lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa :)

Heräte- ja muita ostoksia rautakaupasta.
Kävin Kaupungissa rautakaupassa hankkimassa vähän isomman ikkunalastan kasvihuoneen ja muiden isojen ikkunoiden pesuun.

Ja mitä sieltä tarttuikaan mukaan, sen lastan lisäksi - ihania sipulikukkaruukkuja. Valkoisia helmihyasintteja, perunanarsisseja sekä aivan vastustamattomia lilanmustia tulppaaneja! Niin, mikähän olikaan lempisipulikukkani?
Tätä se kevät tekee!

Mutta tuosta ikkunalastasta, huomasin taannoin tyttären asunnon ikkunoita pestessä, että suurempien ikkunoiden pesu nopeutuu isolla lastalla aivan huikeasti verrattuna siihen, kun aiemmin yritin ährätä "normaalin" kokoisen lastan kanssa. Homma muuttuu ihan iloksi, kun hankkii riittävän suuren, ainakin puolimetrisen lastan.

Noita isompia lastoja ei näytä saavan ihan tavallisesta marketista, mutta suuremmista rautakaupoista tai joistain erikoiskaupoista niitä löytyy. Eipä muuta kuin iloisesti ikkunanpesuun!
Kukat pääsivät kuistinnurkkaan odottelemaan avautumista.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kasvihuone kuntoon

Huh, nyt tulikin vähän isompi homma, kuvittelin että tämä sujuisi ihan hetkessä.

Kasvihuoneemme on rakennettu vanhoista ikkunoista viitisen vuotta sitten. Tässä vaiheessa ikkunanpokien alkuperäiset maalit ovat rapistuneet pahasti, ja maalinjäänteet pitää rapsuttaa pois. Oikeastaan tämä olisi pitänyt tehdä jo vähän aiemmin, mutta aika ei ole riittänyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Eikä tästä onneksi ole ollut muuta haittaa kuin esteettistä.

Mutta nyt, päivien rapsuttelun jälkeen tästä näyttäisi tulevan jälleen melkoisen hieno! Kunhan saan kaavittua kaikki puupinnat puhtaiksi, aion maalata ne vielä kalkkimaalilla. Ja sitten tietysti pestä ikkunalasit!

Ihanaa, kun on ollut sellaista keliä, että on voinut jo tehdä ulkohommia täyttä häkää, aurinkoisina päivinä kasvihuoneessa on jo oikein lämmin. Sinne voisi varmasti viedä taimia päiviksi saamaan ihan oikeaa auringonvaloa, mutta öiksi ne pitäisi sitten taas kiikuttaa sisälle lämpimään.

Muutoin tämä kasvihuone on kestänyt ja toiminut hyvin, varsinkin hintaansa nähden. Vanhoista ikkunoista tehdylle kasvihuoneelle ei tule juurikaan hintaa, kun hyväkuntoiset ikkunat on käyty noukkimassa kerrostaloremonttien jätelavoilta (sinänsä sääli, että ihan kelvollisia ikkunoita vaihdetaan).

Edellinen ikkunanpokista tehty kasvihuoneemme kesti 15 vuotta, sitten puuosat alkoivat lahota, kun ne kuitenkin ovat kasvihuoneessa pahemmin kosteudelle alttiina kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Puutarhatapahtumakalenteri täyttyy

Türin puutarhamarkkinoilla Virossa keväällä 2012.
Pian pääsee jälleen puutarhamessuille ja muihin puutarhatapahtumiin, niitä onkin tarjolla runsain mitoin!

Sarin puutarhablogissa on kevään ja kesän puutarhatapahtumista kattava lista, josta löytyy jo kolmattakymmentä tapahtumaa. On meillä puutarhaharrastajilla mistä valita :)

Muutamissa täytynee piipahtaa kevään tuulia haistelemassa, varmasti ainakin Tampereen supermessuilla huhtikuun alkupuolella. Oletko sinä menossa käymään puutarhatapahtumissa?

