Kasvit lähtivät tänä kummallisena kesänä kasvuun oudon verkkaisesti. Alku- ja vielä keskikesälläkään moni kasvi ei juuri edennyt, ne tuntuivat vain jurruttavan paikoillaan.
Silloin tuntui, että mahtaako tästä syntyä juuri minkäänlaista satoa.
Kesän lopulla kaikki kasvit ottivat kuitenkin jostain syystä kunnon spurtin, joten lopputulos on sittenkin huomattavasti parempi kuin miltään alkuun näytti. Moni muukin on näyttänyt kertoneen ihan samanlaisista kokemuksista. Ja tietysti nyt vielä tämä harvinaisen lämmin alkusyksy on tehnyt kasveille aivan erityisen hyvää.
Mikä mukavinta, varsinkin kaikki juurekset on kasvaneet todella hyvin ja ovat myös oikein hyvälaatuisia.
Aiemmin kerroinkin jo punajuurista, niiden lisäksi myös lantut ja juurisellerit on kasvaneet kookkaiksi ja hyvänmakuisiksi.
Juurisellereitä onkin vähintään riittävästi, sillä yleensä varsin huonosti itävät sellerinsiemenet lähtivät tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin kasvuun, eikä yhtään taimea raatsinut tietenkään heittää pois. Niinpä viitisenkymmentä hyvänkokoista sellerinmukulaa odottelee vielä maassa nostohetkeään.
Erityisen iloinen olen kuitenkin hyvin kasvaneista porkkanoista, sillä viime kesänä niiden kanssa kävi vähän huonommin. Alkukesän perhejuhlamme takia kylvö venähti silloin juhannuksen kantimiin, eivätkä porkkanat kerenneet kasvaa oikein minkään kokoisiksi.
Vielä ei ole kiirettä nostaa juureksia maasta. Ne saavat olla siellä vielä kaikessa rauhassa, ja kasvattavat juuri näin loppukesästä nopeasti kokoaankin.
Juurekset säilyvät kaikkein parhaiten maassa, ne kannattaa nostaa ylös vasta sitten kun kovemmat pakkasyöt uhkaavat. Kannattaa toki tarkkailla, etteivät myyrät hyökkää juuresten kimppuun, ne ovat maassa oleville juureksille ainoa pahempi uhka.
