Kukkakuulumisia

Kerroin aiemmin paristakin kukka-asiasta, joiden kuulumisiin lupasin palata.

Nämä olivat asuntomme varjoisalle etupihalle sijoittamani krassiamppeli sekä tyttäreni autotallista heinäkuussa löytyneet daalianmukulat.

Molemmille kuuluu oikein hyvää!

Amppelissa kasvaa kaksi eri väristä
köynnöskrassia.

Krassiamppeli näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin varjoisassa kasvupaikassaan. Tuossa ulko-ovemme vieressä on sekin hyvä puoli, että amppeli saa varsin hyvää hoitoa, kun tuosta tulee kuljettua ohi useita kertoja päivässä. Tulee nypittyä kuihtuneet kukat pois ja kasteltua hyvin säännöllisesti. 

Myös heinäkuussa ämpäriin istuttamani tyttären daalianjuurakot ovat lähteneet innolla kasvamaan, ja ensimmäiset kukatkin on avautuneet. Uskoisin siis, että ne ehtivät hyvin vahvistua ja kerätä voimaa selviytyäkseen jälleen ensi talvesta siellä autotallissa 😊

Vielä kolmaskin kiva pieni kukkajuttu, yksi hieman hitaanlainen tuoksuherne avasi nyt viimein elokuun puolivälissä ensimmäisen kukkansa ja paljasti siten viimein värinsä 😊

Se on kauniin fuksianpunainen, mikä sopiikin erinomaisesti tuohon pinkiksi maalaamaani maitohinkkiin, johon olen tuoksuherneen istuttanut.

Ensimmäinen ihana paprika valmistunut 😊

Tämä on pieni, odotettu juhlahetki, ensimmäinen ihanan oranssi paprika on viimein kypsä 😊 Mielestäni hieman myöhään tänäkin vuonna, mutta kuitenkin huomattavasti varhemmin kuin viime vuonna, jolloin olin kylvöjen kanssa liikkeellä huomattavan myöhään. Silloin ensimmäinen paprika kypsyi vasta lokakuun puolivälissä, nyt siis pari kuukautta aiemmin.

Erityisesti minua ilahduttaa se, miten ihana tämä paprikalajike on, jo iloisen värinsä ja myös makunsa puolesta. Olen iloinen myös siitä, etten ole aiemmin oikein onnistunut paprikankasvatuksessa, mutta nämä kasvavat komeina lähes itsestään 😊

Seuraavia kypsiä paprikoita joutuu nyt kyllä hieman odottamaan, koska muut paprikanalut ovat vielä aikalailla vihreitä. Mutta onhan tässä toivottavasti vielä kesää jäljellä 😊 

Viime vuonna siirsin paprikat syyskuun lopulla ruukuissaan ulkoa sisälle, ja ne jatkoivat hienosti kypsymistään.

#paprika #puutarha #rivitalo #oranssi 

Papujen kasvua on hauska seurata

Tykkään pavuista monella tapaa. Ne ovat suht helppoja kasvatettavia ja runsassatoisia, kasveina tosi kauniin näköisiä. Ne ovat myös monikäyttöisiä, tosi hyvänmakuisia ja niillä on hyvä ravintoarvo. Niitä on myös helppo säilöä pakastamalla. 

Papuja löytyy myös monenlaisia eri tyyppisiä ja -värisiä lajikkeita, pensasmallisia ja köynnöstäviä. On lyhyempiä ja pidempiä, ohuempia ja paksumpia palkoja tuottavia. Perus-vihreiden papujen lisäksi löytyy myös keltaisia ja erilaisia violetteja lajikkeita, onpa jopa punaisenkirjava hauska barlotto-lajike.

Papujen ainoita miinuspuolia ovat niiden hallanarkuus sekä pienten taimien houkuttelevuus etenkin etanoille ja kotiloille.

Tämän hauskan vihreän köynnöspavun
tukena on vaakapäin oleva harjateräs. 
Köynnös kulkee siinä edestakaisin, 
aina välillä suuntaa vaihtaen. 

Itse suosin pienessä rivaripihassamme köynnöstäviä lajikkeita, jotka saavat kiipeillä erilaisissa harjateräs- ja betoniraudoitusverkkoviritelmissä.

Tässä kaaressa toinen violetti köynnöspapu on matkalla alhaalta ylös, toinen tulee vastaan. Odotan näiden kohtaamista 😊

Pavut on olleet tänä kesänä kovin hidaskasvuisia - samaten tomaatit. Tämä tummanvioletti - lähes mustapalkoinen köynnöspapu on sentään tehnyt jo muutaman pitkän palon.

Tästä pääset lukemaan aiemmin juttuni pavunkasvatuksen vinkeistä.

Härkäpapusato kerätty!

Kerroin aiemmin, miten olen viimein tänä kesänä onnistunut löytämään härkäpavuille mieluisan kasvupaikan pienessä rivaripihassamme.

Sain noin neliön kokoiselle alueelle mahtumaan parikymmentä härkäpavuntainta.

Rivaripihan pieni härkäpapusato.