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Purkkiporkkanoita

Suomen kesässä ei mielestäni ole mitään muuta vikaa kuin se, että se menee niin nopeasti, satoaika jää aivan turhan lyhyeksi. Olisi ihanaa, jos saisi nauttia tuoreista oman kasvimaan vihanneksista vaikka puolikin vuotta. Siksi pitää kaikin konstein miettiä, miten satokautta saisi pidennettyä. Yksi keino on ruukkukasvatus.

Kesän ensimmäiset omat porkkanat ovat niiiin ihania! Porkkanat kuitenkin kasvavat niin hitaasti, että niistä pääsee nauttimaan harmillisen myöhään.

Niinpä olen viime vuosina kylvänyt varhaisporkkanoita isoon astiaan jo näin maaliskuussa. Suureen ruukkuun tai sankoon mahtuu kasvamaan useampi kymmen porkkanaa, kun ne syödään jo pieninä. Tarkoitukseen sopii hyvin sanko, jonka pohja on haljennut, niin vesi ei jää seisomaan pohjalle. Pohjalle voi myös laittaa kerroksen soraa tai hiekkaa salaojitukseksi.

Porkkanaruukku viettää alkuajan sisällä, sään vähän lämmettyä se siirtyy kasvihuoneeseen ja lopulta ihan taivasalle.

Tällä kertaa kylvin samaan astiaan huvin vuoksi myös muutaman mustajuuren. Niitä olisi kova hinku saada, mutten oikein usko, että ne menestyvät savimaassamme. Jospa jaksaisivat kasvaa paremmin tuossa astiassa, saa nähdä!

Kovasti tekisi mieli laittaa samanlaiseen astiaan myös punajuuria ja herneitä ja... kohtahan meillä on kaikki paikat täynnä multasankoja!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Keväinen kysely: mikä on lempi-sipulikukkasi?


Laitetaanpa näin kevään kunniaksi tuohon oikealle ylös tällainen uusi kysely:
mikä on lempi-sipulikukkasi? 


Nyt on monien erilaisten sipulikukkien kulta-aika. Käsittämättömän lämpimän jakson jälkeen kylmennyt sää tosin pysäytti niiden nousun ulkosalla, mutta pian ne sieltä ilmestyvät iloksemme!

Mistä sipulikukasta sinä pidät eniten; onko se herkkä helmililja, tuoksuva hyasintti, sievä krookus, keväinen narsissi vai värikäs tulppaani - tai kenties joku vielä muu?

Klikkaa kyselystä lempikukkasi, useammankin vaihtoehdon voi valita ja kommentoi halutessasi tähän! Kerro vaikka minkä värinen versio on suosikkisi lempikukastasi.

Vastausaikaa on pääsiäiseen.


Oikein mainiota viikonvaihdetta kaikille! - Kerttuli -


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ensimmäisiä kokemuksia kasvivalaisimesta

Tätä postausta onkin varmaan jo odotettu. Lupasin siis kertoa kokemuksia Kodin kukkien verkkokaupan lahjoittamasta led-kasvivalaisimesta taimikasvatuksessa.

Valaisin on nyt ollut minulla käytössä vajaan kuukauden ajan. Ripustin sen ensi alkuun noin metrin verran taimien (tomaatti, selleri, purjo, basilika ym.) yläpuolelle, kun valaisimen esittelytekstissä mainittiin, että kahden metrin korkeudelle ripustettuna valaisin voisi riittää jopa yhdeksän neliön alueen valaisemiseen. Tämä vaikutti minusta aika isolta kun ottaa huomioon, että valaisimen teho on vain 18 W. Tuossa ei tosin puhuttu taimikasvatuksesta. Varttuneempien kasvien valaisemiseen tuo saattaisikin riittää paremmin, taimet vain tuntuvat tarvitsevan niin tolkuttoman paljon valoa.

