Sienisyksy vaikuttaa lupaavalta!

Heinäkuun helteillä ei olisi uskonut, että tänä syksynä nousee ainuttakaan sientä.

Vaan kuinka kävikään, elokuu toi tullessaan sellaiset sateet, että kyllä sienten nyt kelpaa. Varsinkin, kun sää on kuitenkin jatkunut kohtuulämpimänä.

Kantarelleja on löytynyt oikein mukavasti, ja ne ovat olleet muhkean kokoisia. Juuri muita sieniä ei meilläpäin ole vielä näkynyt.


Jos sää jatkuu samankaltaisena, luulisi sieniä piisaavan jatkossakin.

Siitäkin huolimatta olen kyllä mielissäni siitä, jos sateet nyt hiukan hellittävät, kuten on lupailtu.




Hyvää viikonvaihdetta - vaikkapa sienestyksen merkeissä!

Ja vielä on pari päivää aikaa osallistua blogin arvontaan, jossa monenlaisia palkintoja!

Papujen kesä

Tämän kesän sääolot ovat suosineet papujen kasvua. Eiväthän ne alkukesän kylmyydessä ja kosteudessa juuri kehittyneet eivätkä kasvaneet, mutta selviytyivät kuitenkin hengissä. Ja ottivat sitten heinäkuun helteistä kaiken irti.

Kuivemmat kelit saapuivat sopivasti papujen kukinta-aikaan, jolloin ne eivät tykkää saada ylenmäärin vettä niskaansa. Palkojen kehittyessäkin liika sade on haitaksi, kasvustot alkavat homehtua herkästi.

Ihanan maukkaat pavunpalot ovat yksi perheemme suuria herkkuja. Niitä onkin tullut pienehköltä alalta monen monta kulhollista, olisikohan pari sankollista yhteensä.

Tänä kesänä kasvamassa on ollut kolmea lajiketta: keltaista ja vihreää taite- tai pensaspapua sekä lisäksi tuollaisia littanaa, pidemmän palon kasvattavaa leikkopapua. Eri lajikkeet eivät näytä eroavan satoisuudessa juurikaan toisistaan. Neljäntenä on sitten vielä härkäpapuja, jotka ovatkin ihan oma juttunsa.

Talvea varten ryöppään pensaspapujen palot nopeasti ja pakastan ne joko kokonaisina - tai melkein vielä parempi, pätkittyinä parin sentin pätkiin. Näin ne saa pakattua pakasterasioihin tiiviimmin, jolloin ne myös säilyvät parempina.

Aiemmassa papujutussani kerroin haasteista siinä, miten pavunsiemenet saa keväällä itämään.

Mehumaija laulaa...

On taas se aika vuodesta, kun sähkömittari juoksee vinhaa vauhtia. Mehustin höyryää hellalla, pakastimet puhisevat ja kuivuri hurisee suihkussa - minne olen sen sijoittanut, ettei kuumenna koko kämppää.

Näin mehustusaikaan olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon sokeria itse kukin mehustaja on tottunut hulauttamaan maijalliseen herukoita?

Kerropa kommentilla, millaista makeusastetta sinä suosit! Itse olen huomannut, että vuosien saatossa sokerin määrä on minulla vaivihkaa hiljalleen lisääntynyt.

Sen verran kiirettä pitää nyt sadonkorjuun kanssa, että se näkyy täällä blogipäivityksissäni vähän normia harvempana tahtina. Olen kuitenkin ahkeroinut Klingelin Naistenhaun blogiin, kuten olen sinne luvanut - sieltä voit käydä lukemassa mm. tuoreimman postaukseni tuholaistorjunnasta kasvihuoneessa.

