Missä sade?

Vesi olisi nyt todellakin tarpeen! Meilläpäin on ollut hyvin kuivaa, lisäksi varsin lämmintä sekä aurinkoista.

Useimmat hyötykasvit on kasvaneet eteläpihallamme poikkeuksellisen huonosti. Epäilen vahvasti, että se johtuu tästä kuivuudesta. Kastelemalla kun ei millään pääse samanlaiseen lopputulokseen kuin jos vesi tulisi tasaisesti taivaalta.

En myöskään viitsi vesijohtovedellä määrättömästi lotrata, joten kuivina kausina kasvit joutuvat valitettavasti kärsimään.

Avomaankurkut ovat kasvaneet harvinaisen
hitaasti ja huonosti siihen nähden,  että on
jo heinäkuu.

Erityisesti kärsijöitä ovat kurkkukasvit ja esimerkiksi köynnöspavut.

Nyt sääennusteet on jo muutaman päivän ajan lupailleet sadetta, mutta tähän mennessä pilvet on aina kiertäneet tämän tienoon - jospa tänään viimein? 🌧

Yhden kurkun lehtien reunassa on myös runsaasti tällaisia nestepisaroita,
mistähän tämä mahtaa johtua?
Muistan että joskus lapsuudessa sanottiin pisaroivista huonekasveista, että niillä on sokeritauti.
Oletko kuullut tällaista? Kuulostaa minusta nyt tässä hetkessä ajatellen hieman erikoiselta 😊

Myös köynnöspavut on juroneet pitkään aivan samanlaisina :(

Tänään sain levitettyä kasvien juureen ruohosilppua, uskon että se tekee niille
hyvää. Se olisi varmasti ollut hyvä tehdä jo huomattavasti aiemmin. 

Vielä se kolmas puutarhakohde...

Edellisessä postauksessa esittelemääni Tusen trädgårdar -kohteeseen verrattuna seuraava paikka oli huomattavasti huolitellumpi - omalla laillaan mielenkiintoisia molemmat.

Täällä omistajan ehdoton silmäterä oli asuintalon eteläseinällä säleikköpuuna kasvava vanha persikkapuu. Se tuottaa joka vuosi niin runsaasti hyvänmakuisia persikoita, että omistajalla on jopa vähän vaikeuksia saada hyödynnettyä ne kaikki.

Olisipa ihana päästä näkemään kypsinä nämä kaikki persikat 
- ja vielä päästä maistamaan 😊

Omistajan toinen ylpeyden aihe oli jättikokoinen, sanoisin että lähemmäs viisi metriä korkea, huumaavan tuoksuisena kukkiva jasmike.

Tämän kohdalla emäntä esitteli mielenkiintoisen, pieneen pihan soveltuvan kasvatusratkaisun. Jasmike ei nimittäin ollut kuitenkaan mahdottoman leveä, vaikka korkeutta oli runsaasti.

Tässä kuvassa näkyy ehkä parhaiten näkymä 
jasmikkeen "sisältä", edellisessä kuvassa taas
paremmin tuo kehikko jasmikkeen rungon ympärillä..

Tämä on sen ansiota, että kasvin rungon ympärillä on betoniraudoista tehty kapeahko kehikko, jonka sisään omistaja on taivuttanut kaikki oksat. Näin kasville on muodostunut kapeahko, monihaarainen runko, ja kasvi kasvaa enemmän ylös- kuin sivullepäin, vähän riippakasvin tapaan. Näin myös kasvin alle on muodostunut tyhjä tila, kuin maja, jonne voi mennä ihailemaan jasmiketta "sisältä päin".

Vastaava ratkaisu toimisi varmasti hyvin monella muullakin kasvilla - ehkä vaikka onnenpensaalla, kenties sireenillä - tai mietin sitä myös lumikärhölleni, joka leviää nyt valtoimenaan sivusuunnassa. Pieni rajoittaminen voisi olla paikallaan 😊

Tässä vielä muutamia muita kuvia tästä pihasta:

Täälläkin oli vesiaihe kuten edellisessä pihassa. Omistaja vain harmitteli veden sameutta,
hän ei oikein tiennyt mistä se voisi johtua. Hänestä oli selvästi tärkeää, että vesi olisi
kristallinkirkasta :)

Sormivaleangervo kasvoi runsaana varjoisassa kohdassa ison puun alla. Emäntä esitteli seikkaperäisesti jälleen yhden ylpeytensä aiheen, kosteana pysyvän vesipenkin, jonka hän oli tähän kohtaan tehnyt. Tämän ansiosta kasvit pärjäävät hienosti puun alla, eikä puu imaise kaikkea vettä. 