Laitoinkin heti hyvin alkuvaiheessa kuvassa näkyvälle taimimäärälle varmuudeksi vielä pari pientä lisälamppua. Näillä kolmella valaisimella taimet näyttävät nyt kohtalaisen vahvoilta. Toki silti tuntuu, ettei lisävalo ole koskaan haitaksi taimille. Vai onkohan joku onnistunut kasvattamaan taimia liiallisessa valossa, mitähän silloin tapahtuu?

Tuo led-valaisin vaikuttaa siis sopivan hyvin perusvaloksi taimikasvatukseen, mutta sen lisäksi näyttäisi ainakin tällä kokemuksella tarvittavan jotain täydentävää valoa, ainakin jos taimia on vähääkään enempää.

Seuraavaksi kokeilen vielä valaisimen laskemista vähän alemmas siten, että se olisi noin puoli metriä taimien yläpuolella. Sillä korkeudella sen voisi ajatella toimivan vielä paremmin.

Seuraavaan valaisinpostaukseen pääsee tästä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Potut pottuina ;)

Peruna on perusruokaa, jota meillä syödään usein, monessa muodossa. Perunaa löytyy kellarista niin paljon kuin kykenemme käyttämään, kolmea eri lajiketta. Eniten on pikkaisen jauhoista Matildaa, jota käytämme yleisperunana. Kiinteämaltoinen Nicola sopii parhaiten keittoihin ja uuniperunaksi on vähän Marabelia.

Usein tuntuu silti, ettei oikein keksi, mitä perunasta tekisi, että saisi jotain vähän erilaista. Siksipä kokosin tähän listan, mitä kaikkea perunasta tuli äkkiä mieleen valmistaa, perus-keitettyjen perunoiden lisäksi. Sellaisia juttuja, missä peruna on pääosassa.

Jos perunoita kellarista löytyy, niin nyt onkin hyvä aika alkaa käyttää niitä oikein urakalla, kun ne vielä ovat parhaimmillaan.
Ihan ensinnä tuossa on hauska perunalumi, nyt kun lunta ei muutoin ole liiemmälti näkynyt :) Perunalumi tuo mukavaa vaihtelua perus-keitettyihin perunoihin. Vaikka raaka-aine on sama, suutuntuma ja maku on ihan toisenlainen. 

Perunalumi tehdään keitetystä, kuoritusta perunasta erityisellä perunapuristimella, mistä kuvasarja tuossa oikealla. Tähteeksi jääneestä perunalumesta tulee erinomaista rieskaa, joukkoon lisätään jauhoja, vähän maitoa sekä sulaa rasvaa ja suolaa. Rieskan takia perunalunta kannattaakin oikeastaan aina tehdä vähän ylimääräistäkin.

Keitetystä perunasta:

Perunalumi
Muussi
Mössötty peruna - mashed potato
Pannulla paistetut perunat/pyttipannu

Uunissa:

Uuniperunat; kokonaisena, puolikkaina, viipaleina...
Lohkoperunat
Pähkinämäen (Hasselbackan) perunat
Kiusaukset


Pannulla:

Pariisinperunat
Rösti
Kermainen valkosipuli- tai yrttiperunapaistos


Muuta:

Sosekeitot


Löytyykö sinulta vielä muita vinkkejä?

torstai 13. maaliskuuta 2014

Pieni suuri elokuva puutarhoja hoivaillen: Eedenistä pohjoiseen

Nyt tuntuu puutarhanhoito olevan melkoisessa nosteessa, kun se on saanut oikein oman elokuvateattereissa pyörivän kotimaisen elokuvan! Eedenistä pohjoiseen piti tietysti käydä katsomassa heti tuoreeltaan. Eipä ole tullutkaan käytyä elokuvissa ainakaan neljään vuoteen, joten oli jo aika!