Vielä harmittelen taannoista blogini kuvahässäkkää, jossa linkit kaikkiin kuviin katkesivat, mikä tarkoittaa, että joka ikinen sadoista kuvista täytyy ladata uudestaan paikoilleen! Arki-iltana ei näemmä kerkiä laittaa kuosiin kuin muutaman postauksen, joten tätä vauhtia tämä korjausoperaatio vie kuukauden päivät :( Tuoreimmat kuvat alkavat olla kunnossa, mutta vanhempia kuvia puuttuu vielä runsaanlaisesti, pyydän siis kärsivällisyyttä!

Muistathan myös blogin 1-vuotiskilpailun, erilaisten palkintojen arvontaan voi osallistua vielä elokuun loppuun saakka!

Ihana laventeli kukkii ihan just!

Keväällä siemenestä kylvämäni laventelit ovat aukaisemassa pienet nuppunsa aivan juuri. En ole aiemmin onnistunut saamaan siemenestä kasvatettua laventelia kukkimaan.

Laventeli on niin harmoninen kokonaisuus, ihastuttava tuoksu, herkät sinivioletit kukat ja vielä lehtien erikoinen hopeanharmahtava väri. Vähän oikukaskin se on, huono itämään, hidas kasvamaan ja aika vaikea saada säilymään talven yli.

Kunpa onnistuisi tällä kertaa talvettamaan nuo ihanat laventelit ensi vuoteen.

Mainiot ja maistuvat kasviskroketit

Ainekset monitoimikoneen kulhossa ennen sekoittamista.

Kasviskroketit on yksi loistavia ruokalajeja siinä tilanteessa kun tuntuu, ettei koko keittiöstä tahdo löytyä mitään ruoaksi laitettavaa.

Pidän aina kaapissa varmuuden vuoksi muutaman purkillisen valmiita, keitettyjä kikherneitä tai papuja. Ne toimivat hyvänä pohjana kasvikroketeille. Mukaan tarvitaan myös sipulia, valkosipulia, mausteita ja yksi kananmuna sitomaan massaa. Näiden lisäksi krokettimassaan voi laittaa melkein mitä vain kotoa löytyvää kasvista.

Hyvin sopivat esim. porkkana ja kesäkurpitsa raastettuna sekä esikeitetyt härkäpavut. Myös raastettua perunaa sekä keitettyä kvinoaa voi laittaa joukkoon. Kasvisraasteista tulee saada pois ylimääräinen neste, raaste kannattaa laittaa valumaan siivilään ja vielä puristella lopuksi nestettä pois.

Ainekset kananmunaa lukuun ottamatta laitetaan tehosekoittimeen tai vastaavaan ja hienonnetaan massa tasaiseksi. Kananmuna lisätään lopuksi. Massaan voi laitaa myös hiukan (gluteenittomia) jauhoja, varsinkin jos se tuntuu turhan kostealta.

Massa pyöritelllään käsin pieniksi palleroiksi, kieritetään (gluteenittomissa) korppujauhoissa ja paistetaan kypsiksi reilussa öljyssä.

Jos et pidä kovin voimakkaasta sipulinmausta, voi sipulin kuullottaa öljyssä ennen sen lisäämistä krokettimassaan.

Krokettien kyytipojaksi sopii mainiosti jugurttkastike (maustamatonta jugurttia, johon sekoitetaan vähän sokeria, sitruunamehua ja/tai sitruunapippuria, yrttisuolaa ja valkosipulia).

Tästä pääset vielä myöhemmin kirjoittamaani ihanien punajuurikrokettien ohjeeseen.

Siinä ne tirisevät pannulla.

Marmoroitu marja-juustotorttu, nam!

Ihanat luonnonvatut ovat parhaimmillaan ja ne sopivat erinomaisesti kesäiseen marja-juustotorttuun - kuten vaikkapa mustikat, ja mikseivät herukatkin.

Leivonnaisesta saa helposti gluteenittoman, kun tekee pohjan gluteenittomista kekseistä.


