Joulukoristeet on äkkiä riisuttu 😊

Katselin Mummelin puuhamaa-blogin postausta todella upeista, runsaista joulukoristeluista. Jouduin toteamaan, että kyllä sitä on itse tullut perin laiskaksi - tai mukavuudenhaluiseksi - miten vain.

Tykkään näistä kahdesta, itsestään pystyssä
pysyvästä tontusta - ne riittävät pitkälti
tuomaan joulun meille 😊

Tässä vävypojan ottamassa jälkkäripavlovan
kokoamiskuvassa pilkistää pöydässä oleva jouluinen kaitaliina.
Ja on  siis sentään olemassa joululta joku ruokakuvakin, 
toisin kuin aiemmin totesin. 

Meikäläisen koristeet olivat tänä vuonna kaksi tonttua, ja jouluinen kaitaliina ruokapöydässä. Kuusta emme hankkineet lainkaan. Ruoka-astioiksi  kaivettiin sentään kaappien periltä vähän parempaa. Yksi meinasi kuitenkin vallan unohtua, onhan myös vanha olkipukkini yhden kaapin päällä 😊

Olin vähän yllättynyt, kun vanhin tytär sanoi jonain
vuonna tykkäävänsä tästä olkipukista, jonka olen
saanut joskus nuoruudessani. Ajattelisin, ettei ole 
oikein hänen tyyliä 😊 Ihan tämän vuoksi
olkipukki pääsi myös esille 😊 Pukki oli aiemmin 
tärkeä minullekin, nyt olen vähän kyllästynyt siihen, niin kiva että tytär tykkää.

Nämä koristeet ovat senkin päällä vuoden ympäri,
mutta jouluksi talo saa valot 😊 

Erilaisten lyhtyjen kokoelma on etupihalla
tulijaa vastassa 😊

Hiukan enemmän satsasin ulkosalle, missä etupihalla valaisivat kynttilälyhdyt, ja takapihalla Torista hankkimani tekokuusi. 

Minulle joulutunnelman tuo ennen muuta kiireetön ajanvietto läheisten kanssa - ja hyvä ruoka 😊 

Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Voi hyvin olla, että joskus tulee vielä kunnon joulukoristeluöverit 😊

Ja tosiaan, tämän olen ehkä jo aiemminkin kertonut, aikuisten lastemme toiveesta emme hanki lainkaan joululahjoja. Tämä on kyllä aika vapauttavaa etenkin joulua edeltävänä aikana, ei tarvitse laittaa lainkaan energiaa lahjojen miettimiseen ja hankintaan. 

Nautin tänä vuonna erityisesti joulun odotuksesta ja joulua edeltävän ajan tunnelmasta. Kävin useammilla joulutoreilla ja muissa joulutapahtumissa kuin koskaan aiemmin - ja myös kahdessa ihanassa joulukonsertissa, Diandran ja Anne Mattilan. 

Jouluna pelailimme lempipelejämme - Skip-Boa, Scrabblea ja Smart10:ä. Käväistiin porukalla kävelymatkan päässä olevalla hautuumaalla muistelemassa keskuudestamme jo poistuneita läheisiä.

#joulu #joulukoristelu #joulukoristeet 

Joulu mennä humpsahti

Niin se hurahti jo tapaninpäiväkin, hiljaisuus ja rauha on laskeutunut taloon. Ulkomailla asuva vanhin tytär aikaisti tulevan myrskyn vuoksi kotiinpaluutaan vuorokaudella - varmasti viisas ratkaisu, kun kotimatka alkaa laivan kyydissä.

Hyvä, pitkälti itse tehty ruoka on meille aika keskeistä joulussa - rauhallisen yhdessäolon lisäksi. Aatonaatto oli kokkailupäiväni, silloin loihdin käytännössä yhdessä päivässä kaikki jouluherkut.

Aiemmin jouluruokien ainekset olivat myös pitkälti itse kasvatettuja, mutta tähän on nyt tullut aika iso muutos. Tajusin juuri joulun alla, että tämä on nyt rivitaloon muuttomme jälkeinen ensimmäinen joulu, kun itse kasvatettuja juureksia ja pottuja ei ole enää saatavilla 😞 Hetken tämä ajatus tuntui vähän haikealtakin, mutta tällä mennään. Sitä paitsi kaupastakin näytti saavan varsin kelvollista, kun valitsee huolella. 

