Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 2, suoraan maahan kylvettävät tai istutettavat

Puutarhassamme pääosassa ovat erilaiset syötävät hyötykasvit. Muutama päivä sitten kirjoitin jutun kasvimaaltamme löytyvistä, esikasvatetusta vaativista kasveista.

Nyt ovat vuorossa muut, joko siemenestä suoraan maahan kylvettävät tai esim. mukuloista istutettavat sekä monivuotisena kasvava parsa.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Helppoja kasveja ilman taimikasvatusta

- Perunoita aarin verran. Varhaisperunat, jotka laitan huhtikuun alussa multapurkkeihin esikasvamaan, mikä varmistaa juhannuspottujen saannin.

- Salaatit. Erilaisia lajikkeita, herkkuani ihanan rapsakkaa jäävuorisalaattia aina. Etanat tuppaavat olemaan pieni ongelma, muutoin aika helppoja.

Pitää kylvää useampia kertoja kesän aikana, että vielä kesän lopullakin on saatavilla tuoretta salaattia. Varsinkin loppukesästä viihtyy ja kasvaa myös kasvihuoneessa, vaikka isoon ruukkuunkin kylvettynä.

- Parsa. Pari vanhaa parsakasvia, jotka tuottavat joka kevät ison määrän ihania parsanversoja.

Maa-artisokkasatoa.

- Maa-artisokka. Helppo ja monikäyttöinen mukulakasvi, myös ihan must. Jo muutama taimi tuottaa ison kasan kauniita ja herkullisia mukuloita.

Blogissani ei taida vieläkään olla maa-artisokasta omaa juttua, tämä pitää laittaa kirjoituslistalle!

- Punajuurta. Jostain syystä minulle vaikea. Ei tahdo itää, eikä oikein kasvaa, silti sitä pitäisi olla ainakin pikkuisen.

- Sipuleita. Tärkeä perusjuttu, myös aika runsaanpuoleisesti.

- Valkosipuli. Maassa vuodesta toiseen viihtyvä talvivalkosipuli tuottaa pienellä vaivalla upean isokyntisiä sipuleita.

- Herneitä. Herneitä ei voi koskaan olla liikaa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin käydä jo vähän viileän loppukesän illan pimeydessä kopeloimassa herneköynnöksistä valmiita palkoja ja nyppiä raikkaan herkulliset herneet suoraan suuhun.

- Porkkanaa. Aika paljon, ehkä yhteensä 30 rivimetriä, jotta riittää koko talveksi. Moni pitää porkkanan kasvattamista vähän vaikeana.

Porkkanallakin on muutamia tuholaisia, jotka vaivaavat etenkin alkukesästä. Siksi alkuvaiheessa, heti kylvön jälkeen, porkkanamaa on hyvä suojata harsolla. Toinen tärkeä juttu porkkanankasvatuksessa on ahkera haraaminen.

- Härkäpapu. Vielä aika uusi, nouseva tuttavuus. Olen kasvattanut härkäpapua nyt parin vuoden ajan, aina joka vuosi vähän edellistä enemmän. Ihanan monikäyttöinen ja herkullinen, joskin sadonkorjuu on pikkuisen työlästä. Seuraavassa postauksessa syödäänkin härkäpapua!

- Pinaatti meinasi melkein unohtua. Minulla oli pinaatinkasvatuksessa pitkä tauko, mutta nyt se on päässyt taas uudelleen suosioon. Kiva säilöä pakkaseen vaikka seoksena nokkosen kanssa.

- Lisäksi vielä erilaiset maustekasvit; tilli, persilja, yrtit. Näistä persiljan esikasvatan, kun itäminen ja kasvu on niin kovin hidasta. Esikasvatettuna ei tarvitse etsiskellä hentoisia pikkutaimia rikkaruohojen seasta!

- Päälle päätteeksi vielä vähän kukkia, etenkin ihastuttavia tsinnioita, hajuherneitä, kesäkukkasekoituksia sekä muutama auringonkukka.

Näiden lisäksi vuosien saatossa on tullut kokeiltua erinäisiä kasveja, joiden suhteen menestys ei ole ollut niin hyvä, että nämä olisivat päässeet jäämään viljelyyn. Tällaisia ovat mm. vaateliaat bataatti, munakoiso, ja melonit, tuholaisille erityisen herkät kiinankaali ja kukkakaali sekä paprika ja mustajuuri, jotka eivät jostain syystä oikein menesty meillä. Näissä turvaudun kaupan tarjontaan!