Olen aina tykännyt näistä punarunkoisista kasvihuoneista, minusta punainen runko näyttää 
kasvihuoneessa tosi kivalta, antaa jotenkin mukavasti ryhtiä :) 

Pihan reunassa oli kaunis pieni alue, jossa varjoliljat kukkivat parhaimmillaan
upean runsaina.

Pian tästä kolmannesta kohteesta lähdettyäni tapahtui yhtäkkinen säätilan muutos - saapui ukkosrintama kaatosateineen ⚡️⛈️ Mukanani ei erinäisistä syistä johtuen ollut minkäänlaisia sadevarusteita, eikä bussipysäkillä ollut lainkaan katosta 😞 

Yritin bussia odottaessani pidellä sadetta läheisten puiden alla. Keksin myös ainoan jonkinlaisen varusteeni - repussa olen frisbee-kiekon, jota pidin pään päällä suojaamassa hiuksia pahimmalta sateelta. Olisi ollut vähän kurjaa, jos vesi olisi vielä valunut litimärästä tukasta pitkin kroppaa. Näistä tilanteista ei nyt valitettavasti ole kuvia, jotenkin ei kuvaaminen siinä tilanteessa ihan hirveästi innostanut, vaikka kyllä se mielessä käväisi 😅

Onneksi sää oli edelleen lämmin, niin ei ollut kuitenkaan suurempaa hätää. Pitäähän sitä kerran kesässä kastua, ja tuli taas uusi käyttötarkoitus frisbeekiekolle 😊

Alkuperäinen suunnitelmani oli katsoa vielä lennosta joku tai joitain kohteita näiden kolmen lisäksi. Homma tyssäsi kuitenkin kaatosateeseen ja kastumiseen. Mutta eipä tuo mitään, nämä kolme puutarhaa plus edellisen päivän siirtolapuutarhakierros olivat jo varsin hyvä suoritus tällaiselle ruosteisella kielitaidolla varustetulle ensikertalaiselle 😊

Somessa on ollut tapahtuman jälkeen mielenkiintoista, varsin runsasta jälkipuintikeskustelua - ennen muuta siitä, onko ok, että osaan avoimista puutarhoista perittiin pääsymaksu. Osa keskustelijoista on jyrkästi tätä vastaan. En osaa oikein sanoa omaa kantaani asiaan, enemmän olen kuitenkin maksuttomuuden kannalla. Katsoisin, että kyseessä on kuitenkin vapaaehtoistapahtuma, eikä puutarhan avaamisesta aiheutune ihmeempiä lisäkustannuksia, työtä toki. Päin vastoin, puutarhoissahan on mahdollista myös myydä esim. kahvia tmv. Suomessa ei maksullisuutta taida yksityispuutarhakohteissa juurikaan olla? Mitä sinä olet mieltä maksun perimisestä?

Vielä ihan lopuksi pari numerotietoa. Tusen trädgårdar -tapahtumassa oli tällä kertaa mukana tapahtuman nimeen sopivat 1002 kohdetta.

Ja vielä toinenkin mielenkiintoinen numerotieto. Huomasin yhdellä, vieläpä hieman syrjäisellä siirtolapuutarha-alueella palstan myynti-ilmoituksen. Kävin huvin vuoksi kurkkaamassa, millainen hintataso siirtolapuutarhamökeillä tuolla päin on. Pyyntö oli 2,9 miljoonaa kruunua - eli vajaat 300 000 euroa. Melko suolainen hinta, sanoisin. 

Nyt osui loistavasti suunnitelmat kohdilleen!