Sienisalaatti suolasienistä on meillä
kaikkien odottama jouluherkku 😊

Aatonaaton aamu alkoi itse säilöttyjen suolasienten likoon laittamisella sienisalaattia varten. Sen jälkeen myös sekahedelmät likoon kiisseliä varten.

Perunalaatikon potuiksi valitsin kaupasta Siikliä. 
Se oli oikein onnistunut valinta, hyvää tuli 😊

Sitten pottujen kuoriminen ja keittäminen perunalaatikkoon. Muut laatikot hankin tällä kertaa suoraan kaupasta.

Tuulihatuista on tullut uusi jouluperinteemme.
Mukava juttu, ne sopivat minusta oikein hyvin 
joulupöytään. Kokeilin tavallisten lisäksi tuollaisia
keksipäällysteisiä versioita.

Leivoin myös tuulihattuja, joista tuli uusi joulutraditiomme viime vuodesta alkaen.

Vähän haastava pororullien täytteen levittäminen
on yleensä ollut lasten homma 😊 Tällä kertaa
jouduin tekemään sen itse lasten ollessa töissä 😊

Piparjuurituorejuustolla täytetyt pororullat on toinen joulupöydän lähes pakollinen herkkumme sienisalaatin lisäksi. Uutuutena tein uunipunajuuria kera vuohenjuustovaahdon.

Yksi tyttäristä teki kauniit gluteenittomat
joulutortut.

Riisipuuroa ei tarvinnut tällä kertaa keitellä - ensimmäistä kertaa näin - kun yksi tyttäristä huolehti siitä. Näin ne ajat muuttuvat 😊

Oli mukava paistaa jouluruokia juuri putsatussa,
hohtavan puhtoisessa uunissa 😊

Kinkku pääsi uuniin aattoaamuna. Viime vuosi oli ensimmäinen kokonaan ilman kinkkua, tänä vuonna se kuitenkin palasi pöytään. Jälkkäriksi oli ihanaa klementiinipavlovaa.

Tällä kertaa toimimme myös hiukan toisin kuin aiemmin, valmistimme osan ruoista vasta seuraaville päiville, kuten herkulliset paahdetut salviajuurekset. Tämä olikin oikein hyvä ratkaisu, nämä toivat mukavaa uutta vaihtelua seuraavina päivinä tarjolla olleeseen jouluruokien valikoimaan.

Valmiista ruoista en valitettavasti huomannut ottaa lainkaan kuvia, aika hurahti niistä nauttiessa 😊

Yksi tyttäristä yllätti, hän oli tehnyt lempi-
suklaatryffeleitäni 😊 Vesi herahtaa kielelle
jo pelkästään tästä kuvasta 😋 

Oikein ihana kokemus oli myös joulurauhajooga, minne ehdimme rauhoittumaan vanhimman tyttären kanssa aatonaattoiltana.

#joulu #jouluruoka #joulurauha #jooga

Voi ihanat lehtikaalit 😊

Kerroin joskus syksyllä, miten keksin vasta aika loppukesästä kylvää vähän lehtikaaleja kasvamaan isoissa ruukuissa.

Idean taustalla oli tyttäreltäni edellissyksynä vähän vahingossa pelastamani, hänen jo kuolleeksi luulemansa lehtikaalienjämät. 

Tällaisia ovat muutama hassu 
lehtikaalinlatva tällä hetkellä. 

Myöhäinen kylvö olikin mainio juttu. Lehtikaalit tuottivat parvekkeella mukavasti satoa aina jonnekin marraskuun loppupuolelle saakka. Silloin säiden kylmettyä katkaisin vielä latvatupsut sisälle vesilasiin, jotta niistä saattoi napsia vielä viimeisiä lehtiä. 

Suurin osa varsista on
kasvattanut juuria.

Nyt huomasin, että latvat ovatkin kasvattaneet vesilasissa juuria! Eihän noita voi nyt hävittää pois, vaan täytyy ennemminkin istuttaa multaan. Saattaisi hyvin olla, että selviäisivät tästä ensi kesään saakka, kun ollaan jo näin lähellä vuodenvaihdetta 😊 Sehän olisi vallan mukava juttu, aikamoinen kasvuvoima kyllä näillä.