Virpi Suutarin ohjaama dokumentti ei ole kuitenkaan mikään varsinainen puutarhakertomus, vaan kuten sitä luonnehditaan, se on "dokumentaarinen rakkauselokuva suomalaisista pariskunnista, jotka hoitavat yhdessä puutarhojaan" (Finnkino)

Puutarhanhoito toimii elokuvassa "kuteena", joka yhdistää kaikkia elokuvan pariskuntia tai perheitä. Ihan tavalliset suomalaiset ihmiset puuhailevat melkoisen tavallisissa puutarhoissaan tarinoiden samalla elämästään. Se tuntui jotenkin erikoiselta kaupallisen elokuvateatterin valkokankaalla.

Elokuvassa nousee kauniilla tavalla esiin suomalainen vaatimattomuus, melankoliakin. Mutta on siinä myös hilpeitä, puutarhaharrastajalle ah, niin tuttuja asioita ja ilmiöitä. Niin kuin vaikka toteamus, että "tavallaan tämän piti olla paratiisi tai tästä piti tehdä sellainen, mutta tulikin työleiri".

Tai kuinka puutarhassa on jo 30 erilaista oleskelupaikkaa ja joka vuosi syntyy yksi uusi - mutta missään niistä ei koskaan keretä oleskelemaan - paitsi kerran juhannuksena. Tai että puutarha vaikuttaa juoksumatolta, jossa ei ole pysäytysnappulaa...

Itse vahvasti hyötypuutarhurina sitä aina välillä unohtaa, miten moniulotteista puutarhanhoito voi ollakaan. Ruusutarha on puutarhanhoitoa ihan siinä missä pottumaakin, vaikka ne niin kovin erilaisilta tuntuvatkin.

Noinkin monen erilaisen pariskunnan seuraaminen on saatu nivottua elokuvassa onnistuneesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Erityistä on se, että isosta osasta kerrontaa vastaavat pariskuntien miehet.

Elokuva nojautuu hyvin perinteisiin arvoihin, perinteiseen tekemiseen. Somemaailma puutarhablogeineen on vielä kaukana. Mielestäni jokaisen diginatiivinuoren olisi syytä nähdä tällainen elokuva :)

Näin keväisen puutarhainnon vallassa odotin kyllä ehkä hiukan enemmän varsinaista puutarha-asiaa, vaikkapa henkilöiden puutarhafilosofioista, tai suhteesta erilaisiin kasveihin kuin niinkään suhteista toisiinsa. Mutta toimii se hienosti näinkin.

Elokuva sai jo ennen ensi-iltaansa paljon näkyvyyttä ja positiivisia arvioita eri medioissa. On ilahduttavaa, että kotimainen dokumenttielokuva elää ja voi hyvin. Harmi kyllä tämä jäänee kuitenkin varsin pienen yleisön iloksi, nytkin paikalla oli vain kymmenkunta katsojaa. Se siis tulee tuskin pyörimään kovin kauaa, joten kannattaa mennä pikimmiten elokuvateatteriin!

Tästä pääset elokuvan traileriin.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tsinnioita ja muita ihanuuksia...

Viimein pääsi kylvämään monia lempikukkia. Ensinnä tsinniaa - siitä tällä kertaa tuollainen vähän erikoisempi limenvihreä versio, yksi lempivärejäni. Tällaista minulla ei ole aiemmin ollut. Haaveilen jo, millaisia ihania kimppuja tuosta saakaan erilaisten valkoisten, vaaleanpunaisten - tai lilojen - tai vaikka oranssien ja keltaisten kukkien kanssa :)

Sitten toiset suursuosikkini, hajuherneet. Niitä tuli laitettua useita eri värisiä, korkeaksi kasvavia lajeja.

Ja vielä lähti yksi todellinen haaste; tytär toi ulkomaantuliaisena sinisen valeunikon siemeniä. Jo parisivuinen, englanninkielinen kylvöohje oli niin monimutkainen, että on suuri ihme, jos tämä onnistuu. Sattuisiko kellään olemaan hyviä vinkkejä??