Tämähän sattui paremmin kuin hyvin. Kerroin vähän aiemmin, että suunnittelen ensi kesästä vähän pienimuotoisempaa puutarhakesää, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Nyt sattuikin sopivasti, sillä kuinka ollakaan  taloyhtiössämme päätettiin juuri salaoja- ja sadevesiremontista ensi kesään!

Se tietää uskoakseni suurta kaaosta pihaan 😬 Kaikki monivuotiset kasvit ja erilaiset rakennelmat täytynee kaivaa ylös ja siirtää jonnekin talteen.

Onneksi en ole vielä ehtinyt istuttaa pihaa kovin täyteen, olen jotenkin alitajuntaisesti vähän himmaillut tässä. 

Tämä myös ratkaisi sen, ettei tarvitse miettiä, osallistuako ensi kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumaan vaiko ei 😅 Taidan siis keskittyä kiertelemään muiden puutarhoissa 😊

Harmillisesti ruotsalainen vastine Tusen trädgårdar järjestetään vain joka toinen vuosi, aina parillisina vuosina, joten nyt ei valitettavasti ole sen vuosi. Muutoin olisi ollut varma Ruotsin-visiitin paikka!

Jos olisin juuri suunnitellut toteuttavani elämäni puutarhakesän, niin tämä voisi harmittaa. Nyt nämä asiat kuitenkin loksahtivat mainiosti yhteen. Olen myös hyvin tyytyväinen siitä että remppa toteutetaan, se tulee tarpeeseen. Vanhat salaojat on jo päässeet tukkeutumaan.

Odotan kuitenkin mielenkiinnolla sitä kaaoksen määrää, mikä tästä tulee seuraamaan, sitä on vaikea etukäteen kuvitella. 

Toinen etupihalla kasvavista riippeherne-
puista sai talveksi valot ylleen.

Muutama harmituskin tähän liittyy. Suren jo nyt parin etupihan vanhan ja kivan riippahernepuun puolesta, noinkohan ne tulevat kestämään tarvittavaa liikuttelua? 

Yksi harmi on myös se, että tulen nyt varmaan menettämään takapihan hyvän ränninpään, josta olen kerännyt sadevettä talteen kasteluvedeksi. Kaikki rännit kun tullaan jatkossa johtamaan hienosti sadevesikaivoihin.

Kivat kausivalot kiipeilevät kuvan
keskellä olevassa vaahterassa, ja
valaisevat juuri sopivasti lumipeitteisen
pihan.

Kolmantena mietin pihamme kivan vaahteran kohtaloa, noinkohan se joutuu nyt lähtemään? Siihen olen toki hiukan varautunut, mutta vaahtera on ollut tosi hyvä pihan varjostajana, köynnösten kiipeilytukena ja muutoinkin kaunis korkeampi elementti pihassa. Tällä hetkellä siinä kiipeilee mukavat kausivalot.

Jännityksellä siis odotetaan, mitä kaikkea tuleman pitää, läheskään kaikkea ei varmasti osaa tässä kohtaa edes ajatella. Yksi pieni jännitys on myös se, että toivottavasti remppa todellakin saadaan toteutumaan ensi kesänä, ettei tässä tule menemään odotellessa kahta kesää...

#piha #rivitalo #salaojaremontti

Keväinen Lahemaa

Kerroin edellisessä postauksessa jo perinteeksi muodostuneesta kevätreissustani Viroon, tällä kertaa Tallinnasta itään sijaitsevaan Lahemaan kansallispuistoon. 

Edellisessä jutussa kerroin alueen kartanoista, joihin kävin tutustumassa.

Yksi reissuni pääasioita oli kuitenkin Lahemaan monet luontokohteet ja patikointireitit, niistä vähän juttua tässä. Seuraavassa, kolmannessa reissupostauksessa kerron sitten vielä vähän jotain pientä puutarha-aiheista.

Lahemaa rajoittuu pohjoisessa Itämeren rantaan. Mereen pistää neljä isompaa, osin hiekkarantaista kaunista niemeä: Juminda, Pärispea, Käsmu ja Pedassaare. Näitä kaikkia kolusin ees-taas. 