Tämä onkin nyt mainio konsti saada omaa lehtikaalia lähes ympäri vuoden - ja saada lisäksi lehtikaali kasvamaan monivuotisena. Tämä systeemi menee ehdottomasti jatkoon!

#kaali #lehtikaali #juurtuminen #kasvatus #kasvattaminen

Joulu tulee - siivoten 😊

ja vähän kokkaillen...

En todellakaan ole (ollut) mikään himosiivoaja. Siivoaminen on usein ollut prioriteeteissani aikalailla häntäpäässä. 

Mutta niin voi asiat muuttua, nyt kun lapset eivät asu enää kotona, imuroin mielelläni päivittäin (koska meillä on koira), ja muutoinkin kaikenlainen siivoaminen on varsin mukavaa puuhaa. Etenkin lopputulos, mikä syntyy 😊

Olin viime viikonlopun itsekseni kotona, niin tuli jynssäiltyä ja raivailtua vähän kaikenlaista - tietysti jouluradion säestäessä 😊

Aloitin sulattamalla suuren kaappipakastimen, kun ulkona oli vähän pakkasta. Kaikennäköisiä pieniä löytöjä tuli takaosasta, ja vähän myös vanhaa pois heitettävää. Marjoja on enemmän kuin oletin. Vähän haastava aika sulattaa pakastin, kun se on melkoisen täysi. Mutta jäätä oli todella runsaasti, joten oli kyllä korkea aika!

Nyt kelpaa taas kokkailla 😊 Ennen-kuvat tahtoo
 aina jäädä ottamatta. Ensimmäisenä puhtaaseen 
uuniin pääsi lipeäkala - se on harvinaisuus, josta 
 tykkään päästä nauttimaan ainakin kerran vuodessa.
Ymmärrän kyllä hyvin, ettei se ole kaikkien makuun 😊

Seuraavaksi kävin uunin kimppuun. Siinäkin oli tehtävää, vaikkei tuo aivan kamalassa kunnossa ollutkaan. 

Tekoälyä tarvittiin avuksi kolmen uuninlasin irrottamiseen. Käytin puhdistukseen ensimmäistä kertaa taikasientä, se toimikin aika hyvin. Lopputuloksesta tuli suorastaan säihkyvä 😊 Tytär tosin vinkkasi sen jälkeen kuulemma vielä paremman, Scrub Daddy ja Mummy -sienet. Onko sinulla kokemusta näistä?

Ihana jouluruukku on yksi lemppareitani jo
vuosikymmenten ajalta.

Uunijuurekset ovat aina yhtä herkullisia 😊

Puhtaassa uunissa saattoi ryhtyä kokkailemaan. Tein pitkästä aikaa vähän juuresjuttuja, ihania uunijuureksia ja lemppariani herkullista jouluruukkua. Niistä riittikin syötävää useammaksi päiväksi. 

Havu-jouluvalo -viritelmä tuo vähän 
valoa ulko-oven pieleen. 

Virittelin myös vähän lisää jouluvaloja, nyt nimittäin keksin niihin viimein vähän lisää ideaa. Hankin pari tuollaista vähän kookkaampaa havua, ja virittelin niihin valot. 

Valohavu on kivan tunnelmallinen 
parvekkeella - ja näkyy aamulla 
ensimmäisenä makuuhuoneen ikkunasta 😊

Toisen laitoin etupihalle ulko-ovelle ja toinen pääsi parvekkeelle.

Etupihalle keksin vielä tehdä tuollaisen rykelmän erilaisista lyhdyistä. Nyt on ainakin pikkuisen jouluisempaa 😊

Kun joulu on jo niin lähellä, linkkaanpa tässä myös vanhan joulun kauppalistani, jonka kaivan esiin aina joka vuosi 😊

#joulu #valo #jouluruukku #lyhty

Elämäni eka tekokuusi ja muita jouluisia mietteitä

Ajatukset alkaa jo ihanasti pyöriä jouluisissa tunnelmissa, mikäs sen mukavampaa näinä vähän ankeina maailmanaikoina 😊

Nyt kuunneltavissa oleva jouluradio on ihan parasta 😊 Tulee niin levollinen olo ja ajantaju häviää, kun avaa jouluradion ja kauniit joululaulut alkavat soimaan. Hommat sujuvat ihanassa flow-tilassa tuosta vain - olin sitten ajelemassa autolla, tekemässä ei-niin mieluisia tietsikahommia, mitä vain! Tätä kirjoittaessani soi parhaillaan ihana Kodin kynttilät.