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Mistä ravinteita luomu-taimikasvatukseen?

Kas siinä hyvä kysymys. Aiemmin kirjoitin, että taimien tarvitsemista vedestä, ravinteista ja valosta tuo valo on vaikein järjestettäväksi, mutta varsinkin luomuviljelyssä ravinteet tulevat kyllä heti seuraavana.

Itse käytän siementen kylvöalustana valmista luomulannoitettua multaa tai turvemultaa. Eri tuotteita kannattaa verrata keskenään, sillä niiden ravinnetasoissa on yllättävänkin isoja eroja. Kylvövaiheessa ravinnepitoisuus saa enemmänkin olla aika alhainen.
Tässä esimerkiksi yhden luomumullan pussin päältä tärkeät
ravinnepitoisuudet: typpi, fosfori ja kalium. 
Mutta sitten kun hyvässä kasvun alussa olevat pikkutaimet koulitaan kukin omaan purkkiinsa, nousee ravinnekysymys keskeiseen asemaan. Tällöin on merkitystä myös eri kasvilajien tarvitsemilla ravinnemäärillä.

Esimerkiksi tomaatit ovat ahneimmasta päästä, niille on hyvä saada järjestettyä mahdollisimman korkea ravinnetaso. Kun siirrän tomaatintaimet kylvöastiasta jokaisen omaan maitopurkkiinsa, laitan purkkien pohjalle ensin pikkaisen multaa ja sitten vajaan ruokalusikallisen verran rakeista luomulannoitetta. Tästä tomaatit saavat lisäravintoa sitten kun ovat kasvaneet isommiksi ja juuret yltävät purkin pohjalle saakka.

Lisäksi tarjoilen tomaateille - ja muillekin taimille - kastelun yhteydessä liuosmuotoista luomuravinnetta (tomaateille on olemassa oma versionsa).

Ja sitten yksi salainen ase - rohkenen tämän tässä paljastaa - ja tiedän, että moni tätä konstia käyttää. Yksi vanha loistava luomulannoite on nimittäin ihmisen virtsa, siis pissa. Tätä erinomaista, itsessään ihan steriiliä ravinneliuostahan syntyy suuria määriä, ja on sääli, että nämä kaikki ravinteet häviävät pääasiassa vedenpuhdistuslaitoksiin.

Vaikka jotakuta ajatus saattaa inhottaa, niin ei tuossa ole mitään pahaa, kun sen käyttöön tottuu. Ravinnepitoisuudet ovat niin suuria - ennen kaikkea nopealiukoisen typen suhteen, mitä luomulannoituksessa on muutoin erittäin vaikea järjestää, ettei pissaa tarvita suuria määriä. Enemmänkin pitää varoa ylilannoitusta, varsinkin taimille. Ihan pienille taimille ei parane käyttää lainkaan.

Muutenkin tätä lannoitetta (kuten muitakin) on hyvä antaa vasta kun taimet ovat päässeet kunnolla juurtumaan istutuksen jälkeen. Uudelleenistutuksen jälkeenhän kasvit myös saavat lisäravinteita uudesta mullasta, joten senkään vuoksi lisälannoituksella ei ole kiirettä.

Pissa laimennetaan veden kanssa 1:10 ja sitä annetaan normaalin kastelun mukana taimien juurelle, joka toinen viikko riittää hyvin. Sisällä taimille annettuna tuo voi suuremmissa määrin hiukan tuoksahtaa, joten siksikin sitä sietää annostella hyvin harvakseltaan. Itse käytin aiemmin lasten ollessa pieniä heidän pottapissojaan, se ei haise juuri millekään. Tässä siis hyvä konsti kokeilunhaluiselle puutarhurille, rehevä kasvu on taattu!

Toinen mahdollisuus on pissan kompostointi, eli ravinteet otetaan talteen kaatamalla pissa kompostoriin, mikä edistää myös hyvin kompostoitumista.