Marmoroitu marja-juustotorttu

Keksipohja:
1 pkt (160 g) (gluteenittomia) digestivekeksejä
75 g margariinia sulatettuna
1 rkl sokeria

Täyte:
2 pkt (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1/2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl vaniljasokeria
1/2 dl marjoja

Marjaliemi pinnalle:
1 dl marjoja
1 rkl sokeria

Hienonna pohjan keksit esim. sauvasekoittimella. Lisää joukkoon rasva ja sokeri, sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tasoita ja painele kevyesti tiiviimmäksi lusikalla. Paista pohjaa 175 asteessa noin 10 min.

Keitä pinnalle tulevia marjoja kattilassa sokerin kanssa muutama minuuutti. Painele siivilän läpi ottaen talteen kaiken marjaliemen, jäähdytä kylmäksi.

Täytettä varten laita tuorejuusto kulhoon, lisää joukkoon kerma, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri, sekoita tasaiseksi kevyesti vatkaamalla. Lisää munat yksi kerrallaan edelleen kevyesti vatkaten.

Ripottele täytteeseen tulevat marjat pohjalle ja kaada päälle täytemassa.

Kaada marjalientä tortun pintaan pienissä erissä, tee pintaan marmorikuvio haarukalla kevyesti vedellen.

Paista 175 asteessa 45 - 50 min.

Jäähdytä ja irrota vuoka.

VINKKI: irtopohjavuoan pohjan saa helposti vuorattua leivinpaperilla, kun ottaa paperista hieman pohjaa suuremman palan, laittaa paperin pohjan päälle ja sulkee vuoan reunan paikoilleen. Paperin ylimääräiset reunat on helppo repiä pois tässä vaiheessa. 




Ja vielä ps. blogissani kävi onneton kuvakämmi, ehkä olet huomannutkin. Yritin muuttaa hiukan Picasan asetuksia, minkä seurauksena linkitys kaikkiin kuviin katosi :( Testasin tätä vielä ennen muutosten tekemistä toisella blogiviritykselläni, mutta siitä huolimatta näin kävi. Nyt jokainen sadoista kuvista pitää ladata uudelleen paikalleen, kääk! Tuoreimmat kuvat ovat jo kohdillaan, mutta vanhempien osalta tähän menee valitettavasti tovi. En siis suosittele muuttelemaan Picasan asetuksia!!

Tilliä pakkaseen

Tilli on yksi parhaita mausteita. Sen mainio, ainutlaatuinen maku on monissa ruoissa must, varsinkin kalan kanssa.

Tilliä on helppo säilöä talven varalle, mutta ei niin kuin se yleensä tehdään - kuivaamalla. Kuivattu tilli on mielestäni menettänyt lähes kaiken - arominsa, syvänvihreän värinsä ja rakenteensakin.

Siksipä pakastaminen sopii tillille tosi paljon paremmin, kunhan sen tekee oikein. Tillinvarret kerätään ennen kuin ne alkavat kukkia. Tillit huuhdotaan ja ravistellaan mahdollisimman kuiviksi, paksut varret nypitään pois.

Suuremman määrän tilliä huuhtoo kätevästi tiskialtaassa. Tulppa kiinni, kylmää vettä altaan pohjalle, huuhtaistaan tillinvarret vedessä ja laitetaan ne hetkeksi valumaan. Samalla systeemillä huuhdon myös mm. persiljat silloin, kun pakastan niitä kerralla isomman määrän.

Vettä voi vielä hieman ravistella pois, minkä jälkeen tillinlehdet kootaan alumiinifolion päälle peukalonpaksuisiksi nipuiksi ja niput kääritään tiiviiksi pötkylöiksi. Sitten vain pakkaseen. Tämänkin kikan olen aikanaan oppinut äidiltäni, kiitos!

Käytettäessä jäinen tillipötkylä kuoritaan auki, jolloin siitä saa helposti murrettua ruokaan sopivan määrän jäisen rapeaa tillisilppua.

Tillipötkylät valmiina pakkaseen.

