eka luumu... 😊

- toivottavasti ei viimeinen... 

Tätä vaalin nyt enemmän kuin kukkaa kämmenellä. Olen haaveillut pitkään luumupuusta, ja nyt olen viimein istuttanut sellaisen rivaripihaamme jokunen vuosi sitten. 

Siinä hän möllöttää... Kunhan ei vain
tipahtaisi... 😊

Tänä vuonna puuhun on viimein tulossa ensimmäinen luumu - tosiaan vain yksi ainoa 😊 Niinpä tämä pieni luumunalku on sitäkin merkityksellisempi, tarkistan sen tilanteen lähes päivittäin 😊

Mielessäni on jopa käväissyt, pitäisikö tässä rakentaa ihan kunnon suoja puun ympärille- ehkei sentään 😊 En ainakaan ihan heti keksi, kuka muu voisi olla kiinnostunut kypsyvästä luumusta? 

Muutama viikko sitten puuparka sai melko pahan osuman, kun pihamme vanhasta vaahterasta katkesi myrskyssä noin kolmannes. Onneksi luumupuu näyttäisi toipuvan kolauksesta.

Toivotaan siis, että ainokainen luumuni saa nyt kasvaa rauhassa herkullisen violetiksi, kypsäksi luumuksi - sitä odotellessa - ja saisi sitten tulevina vuosina vähän kavereitakin...

Sen toki myös tiedän, että toinen luumupuu voisi edesauttaa pölyttymistä ja siten parantaa sadon määrää. Pihassamme ei valitettavasti ole tilaa kuin juuri ja juuri yhdelle puulle.

Uusia lajikkeita on aina kiva odottaa 😊

Yksi tomaatin parhaita puolia on se, että erilaisia lajikkeita löytyy lähes loputtomiin. Arvioiden mukaan tomaattilajikkeita on vähintään 10 000. Voisi siis hyvin pyhittää koko loppuelämän erilaisten lajikkeiden kokeilemiseen 😊

Minulla on tänä vuonna kokeilussa kaksi erityisen mielenkiintoista uutuuslajiketta, joiden tomaattien kypsymistä odotan innolla. 

Toinen näistä tuli minulle aivan yllättäen jonkun siementilauksen kylkiäisenä. Se oli oikein kiva juttu, sillä en muutoin olisi tullut tällaista lajiketta kokeilleeksi, kun en tiennyt koko lajikkeen olemassaolosta 😊 Tämä lajike on nimeltään Costoluto fiorentino. Siemenpussissa sen sanotaan olevan pihvitomaatti, joka sopii myös ulkona kasvatettavaksi. Niinpä istutin tämän tomaatin ihan maahan taivasalle, toisin kuin muut tomaatit, jotka saavat kasvaa ruukuissa katetulla terassilla tai parvekkeella. 

Kypsyvä Costoluto fiorentino -tomaatti on
hauskan poimuisena mielestäni tosi kauniin
näköinen. 

Toivotaan, että pussin lupaus pitää paikkaansa,  ja Costolutot tosiaan jaksavat kypsyä ihan ulkosalla. Tämän hetken kaatosateet eivät kyllä valitettavasti ole varmaan oikein tomaattien mieleen 😞

Kovin ovat harvassa meikäläisen Malinowy kapturek 
-tomaatit siemenpussin kuvaan verrattuna... :(

Toinen mielenkiintoisista uutuuslajikkeista on kirsikkatomaatti nimeltään Malinowy kapturek. Sen soikeiden pikkutomaattien pitäisi muodostaa hauskan näköisiä, valtavan suuria tertuja - vähän kuin viinirypäleet. 

Toistaiseksi Malinowyn tertut on kyllä jääneet minulla hyvin maltillisen kokoisiksi. Mielenkiinnolla myös odotan, miltä nämä uutuustomaatit maistuvat, sillä mielestäni tomaatin maku on kuitenkin lopulta kaikkein olennaisin, oli ulkonäkö miten hauska hyvänsä. 

Vielä antavat kaikki tomaatit aikalailla odottaa itseään, toivottavasti pian jo pääsisi maistelemaan...

  

Vielä se kolmas puutarhakohde...

Edellisessä postauksessa esittelemääni Tusen trädgårdar -kohteeseen verrattuna seuraava paikka oli huomattavasti huolitellumpi - omalla laillaan mielenkiintoisia molemmat.

Täällä omistajan ehdoton silmäterä oli asuintalon eteläseinällä säleikköpuuna kasvava vanha persikkapuu. Se tuottaa joka vuosi niin runsaasti hyvänmakuisia persikoita, että omistajalla on jopa vähän vaikeuksia saada hyödynnettyä ne kaikki.

