perjantai 28. helmikuuta 2014

Jään kutsu

Kun ei hiihtämään pääse, täytyy mennä jäille. Uutisissa toki koko ajan varoitellaan niiden heikosta kestävyydestä, etenkin merellä ja suuremmilla järvillä, siellä sietääkin olla varovainen.

Mutta pienemmät järvet ainakin vähän pohjoisempana ovat nyt loistavassa luistelukunnossa, varmuuden vuoksi jäänaskalit kaulaan, kypärä päähän ja ihastelemaan jäätaidetta!




torstai 27. helmikuuta 2014

Mikä mukava kevätruuhka!

Alkaakohan olla kevättä ilmassa, kun liikenne täällä puutarhablogissa on tässä viime aikoina vilkastunut merkittävästi! Laskuri näytää pian 12 500 katselukertaa blogin historian seitsemän kuukauden aikana.

Kun sivun katseluita oli aiemmin keskimäärin 50 vuorokaudessa, niin nyt tuo alkaa olla lähempänä sataa/vrk eli yli 2 000 kuukaudessa, mukava juttu! Näissä luvuissa eivät ole lainkaan mukana omat käyntini blogissa.

Blogia seuraavien lukijoiden määräkin kasvaa hiljalleen ollen tällä hetkellä vielä pikkuisen vaatimaton 14, mutta on koko ajan kasvamaan päin, ja satunnaisempia kävijöitä on toki huomattavasti enemmän.

Jutuista suosituimpia ovat nyt blogin kaksi ensimmäistä kilpailua, joista helmikuun arvontaan voi vielä hetken osallistua - kerron voittajat täällä lauantaina. Muista jutuista kärjessä ovat edelleen paholaisen hillo, sekä mainio tomaattikastike (linkit alla taulukossa). Mielelläni nostan tässä vielä tällä hetkellä seitsemännella sijalla olevaa ihanaa semifreddo-jälkkäriä, kun se vaan on niin hyvää - sen kuva muuten näkyy tuossa yläbannerissa.

Tuolta tilastoista sai napattua suosituimmista teksteistä tällaisen taulukon teille muillekin ihmeteltäväksi:

Tekstit

KohdeSivun katselut
2.2.2014, 14 kommenttia
162
7.9.2013, 2 kommenttia
103
12.8.2013, 4 kommenttia
93
87
76


Kiitoksia teille kaikille lukijoille!
Olisiko sinulla toiveita tai kommentteja blogini suhteen, olisi mukava kuulla! Onko vaikka tämä päivitystahtini, uusi juttu joka toinen - kolmas päivä mielestäsi sopiva?

tiistai 25. helmikuuta 2014

Erilaisia tomaatteja

Voi, nyt olen tyytyväinen! Sain viime kesänä ottamani kuvan kesän erilaisista tomaattilajikkeista lopulta muokattua julkaisukelpoiseksi näin sopivasti kylvöaikaan. Kuvassa on 11 eri tomaattilajikkeesta mukana kymmenen, yksi on joukosta poissa, Outdoor Girl, joka ei ollut kuvaushetkellä edustavimmillaan.

Kuvassa oli sellainen ongelma, että tomaateilla oli alunperin käsinkirjoittamani nimilaput, ja nimet olivat kuvassa turhan epäselviä. Nyt viimein keksin, miten sain niiden päälle väkerreltyä koneella tehdyt nimet (vähän haastavaa, kun ei ole kunnon kuvankäsittelyohjelmaa). Mutta nyt toimii!

Kuvassa tulevat mukavasti esiin eri tomaattilajikkeiden erot. Itselleni tulee myös kuvaa katsellessani elävästi mieleen eri lajikkeiden erilaiset maut. Ensi kesänä voisi vielä ottaa sellaisen kuvan, missä kaikki olisivat myös halkaistuina :)


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kasvivalaisin komeilee paikallaan

Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittama kasvivalaisin on nyt paikallaan, toistaiseksi vielä varsin vaatimattoman taimimäärän yllä. Valaisin sopikin hyvin ikkunan edessä valmiiksi killuvaan suutarinlamppuun.

