perjantai 4. heinäkuuta 2014

Tiedätkö, miten heinä seivästetään?

Lupailin edellisessä postauksessani ohjetta siihen, millä tavoin heinät nostellaan seipäälle. Kas tässä, olkaa hyvä!

Juuri kun olin suunnitellut pitkästä pitkästä aikaa heinäseipäiden tekemistä, sattuikin hauskasti, että asia oli kiinnostava ja ajankohtainen myös tyttärelle. Ope oli kertonut keväällä koulussa, että heinäseipään tekeminen on kansalaistaito, joka jokaisen tulisi osata. Opettaja oli myös kysynyt, kuinka monella oppilaista tämä taito on hallussa. Noin puolet oppilaista viittasi, mielestäni hämmästyttävän hyvä tulos.

Oma tyttäreni ei kuulunut viittaajiin, joten nyt oli syytä harjoitella asiaa.

Heinäseiväshän on kerrassaan nerokas, yksinkertainen keksintö, jolla heinät on saatu kuivamaan hyvälaatuisiksi sateisinakin kesinä. Sitäpaitsi heinäseipäät ovat kauniita maisemassa. Se olikin päällimmäinen syy, miksi ryhdyin tähän projektiin.

Työvälineitä ei tarvita kuin muutama: rautakanki,
heinäharava ja heinähanko.
Heinäseipäiden tekemiseen tarvitaan: puisia seipäitä, puisia välitappeja, viikate, rautakanki, heinäharava ja heinähanko.

Puisia heinäseipäitä voi onnistua löytämään jostain maatilojen nurkista. Myös maaseutukirppiksillä niitä näkyy - tosin usein aika suolaiseen hintaan!

Muutaman seipään tekee toki helposti itsekin. Pituutta seipäillä tulee olla noin 2,5 m. Molemmat päät viistetään teräviksi, erityisesti huolella kapeampi seipään yläpää, jotta heinät sujahtavat sujuvasti sen läpi. Seipäiden läpi porataan kaksi (joskus kolme) halkaisijaltaan noin kaksisenttistä reikää. Alin reikä tehdään noin vajaan metrin seipään alapäästä ja ylempi reikä tästä 70 - 80 cm ylemmäs. Reiät porataan keskenään ristikkäisiin suuntiin.

Heinät niitetään pellolta mielellään poutapäivän aamulla. Heinän nostaminen seipäille aloitetaan joko seuraavana päivänä tai helteellä jo myöhemmin niittopäivänä, kun heinät ovat hieman kuivahtaneet. Heiniä voidaan haravoida kasoiksi heinäharavalla (tavallisella lehtiharavalla ei tahdo onnistua). Kasoja olisi hyvä pöyhiä päivän mittaan kuivamisen edistämiseksi.

Heinäseivästä varten maahan tehdään rautakangella reikä, johon seipään saa iskettyä tiiviisti. Maata tiivistetään vielä seipään juurelta, jotta seiväs pysyy tukevasti pystyssä.

Seipään alimpaan reikään työnnetään toinen välitapeista. Tapin ympärille kiedotaan heinästä aloitustuppo, joka auttaa seipäälle nostettavia heiniä pysymään paikoillaan.


Tämän jälkeen kasoiksi haravoituja heiniä nostellaan
heinähangolla seipäälle nostaen heinätuppo seipään päälle ja laskien se sieltä alas seivästä pitkin, heinähangon piikit osoittavat ylöspäin.

Heiniä ladotaan ristikkäin, jotta seipäästä tulee kauniin tasainen. Jos heinät ovat jo hyvin kuivahtaneita, voi niitä painella hangolla hiukan tiiviimpään. Jos heinä on kovin kosteaa, se kannattaa jättää löyhempään, etteivät heinät homehdu.




Heinää lisätään, kunnes tullaan seuraavan tapinreiän kohdalle. Tässä pujotetaan toinen tappi reikäänsä, ja jatketaan heinän nostamista seipääseen. Välitappi kannattelee heiniä ja lisää heinäseipään ilmavuutta.
Näin jatketaan, kunnes koko seiväs on täynnä heinää. Lopuksi seipään päälle nostetaan tiivis "heinähattu". Tämä tehdään siten, että heinää kieputetaan hangolla maassa tiiviiksi nyytiksi (kuin spagettia, totesi tyttäreni - juuri niin :) ja nostetaan hattu seipään nokkaan.

Lopuksi vielä "niistetään" seiväs poistamalla seipään pinnassa olevat irtoheinät hangolla kevyesti ylhäältä alas vetelemällä - tämä on siis vähän kuin kampaisi seivästä. Vielä viimeiseksi haravoidaan talteen seipään juurelle maahan tippuneet heinät.

Sitten ihaillaan hetki työn tulosta ja siirrytään seuraavan seipään kimppuun, helppoa kuin heinänteko!

Mukavaa heinäkuun ensimmäistä viikonloppua!


8 kommenttia :

  1. kyllä on tehty eräskin heinäseiväs aikanaan, onneksi ei enää tarvi niin raskasta hommaa tehdä.. mistä lienee sanonta helppoa kuin heinänteko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinhän se on, toisille tuttuakin tutumpaa hommaa. Mietinkin juttua kirjoittaessani, mistähän tuo sanonta mahtaa tulla. Kenties siitä, että eihän tuo lopulta kovin vaikeaa hommaa ole kun sen osaa, raskasta toki. Ja siinä mielessä hauskaa, että vähän kaiken ikäisille löytyy joku oma, sopiva tehtävä.

      Poista
  2. Muistaisinpa tämän sitten kun ilmat vähän lämpenevät ja ruoho alkaa taas kasvamaan! :) Mielenkiintoisia juttuja muutenkin blogissasi, joten siirrynpä lukijoiden joukkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Johanna, tervetuloa lukijaksi, kiva että olet tykännyt jutuista. Joo, heinäseipäät on ihan parasta, liian harvoin niitä nykyään näkee. Jospa tulisivat vaikka uudelleen muotiin, näin harrastusmielessä! Käytin muuten lopulta noita heiniä talvella kompostin kuivikkeena, toimivat siinä hyvin.

      Poista
  3. se kesä on nyt ollut näin huono heinäntekoon, että saatan tuota heinäseipään perinneen Viroonkin.;))

    VastaaPoista
  4. Tässä sanonnassa on tainnut aikojen kuluessa merkitys muuttua. Käsittääkseni sanonnalla viitataan työhön, joka on fyysisesti raskasta, mutta ei muuten mitenkään vaikeaa - ihan kuten heinänteko, siinähän tarvitsee "vain" jaksaa huhkia. On myös versio "helppoa kuin heinänteko talvella", jolla taas viitataan lähes mahdottomaan hommaan.

    HekaK

    VastaaPoista
  5. Tuo heinänteko on mielekkäämpää jos heinät laitetaan kärväälle.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!