Arvaattekkos muuten mitä, niinhän tässä kävi, että jo näiden kaikkien kasvien ajatteleminen, luetteloiminen ja vielä kuvien katselu kasvatti kummasti intoa niin, että tulikin kaivettua esiin ne siemenpussit. Ja samalla inventoitua, mitä kaikkea löytyy jo valmiiksi - ja löytyihän niitä :) Niistäkin juttua vähän myöhemmin.

Vielä ehtii mukaan kirja-arvontaan puutarhablogissani!

Arvontaan sisältyy yritysyhteistyötä

Blogissani on meneillä kirja-arvonta, jossa on palkintona ihastuttava kirja, etelä-korelaisen Kyung-sook Shinin kirjoittama "Pidä huolta äidistä".

Kirja ilmestyi viime vuonna. Se on ensimmäinen suomennettu etelä-korealainen romaani, ja se on palkittu useilla kirjallisuuspalkinnoilla. Kirjan on lahjoittanut kustantaja Into kustannus.

Arvontaan voi osallistua tammikuun loppuun saakka, vielä on siis muutama päivä aikaa!

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään

Jääkuutioita tuikkukynttilöille

Meikäläisen "jääkausi" se vain jatkuu nyt kunnon pakkasten myötä. On nimittäin kyllä aika huippuolosuhteet erilaisten jääesineiden tuotantoon!

Tällä kertaa mieleni teki laittaa tuikkukynttilöitä riippumaan ulos jotenkin kivasti - jollain muulla tavalla kuin ihan tavallisiin lyhtyihin.

Minulta löytyisi kyllä tarkoitukseen sellaisia kivoja pieniä roikkuvia lasikippoja. Niiden ongelmana on kuitenkin se, että ne ovat päältä auki, ja ovat siten ensimmäisen lumisateen sattuessa lunta täynnänsä.

Pitäisi olla siis sellainen "astia", jossa olisi päällä vain ihan pieni reikä.

Pähkäilin tätä aikani sängyssä pyöriessäni, kunnes keksin kokeilla sellaisen pienen jäälyhdyn tapaisen kuution jäädyttämistä, jonka sitten voisi ripustaa vaikka rautalangalla roikkumaan vähän kuin "paketin".




Heti herättyäni ryhdyin tuumasta toimeen, ja ensimmäinen koe-erä pääsi jäädytykseen neliskanttisissa, litran vetoisissa pakasterasioissa. Täytin rasiat vedellä hieman yli puolivälin.

Parinkymmenen asteen pakkasessa 4 - 5 tuntia on hyvä jäädytysaika, jotta keskelle jää juuri sopivan kokoinen, kauniin pyöreä kolonen tuikkukynttilää varten.

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaakaan, muoto oli juuri sopivan sopusuhtainen.

Lyhdyt olivat niin herkullisia kuvattaviksikin, ettei siitäkään meinannut tulla loppua...

Kun ulkona on kunnon pakkanen, ei kynttilän lämpö sulata jäätä juuri lainkaan.

Jos et omista sopivan mallisia pakasterasioita, niin maitotölkit voisivat myös periaatteessa käydä tähän, mutta ne ovat kuitenkin pikkuisen turhan kaposia. Sen sijaan sellaiset maitotökin malliset, mutta vähän isommat tölkit (missä myydään mm. joitain jauhoja), ovat juuri sopivia tarkoitukseen.

Vielä lopuksi, tervetuloa mukaan te kaikki uudet lukijat!

Pitkästä aikaa - kirja-arvonta blogissani!

Arvontaan sisältyy yritysyhteistyötä

Joulunalus meni niin haipakkaa, että eipä tullut siinä järjestettyä minkäänlaista blogiarvontaakaan, vaan korjataanpa tilanne nyt!

Näin alkuvuoden kunniaksi laitan tällaisen mukavan kirja-arvonnan. Luin viime vuoden lopulla loistavan kirjan, yhden elämäni parhaista.

Nyt minulla on ilo arpoa yksi kappale tuota kirjaa teidän lukijoiden kesken! Kyseessä on etelä-korealaisen Kyung-sook Shinin kirjoittama "Pidä huolta äidistä", jonka on lahjoittanut arvottavaksi kirjan kustantaja Into kustannus.

Kirja on vaikuttava ja vangitseva, mutta toisaalta se oli myös loistavuudessaan jotenkin niin hengästyttävä, etten pystynyt lukemaan ja sulattelemaan sitä kuin pieninä pätkinä kerrallaan - ja silti yhtä aikaa poltteli koko ajan ahmia sitä lisää.

Puutarhaharrastajaa kiehtoo myös yksityiskohtaisen tarkka kerronta maalla asuvan äidin viljelyksistä, kokkauksista sekä kimchin ja muiden säilykkeiden valmistuksesta. Miten tuo kaikki tuntuikaan niin kovin tutulta, vaikka kulttuuri ja ilmasto on ihan toinen!

Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla tähän postaukseen kommentin siitä, mitä sinä odotat tältä vuodelta? Kommentilla saat yhden arvan, ja toisen jos olet lukijani tai liityt lukijaksi - mainitsethan myös tästä! Laitathan kommenttiin mukaan myös jonkin tunnistetiedon.

Kilpailuaikaa on tammikuun loppuun saakka. Kustannan palkinnon postituksen Suomessa sijaitsevaan osoitteeseen. Mikäli en tavoita voittajaa helmikuun loppuun mennessä, arvon tilalle uuden.

Kilpailu on päättynyt, kerron voittajan pikapuolin.

Tähtien tuiketta!

Joulunpyhinä teki mieli saada ulos jotain pientä talvista ja kivaa, kun ei oikein muutoin ollut talven tuntua. Ja toisaalta, kun lämpötila viimein laskeutui pakkasen puolelle, mahdollistui erilaisten jääjuttujen tekeminen, ilman että ne sulavat pois saman tien.

Jäädytin tähdenmallisessa hiekkakakkumuotissa tuollaisia pieniä tähtiä, jotka ripustin harjateräksestä väännnettyyn pidikkeeseen. Kesäisin tuo sama pidike toimii köynnöstukena.

Jäädytin tähdet pakastimessa, missä ne valmistuivat paljon nopeammin kuin ulkona tuolloin olleessa pikkupakkasessa.

Nyt onnistuisi kyllä jäädyttäminen hyvin ulkosallakin, meillä mittari näyttää -27 astetta!

Laittaessani tähdet jäätymään, pistin muotissa olevaan veteen pätkän rautalankaa ripustuslenkiksi.


Oikein hyvää - hyytävää - loppiaispäivää kaikille!

Jummi jammi, mitkä luistelujäät!

Nyt tulee jälleen jotain sellaista, että älä tee näin - ellet sitten tiedä satavarmasti, mitä olet tekemässä.

Äskettäin vallinneet pakkaset ilman lumisadetta jäädyttivät järvet houkuttelevaan peilijäähän. Ja tästähän varoiteltiin, ihan aiheesta, yllin kyllin. Muutama päivä sitten virkavalta jopa tyhjensi Tuusulanjärven innokkaista luistelijoista, mikä varmasti oli järkevä varotoimi. Parempi varoa kuin katua!

Siitä huolimatta piti pari päivää sitten käydä pienellä lähijärvellä katsomassa, josko se kantaisi jo luistelijan. Kristallinkirkasta, sileäpintaista teräsjäätä näytti olevan hyvinkin reilut viisi senttiä, siis riittävästi.

Siltikin arkailin luistimineni rannassa, mennäkö vaiko eikö? Vaan silloin alkoi etäämpää kuulua iloista jään kirskunaa; kaksi retkiluistelijaa lähestyi kauempaa selältä huimaa vauhtia. Olivat tehneet pitkän lenkin, ja vakuuttivat jään olevan kestävää.

Heidän rohkaisemanaan vetäisin luistimet jalkaan, ja suuntasin kohti vastarantaa. Jäänaskalit oli varmuuden vuoksi mukana, ja vähän evästäkin.

Alla oli ihan tavalliset luistimet. En ole tullut hankkineeksi retkiluistimia, kun kausi jää yleensä niin kovin lyhyeksi, usein vain muutama päivä ennen kuin lumi valtaa jääkentät kuten nytkin sitten kävi.

Ilman retkiluistimiakin vauhti oli aivan riittävän vinhaa, vielä kun oli mukana sauvat, joiden avulla saa koko kropan liikkeelle :)

Jos aikoo tähän aikaan jäälle, pitää vesistö tuntea tarkkaan, virtapaikoille ei ole mitään asiaa. Turvallisimpia ovat pienet lammet ja lahdet. Voi myös mennä sellaisille paikoille, missä näkee muidenkin liikkuvan. Retkiluistelua voi päästä harrastamaan turvallisesti myös erilaisissa seuroissa tai muissa porukoissa.

Nyt kun jään päälle tuli lopulta vähän luntakin, saattaisivat sukset olla seuraava sopiva kulkupeli. Jäälle voisikin näin vähän lumen aikaan päästä hiihtelemään aiemmin kuin varsinaisille hiihtoladuille.

Lumi toimii kuitenkin eristeenä ja hidastaa jään vahvistumista, vaikka toisaalta nyt kiristynyt pakkanen vauhdittaa sitä reippaasti. Heikompia kohtia jäässä on vaikeampi havaita lumen alta, joten sen vuoksi on syytä olla entistäkin varovaisempi.