Folio säilyttää tillin tuoreen veroisena erinomaisen hyvin. Yhtenä kesänä minulle kävi niin, että tillit jäivät säilömättä. Käytin silloin pakastimesta ylivuotista tilliä koko seuraavan talven, ja se oli parempaa kuin kaupasta talvella saatava kuivattu tai talvinen kasvihuonetilli. Näin tilliä saa myös aina sopivan määrän, kaupan tilliruukusta kun tahtoo usein jäädä käyttämättä iso osa.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa kerron miten korianteria voi pakastaa samaan tapaan kuin tilliä sekä juttuuni persiljan pakastamisesta.

#tilli #säilöntä #pakastus #pakastaminen #tillin
 

Järkee vai ei? - kesäkurpitsojen säilöminen kuivattamalla

Valmiina kuivuriin.

Kesäkurpitsoja pukkaa nyt tuutin täydeltä. Kesäkurpitsa-aika on kuitenkin sen verran lyhyt, että tätä hienostuneen makuista vihannesta olisi mukava säilöä talven varalle jollain keinoin.

Pakastaminen ei oikein toimi kesäkurpitsan kohdalla. Jonkin verran kesäkurpitsaa voi laittaa erilaisten säilykkeiden, kuten vaikka ihanan tomaattikastikkeen joukkoon. Niihin saa kuitenkin käytettyä aika rajallisen määrän kesäkurpitsaa.

Niinpä päätin kokeilla kesäkurpitsan kuivaamista. Voisi kuvitella, että kuivattaminen sopisi kesäkurpitsalle hyvin. Koska reilusti yli 90 % kesäkurpitsasta on vettä, olen kuitenkin miettinyt sitä, onko kuivaamisessa järkeä, tuhlaantuuko siihen aivan tolkuttomasti sähköä? Toisaalta, ovathan monet muutkin kasvikset, joita yleisesti kuivatetaan varsin vesipitoisia, useimmat kasvikset yli 80-prosenttisesti ja vaikkapa tomaattikin yli 90-prosenttisesti.

Meillä on hyvänkokoinen hyötykasvikuivuri. Käytin pienehköjä-keskikokoisia kurpitsoja, jotka pilkoin noin 4 mm:n viipaleiksi. Ripottelin viipaleille vielä hiukan yrttisuolaa. Yhteen kuivurilliseen mahtui kerralla kuivamaan monen monta kesäkurpitsaa.

Näillä lämpötiloilla laitoin kuivurin hurisemaan kylppäriin ja kylppärinoven visusti kiinni. Viipaleet kuivuivat sopivan rapsakoiksi keskilämmöllä reilussa yössä.

Kuivuneet viipaleet ennen purkkiin pakkaamista.

Kuivat kesäkurpitsaviipaleet maistuivat mukavilta ihan sellaisenaan, ja sopivat varmasti
monenlaiseen ruoanlaittoon. Yrttisuola antoi niihin hyvää makua.

Sähköä siis kuluu kyllä jonkun verran, mutta toisaalta kuivatut kasvikset säilyvät sitten tiiviissä rasioissa ihan huoneenlämmössä, eikä säilytykseen kulu enää energiaa. Ja kun tämä vaikuttaa ainoalta toimivalta tavalta kesäkurpitsan säilömiseksi, niin kyllä kesäkurpitsoja kannattaa kuivattaa ainakin jonkin verran.

Onko sinulla kokemusta kesäkurpitsan tai muusta kuivattamisesta?

Kiinankaali - tuholaismagneetti

Suurin osa kiinankaaleista on kompostikamaa.

Olen kokeillut tänä kesänä muutaman kiinankaalin kasvattamista. Koska kiinankaali on monien eri tuholaisten herkkua, päädyin kasvattamaan taimet kasvihuoneessa, jonka tuuletusaukot on ötököiden sisäänpääsyn estämiseksi vuorattu hyttysverkoilla.