Niistä kertyi ihan kohtuumukavasti satoa, vaikkei tämä toki ole mitään verrattuna aiemman suuren puutarhamme papumääriin. Joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin rivaripihassamme viime kesänä, ja kyllä näistä useammalle aterialle riittää. 

Sadon määrää pienensi se, että jostain syystä  härkäpavut kukkivat ja siten tuottivat satoa ainoastaan aivan varren alaosaan, ylempänä varressa ei ollut lainkaan kukkia. Epäilen, että tämä saattoi johtua heinäkuun kuumasta ja kuivasta jaksosta. 

Ensi kesänä voisi kokeilla istuttaa härkäpavut samaan kohtaan, mutta useammassa erässä vähän eri aikoina ja katsoa, käyttäytyisivätkö eri aikaan kylvetyt kasvit eri tavalla?

Ilonaiheita puutarhassa

Aina välillä on kiva pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkia ilon aiheita puutarha ja erilaisten kasvien kasvattaminen tarjoilee - sillä näitähän riittää 😊 

Olen joskus yrittänyt miettiä sitä, miten iso merkitys puutarhailulla onkaan elämässä -  millaista elämä olisikaan ilman sitä?

Ilonaiheet ovat monesti hyvin pieniä, joskus ihan tosi pieniä juttuja (kuten edellisen postaukseni luumunraakile), jotka tuntuvat ei-puutarhaihmisestä varmasti täysin mitättömiltä. 

Joka aamu, päivä ja ilta (vähintään) pitää tietysti tarkistaa kasvien tilanne ja mahdolliset pienet muutokset - mitä kasveille kuuluu, onko joku siemen itänyt, jonnekin kehittynyt nuppuja, onko joku nuppu auennut, tai jotain satoa kypsynyt?

Omia ilonaiheitani ovat tällä hetkellä muun muassa se, että olen viimein löytänyt härkäpavuille aiempaa paremman kasvupaikan pienestä pihastamme. Ensimmäisenä vuonna kokeilemani paikka oli liian varjoisa, viimevuotinen taas aivan liian paahteinen. 

Nyt kokeilin kolmatta, hieman puun varjossa olevaa kohtaa näiden väliltä, ja se onkin osoittautunut varsin sopivaksi. Härkäpavut on kasvaneet hyvin, ja palkojakin on tullut melko mukavasti.

Olin myös iloinen, kun satuin löytämään laattojen
poistopisteeltä juuri hyvän, kirjavanharmaan 
laatan sinkkisankon alle.

Toinen ilonaiheeni on vanha sinkkisanko, johon olen kylvänyt vanhaa kesäkukkaseosta - edelleen sitä samaa, mistä olen aikoinaan kasvattanut kahdenkin tyttären hääkoristelukukat.

Vanhat siemenet itivät edelleen hämmästyttävän hyvin. Erityisen ilahtunut olen siitä, että joukossa on useampi unikko, yksi lempikukkiani. Sitä vähän ihmettelenkin, sillä muistaakseni tuossa seoksessa ei pitäisi edes olla juuri unikoita - mistä ihmeestä ne on tulleet? Vai muuttuuko unikonsiementen itävyys vain paremmaksi ajan myötä 😅

Ilahduttavia ovat myös paprikat, joiden kasvattaminen on minulle aika uutta. Paprikat näyttävät jälleen viimevuotiseen tapaan perin hyviltä 😊 

Paprikat näyttävät varsin lupaavilta, vaikkei 
niissä vielä juuri oranssia väriä näy.

Viime vuonna olin kuitenkin liikkeellä niiden kylvön kanssa huomattavasti myöhemmin. Siirsin silloin lopulta kaikki kolme paprikantaimea makuuhuoneeseeni syksyllä jatkamaan kypsymistä. Hyvin ne kypsyivätkin - tosin vasta lokakuun puolella. 

Mutta nyt - melko valtavan kokoisia paprikantaimia on jo kuusi kappaletta. Voihan apua, jos ne pitäisi saada mahtumaan syksymmällä sisälle 😵 Siinä kävisi sitten varmaan niin, että minä muuttaisin puolestani parvekkeelle 😅 Ehkä ei sitten niin huono ratkaisu sekään, kun kerran kovasti parvekkeesta tykkään 😊

Fenkoli on tehnyt sinänsä hauskan 
näköisen "palmikon". Arvelen johtuvan
siitä, että on lähtenyt kehittämään 
kukkavartta.

Vielä yksi ilonaihe on tämänvuotinen uusi kokeiluni fenkoli. Kiinnostuin fenkolista keväällä vetämälläni puutarhakurssilla, jolla pari osallistujaa kaipasi tietoa fenkolinkasvatuksesta. Innostuin siitä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa fenkolin kasvattamista.

Lopputulos ei ole vielä lähellekään täydellinen, mutta kyllä noissa kuitenkin fenkolin näköä ja makua löytyy. Ehkä harjoittelu jatkuu jälleen ensi kesänä? Saa muuten antaa vinkkejä fenkolin käyttöön! En ole oikein keksinyt, mihin niitä käyttäisin - muualle kuin salaatiin.

Onko sinulla puutarhassa jotain erityisiä ilonaiheita ylitse muiden?