Ainakaan aiemmin ihmisvirtsan käyttö ei kuitenkaan ollut sallittua varsinaisessa kaupallisessa luomuviljelyssä, tämänhetkistä tilannetta en tunne. Mutta kotipuutarhuria tämä ei koske. Pissaa ei kannata käyttää kasveille, joille riittää vähäisempi ravinnemäärä, ja joihin liiallinen typpilannoitus kerryttää haitallista nitraattia (esim. salaatit). Varmuuden vuoksi en myöskään käyttäisi tätä lannoitetta loppukesällä lähellä sadonkorjuuta, ettei tule makuvirheitä.
Tässä yksi artikkeli, jossa lisätietoa aiheesta.

Ja tässä linkki juttuuni, jossa kerron toisesta mainiosta lannoitteesta, nokkoskäytteestä.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tyhjien maitotölkkien ylistys

Onneksi on keksitty maitotölkit, joista saa mainioita purkkeja taimien kasvattamiseen. Purkit kestävät hyvin taimikasvatuksen ajan, ja sen jälkeen ne on helppo hävittää loppuun käytettyinä. Toki ne eivät ole niin esteettisen näköisiä kuin vaikka turveruukut. Mutta toisaalta, näissä ei myöskään ole kasvitautiongelmia, kuten vaikkapa uudelleenkäytetyissä muoviruukuissa.

Huuhdotun maitotölkin alaosasta leikataan kasvilajin mukaan sopivan korkuinen purkki, korkeudeltaan n. 10-15 cm. Esim. tomaateille saa olla korkeimmasta päästä.

Purkin parista alanurkasta kannattaa leikata palaset pois, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan ulos purkin pohjalta eikä jää seisomaan taimen juurille. Purkkiin on helppo kirjoittaa tussilla kasvin nimi.

Purkki täytetään mullalla ja taimi istutetaan purkkiin. Tarpeen mukaan purkin pohjalle voi laittaa hiukan rakeista lannoitetta. Itse laitan pohjalle ensin pienen kerroksen multaa ja lannoitteen sitten, jolloin se ei jää aivan pohjalle. Joskus kävi nimittäin niin, että luullakseni aivan purkin pohjalla ollut lannoite houkutteli pikkukärpäsiä noiden kulmissa olevien aukkojen kautta.

Kun purkkien pohjissa on reiät, purkit täytyy laittaa johonkin astiaan. Paremman puutteessa olen käyttänyt matalia pahvilaatikoita, joiden sisäpuolelle olen levittänyt muovin. Esim. tomaattien purkit voi alkuvaiheessa pistää vieri viereen, mutta myöhemmin taimien kasvettua niitä on hyvä siirtää kauemmas toisistaan, jotta taimet saavat kasvutilaa. Samalla jokaiselle taimelle on hyvä laittaa tukikeppi, vaikka puiset grillitikut sopivat tähän hyvin.

Tomaatintaimet on hyvä koulia kylvöastiasta omiin purkkeihinsa ensimmäisen kerran silloin, kun taimiin on ilmestynyt sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen varsinainen lehtipari. 
Maitotölkkipurkit ovat oikein sopivan kokoisia myös mm. maissien (korkeahko purkki) ja kurkkujen (matalampi purkki riittää) taimikasvatukseen. Näiden siemenet kylvetään suoraan maitotölkkipurkkiin, yksi siemen/purkki (tai kaksi siementä ja heikompi taimi poistetaan).

Tästä pääset toiseen postaukseeni, jossa kerron, miten sanomalehdestä syntyy näppärät taimipotit.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Maaliskuinen aamu puutarhassa

































Alkaa jo vihertää... vaikka maassa pitäisi kai olla vitivalkoisena hohtavat hanget. Tuntuu omituiselta, tähän ei oikein osaa suhtautua. Tällaisina kirkkaan kuulakkaina, aurinkoisina aamuina pitäisi lähteä hiihtelemään keväthangille. Ja nyt ei ole missä hiihdellä.