Olisipa ihana päästä näkemään kypsinä nämä kaikki persikat 
- ja vielä päästä maistamaan 😊

Omistajan toinen ylpeyden aihe oli jättikokoinen, sanoisin että lähemmäs viisi metriä korkea, huumaavan tuoksuisena kukkiva jasmike.

Tämän kohdalla emäntä esitteli mielenkiintoisen, pieneen pihan soveltuvan kasvatusratkaisun. Jasmike ei nimittäin ollut kuitenkaan mahdottoman leveä, vaikka korkeutta oli runsaasti.

Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten näkymä 
jasmikkeen "sisältä", edellisessä kuvassa taas
paremmin tuo kehikko jasmikkeen rungon ympärillä..

Tämä on sen ansiota, että kasvin rungon ympärillä on betoniraudoista tehty kapeahko kehikko, jonka sisään omistaja on taivuttanut kaikki oksat. Näin kasville on muodostunut kapeahko, monihaarainen runko, ja kasvi kasvaa enemmän ylös- kuin sivullepäin, vähän riippakasvin tapaan. Näin myös kasvin alle on muodostunut tyhjä tila, kuin maja, jonne voi mennä ihailemaan jasmiketta "sisältä päin".

Vastaava ratkaisu toimisi varmasti hyvin monella muullakin kasvilla - ehkä vaikka onnenpensaalla, kenties sireenillä - tai mietin sitä myös lumikärhölleni, joka leviää nyt valtoimenaan sivusuunnassa. Pieni rajoittaminen voisi olla paikallaan 😊

Tässä vielä muutamia muita kuvia tästä pihasta:

Täälläkin oli vesiaihe kuten edellisessä pihassa. Omistaja vain harmitteli veden sameutta,
hän ei oikein tiennyt mistä se voisi johtua. Hänestä oli selvästi tärkeää, että vesi olisi
kristallinkirkasta :)

Sormivaleangervo kasvoi runsaana varjoisassa kohdassa ison puun alla. Emäntä esitteli seikkaperäisesti jälleen yhden ylpeytensä aiheen, kosteana pysyvän vesipenkin, jonka hän oli tähän kohtaan tehnyt. Tämän ansiosta kasvit pärjäävät hienosti puun alla, eikä puu imaise kaikkea vettä. 

Olen aina tykännyt näistä punarunkoisista kasvihuoneista, minusta punainen runko näyttää 
kasvihuoneessa tosi kivalta, antaa jotenkin mukavasti ryhtiä :) 

Pihan reunassa oli kaunis pieni alue, jossa varjoliljat kukkivat parhaimmillaan
upean runsaina.

Pian tästä kolmannesta kohteesta lähdettyäni tapahtui yhtäkkinen säätilan muutos - saapui ukkosrintama kaatosateineen ⚡️⛈️ Mukanani ei erinäisistä syistä johtuen ollut minkäänlaisia sadevarusteita, eikä bussipysäkillä ollut lainkaan katosta 😞 

Yritin bussia odottaessani pidellä sadetta läheisten puiden alla. Keksin myös ainoan jonkinlaisen varusteeni - repussa olen frisbee-kiekon, jota pidin pään päällä suojaamassa hiuksia pahimmalta sateelta. Olisi ollut vähän kurjaa, jos vesi olisi vielä valunut litimärästä tukasta pitkin kroppaa. Näistä tilanteista ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin ei kuvaaminen siinä tilanteessa ihan hirveästi innostanut, vaikka kyllä se mielessä käväisi 😅

Onneksi sää oli edelleen lämmin, niin ei ollut kuitenkaan suurempaa hätää. Pitäähän sitä kerran kesässä kastua, ja tuli taas uusi käyttötarkoitus frisbeekiekolle 😊

Alkuperäinen suunnitelmani oli katsoa vielä lennosta joku tai joitain kohteita näiden kolmen lisäksi. Homma tyssäsi kuitenkin kaatosateeseen ja kastumiseen. Mutta eipä tuo mitään, nämä kolme puutarhaa plus edellisen päivän siirtolapuutarhakierros olivat jo varsin hyvä suoritus tällaiselle ruosteisella kielitaidolla varustetulle ensikertalaiselle 😊

Somessa on ollut tapahtuman jälkeen mielenkiintoista, varsin runsasta jälkipuintikeskustelua - ennen muuta siitä, onko ok, että osaan avoimista puutarhoista perittiin pääsymaksu. Osa keskustelijoista on jyrkästi tätä vastaan. En osaa oikein sanoa omaa kantaani asiaan, enemmän olen kuitenkin maksuttomuuden kannalla. Katsoisin, että kyseessä on kuitenkin vapaaehtoistapahtuma, eikä puutarhan avaamisesta aiheutune ihmeempiä lisäkustannuksia, työtä toki. Päin vastoin, puutarhoissahan on mahdollista myös myydä esim. kahvia tmv. Suomessa ei maksullisuutta taida yksityispuutarhakohteissa juurikaan olla? Mitä sinä olet mieltä maksun perimisestä?