Sain juuri viritettyä valotkin
paikalleen kuuseen. Mulla on sellainen 
"vika", että haluaisin joka vuosi laittaa 
jouluvalot jollain vähän uudella tavalla.
En ole nyt keksinyt tätä uutta tapaa,
niin ei ole ollut tässä juuri
valoja - mutta nyt on tämä kuusi 😊 

Jos joku olisi muutama vuosi sitten ehdottanut minulle tekokuusen hankkimista, vastaus olisi ollut ehdoton nou-nou. Niin ne ajat muuttuvat!

Olen täysin kyllästynyt kuusisouviin neulasineen, ehkä muistattekin, ettei meillä ole ollut moneen vuoteen minkäänlaista kuusta. Kerran oli joulumänty, se oli tosi kiva.

No nyt minua harmitti kun jouduin kesän päätteeksi raivaamaan terassilta pois ihanan vehreät tomaatinvarret. Tuli jotenkin niin autiota, minkä vuoksi siirsin poisto-operaation mahdollisimman myöhäiseen. Silloin jo päätin, että hommaan terassille tekokuusen täyttämään tyhjyyttä. Ei siis sentään sisätiloihin, ainakaan vielä, mutta saapa nähdä...

Kuusi näkyy kivasti heti
ulko-ovelta.

En vain ole tahtonut löytää mieluista kuusta, tai hyvännäköiset on olleet tosi hintavia. Vaan nyt löysin lopulta Torista kympillä mieluisan 😊 Tänään huomasin, miten kuusi näkyy heti kotiin tullessa kivasti läpi asunnon, siinä hetkessä näyttää ihan siltä kuin se olisi sisäpuolella. Jospa selvittäisiin joulusta tällä terassikuusella - lapsilla on vähän vaatimuksia kuusenhankinnan suuntaan...

Viime viikonloppuna kävimme tyttären kanssa pienellä pikkujoulupyörähdyksellä, reittinä suunnilleen Salo - Turku - Nummi - Sipoo -Espoo.

Diandran ääni soi todella kauniisti
komeassa vanhassa kivikirkossa.

Turnee alkoi Diandran upealla joulukonsertilla hienossa Salon Uskelan kirkossa.

Turustakin löytyi nättiä joulutunnelmaa.

Turussa pyörittiin joulutunnelmallisilla toreilla ja muutamissa muissa joulutapahtumissa. 

Heräteostosmekko odottaa sopivia juhlia...

Turusta tarttui heräteostoksena mukaan aika ihana mekko, kotimaisen ompelijan tuotantoa 😊 Tällä reissulla kävin myös kätevästi hakemassa tuon tekokuuseni Raisiosta.

Kasvihuoneilmiön pihassa oli vastassa
hauska jouluvaloidea.

Nummella sijaitseva Kasvihuoneilmiö 
on melkoinen nähtävyys ja tavarataivas.
Halusin sen erikoisuuden tyttärelle näyttää 😊

Matkalle sattui myös sopivasti eksoottinen, Nummella sijaitseva Kasvihuoneilmiö, joten siellä piti tietysti poiketa.

Glögiä on myös tullut siemailtua, ja työpaikan pikkujoulut vietettyä.

Joko sinulla alkaa olla jouluista tunnelmaa?

#joulu #tekokuusi #terassi

Yksi paprika kasvaa hulluna, muut juroo

Toivottavasti ei ala jo kyllästyttää nämä mun paprikajutut... No, ei oo pakko lukea 😊

Olen nimittäin edelleen aika innoissani näistä ulkoa sisälle ruukkuihin siirtämistäni paprikoista - ja myös vähän ihmeissäni. 

Nyt ennen muuta suurista eroista kolmen eri paprikakasvin välillä. Kaikki kolme kasvavat suunnilleen saman kokoisissa, hämmästyttävän pienissä ruukuissa, ja kaikilla on samanlaiset lannoitukset ym., mutta niiden kasvussa on valtavia eroja. 