Ihan kuin olisi jossain ulkomailla, siellä on juuri tällaisia lopputalven aamuja. Kirkasta, kaunista, raikasta, mutta lumesta ei tietoakaan.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kylvetään ja kylvetään...


eikä nyt ole kyse mistään vaahtokylvyistä, vaan oikeastaan vähän päinvastaisesta.

Viimein pääsee kaivamaan esiin kaikki purkit ja purnukat ja upottamaan sormet kunnolla multaan!


HELMIKUUSSA
Ensimmäiset tomaatit on kylvetty esikasvatettaviksi helmikuun alkupuolella ja ne ovat jo hyvästi taimella, samoin purjot ja juurisellerit. Ja laitoinpa muutaman niitä meloneitakin...

MAALISKUUSSA
Maaliskuun loppupuolella voi kylvää yrttejä. Laitan tuolloin myös vähän persiljaa muutamaan pikkupurkkiin. Ne eivät vie paljon tilaa ja esikasvatus nopeuttaa huomattavasti persiljan saantia, kun se suoraan maahan kylvettynä itää ja joutuu niin hitaasti.

HUHTIKUUSSA
Huhtikuu on myös vielä monien kylvösten aikaa: huhtikuun puolivälissä on aika kylvää esikasvatettavat kaalit ja kuun lopulla kylmänarat kurkut, kesä- ja muut kurpitsat sekä maissit. Myös hieman salaattia kylvän huhtikuussa purkkeihin, niin saa varhaissalaattia. Salottisipulien taimikasvatus on mietinnässä, ilmeisesti nekin olisi hyvä esikasvattaa?

Myös kukkia pitää olla. Niitäkin on hyvä taimikasvattaa, niin pääsee nauttimaan kukkaloistosta jo aiemmin. Itse esikasvatan sisällä hajuherneet, vähän krasseja, samettikukkia ja tsinnioita. Huhtikuun lopulla laitan vielä mm. auringonkukkia ja vähän kukkaseosta johonkin isoon astiaan, joka saa olla lämmittämättömässä kasvihuoneessamme, jos sää on vähänkään lämmintä. Vanha vati on tähän ihan kätevä, tai pulkkakin käy hyvin ;) pääsevät pulkat käyttöön muulloinkin kuin talvella. Niissä kukanalkuja on helppo kuljetella ja napata siitä pieniä multapaakkuja taimenalkuineen istutettavaksi sinnetänne puutarhaan.

Nykyään taimikasvatan varmuuden vuoksi myös jonkin verran papuja, sillä papujen itäminen ulkosalla voi olla vähän epävarmaa vaihtelevissa sääoloissa. Ja pavut ovat niin ihania, että niitä on pakko saada! Kylvän pavunsiemenet yksittäin aina siemenen yhteen pieneen purkkiin. Papuja ei koulita, vaan ne istutetaan purkeistaan suoraan maahan, sillä pavun juuret ovat aika herkkiä siirtelylle. Omassa purkissaan juuret muodostavat tiiviin paakun, joka on helppo istuttaa maahan juuria liiemmälti vahingoittamatta. Sama pätee myös kurkkuun ja kurpitsoihin!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ja arvonnan voittajat ovat...

Pääpalkinto

Parasta puutarhasta -blogin helmikuun arvonnassa onni suosi seuraavia:

Pääpalkinto, puutarhurinessu tykötarpeineen:
Satu

Toinen palkinto, kankainen suojaruukku siemenineen:
Liisa67

Kolmas palkinto, kankainen suojaruukku siemenineen:
Eija blogista paarynapuunvarjossa.blogspot.fi

Onnea voittajille ja kiitoksia kaikille kilpailuun osallistuneille!

Olen ilmoittanut voittajille, postitan palkinnot ensi viikolla.
Joskus kesän korvilla jälleen uusi kilpailu.
Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!