Vielä ihan lopuksi pari numerotietoa. Tusen trädgårdar -tapahtumassa oli tällä kertaa mukana tapahtuman nimeen sopivat 1002 kohdetta.

Ja vielä toinenkin mielenkiintoinen numerotieto. Huomasin yhdellä, vieläpä hieman syrjäisellä siirtolapuutarha-alueella palstan myynti-ilmoituksen. Kävin huvin vuoksi kurkkaamassa, millainen hintataso siirtolapuutarhamökeillä tuolla päin on. Pyyntö oli 2,9 miljoonaa kruunua - eli vajaat 300 000 euroa. Melko suolainen hinta, sanoisin. 

Kolme puutarhaa tuhannesta nähty 😊

Eilen oli mielenkiintoinen päivä, elämäni ensimmäinen visiitti ruotsalaisessa Tusen trädgårdar -tapahtumassa, eli suomalaisten avointen puutarhojen vastineessa.

Olin majoittuneena Tukholmaan Solnan alueelle, mistä ensimmäinen kohteeni, Brunnsvikens trädgård och cafe oli sopivasti kävelymatkan päässä.

Päivän sääennuste hieman hirvitti, lämpöä oli luvassa n. 30 astetta. Ei se kuitenkaan tuntunut ihan niin pahalta, oli kuitenkin pientä pilviharsoa ja hienoinen tuulenvire.

Brunnsvikens trädgård och cafe on aika perinteinen, monipuolinen ruotsalainen puutarhamyymälä. Bongasin sieltä muutamia mielestäni vähän erikoisempia kasveja, joihin en ole aiemmin törmännyt. Tätä puutarhamyymälää voi kyllä suositella!

Brunnsvikens trädgårdissa olisi ollut myös 
viihtyisä kahvila. Se ei kuitenkaan vielä tässä
kohtaa oikein houkuttanut, kun olin vasta nauttinut hotelliaamiaisen.

Sommarljus - "kesävalo" -kasvi. Suomeksi näyttää kutsuttavan sirokesäkynttiläksi tai 
herrasväenkauraksi.

Myönnetään, vasta tällä reissulla opin, että 
laventeli voi olla myös valkoinen 😊 Niitä oli muuten runsaasti tarjolla.

Tätä nimittivät neilikaksi - lehdistä ja vähän
kukistakin kuitenkin tunnistin, että kellukkahan tuo on 😊

Opasteet toivottivat kävijät tervetulleiksi -
kuten meilläkin.

Brunssvikenistä matka jatkui Bromman lentokentän toiselle puolen, missä kaksi yksityispihaa sijaitsikin sopivasti ihan pienen kävelymatkan päässä toisistaan - tätä en ollutkaan etukäteen huomannut 😊

Molemmissa paikoissa omistajat esittelivät mielellään tiluksiaan. Kielitaitoni ruosteisuus hieman harmitti, ymmärsin noin puolet kertomuksista.

Ensimmäinen paikka oli melkoinen kerroksellinen runsaudensarvi, luonnehtisin jopa että vähän hallitsemattomasti hoitamaton.

Tämän paikan omistajalle on erityisen tärkeää erilaisten luontoarvojen vaaliminen, esimerkiksi erilaiset hyönteisystävälliset ratkaisut puutarhassa.

Hän olikin pystyttänyt puutarhaansa kivoja infotauluja aiheesta. 

Tämä talon kyljessä sijaitseva viherhuone oli mielestäni yksi tämän pihan hienoimpia juttuja - tällaisen haluaisin 😊

Upea jättilaukka.

Pihan perällä sijainnut kanala oli pienoinen yllätys
näin Tukholman suurkaupunkialueella 😊

Vesiaihe näytti olevan tärkeä, ehkä jopa "must-have" juttu näille molemmille puutarhureille.

Koska seuraavastakin kohteesta on vähintään yhtä paljon kerrottavaa, teen siitä oman postauksen, jonka pääset lukemaan tästä.