sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin riittämiin valoa taimille :)

Uuden valaisimen alla kasvaneita
mukavan terhakoita salaatintaimia.
Kerroin aiemmin tilanneeni taimikasvatukseen uuden valonlähteen, jota innoissani odotin.

Nyt parin kuukauden kokemuksella täytyy kyllä sanoa, että olen supertyytyväinen tähän ostokseeni.

Aiemmin erilaisten lamppuviritysten alla kasvatetut taimet eivät ole koskaan olleet niin tanakoita ja vahvoja kuin mitä taimeni nyt ovat.

Erityisen helposti eron huomaa vaikkapa salaatintaimista, jotka ovat olleet aina aiemmin vaaleita, hentoja hujoppeja, vaikka niitä olisi kuinka yrittänyt siirrellä kirkkaimman valon alle. Nyt nämäkin taimet näyttävät varsin vahvoilta ja hyväkuntoisilta.

Tästä turbovalaisimesta riittää tasaisesti valoa varsin isolle alueelle, eikä tarvitse koko ajan käännellä ja siirrellä taimia runsaamman valon suuntaan.

Ainoa pieni miinus on se, että tämä led-valaisin on niin tehokas ja valo sen verran erikoisen väristä, ettei sen lähellä kovin mielellään oleile. Tarkoittaa siis, että yksi huone on tähän aikaan vuodesta pyhitetty lähinnä taimien käyttöön :)

Kivan pinkki keväthuone :)
Varsin pienestä koostaan huolimatta valaisimessa on
poweria kuin pienessä kylässä.
Tältä se näyttää ohikulkijoille... :)
Toinen mielenkiintoinen juttu on se, että tämän talon päädyssä olevan yläkerran huoneen ikkuna antaa suoraan viereiselle valtatielle.

On siellä saattanut kuski jos toinenkin hämmästellä kirkkaan violettina hehkuvaa valoa.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

10 + 2 suosikkiani Tallinnasta ja lähiympäristöstä

Kerroin edellisessä postauksessani hurahtaneeni viime aikoina kahteen lähinaapurikaupunkiimme, Tallinnaan ja Tukholmaan.

Ajattelin kertoa teidän muidenkin iloksi muutamista suosikkikohteistani nyt ensinnä Tallinnassa. Tuossa edellisessä postauksessa oli mm. Tallinnan toreja, ravintoloita ja pari kivaa hotellia.

Tässä vielä muutama kohde vanhastakaupungista sekä muutamia juttuja vähän kaupungin ulkopuolelta.


Mestaripiha jouluasussaan.
Tunnelmallinen sisäpiha ja ihana kahvila: Mestaripiha (osoite Vene 6). Olen toistaiseksi käynyt tuolla vasta talviaikaan, miten odotankaan näkeväni Mestaripihan kesäasussa, kun kukat ja vehreät köynnökset koristavat miljöötä. Myös houkuttelevia pikkuputiikkeja.
Toompean mäeltä kaupunkiin.

Vanhankaupungin ulkoilma(kesä)teatteri.

Ja tietysti viehättävä Kadriorgin puisto pari kilometriä keskustasta itään.

Näköalapaikkoja: Raatihuoneen torni (avoinna kesäaikaan), Olevisten kirkon torni ja tietenkin ihastuttava Toompeanmäki, josta avautuu upeita näköaloja moneen suuntaan yli kauniiden punatiilisten vanhojen kattojen.

Kahdessa ensin mainitussa kattojen ylle päästäkseen täytyy ensin kavuta ylös pitkät, jyrkät ja kapeat vanhat kivirappuset. Ei kannata yrittää korkkareilla, jotka minulla sattui olemaan jalassa ensimmäisellä kerralla, kun päädyin yllätysreissulla ylös kirkontorniin :)
En myöskään välttämättä suosittele korkeanpaikankammoisille (itse lukeudun kyllä näihin, toimi hyvänä siedätyshoitona).

Jos haluat päästä ylös vanhankaupungin muuriin ja sen torneihin, tähän on useita vaihtoehtoja. Yksi helposti löytyvä sisäänkäynti on Müürivahe-kadulla
kudontatuotteiden markkinoiden vieressä. Mukava näköala kaupunkiin, eikä päätä huimaa ihan niin kuin noissa kahdessa ensin mainitussa tornissa.

Vähän kauempana kaupungista:
Komeat vesiputoukset, 20-30 km Tallinnasta. Toinen itään, toinen länteen: Jäägla ja Keila-Joa.

Kasvitieteellisessä puutarhassa istutuksia
oli näyttävissä rosterilaatikoissa.
Taustalla TV-torni.
Piritan upeat hiekkarannat (noin 10 km keskustasta itään), samoilla suunnilla on myös viihtyisä Tallinnan kasvitieteellinen puutarha ja tunnettu TV-torni.

Paljon olisi muutakin, mutta kerrottakoon nämä nyt ensi alkuun. Onko sinulla suosikkipaikkoja Tallinnassa?