Etummaisena innokkain kasvaja, joka on
lähes kaksi kertaa pienempien yksilöiden
kokoinen, ja väriltään hyvin tummanvihreä. 
Aivan kuin kokonaan eri kasvi kuin muut.
Vasemmalla paprikoiden edessä on pari
persiljaruukkua.

Yksi kasveista on innosttunut oikein toden teolla kasvamaan. Se kasvattaa koko ajan uutta versoa, ja aukaisi juuri muutaman kukankin. Sen lehdet on hyvin tummavihreitä, ja uutta versoa pukkaa sen kuin ehtii. Kasvi on melkein tuplannut korkeutensa nyt sisällä ollessaan. Korkeutta on nyt jo metrin verran, leveyttä puolisen metriä ja latvahaaroja kymmenkunta.

En tajua, mistä tuo repii tämän kasvuvoimansa, olen lannoittanut paprikoita kerran 😊

Kukkiakin hujoppiyksilö intoutui tekemään,  
sen kasvuvoima on kyllä huikea!

Yksi kolmesta kasvista on kovasti lakastunut, tiputtanut ainakin puolet lehdistään, eikä osoita oikein minkäänlaisia kasvun merkkejä. Kolmas on sitten näiden kahden väliltä.

Sellainen ero näissä on, että "hujoppiyksilö" on jo ehtinyt kypsyttää kaikki paprikansa, kun muissa kasveissa on vielä paprikoita tuloillaan. Voisiko tämä olla syynä tämän yhden kasvuintoon?

Nyt jännityksellä odotan miten homma tästä jatkuu, selviävätkö kaikki kasvit yli talven, vai miten niiden käy?

Tällaiset versot leikkelin juuri vesilasiin 
juurtumisen toivossa.

Hujopista olen myös leikellyt jo useamman kerran pois pisimpiä versoja. Olen yrittänyt saada niitä juurtumaan, mutta toistaiseksi tuloksetta. Saa kertoa, jos jollakulla on hyviä vinkkejä paprikanpistokkaiden juurruttamiseen! Vesilasissa olen toistaiseksi yrittänyt, mutta se ei ole tuottanut tulosta. Multaan en ole jaksanut pistokkaita istutella.

#paprika #monivuotinen

. 

Persiljoiden pelastus

Olen tänä vuonna innostunut yksivuotisten puutarhakasvien pelastamisesta sisätiloihin, jotta saisin venytettyä kasvukautta mahdollisimman pitkäksi. 

Sen lisäksi, että makuuhuoneen ikkuna on täynnä ulkoa pelastettuja paprikantaimia, päädyin nyt lisäämään joukkoon vielä persiljoitakin.

Paprikat kasvaa porskuttaa.
Nyt niiden juurelta löytyy myös persiljaa 😊

Harmitti, kun ulkona oli vielä nyt pakkasten tullessa varsin komeita persiljoita. Eihän niitä malttanut jättää sinne kylmyyden armoille. Vaikka persilja kestääkin hyvin kylmää, niin ei kuitenkaan määräänsä enempää.

Niinpä istutin persiljoita pariin ruukkuun, ja nostin ruukut ikkunalle. Jännä nähdä, mitä persiljat tuumaavat tästä yhtäkkisestä parinkymmenen asteen lämpötilan noususta, lähtevätkö kasvamaan vai taantumaan?

Samalla hoksasin, että persiljoita voisi olla hyvä siirtää kesälläkin ulkoa sisälle ruukkuihin. 

Kun persiljaa olisi helposti näkösällä ja saatavilla sidällä, tulisi sitä varmaan napsittua suuhun aina ohi mennessä  😊 Eikä tarvii huonekasvejakaan, enempi hyötyä näistä!

Vihoviimeisiä sadonkorjuita

Tuli viimein aika tuikata lapio maahan viimeisiä kertoja tänä syksynä, ja katsoa löytyykö komeaksi kasvaneiden maa-artisokanversojen juurelta syötäviä mukuloita.

Maan uumenista löytyi kauniita
maa-artisokanmukiloita.

Yllätys oli vallan positiivinen, kyllä artisokat olivat muistaneet kasvattaa näyttävien varsiensa lisäksi myös syötäviä mukuloita maan uumeniin.

Mikä parasta, nämä mukulat olivat myös mukavan sileäpintaisia, artisokanmukulat kun tuppaavat toisinaan olemaan kovin röpelöisiä. Tällaiset sileäposkiset kun ovat huomattavasti miellyttävämpiä pestä ja kuoria kuin kovin muhkuraiset versiot.