Pärispean niemen kapea, kivikkoinen pää on koko manner-Viron pohjoisin kohta. Sinne pääsee kävelemään kivikkoista kaistaletta pitkin. 

Kauniista Altjan kylästä lähtee kiva muutaman kilometrin 
pituinen kävelyreitti. Puolet matkasta kuljetaan rantaviivaa pitkin,
ja toinen puoli rantametsikössä.

Pärispean niemen päässä on manner-Viron pohjoisin kohta. Siellä piti 
tietysti käväistä, kun sääkin oli merenrannassa oikein suosiollinen :)

Niemistä itäisimmän, Pedassaaren kainalossa sijaitsee pieni Altjan kylä, josta lähti kiva muutaman kilometrin pituinen kävelyreitti.

Lähellä Altjaa Vosun kylässä oli yksi matkan niin tyypillisistä virolaisista ylläreistä. 

Satuin huomaamaan ohi kulkiessani kyltin tulevista kalamarkkinoista, jonne piti tietysti seuraavana päivänä palata.

Pienenpienen kylän rannassa oli yllättäen melkoinen ihmispaljous ja kova kuhina. Paikallisten asukkaiden myyntipöydät notkuivat tuoreesta kalasta sekä muusta syötävästä ja erilaisista käsitöistä, tietysti haitarimusiikin säestyksellä 😊 Tämä on niin Viroa!

Nommeveskillä jäi kuvaaminen vähän 
sivurooliin, teki vain mieli ihailla maisemia 😊

Lahemaan poikki polveilee myös monta kaunista jokea, jotka laskevat lopulta Itämereen. Yksi suuremmista joista on Valgejoki. Reissuni loppupuolella pääsin viimein käymään yhdessä eniten odottamassani paikassa, Nommeveskin kauniissa kanjonissa vesiputouksineen.

Nommeveskiltä olisi päässyt kulkemaan
vähän pidemmänkin matkan 😀 Tyydyin
tällä kertaa huomattavasti maltillisempaan
pätkään. Joskus tulevaisuudessa tuollainen
pidempikin vaellus kuitenkin houkuttelisi!

Aamuinen päivän reittien suunnitteluhetki.
Oikealla loistava Löytöretkellä Baltian 
luonnossa-kirja.

Koko reissun loistavana matkaoppaana toimi hiljattain ilmestynyt Kaarina Silmusen kirjoittama Löytöretkellä Baltian luonnossa -kirja. Siitä löytyy loistavan tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa kaikista Baltian kansallispuistoista ja muista luontokohteista, suosittelen!

#Viro #Lahemaa #luonto #kansallispuisto

Viron-matka jatkui Peipsi-järven rantaan

Heinäkuinen Viron-visiitti jatkui Tallinnasta itään kohti Peipsi-järven rantaa ja sieltä vielä Tarttoon.

Peipsin rannassa kulkee kymmeniä kilometrejä pitkä sipulitie, jonka varrella on lukuisia perinteisiä pikkukyliä. 

Sipuliaika ei toki ollut vielä parhaimmillaan, paras aika vierailulle olisikin elokuussa.

Vihdoin Peipsi-järven rannassa, minne olen vuosikaudet haaveillut pääseväni 😊 Tällä hetkellä kuitenkin vähän kylmäsi ajatus siitä, että järvi on rajajärvi, Venäjä häämöttää sen toisella puolen.

Rannassa oli hauska luonnon "pääskytalo" ja hyönteishotelli.
Hiekkakivimuodostelma kuhisi elämää, se oli täynnä eri eläinten pesäkoloja.

Sipulitiellä on värikkäät opastekyltit.

Yhdessä kylistä, Alatskiven kylässä sijaitsee vanha linna, jonne pääsee tutustumaan.

Tarttossa kävimme heittelemässä frisbeetä perin erikoisella radalla. Se on rakennettu vanhalle, Neuvostoliiton aikaiselle sotilaslentokentälle. Tunnelma oli aika jännä.