Jos vähääkään epäröit, älä mene vielä jäälle, kukaan ei saa tippua veteen tämän kirjoitukseni vuoksi!

Vähän lisää huonekasveja

Vuosipa ehtikin tässä jo vaihtua uuteen, oikein hyvää alkanutta vuotta! Vaan minulla jatkuvat vanhat jutut ;) Se oli nimittäin vielä viime vuoden puolta, kun kirjoitin ensimmäisen osan tähän huonekasvijuttuun. Siihen tulikin oikein mukavasti keskustelua ja kommentteja, kiitokset teille kaikille asianosaisille!

Tässä jutun jatkoksi vähän lisää kasveja. Piti tässä välissä myös oikein tehdä vähän tilannekartoitusta; huomasin että yhteensä 16 erilaisesta kasvistani pistokkaina pöllittyjä on tällä hetkellä vain kaksi - yllättävän heikosti, joskus on ollut paremminkin :) Tässä nyt heti ensimmäisenä toinen noista pistokaskasveista:

Kissus - perushelppo ja -ihana

Kissukseni alkuperään liittyy mukava tarina: vanhan rautatieasemamme odotushallissa kasvoi aikanaan tosikomea kissus, jota ihailin aina aamuisin junaa odottaessani.

Sittemmin asemalle kävi niin kuin monelle muullekin; se suljettiin. Tätä ennen kerkisin kuitenkin nappaamaan kissuksesta pistokkaan, joka kukoistaa nyt kotonamme ja muistuttaa hauskasti tuosta vanhasta asemasta.

Monen kasvin kohdalla tuntuu muuten olevan samoin kuin kissuksen; jokainen pistokas ei välttämättä lähde juurtumaan. Tämän vuoksi pistokkaita kannattaa laittaa useampia, yleensä niistä ainakin joku lähtee kasvattamaan juuria.

Tällaisista "arvokasveista" olen myös varmuudeksi kasvattanut toisenkin yksilön, jos toinen sattuisi jotenkin tuhotumaan.

Suutarinkielosta

ei voi sanoa samaa kuin kissuksesta, että se olisi perushelppo.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suutarinkielo olisi oikein ihana, mutta yrityksistä huolimatta en ole saanut sitä menestymään.

Minulle suutarinkielon tekee erityiseksi se, että se oli Kerttu-isoäitini mielikasveja. Ja kukoisti hänellä tietysti rehevänä kuin mikä.

Tästä olenkin kertonut blogini alkumetreillä, kun kerroin mistä nimimerkkini on peräisin. Tämän vuoksi haluan yrittää suutarinkieloa kasvattaa, vaikka vähän väkisin.

Edellinen suutarinkielo otti ja kuoli, tämä nykyinen taas jurottaa jatkuvasti suunnilleen samanlaisena - ei kasva, muttei taannukaan. Ehkä jonain päivänä ymmärrän suutarinkielon salaisuuden.

Orkideat ois kivoja...

mutteivät oikein laiskan puutarhurin kasveja - paitsi vähään tyytyväinen, mutta ihastuttava ludisia-orkidea.

Se on maaorkidea, jolla on hauskan raidalliset lehdet, ja joka intoutuu sydäntalvella kukkimaan kauniin valkoisin kukin.

Herttaisesta herttalyhtyköynnöksestä

tykkään tosipaljon, on niin herkkä kauniin harmaanvihertävine, sydämenmuotoisine lehtineen.

Niitä pitää aina olla muutama. Pistokkaat juurtuvat suht helposti, mutta köynnös kasvaa aika hitaasti, varmaankin siksi se on kaupoissa aika hintava.

Palmut ovat myös suosikkejani

Nekään eivät kuitenkaan tunnu olevan helpoimmasta päästä. Kasvin ikääntyessä lehdet tuppaavat aina väkisinkin ruskettumaan jostain kohtaa.

Tämä käpypalmu on nyt viihtynyt yllättävänkin hyvin.









Vuosien varrella on tullut kasvateltua mm. seuraavia huonekasveja, jotka eivät ole minulla oikein menestyneet: banaanipuu, kodinonni (pääsee aina jossain vaiheessa kuivahtamaan kunnolla) sekä monenlaiset palmut. Myös sulkasaniaiset ovat aika kivoja. Nekin menestyvät minulla hyvin niin kauan, kunnes sattuu ensimmäinen oikein kunnon kuivahtaminen kastelukertojen välillä.

Mitkä ovat sinun suosikki-viherkasvejasi?