Yksi lukija kyselikin jo lampun kuumenemisesta. Se kyllä lämpenee, lähinnä tuo lampun tumma yläosa, muttei kuitenkaan mitenkään ylenmääräisesti kuumene. Esim. valaisimen kanta, missä lamppu on kiinni, ei lämpene juurikaan. Tämä liittynee ainakin osin lampun pieneen sähkönkulutukseen. Kun teho on vain 18 W, ei tuosta juuri lämmöksi liikene, kun lamppu kuitenkin tuottaa tehokkaasti valoa.

Ainakin minun ihmissilmääni valaisin näyttää varsin hyvältä, toivottavasti kasvit ovat samaa mieltä! Tästä löytyy ensimmäisiä kokemuksiani valaisimesta.

Nyt muuten täytyy myös alkaa kerätä talteen tyhjiä maitotölkkejä, sillä ne ovat mielestäni kaikkein kätevimpiä "astioita" tomaattien jatkokasvatukseen. Maidonkulutus on meillä nykyään sen verran pientä, ettei riittävää purkkimäärää saa kasaan ihan hetkessä.

- Ja hei, vielä ehtii viikon verran osallistua helmikuun arvontaan blogissa!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Päätä tuulettelemassa

Matka suuntautui jälleen Pääkaupunkiin, aina välilllä pitää käydä haistelemassa kaupungin tuulia. Ohjelmassa oli vähän kulttuuria (Männikön Eskon loistava valokuvanäyttely Taidehallissa, suosittelen ehdottomasti, jos siellä päin liikut), mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa sekä hiukka muuta sivistävää.

Siinä toiminnan tuoksinassa sattui pieni hauska tapaus. Huomasin, että minulla oli lounasaikaan vähän ylimääräistä aikaa, ja hiukan nälkäkin. Mieleeni tuli hiljattain avattu, loistavia arvioita saanut Pompier (ransk., palomies) -ravintola siinä sopivasti legendaarisella Helsingin VPK:n talolla. Sinne siis.

Paikka on alkuperäisessä hienossa -50-luvun asussa ja siellä tarjoillaan lounasaikaan mutkatonta kotiruokaa noutopöydästä. Täyttelin lautasen ihanan näköisillä salaateilla ja istahdin syömään. Ruokailijoita oli paljonlaisesti, ja huomasin, että siinä mustan ruokapöydän pinnalla oli vähän leivänmuruja edellisten ruokailijoiden jäljiltä, mutta ei ne minua haitanneet.

Yhtäkkiä äkkäsin, että herra Marco - bumtsibum - Bjurström hääri siellä ravintolasalissa siivousrätin kanssa tottunein elkein. Hiukan ihmettelin tätä yhteensattumaa, en ollut kuullut mitään hänen ravintolabisneksistään (olenkohan keskittynyt liiaksi pelkkiin puutarhauutisiin??).

Eipä aikaakaan, kun Marco tuli riepuineen siihen puhdistamaan pöytääni pahoitellen, että olen joutunut siinä murusten seassa syömään. - No tästä tulee ihan kotoinen olo, ei haittaa, totesin. Siihen M. että ei heillä kuitenkaan ole tarkoitus tällä keinoin asiakkaille kodikkuutta luoda. Hänen touhujaan katsellessani jatkoin vielä, että mitenkähän sitä saisi kotiinkin tuollaisen pöydänpyyhkijän? Järjestelykysymys, totesi M. Mielessäni mietin, että ehkä lähinnä koulutuskysymys, pöydänpyyhkijä kyllä jo löytyy, mutta riepu ei välttämättä heilu ihan samaan tahtiin.