Joskus luin, että sileäpintaisten artisokanmukuloiden salaisuus on kova savimaa, pehmeämmässä maassa syntyy muhkuraisempia mukuloita. Tämä kuulostaa 

minusta jopa vähän erikoiselta ja jotenkin epäloogiselta. Kuvittelisi toisin päin, että pehmeämmässä maassa olisi helpompaa kasvattaa kauniin sileitä mukuloita - mutta eipä mitään, tämä kasvi tahtoo toimia näin päin.

Nautin nämä ensimmäiset nostamani mukulat ihan vain yksinkertaisesti keitettyinä, oikein hyviä olivat 😊

Nyt onkin luvassa reippaasti kylmenevää, joten tähän on nyt aika päättää tämän puutarhakesä, ja jäädä mielenkiinnolla odottelemaan, mitä ensi vuosi tuo jälleen tullessaan... 😊

#maa-artisokka #mukula #savimaa

Herkuttelemaan omilla paprikoilla 😊

Tämä on kyllä tosi mukava juttu. Tähän aikaan vuodesta,  kun ei ole enää oikein itse kasvatettuja tuoreita kasviksia nautittavaksi, niin yhtä lajia löytyy minulla nyt kuitenkin runsaasti - ihanan oransseja paprikoita 😊

Paprikat olivat tämän kesän hupikokeiluni, Minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia niiden suhteen, semminkin kun kylvö jäi kovin myöhäiseen.

Senpä takia myös paprikat ovat nyt varsin myöhäisiä, kypsytellen vasta satoaan. Onneksi makuuhuoneen ikkunalla oli hyvin tilaa nostaa kaikki kolme kolme komeaa paprikakasvia suojaan kylmältä ulkoilmalta.

Varsin mukavilta ja houkuttelevilta näyttivät.

Ensimmäistä paprikaa maistaessani vähän jännitti, ovatko ne kuten paparikankasvattelujeni tuotokset joskus aiemmin, hieman kitkerän makuisia ja sellaisia aika ohutmaltoisia ja vähän kuivakoita, ei siis kovin meheviä kuten "kaupan paprikat".

Sisuksissakaan ei ollut moittimista. 

Jännä juttu, vastaus oli sekä että 😊 Yhden paprikakasvin tuotos oli tuollainen "kuin kaupan", siis oikein mehevä ja hyvänmakuinen, se oli tosi mukava yllätys. Mutta toinen olikin huomattavasti huonompi, ei lainkaan niin makea ja mehukas. Mielenkiintoista, että kahdesta samoista siemenistä kasvatetusta kasvista voi tulla näin erilainen lopputulos. Kasvuolosuhteet on kuitenkin olleet aikalailla samanlaiset. 

On kyllä todella mahtavaa, että tähän aikaan vuodesta on saatavilla runsain mitoin oman puutarhan luomupaprikaa 😊 Ja että olen nyt onnistunut kasvattamaan elämäni ensimmäiset kerrassaan herkulliset paprikat 😊 - joita on vielä tulossa runsaasti lisää...

Viimeiset sinnittelijät

Se alkaa olla jälleen aika sanoa heippa tälle kesälle, kun lämpötila alkaa painua pakkasen puolelle. 

Millään ei malttaisi riisua pois kaikkea ihanaa kesästä vielä muistuttavaa vehreän vihreää.

Onneksi viimeisiä sinnittelijöitäkin vielä riittää.

Turhan myöhään kylvämäni hauskat erikoisauringonkukat ehtivät kuin ehtivätkin kukkaan ja ilahduttavat nyt parvekkeella. 

Lehtikaalia ruukussa.

Nostin pihalta parvekkeelle myös kivan lehtikaåaliruukun. Siihenkin keksin kylvää lehtikaalit vasta kovin myöhään heinä-elokuun vaihteessa. Mukavasti ne on kuitenkin ehtineet. Näiden lisäksi parvekkeelta löytyy vielä vähän persiljaa.

Lokakuiset tomaatinvarret.

