torstai 24. marraskuuta 2016

Kahdeksantoista askelta joulunodotusta

Tasan kuukausi jouluun! Sieltä se alkaa hiljalleen hiipiä, aina yksi pieni uusi palanen kerrallaan.


1. Kynttiläuinti

Odotettu tapahtuma, kiva että uimahallit järjestävät näitä. Tunnelmallista, kaunista ja rauhallista lilluttelua joulumusiikin soidessa. Ei tulisi mieleenkään vetää hengästyttävää uintitreeniä.    

2. Joulukalenterin hankinta

Tärkeä tapahtuma, vaikka lapset eivät ole enää pieniä. Tiukka valinta, millainen kalenteri tänä vuonna johdattaa jouluun? Kaunis sen ainakin pitää olla, ja mielellään tuotto johonkin hyvään tarkoitukseen.

3. Vettä sataa, joulu tulee?

Tämä kai se nykyään on varma joulun merkki! Marraskuussa lumi käväisee, mutta joulukuun puolella ruohot viheriöivät ja vettä vihmoo. Ulkona on niin lämpöistäkin, ettei edes palella, outoa! Eikös pari vuotta sitten jouluna ollut melkein lämpimäpää kuin saman vuoden juhannuksena.

4. Jouluvalot

Minulle vähän kaksijakoinen asia. Kauniita katsella, tuovat valoa pimeään - mutta, energiaa palaa taivaan tuuliin! Kuinkahan paljon yhteensä kaikkiin Suomen jouluvaloihin? Onneksi on tullut myös energiaa säästävämpiä lediratkaisuja.

Itse kaipaisin myös lunta jouluvalojen kaveriksi. Vielä en ole saanut ripustettua yksiäkään, mutta eiköhän se tästä vielä lähde, kun sopiva inspiraatio iskee!

5. Joulupukki vesisateessa

Vähän surkea näky, tähän se on kai totuttava? Oli sää mikä hyvänsä, joulunavaukset toki pidetään, ja kyllä se joulukin sieltä on aina tullut ;)

6. Pimeää!

Puoliltapäivin saa ihmetellä, miten näin pimeää voikaan olla, iltapäivällä ei näe enää puuhata ulkosalla yhtikäs mitään. Onneksi pian ollaan taas menossa valoa kohti! Ja eihän se valoisa aikakaan tuntuisi lainkaan samalta, jos ei olisi tätä pimeyttä vastapainona.


7. Kuusen katselua

Sitä huomaa myös katselevansa pihapiirin kuusia "sillä silmällä" - vai otettaisiiko kuitenkin joulumänty kuten viime vuonna? Se olikin aika mukava ja kätevä.

8. Lahjapohdintoja

Hankitko lahjoja hyvissä ajoin pitkin vuotta, vai pääsetkö vauhtiin vasta viime hetkillä? Itse olen ollut aiemmin enemmänkin jälkimmäistä, mutta nyttemmin olen oppinut kuuntelemaan toiveita vähitellen pitkin vuotta, ja tekemään hankintoja sen mukaan.

Se on ollut yllättävän vapauttavaa, sitä paitsi hyvä lahjahankinta tuo aina itsellekin hyvän ja vähän jouluisen mielen.

9. Ulkomaiset joulutorit

Lehdet ja netti pullistelevat tunnelmallisia matkamainoksia; lähtisitkö Tukholmaan, Berliiniin, Budapestiin vaiko Tallinnaan? Ihanan näköistä, haluaisin noihin kaikkiin! Onneksi olen vielä menossa piipahtamaan Tallinnassa.

Ja hei, onhan joulutoreja nykyään jo meilläkin, tosin eivät valitettavasti oikein vedä tunnelmallisuudessa vertaa ulkomaisille kilpakumppaneilleen. Paremman puutteessa niilläkin voi kuitenkin hyvin piipahtaa hakemassa joulutunnelmaa.

10. Kynttilänvaloa

Pitkin päivää tekee mieli sytytellä kynttilöitä - töissä, kotona, kaikkialla.

Ja sitten kun tulee pakkasta - tehdä jäälyhtyjä :)

11. Joulunamusia

Milloin saa avata ensimmäisen suklaarasian? Pitkään niitä on jo saanut kaupassa katsella, mutta ihan vielä ole niiden aika, siellä ne onneksi kaupassa kiltisti odottavat :) Nämäkin saattaisivat kyllä auttaa kohdassa 13.