Ja mikä olikaan se punainen lanka tänne puutarhablogiin? No vaikka se, että nuo salaattipöydän upeat antimet oli loihdittu näin talven keskellä pääsääntöisesti kotimaisista kasviksista, maistuvaa marinoitua kaali-porkkana-salaattia, punajuurta monessa muodossa ja pisteenä i:n päälle ihana sellerisalaatti, jota piti käydä santsaamassa!

Siitä tulikin hauska idea waldorfin salaattiin, jota usein tykkäämme syödä. Tähän mennessä olen raastanut siihen juurisellerin ja omenan, mutta tässä salaatissa olikin isompia sattumia, toimi oikein hyvin. Sen sellerin voisi vaikka rouhia jonkinlaisiksi pieniksi kuutioiksi ja omenan jättää kunnon palasiksi. Tästä pisteet Pompierille, tätä täytyy kokeilla!  

Näissä tunnelmissa, oikein hyvää viikonvaihdetta!

torstai 20. helmikuuta 2014

Valoa taimikansalle!

Pienet taimenalut tarvitsevat sopivasti vettä ja ravinteita, mutta ennen muuta valoa. Kaksi ensimmäistä on kotioloissa kohtuuhelppo järjestää, mutta kolmas eli riittävä valo on haastavin.

Jos valoa ei ole riittävästi, taimista tulee hentoisia, ne kasvavat hitaasti ja vaikuttaa se valo tulevan sadon (eli kukkien) määräänkin. Myös taimien siirtäminen aikanaan ulos auringonvaloon on niille suurempi stressi, jos taimet eivät ole saaneet sisällä riittävästi valoa.

Vaikka taimet olisivat suurella, jopa etelään suuntautuvalla ikkunalla, niin lisävaloa tarvitaan. Ja harvallapa tällaista ihanteellista ikkunatilaa on riittämiin. Niinpä vuosien saatossa on tullut kokeiltua mitä moninaisimpia lamppuvirityksiä.

Valon värilläkin on väliä. Taimivaiheessa kasvit tarvitsisvat mieluiten spektriltään siniseen painottunutta valoa, kukintavaiheessa taas punertavampaa. Siksipä erityisissä kasvilampuissa on ideaa. Näitä on saatavilla ihan tavallisiin valaisimiin sopivina loisteputki- ja energiansäästölamppuina.

Jos varsinaista kasvivalaisinta ei ole saatavilla tai halua hankkia, niin paremman puutteessa tavallisilla työpöytä- ym. valaisimillakin pärjää, kun hankkii niihin kasveille tarkoitetut lamput. Varsin käyttökelpoinen on ollut vanha akvaariovalaisin, johon olen vaihtanut kasveille tarkoitetun loisteputken.

Mutta kun taimia on paljon, kaipaa kyllä kovasti "oikeaa" lisävaloa. Sainkin nyt blogille mieluisan ja odotetun lähetyksen, kun Kodin kukkien verkkokauppa lahjoitti testattavakseni Philips GreenPower LED -kasvivalaisimen (http://www.puutarha.com/p-811-kasvivalaisin.aspx).

Valaisin on kehitetty ammattilaiskäyttöön ja siinä yhdistyvät kasveille sopiva aallonpituus ja alhainen energiankulutus. Valaisin on varustettu tavallisella E27 kierrekannalla. Kahden metrin korkeudelle sijoitettuna teholtaan ainoastaan 18 W:n valaisimen luvataan valaisevan jopa uskomattoman suuren 3 x 3 metrin alueen. Valaisimen kerrotaan sopivan kotipuutarhureille sekä taimikasvatukseen että esimerkiksi viherkasveille ja yrteille lisävaloksi ympärivuotiseen käyttöön.

Viritän valaisimen pian ensimmäisten tomaatintaimien ylle, kerron kevään mittaan kokemuksia sen toimivuudesta.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kirsikkatomaattia, pensastomaattia, runkotomaattia...

