Kasarikausi näyttää jatkuvan...

Silavalettuja, njam!

Ruoanlaittopuolella meikäläisen kasarivillitys tuntuu jatkuvan (vrt. fondue aiemmin), mistä lie tuli? Ehkä johtuu ainakin osin siitä, että nämä ovat aika tukevaa evästä, sopivat näin talvikauteen. Ei mitään kevyttä kesäruokaa.

Nyt piti tehdä ah, niin tuhteja mutta herkullisia silavalettuja, näistä tulee lapsuus mieleen. Tavallisen lettutaikinan (meillä siis gluteenittoman) päälle ripotellaan kuutioita savukyljestä.

Savukylki leikataan vajaan sentin kuutioiksi. Kun lettutaikina on kaadettu pannulle, vielä löysän taikinan päälle ripotellaan kymmenkunta kylkikuutiota. Kuutiot tarttuvat kiinni taikinaan, ja lettu on helppo kääntää paistettavaksi toiseltakin puolen.

Vajaan litran lettutaikinaan riittää n. 300 g savukylkeä. Itse valitsen kaupassa mahdollisimman vähärasvaisen palasen. Jotkut kai syövät nämä puolukkahillon kera.

Mikä hassua, netin pohjattomasta reseptiarkistosta ei ainakaan pikagooglauksella löytynyt yhtään silavalettuohjetta. Nyt täytynee kilauttaa äidille ja kysyä, jos osaa sanoa, mistä tämä ruokalaji ilmestyi aikanaan meidän ruokapöytäämme.

PÄIVITYS: selvittelin äidiltä silavalettujen alkuperää. Niin oli kuin arvelinkin, Ruotsin suuntaan menee, jotenkin näistä tulee Ruotsi mieleen (fläskpannkakor). Ei ollut äiti aivan varma, mutta epäili olisivatko voineet jäädä hänelle mieleen jo lapsuuden ajoilta.