Viime vuonna väkerrettiin tällaisia sieviä pieniä
paperitähtiä. Mitähän tänä vuonna keksitään?
12. Ensimmäiset joulukoristeet

Milloin voisi laittaa ensimmäiset joulukoristeet - ja mitä ja minne ne tällä kertaa tulisivat? Ei missään nimessä liian aikaisin.

13. Joulusiivous

Huh :( ! Olisi kai parempi aloittaa pieninä paloina jo nyt heti. Jospa otettaisiin kuitenkin ensin seuraava kohta ja palataan sitten asiaan :) Ja kuinkas tälle sattuikaan juuri tämä numero?

Ihanat kristallipiparit. Nämä eivät ole ihan niin jouluisia,
että näillä voi startata jo hyvissä ajoin!
14. Glögiä ja pipareita :) 

Juniori leipoi ekan piparitaikinan jo ainakin viikko sitten - no kun se on niin namia :) Silloin tuli nautittua ekat glögitkin, lämmittää mukavasti tässä pimeydessä.

15. Joulumusaa

Alkaa hiljalleen soida, yleensä liian aikaisin. Paitsi että tänä vuonna en jostain kumman syystä ole juuri vielä kuullut. Ehkä ei ole tullut niin pyörittyä tuolla kaupoilla? Kaunista joulumusiikkia on kuitenkin kiva kuunnella vähän pidempäänkin. Lumiukko ja ensimmäinen joulu on kuitenkin jo soinut jossain, oikein hyviä avauksia kumpikin!

Perheen pikkupianisti on jo aloittanut jouluharjoitukset, ja sitä kyllä kuuntelee ihan ilolla!

16. Mitä joulupöytään?

Tämäkin alkaa pyöriä mielessä hiljalleen, meillä mietintä lähtee aina jälkiruoasta :) Se vaihtelee eniten joulusta toiseen. Muilta osin joulupöydän antimet ovat vuodesta toiseen aika samanlaisia, ja pitkälti oman puutarhan antimista tehtyjä. Jo aikaa sitten kuului toive - tai oikeastaan käsky - waldorffin salaattia ja perunalaatikkoa on ainakin oltava - ja minulle sienisalaattia.

Sitten vähän lähempänä joulua voi olla apua blogistani löytyvästä joulun ruokaostoslistasta kauppaan.

17. Joulukortit

Vähän kuin siivous, huh. Minkälaiset kortit tänä vuonna, ja missäs ne osoitteet taas olivatkaan?

Huonekuusikin toimittaa koristeltuna
mainiosti pienen joulupuun virkaa,
vaikkapa pikkujoulu-sellaisen.
Pienet jouluvalot sopisivat myös hyvin.
18. Kukkaset

Vielä viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Jos haluaa itse kasvatella joulukukkia, niin ihan pian on syytä laittaa sipulit multaan!

Oikein ihanaa joulunodotusta sinulle!

torstai 10. marraskuuta 2016

Mitäs näistä kaikista tomaateista oikein tekisi?

Pyöriikö sinulla vielä nurkissa tomaatteja kypsymässä kuten meikäläisellä?

Mennyt kesä oli huikea tomaattikesä. Parhaimpaan aikaan reilut 20 tomaatintainta tuottivat puolisen kiloa kypsiä tomaatteja joka ikinen päivä. Siinäpä oli pienellä perheellä vähän urakkaa.

Lokakuun alussa keräsin kasvihuoneesta viimeisetkin tomaatit sisälle kypsymään, varmaan parikymmentä kiloa. Näitä tomaatteja riittää edelleen. Onneksi niitä on helppo säilöä.

Eniten olen tehnyt monikäyttöistä tomaattikastiketta, jonka pakastan sopivan kokoisissa annosrasioissa. Myös happamenmakeaa paholaisen hilloa pitää aina olla muutama purkillinen.

Uusin kokeilu oli hauska tomaattimarmeladi, jollaiseen törmäsin ensimmäisen kerran Ruotsissa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Sieltä mukaani tarttui purkillinen tuota erikoisuutta.

Tomaattimarmeladissa maistuu mukavasti inkivääri, minkä lisäksi makua antamassa on sitruunaa.

Kokeilin marmeladin valmista omista tomaateista vähän arviolta ja maistelemalla noista purkissa mainituista aineksista, ilman sen kummenpaa reseptiä. Oikein hyvin onnistui ja herkulliselta maistui.