Jee, odotus on palkittu! Ei kuitenkaan sen kummempaa perheenlisäystä, kuin että pienenpienet tomaatintaimet ovat nousseet pintaan, ja nyt niitä putkahtelee koko ajan lisää, kuin pop corneja kattilassa ;)

Kylvin ensimmäiset tomaatit tänä vuonna aiemmin kuin koskaan, 10.2. Toivotaan, että tulee aikainen kevät, niin kuin lööpit tuossa hiljattain lupailivat.

Nämä nyt nousseet ovat kirsikkatomaatteja, jotka kylvin hidaskasvuisina ensinnä. Lajikkeina on Tiny Tim (hyvä ilmava kasvutapa, siksi ei kovin herkkä taudeille), korkeaksi runkotomaatiksi kasvava Gardeners Delight sekä lahjaksi saamani korkeaksi kasvava keltainen Cereza Amarilla, jollaista en ole aiemmin kasvattanutkaan, mielenkiintoinen tuttavuus.

Tomaattien suhteen täytynee tänä vuonna pistää vähän paremmaksi kuin viime vuonna. Silloin kasvamassa oli 11 eri lajiketta, eli nyt täytynee laittaa 12. Kymmenen vuoden kuluttua tämä kasvutahti tarkoittaisi reilua 20 lajiketta, ei mahdoton tavoite ;)

Tomaattikin on muuten melkoinen superfood, joten siksikin sitä kannattaa nyt laittaa kasvamaan. Siitä olen kuullut, että se on niin monipuolinen, että jos ihmisellä olisi mahdollisuus syödä ainoastaan yhtä elintarviketta, niin sen tulisi olla juuri tomaatti, sillä siitä saa melkein kaiken tarvitsemansa. Tiedä häntä?

Ja sitäpaitsi, itse kasvatetut tomaatit ovat makunsa puolesta aivan oma juttunsa, niillä ei ole juurikaan tekemistä kaupan tehoviljeltyjen, tasaisen mauttomien tomaattien kanssa. Kun kasvattaa useampaa eri lajiketta, saa myös monia erilaisia makuelämyksiä, sillä eri lajikkeiset tomaatit maistuvat (ja näyttävät!) hämmästyttävän erilaisilta.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kasarikausi näyttää jatkuvan...


Silavalettuja, njam!
Ruoanlaittopuolella meikäläisen kasarivillitys tuntuu jatkuvan (vrt. fondue aiemmin), mistä lie tuli? Ehkä johtuu ainakin osin siitä, että nämä ovat aika tukevaa evästä, sopivat näin talvikauteen. Ei mitään kevyttä kesäruokaa.

Nyt piti tehdä ah, niin tuhteja mutta herkullisia silavalettuja, näistä tulee lapsuus mieleen. Tavallisen lettutaikinan (meillä siis gluteenittoman) päälle ripotellaan kuutioita savukyljestä.

Savukylki leikataan vajaan sentin kuutioiksi. Kun lettutaikina on kaadettu pannulle, vielä löysän taikinan päälle ripotellaan kymmenkunta kylkikuutiota. Kuutiot tarttuvat kiinni taikinaan, ja lettu on helppo kääntää paistettavaksi toiseltakin puolen.

Vajaan litran lettutaikinaan riittää n. 300 g savukylkeä. Itse valitsen kaupassa mahdollisimman vähärasvaisen palasen. Jotkut kai syövät nämä puolukkahillon kera.

Mikä hassua, netin pohjattomasta reseptiarkistosta ei ainakaan pikagooglauksella löytynyt yhtään silavalettuohjetta. Nyt täytynee kilauttaa äidille ja kysyä, jos osaa sanoa, mistä tämä ruokalaji ilmestyi aikanaan meidän ruokapöytäämme.