Siitä huolimatta etenkin kirpat näyttävät löytäneen tiensä kiinankaalien luo, ja ne ovat nakertaneet suurimman osan kaaleista syömäkelvottomiksi. Muutama käyttökelpoinen yksilö sentään löytyi.

Ehkä olisi auttanut, jos kiinankaalit olisi kasvihuoneessakin vielä suojannut harson alle.

Tätä täytynee kokeilla ensi vuonna - tai muutamalla uudella pienellä kiinankaalintaimilla, jotka kylvin vielä myöhemmin syyssatoa varten.

Itse kasvatettu luomu-kiinankaali.

Aiempia kiinankaalijuttujani voit lukea tästä:
Oletko kokeillut kiinankaalin kasvatusta?
Kuka rei´itti kiinankaalin?

Butternutit puhkesivat kukkaan

Nuppu kuin kruunu.

Innolla odottamani butternut-kurpitsat ovat kukkineet nyt viikon päivät. Saas nähdä, miten niiden käy, ehtiikö valmiita kurpitsoja kypsyä. Jos lämmintä jatkuu - kuten jossain ennusteessa lupailtiin - jopa lokakuulle, niin butternut-sato voisi olla ihan mahdollinen.

Aika myöhään nuo kuitenkin alkoivat kukkia, syynä oli varmaan ainakin osin kylmä kesäkuu. Ehkä ne olisi myös pitänyt kylvää vielä aikaisemmin keväällä.

Butternutit tuntuvat kasvattavan melkoiset määrät versoja, varmasti vähän liiankin kanssa. Meidän oloissamme olisi varmaan parempi, että ne keskittyisivät mielummin muutaman kurpitsan kypsyttämiseen kuin itse kasvin kasvattamiseen mahdollisimman massiiviseksi pöheiköksi. Tässä säässä ne tosin varmaan luulevat kasvavansa jossain Etelä-Ranskassa...

Olenkin katkonut sivuversoja reippaasti pois sekä napsaissut latvan poikki muutamista pääversoista, kuten meloneilla tehdään. Tämä tuntuikin huomattavasti jouduttavan kukintaa.

Tärkeä apuri työssään.

Kasvatin osan butternuteista siemenkaupasta ostamistani siemenistä ja osan ruokakaupasta hankitusta butternutista talteen ottamistani siemenistä. Nuo ranskalaisesta kurpitsasta keräämäni siemenet itivät hämmästyttävän hyvin, joka ikinen siemen iti!

Tällä hetkellä noissa eri alkuperää olevissa taimissa ei näytä olevan juurikaan eroa, molemmat ovat kasvaneet yhtä hyvin ja alkoivat kukkia suunnilleen samaan aikaan.

Siinäpä se itse palleroinen.

Nästä voit lukea lisää mainiosta butternutista:

Ihana myski- eli butternutkurpitsa
Tuttavuutta butternut-kurpitsan kanssa

Kukkii, kukkii...

Heinä-elokuun vaihde on monien kesäkukkien kulta-aikaa.

Lupasin aiemmin laittaa kuvia siitä, miltä kaivonrenkaaseen istuttamani kesäkukkaseoksen kukinta näyttää myöhemmin kesällä.

Maitohinkki sai väistyä muualle, kun se ei enää mahtunut kukkapaljouden joukkoon.

Kun kylvää kukkaseoksen, on aina arvoitus, minkä näköinen ja värinen kukkakimara syntyy.

Olen varsin tyytyväinen tämänkesäiseen väriyhdistelmään. Joskus on tullut sellaisiakin värejä, jotka eivät sovi yhteen kertakaikkiaan millään lailla.

Joukossa on nyt myös useampia kukkia, joita en lainkaan tunnista. Niin kuin vaikka tämä voimakkaan aniliininpunainen, jotenkin etäisesti minikokoista magnoliaa muistuttava ihana kukka.