Tomaattimarmeladi sopii mielestäni erityisen hyvin juustojen kanssa nautittavaksi, maun perusteella ei millään arvaisi tomaattia marmeladin raaka-aineeksi.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Hämmentävä vierailu

Tein pääkaupunkiseudun-reissullani pikavisiitiin Vantaan Koivuhaassa sijaitsevaan Viherpajan puutarhamyymälään ja -näyttelyyn, josta on niin monissa blogeissa kerrottu.

Olipas hämmentävä kokemus. Aika harvoin tapahtuu siten, että menen niin sanattomaksi kuin tuolla. Viherpaja on eriskummallinen jo sijainniltaan, Vantaan perukoilla lentokentän nurkilla, ihan lähellä Tuusulantietä, mutta kuitenkin "keskellä-ei-mitään". Siellä aivan yhtäkkiä on tuo merkillinen keidas.


Jo parkkipaikka on vaatimattomuudessaan erikoinen, pieni pellonreunaan raivattu läntti. Seuraavaksi kummastelin sisäänkäyntiä. Hyvin vaatimaton ovi pienessä, vähän kulahtaneessa kasvihuoneenpäädyssä. Rohkeasti vain ovi auki - ja viidakkoon!

Sillä sitähän riitti, aina vain aukesi uusia huoneita, ovia, käytäviä, suihkulähteitä... Joka puolella rehottivat mitä erikoisemmat kasvit. Pitkälti kaikkea, mitä olen tottunut näkemään eri kasvitieteellissä puutarhoissa maailmalla.

Oli monenlaisia kaktuksia ja palmuja, teepensaita, kolibrikukkia, kannukasveja, lihansyöjäkasveja sekä vaikkapa pitsilehtiä monissa eri väreissä. Tässä ihan vain muutamia. Lisäksi Viherpajassa on tällä hetkellä kaunis ja näyttävä timanttikukkien näyttely.

Kasviviidakon lisäksi mystistä tunnelmaa lisäsivät monenlaiset vesiaiheet - suihkulähteet ja erilaiset altaat - sekä siellä täällä haamumaisina leijailevat kasviharsot. Niitä oli myös kaikkialla levitettynä vaakatasoon kasvien yläpuolelle. Ehkä tämä liittyi jotenkin valon ja kosteuden hallintaan - ilma oli tosi trooppisen kostea. Kokonaisuudesta uupuivat vain kasvien seassa luikertelevat käärmeet - tai ainakaan en niitä havainnut ;)
Yhtäkkiä tulin merkilliseen, hämyisään huoneeseen kutsuvine nojatuoleineen ja musiikkeineen.
Ja siitä erilaiset kasvireitit jälleen jatkuivat.

Paikka hämmensi minua niin, etten oikein osannut kuvatakaan. Nyt vasta jälkikäteen tuli mieleen kaikenlaista, mistä olisi voinut kuvia napsia.


Paljon erikoisia uutuuskasveja.
Olen myös lukenut jonkun harmitelleen sitä, että Viherpaja on nykyään niin kovin pieni, on kuulemma kutistunut kovasti alkuperäisestään. Mitähän se on siis joskus mahtanut ollakaan?

Monenlaisten kasvien runsautta.
Jännitettä ja ristiriitaisuutta lisäsi myös se, että vaikka rakennukset ovat jo parhaat päivänsä nähneet, niin kaikki tuhannet kasvit - vai olisiko jopa kymmenettuhannet - olivat äärimmäisen hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja. Tuohon täytyy kulua valtava määrä työtä. Ja vaikka paikka oli rehevä, runsas ja vähän sekasortoinen, niin toisaalta kaikki oli melko hyvässä järjestyksessä - todellista hallittua hoitamattomuuttta.

Sitä kovasti ihmettelin, miten tuolla pärjätään kovilla talvipakkasilla? Lämmitykseen täytyy kulua melkoinen määrä energiaa.

Herkkuvärejä :)
Nyt kun alkuihmetyksestä on selvitty, tuonne on kyllä pakko mennä vielä uudestaan, paremman ajan kanssa ja kenties vähän toiseen vuodenaikaan. Vaikkapa keväällä kirsikankukkien aikaan, kun Viherpajassa on auki myös japanilainen puutarha.

En tullut ostaneeksikaan mitään; sama juttu, olin niin hämmästynyt, etten oikein osannut. Nyt vasta kotiin päästyä tuli mieleen myös joitain kasveja, mitä olisi voinut hankkia. Ehkä sitten sillä seuraavalla kerralla...


Mukavaa alkanutta viikkoa - ja marraskuuta, koetetaan kestää!



Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!