Alhaalta pihan terassilta en raatsinut millään vielä raivata pois kaikkia viimeisiä tomaatinvarsia. Ne muodostavat vielä iloisenvihreän seinämän terassille. Kyllä tulee varmaan vähän aution ja ankean näköistä, kun nuokin pitää raivata pian pois, ei mahda mitään. 

Kuvassa näkyy vasemmalla marja-aroniaa,
keskivaiheilla vihreänä ihana lumikärhö, jossa näkyy vielä joku kukkakin 😊
Sen oikealla puolella jalokärhö, ja aivan oikeassa laidassa maa-artisokkia.
Marja-aroniaa tuli tänä vuonna pienistä pensaista niin runsaasti, etten saanut
kerättyä kaikkia talteen.

Liisa muistutti kuitenkin kommentissaan ruskan väreistä, se onkin aivan totta, tänä vuonna minusta onkin oikein kaunis ruska. Minulla sattuikin olemaan valmiina vähän aikaa sitten otettu ruskakuva pihasta, niin lisäsinpä sen vielä tähän loppuun 😊

Krassien syysyllätys

Tämä on ollut minusta kerrassaan erikoista. Kylvin keväällä mukamas keltakukkaisen köynnöskrassin siemeniä, kun olen vähän kyllästynyt siihen kirkkaan oranssikukkaiseen normikrassiin.

Vaan kuinka ollakaan, kaikkien taimien kukat osoittautuivat kuitenkin niiksi kirkkaan oransseiksi, vaikka siemenet olivat peräisin keltakukkaisesta krassista, ei mahtanut mitään, niillä mentiin.

Mietin siinä kohtaa, että onkohan oranssi jotenkin dominoivasti periytyvä krassin väri, joka vie voiton muilta?

Amppelissa kasvava köynnöskrassi,
joka jaksaa vieläkin kukkia. Vasemmalla
näkyy alkuperäinen kirkkaan oranssi
kukka, edessä uudempia keltasävyisiä 
kukkia. Amppelissa kasvaa takuuvarmasti 
vain yksi ainoa kasvi, ja erivärisiä 
kukkia on myös samoissa versoissa.

Yllätys olikin vielä suurempi, kun nämä samaiset krassintaimet alkoivatkin nyt yhtäkkiä tässä kohtaa syksyä pukkaamaan odottamiani keltaisia kukkia! Mitä kummaa, en meinannut uskoa silmiäni. Sinänsä mukava myöhäissyksyn yllätys, kun kerran keltaisia kukkia olin odottanut. 

Tässä parvekkeella vielä viihtyvä krassi, joka teki
tismalleen saman tempun - kukki ensin kesän
 kirkkaan oranssina, ja vaihtoi nyt värinsä keltaiseen 😊

Jotenkin olisin tämän käsittänyt, jos näin olisi sattunut tapahtumaan vain yhden kasvin kohdalla - mutta ei, näitä kummajaisia on useampi.

Ei voi ymmärtää krassin sielunelämää 😀

Kysyin tätä tekoälyltäkin, se vastasi näin: 

"Ei, krassin kukat eivät vaihda väriä kasvuun vaikuttavien tekijöiden vuoksi, vaan kukin lajike säilyttää oman värisävynsä. Krassin eri lajikkeet tuottavat keltaisen, oranssin ja punaisen sävyjä, ja yksittäisen kasvin kukat ovat samanvärisiä, kun taas eri kasveilla voi olla erilaisia värejä."

Ei siis voi kuin ihmetellä...

#krassi #kukka #väri #keltainen #köynnöskrassi

Paprikat pääsivät sisälle - ja kuinkas sitten kävikään... 😊

Tämän kesän paprikankasvatteluni on ollut melkoisen pitkää pinnaa vaativa koettelemus.

Olen näistä joskus aiemmin kertonut, että nappasin keväällä Lidlistä ostamistani söpön oranssesista ja todella hyvän makuisista pienehköistä paprikoista siemeniä kasvatettavaksi (näinhän ei kyllä saisi tehdä!).

En ole koskaan aiemmin onnistunut paprikankasvatuksessa, joten tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. 

Paprikat kasvoivatkin todella komeasti. Kaikki kolme kasvia ovat tukevia ja hyväkuntoisia, liki metrin korkuisia. 

Jokaisessa kasvissa on ollut jo pitkän aikaa lähemmäs kymmenkunta suunnilleen täysikokoista paprikaa - mutta paprikoiden kypsyminen on ollut todella hidasta.