#sipulitie #Tartto #Viro #frisbeegolf #Peipsi-järvi

Uutta kotiympäristöä ihastelemassa

Tämä on kyllä harvinaisen mukavaa aikaa. Kun saa ihmetellä ja ihastella, mitä kaikkia kasveja uudesta kotipihasta nousee, ja lisäksi tutkailla uuden kotiympäristön heräämistä kevääseen. Vaikka uusi asuinmiljöö oli jollain tasolla tuttu, niin eipä sitä kuitenkaan ole tullut tutkailtua ollenkaan näin yksityiskohtaisesti.

Lenkkireitit on huomattavasti monipuolistuneet aiemmasta maalaisympäristöstä, jossa oli oikeastaan vain yksi, jo tylsääkin tylsemmäksi käynyt lenkkimahdollisuus. Nyt on useita erilaisia suuntia, joista valita.

Useimmin suuntaan koiran kanssa lähirantaan, siellä on monenlaista nähtävää.

Läheisessä järvenrannassa kulkee hauska pitkospuureitti.
Siitä tulee juuri sopiva matka suht pikaiselle koiralenkille.
Odotan kovasti, miltä reitti tuleekaan näyttämään, kunhan kesä etenee.

Hanhet saivat vanhukseen vipinää 😊

Kauniita kuihtuneita hortensiankukkia kera narsissien.

Tätä suurehkoa tulppaaniesiintymää odotan seuraavaksi,
minkä näköisiä nämä mahtavatkaan olla?

Ihanaa, aurinkoista äitienpäiväviikonloppua! Vielä ehdit osallistua blogiarvontaani sunnuntaihin saakka!

Kokemuksia kasvihuoneen kastelujärjestelmästä

Tässä kun kokosin kastelujärjestelmän talveksi pois kasvihuoneesta, tuli mieleen kertoa siitä vähän täälläkin.

Hankin jo vuosia sitten hyvin yksinkertaisen, mekaanisen ja edullisen kastelusysteemin kasvihuonetta varten.  

Meni kuitenkin pitkään ennen kuin sain sen asennettua paikalleen helteisenä kesänä vuosi sitten. Se tuntui jotensakin työläältä ajatukselta, enkä ollut myöskään oikein uskonut, että tuo voisi toimia.

Homma alkoi siitä, että ensin piti putsata ja asentaa sopiva vesitynnyri hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs, tilan säästämiseksi kasvarin ulkopuolelle.

Talostamme sattui löytymään sopiva tynnyri,
jonka pohjassa oli valmiiksi reikä,
jossa on vesiletkun liitäntäkappale. Nostin tynnyrin kivien päälle,
jotta sain sen sopivasti hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva, kastelusarjaan kuuluu tuo harmaa osa,
mistä lähtee eteenpäin ohut kastelusarjan letku.
Osan sisällä on suodatin mahdollisten roskien suodattamiseksi pois.

Loppujen lopuksi itse asennus tomaattien juurelle ei ollut ollenkaan niin iso asia kuin olin ajatellut, olisiko siinä pari tuntia vierähtänyt. Niinhän se usein on, että hommaan ryhtyminen on se isoin juttu 🙂

Yksittäinen, kasvin juurelle tuleva veden
annostelija. Toimintaperiaate on niin
yksinkertainen, että letkun ja sen sisään 
menevän annostelijan osan väliin jää
pienenpieni rako,
josta vesi pääsee tippumaan maahan.

Ja tässä koko "hässäkkä".

Hämmästykseni oli suuri, kun vesitippoja alkoi kauniisti tipahdella tomaattien juurille.

Ensi alkuun kuitenkin tuntui, että vettä tuli liiankin kanssa, noin tippa sekunnissa joka tomaateille. Piti siis saada selvitettyä, miten paljon vettä mahtaisi tätä tahtia lirua kasveille.

Pääsin samalla sivistämään itseäni selvittämällä, että yhteen millilitraan mahtuu 22 tippaa. Siitä sain laskettua, että yhdelle tomaatille liruu vettä tätä tahtia vuorokaudessa nelisen litraa. Ajattelin, että se on varmaan aika paljon, jopa kovimmillakin helteillä. 

Normaalisti olen kaatanut reilulle parillekymmenelle tomaatintaimelleni vuorokaudessa kannulla vettä pari-kolme kannullista, eli 20-30 litraa. 