PÄIVITYS: selvittelin äidiltä silavalettujen alkuperää. Niin oli kuin arvelinkin, Ruotsin suuntaan menee, jotenkin näistä tulee Ruotsi mieleen (fläskpannkakor). Ei ollut äiti aivan varma, mutta epäili olisivatko voineet jäädä hänelle mieleen jo lapsuuden ajoilta.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hyvää (naisen) syrämelle


Se on kumma, kun tähän aikaan vuodesta alkaa aina tehdä mieli mustikkakeittoa. Onkohan kyseessä joku talvinen puutostila? Ehkä se kuitenkin johtuu enemmänkin talven hiihtolenkeistä, jotka kylläkin ovat tänä talvena jääneet vähiin...

Lapsuuden hiihtoretkillä oli usein eväänä mustikkasoppaa, joten hiihto ja mustikkakeitto kuuluvat tiiviisti yhteen.

Mustikkakeitto sopii myös erinomaisesti vaniljakiisselin kanssa, jota nyt sattuukin olemaan sopivasti jääkaapissa.

Onneksi mustikoita on pakastimessa riittävästi, sillä niiden - kuten monien muidenkin marjojen - terveysvaikutuksista tulee koko ajan uutta tietoa.

Jonkin aikaa sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan mustikka tekee hyvää naisen sydämelle. Minkähän vuoksi juuri naisen? Eikö ollut tutkittu miehillä, vai eikö ollut vaikutusta heihin? Jos siis pakastimestasi löytyy mustikoita tai muita marjoja, muistapa nauttia niistä nyt!

Muistathan myös osallistua blogin helmikuun arvontaan. Vielä on hyvät mahdollisuudet päästä palkinnoille, joita on yhteensä kolme kappaletta! Linkki kilpailuun löytyy myös tuolta oikealta ylhäältä.

Näissä merkeissä, oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!


tiistai 11. helmikuuta 2014

Siemeniä - 136 pussillista!

Kevään kylvöpuuhat käynnistyvät sillä, että pääsee inventoimaan olemassa olevat siemenvarastot.

Laskin huvikseni siemenlaatikon sisällön, en sentään siemeniä, vaan siemenpussit. Niitä on yhteensä 136, ihan hyvä valikoima. Osa on kuitenkin jo ihan tyhjiä, vain muistuttamassa jostain hyvästä lajikkeesta.

Mutta jos ajattelee, että on ainakin kolmisenkymmentä eri kasvilajia ja jokaisesta muutama eri lajike, niin eipä tuo sitten niin paljolta tunnukaan. Harvinaisempia (ja nehän ovat yleensä parhaita) siemeniä on joskus vaikea saada, joten on hyvä, että niitä on valmiiksi varastoituna.

Toki siementen itävyys laskee ajan myötä. Salaatin- ja erilaisten sipulinsiementen mielestäni kaikkein nopeimmin, ylivuotisista siemenistä ei juuri nouse taimia.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla minulle uutena kasvina salottisipulia, joka kuulostaa houkuttelevalta sekä tietysti sitä myski- tai butternutkurpitsaa. Myös vuosien tauon jälkeen olisi mukava jälleen kasvattaa mustajuurta, jos saisi sen viihtymään savimaassamme. Tulisikohan siitä hyvää sosekeittoa? Niin, ja ihanan pähkinäistä Salanova-salaattia, johon olen tutustunut ruokakaupan vihannestiskillä.

Melonit ovat vielä vähän harkinnassa. Olen niitä useampana vuonna kokeillut, vähän huonolla menestyksellä. Kun tietäisikin tässä vaiheessa, että olisi tulossa superlämmin kesä, niin sitten ainakin kannattaisi kylvää.

Ihan pian on aika kylvää pisimmän kasvuajan vaativat purjot, juurisellerit ja ensimmäiset tomaatit.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Fondueta retkikeittimellä!


Joskus talvella tekee mieli herkutella sveitsiläisittäin juustofonduella tai suomalaisemmin fondyyllä.

Fonduen kultakausi taisi olla Suomessa joskus -80-luvulla, joten tämä on ihanan kasaria!