Kylvö jäi keväällä vähän myöhäiseen, ja siitä varmaan kärsin nyt 😞

Paprikat ovat olleet lähes samanlaisia, isoja ja iloisenvihreitä jo pian parin kuukauden ajan. Olen sitä tässä kovasti odotellut, että onko niillä lainkaan aikomusta vaihtaa  väriä oranssin suuntaan?

Paprikat olivat syyskuun loppupuolille saakka ulkosalla, mutta sään muututtua huomattavasti kylmemmäksi pelastin ne sisälle. Jännittäen, saisiko sisätiloihin siirto vähän vipinää niiden kypsymiseen?

Ilo oli suuri, kun todella pitkään vihreänä
olleen paprikan kyljessä oli selvästi 
havaittavissa jotain oranssinkellertävää... 😊

Oranssin määrä lisääntyi ensi alkuun hyvää
vauhtia, mutta sitten sekin tuntuu tyssänneen...
Saa nähdä, miten pitkään joutuu vielä odottamaan
ensimmäistä kypsää paprikaa 😊

Kuinka ollakaan, ei mennyt kuin hetki, kun ensimmäisen paprikan kylki alkoi odotetusti vaihtaa väriä!

Nyt näyttää siis lupaavalta, ainakin viiden paprikan kyljessä on jo havaittavissa iloisen oranssia sävyä 😊

Tosin kehittyminen näyttää nyt taas hieman tyssänneen. Yksi paprikoista on ollut jo jonkin aikaa lähes kypsän näköinen, mutta toinen pää pysyttelee kuitenkin aivan vihreänä, jospa se siitä...

Kaikkineen siis äärimmäisen mielenkiintoinen ja hauska kokeilu! Nyt vielä viimeiseksi jännitän millainen on paprikoiden maku, kunhan ne joskus kypsyvät, toivottavasti olisi hyvä 😊

Olen myös miettinyt, voisikohan olla mahdollista, että joku kasveista säilyisi sisällä ensi kevääseen saakka, sehän olisi vallan mahtavaa 😊

Paprikat peittävät ison osan makuuhuoneen ikkunasta 😊

Loistavinta olisi, jos onnistuisin saamaan edes jonkin noista kolmesta kasvista selviämään ensi kesään asti. Silloin luulisi paprikan tuottavan satoa jo huomattavasti aiemmin kuin nyt.

Niin tai näin, täytynee kuitenkin myös ensi keväänä kylvää jokunen siemen. Täytyy vain muistaa olla silloin liikkeellä huomattavasti aiemmin kuin tänä vuonna. 

Hullunkurisia tomaatteja ja kesän viimeisiä kukkijoita

Tomaatti kasvatti hassun hatun tai "kruunun", 
tai miksi tuota sanoisi? Ei mielestäni erityisen 
edustavan näköinen 😊

Tämä säiden puolesta vaihteleva kesä on myös kasvattanut vaihtelevia tomaatteja, eipä ole aiemmin näkynyt tällaisia 😀 Lajikkeesta en nyt ole aivan varma, niin parempi etten veikkaa sen suhteen mitään. 

Kerro, kerro kuvastin... Kellä on 
komein koristus? :)

Ihana tuoksuherne jaksaa vielä kukkia parvekkeella kauniisti vanhassa kuparisessa puuhellan vesisäiliössä. Onneksi tulin ottaneeksi sen matkaan vanhasta asunnostamme. Keksin vielä tänä kesänä taivuttaa siihen  harjateräksenpätkän tuoksuherneen tueksi. Tykkään 😊

Jaksaa, jaksaa... Vähän jo raottelee ihana auringonkukannuppu, jospa se tästä vielä aukeaa...

Sitä tässä vielä jännitän, ehtivätkö kauniin vaaleankeltaiset erikoisauringonkukat avaamaan nuppunsa. Niiden kylvö jäi minulla vähän turhan myöhäiseen, samoin kävi viime vuonna. 

En meinannut keväällä millään keksiä, mitä kivaa kukkaa laittaisin kasvamaan parvekkeelle, kunnes viimein muistin näiden auringonkukan siementen olemassaolon.

Katsoin juuri, että viime vuonna nuput olivat avautuneet 28.9. Vielä olisi siis pieni hetki aikaa siihen!