Tähän määrään päästäkseni piti siis saada rajoitettua veden kulkua siten, että uusi vesitippa tipahtaisi aina muutaman sekunnin välein.

Asensin vesiletkuun puristimen (jonka etsimiseen meni useampi tunti, olin varma, että talossamme on jossain vanha lampunpidin), jolla sain säädettyä vedentulon juuri sopivaksi. Tynnyrin veden määrää seuraamalla voi varmistaa, minkä verran vettä hupenee. 

Sitten saattoi vain istuskella kasvihuoneessa katselemassa, kuinka vesitipat tipahtelevat kauniisti tomaattien juurille - tip - tip - tip :) 

Kastelu toimi helteisenä kesänä aivan äärettömän hyvin, ja tuntui että tomaatit todella nauttivat, kun saivat sopivasti ja tasaisesti kastelua. 

Tomaatit kasvoivatkin paremmin kuin koskaan 🙂 Voihan olla, että siihen vaikuttivat muutkin tekijät, mutta varmaan sopivalla kastelulla oli osansa asiassa.

Siitä oli myös se seuraus, että kun aikaa ei mennyt tomaattien kasteluun, saivat muut kasvit aiempaa parempaa hoivaa ja kastelua - ja näin myös ne kukoistivat paremmin kuin ennen!

Loppukesällä ilmaantui kuitenkin ongelma. Runsaamman kastelun seurauksena tomaatteihin tuli hometta ihan eri mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, homeesta tuli lopulta aika isokin ongelma.

Niinpä tämä kesänä viisastuin ja kastelin automaatilla vain heinäkuun lämpimämmän jakson, ja lopetin sitten automaattikastelun.

Tämä tuntuu nyt toimivimmalta ratkaisulta. Tomaatit ovat päässeet nauttimaan tasaisesta kastelusta helteisimpään aikaan, mutta loppukesästä maan pinta sai välillä jopa hieman kuivahtaa. Näin syyskuulla kastelen tomaatteja maltillisesti kannulla vähän säästä riippuen muutaman päivän välein.

Nyt tomaatit ovat niin terveitä ja hyväkuntoisia kuin vain ikinä 🙂

  

Perhosorkideat uusiin multiin

Kerroin pari viikkoa sitten yrityksestäni elvyttää vähän huonoon kuntoon päässeitä vanhahkoja perhosorkideoita eli -kämmeköitä.

Poistin kasvit ruukuistaan, karistin niistä vanhan mullan ja irrottelin kuolleet juurenpätkät. Sen jälkeen laitoin orkideat virkistymään vesiastiaan. Nyt alkaa hiljalleen selvitä, miten orkideojen kävi.

Odottamaani nopeaa ihmevirkistymistä ei valitettavasti tapahtunut, ehkä jotain pientä kuitenkin. En jaksanut enää odotella, vaan päädyin nyt istuttamaan orkideat takaisin ruukkuihin.

Sekoittelin itse uuden, ilmavan kasvualustan turpeesta, leca-sorasta, kookoskuidusta ja männynkaarnasilpusta. Lisäsin vielä joukkoon hieman rahkasammalta ja hienonnettua puuhiiltä. Toivottavasti orkideat osaavat arvostaa tätä seosta 🙂

Käyköön tässä pidemmän päälle miten hyvänsä, niin ainakin tällä hetkellä orkideat näyttävät joka tapauksessa huomattavasti siistimmiltä kuin lähtötilanteessa.

Voin muutaman viikon päästä vielä kertoa, miltä orkideojen tilanne alkaa näyttää.

Tulin tässä samalla selvitelleeksi, että multa ei olisi perhoskämmeköille lainkaan välttämätöntä. Niitä voisi myös kasvattaa lasiastiassa, jossa olisi vain pieni tilkka vettä pohjalla. Vettä ja lannoitetta pitäisi kuitenkin lisätä säännöllisesti parin viikon välein. Tiedän, että tämä olisi minulle liian vaativa haaste, joten parempi tämä multavaihtoehto. Ehkä pelkässä vedessä kasvattamistakin voisi joskus huviksi kokeilla, vaikka vain yhdellä kasvilla.