Koska fondueta tulee kuitenkin tehtyä melkoisen harvoin, emme ole hankkineet erillistä fonduekeitintä. Homma onnistuu vallan hyvin spriikäyttöisellä retkikeittimellä, jollainen meiltä valmiiksi löytyy.

Retkikeitin nostetaan ruokapöytään, keittimen alumiinikattiloiden sijaan käytän sopivan kokoista tavallista teräskattilaa, samaa missä juustokastike ensin valmistetaan liedellä ja jonka retkikeitin sitten pitää lämpimänä pöydässä.

Oman puutarhan antimista juustofonduessa kastettavaksi sopivat näin talvella hyvin porkkanat, miksei juuriselleri ja lanttukin, kesällä myös esimerkiksi kukkakaali ja kesäkurpitsa. Sveitsiläiset kastavat kuulemma keitettyä perunaakin, eipä ole tullut kokeiltua, ainakaan vielä.

Fondueohjeita löytyy hyvin netistä, mutta pistetään nyt tähän kuitenkin.

Juustofondue 
n. 5 hengelle

n. 600 g paria - kolmea erilaista juustoa (esim. emmental, gruyere, kermajuusto)
2 dl kuivaa valkoviiniä, ruokakaupan alkoholitonkin käy hyvin
3/4 dl vettä
1 rkl maissijauhoa
maun mukaan valkosipulia ja pippuria

Leikkaa juustot pieniksi kuutioiksi. Laita viini kattilaan, kuumenna liedellä ja sulata juusto kuumaan viiniin tasaisesti sekoittaen varoen pohjaan palamista. Kun juustot ovat sulaneet, lisää veteen sekoitettu maissijauho kattilaan jatkaen sekoittamista lämpimällä levyllä kunnes kastike on tasaista. Oikeaoppisesti sekoittamisessa tulee käyttää puista lastaa (jossa vielä on reikä keskellä) ja sekoittaminen tulee tehdä kahdeksikon muotoisella liikkeellä.

Nosta kattila pöytään liekin päälle. Liekki saa olla aika pienellä siten, että kastike pysyy lämpimänä, muttei kuitenkaan kiehu. Jokainen ruokailija kastaa itse vihannes- ja leipäpalansa haarukalla tai oikealla fonduetikulla kastikkeeseen, jolloin kastiketta voi samalla hiukan sekoittaa pohjaa myöten, ettei se pala pohjaan.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Ihana tomaattinen salaatinkastike


Tomaatista saa tehtyä monenlaista hyvää, kuten paholaisen hilloa ja monikäyttöistä tomaattikastiketta. Mutta että salaatinkastiketta, ei tulisi ihan ensimmäisenä mieleen.

Tämä hieman työläs salaatinkastike kruunaa minkä hyvänsä salaatin, mutta sopii aivan erityisen hyvin yksinkertaiseen kaaliraastesalaattiin. Siitä tulee todella maukasta ja mehevää.

Kun hommaan ryhtyy, kannattaa tehdä kerralla vähän isompi annos. Kastike säilyy jääkaapissa viikon päivät.

Kastikkeeseen tarvitaan:
1/2 paprika
1,5 dl omatekoista tomaattikastiketta (tai kaksi tomaattia)
pala sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl sokeria
1/2 tl sitruunapippuria
1/2 tl sinappia
1 rkl ketsuppia
1 tl paprikajauhetta
1/2 sitruunan mehu
yrttejä
1 dl ruokaöljyä

Laita monitoimikoneen kulhoon kasvikset ja muut ainekset öljyä lukuun ottamatta. Laita kone käyntiin, kasvisten hieman pilkkouduttua lisää öljy hitaasti valuttaen koneen edelleen käydessä. Anna koneen käydä, kunnes kastike on tasaista. Kastikkeesta tulee täyteläisempää, kun se saa tekeytyä kylmässä vuorokauden - pari.


Kaalista ja porkkanasta syntyy tomaattikastikkeella höystettynä edullinen ja herkullinen raastesalaatti isommallekin joukolle, vaikka talkooporukalle!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kuinkas sitten kävikään?

Höh, pitipä ottaa kuva tästäkin! Tuli suojakeli ja tulppaaneille ulkona kävi hassusti, lötsähtivät kuin vanhat ilmapallot. Mutta näyttävät jotenkin omalla tavallaan hauskoilta näinkin.



Eivätpä taida tästä enää ilmapallojen lailla nousta, kun tulee jälleen pakkasta ;) Tulppaanien säilytys ulkona toimii siis vain jatkuvassa pakkassäässä.

Näyttääpä tuota näin talvellakin puutarharintamalla tapahtuvan koko ajan!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Vihdoista viimein, oikean puutarhablogin näköä!

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata, että ahkeroin viikonloppuna ja sain tyttären pienellä avustuksella blogille viimein aikaiseksi yläbannerin logoineen. Tästä olenkin haaveillut jo pidemmän aikaa.

Nyt alkaa ainakin omasta mielestäni näyttää vähän enempi ihan oikealta blogilta, mitäs tuumaatte? Tästä siis johtuu, jos olet huomannut, että blogi on jotenkin erilaisen näköinen, sama tuttu tämä kuitenkin on!

Bannerissa näkyvä herkku on ihana semifreddo-jälkkäri.

Jos haluat laittaa blogini logon näkyviin vaikka linkkinä omaan blogiisi, voit napata kuvan tästä.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen kilpailu blogissa!

Jee, 10 000 katselukertaa tuli täyteen, kiitokset teille kaikille ahkerille lukijoille! Lisäksi blogi on tullut puolen vuoden ikään, näitä tapahtumia on syytä juhlistaa blogin historian toisella - ja tämän vuoden ensimmäisellä kilpailulla!

Palkintoja on tällä kertaa kolme, ne on lahjoittanut Turun keskustassa toimiva kukka- ja puutarhaliike Saija Aaltonen.

Ensimmäinen palkinto on sievä puutarhurinessu, jonka taskuista löytyy kaikkea tarpeellista kuten pirtsakka punainen metallihara.

Toisena ja kolmantena palkintona on kuvassa näkyvä söpö kankainen suojaruukku, jonka sisältä löytyy siemeniä.

Tässä kilpailussa kysymys kuuluu, kasvatatko itse taimia, ostatko taimet valmiina, vai etkö harrasta lainkaan moista taimisouvia?
Palkinnot arvotaan vastanneiden kesken.

Laita vastauksesi kommenttikenttään, yhteystiedoksi osoite, puhelinnumero tai s-postiosoite. Mikäli et halua laittaa yhteystietoasi näkyville kommenttikenttään, lähetä se s-postitse parastapuutarhasta (at) gmail.com. Laita silloin vastaukseesi nimimerkki ja sama nimimerkki myös sähköpostiviestiin.

Saat toisen arvan jos liityt blogini lukijaksi ja kolmannen, jos linkität kilpailun blogiisi.

Mikäli joku voittajista ei ole jättänyt postiosoitettaan enkä tavoita häntä viikon sisällä, arvotaan palkinnolle uusi voittaja.

Kilpailuaikaa on helmikuun loppuun saakka.

Kilpailu on päättynyt, voittajat löytyvät tästä.
Kiitoksia kaikille osallistuneille!

Joskus kesän korvalla jälleen uusi kilpailu.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Helmikuu!



Talvi etenee, helmikuuta jo mennään! Tähän sopisi tietysti helmihyasintti, mutta pistetään nyt kuitenkin nämä kevään ensimmäiset krookukset, jotka juuri uuden kuukauden alkajaisiksi työnsivät esiin kauniit kukkansa.

Näyttävät somilta tuossa keittiönpöydän violetilla liinalla :)

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!