Satumainen Keila-Joan vesiputous.

torstai 27. huhtikuuta 2017

10 +1 suosikkiani Tallinnassa

Olen viime aikoina hurahtanut lähinaapureihimme Tallinnaan ja Tukholmaan. Molemmissa riittää loputtomiin mielenkiintoista nähtävää ja koluttavaa - myös puutarharintamalla.

Näin matkailukauden jälleen käynnistyessä ajattelin kertoa tässä nyt ensinnä omista suosikkipaikoistani Tallinnassa ja sen lähiympäristössä. Osa varmaan tuttuja juttuja, mutta ehkä joukossa joku tuntemattomammaksikin jäänyt paikka.

Rakastan erityisesti kaupungin keskiaikaista historian havinaa, sitä miten vanhaa on säilytetty osin ultramodernin kainalossa, rappioromantiikkaa ja toinen toistaan parempia ravintoloita.

Koska näitä lempipaikkojani näyttikin tulevan aika runsaasti, jaan tämän jutun kahteen osaan. Tässä nyt mm. toreja, ravintoloita ja pari kivaa hotellia.

Seuraavassa postauksessa paljastan vielä muutaman kohteen vanhastakaupungista sekä muutamia juttuja vähän kaupungin ulkopuolelta.

Torit: Keskustori (Keldrimäe 9), ehdoton suosikkipaikkani. Hyvin kansanomainen, vähän "räjähtänyt" paikka, jossa on mukava vaellella. Torilla on myös kauppahalli ja sen laidalta yhdestä "parakista" löytyy pieni siemen- ja puutarhatarvikekauppa. Ainoa harmi on se, että jostain syystä kuvaaminen on torilla kielletty, siellä olisi paljon taltioitavaa!

Jos olet kalan ystävä ja liikkeellä lauantaina, niin yksi ihan parhaista on vain lauantaisin auki oleva Kalatori, Kalaturg. Kätevästi satama-alueella, Linda Linen terminaalin lähistöllä. Muun muassa herkullisia tuoreita savukaloja, nam!

Nõmmen torilla.

Nõmmen tori, n. 10 km Tallinnan keskustasta etelään. Runsas, siisti, viehättävä.


Bastionin tunnelit. Mielenkiintoinen ja vaikuttava kokemus, opastettu kierros varattava etukäteen (kok@linnamuuseum.ee). Lähtöpisteenä vanhankaupungin muurin Kiek in de Kök-torni.

Ravintola Riisin maukkaassa keittoannoksessa on kokoa
riittämiin, varmaan lähemmäs litran verran :)
Suosikkiravintolani: aasialainen Riis, vähän ydinkeskustan ulkopuolella
Muita kivoja: kirjailijatalon ravintola Pegasos sekä uusi tulokas Kvartal Raatihuoneentorin kupeessa. Ja tietysti puutarhalla varustetut ihana Aed Vanhankaupungin laidalla sekä vähän kauempana ekohenkinen NOP.

Pari hyvää, edullista hotellia Vanhassakaupungissa: Gotthard Residents, Tre kronor.

Tästä pääset jutun jatko-osaan.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitähän uutuuksia sitä kokeilisi?

Tähän aikaan vuodesta sydän sykkii monenlaisille puutarhajutuille, myös erilaisten uutuuksien kokeilemiselle.

Vanhat tutut ja hyväksi havaitut kasvit ovat toki tärkeä kivijalka, mutta aina on myös kiva kokeilla mausteeksi ripaus jotain uutta. Tänä vuonna minulla on tässä joukossa ainakin kaksi kasvia, joihin molempiin törmäsin ulkomaanreissuilla viime vuonna.

Toinen on niin kovin trendikkään lehtikaalin yksi alatyyppi, mustakaali. Ihastelin upean näköisiä mustakaaleja viime syksyisellä Tukholman-matkallani ihanassa Rosendalin puutarhassa Djurgårdenin saarella.
Mustakaalia ja muita lehtikaaleja Rosendalin puutarhan viljelyksillä
ihanan kesäisenä sadonkorjuutapahtuma-päivänä viime syyskuussa.
Mustakaali on kasvina todella kaunis, sen mustanpuhuva väri on hyvin erikoinen. Kauniinmuotoiset ehytreunaiset lehdet muodostavat palmua muistuttavan latvuksen, minkä vuoksi kasvia kutsutaankin myös palmukaaliksi.

Perinteisen lehtikaalin suhteen minulla on käynyt niin, että kasvatin sitä runsain määrin jo aikanaan viime vuosituhannen puolella, siis paljon ennen kuin se nousi nykyiseen suosioonsa. Silloin pääsin jo kyllästymään koko kasviin, kun käytin sitä vähän joka ruoassa niin tuoreena, kypsennettynä kuin kuivattunakin. Lehtikaalin lehdet ovat minun makuuni vähän ikävän karheita, niihin verrattuna mustakaali on huomattavasti pehmeälehtisempi. Innolla siis odotan tämän varsin koristeellisen uutuuden kasvua :)
Mustakaalia käytetään muuten paljon italialaisessa keittiössä, sekin kuulostaa lupaavalta!

Ja se toinen, se on sievä kukka, jonka tapasin viime kesänä Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa. Se oli aika pieni ja vähän vaatimatonkin, kasvoi villinä ja vapaana pitkin poikin puutarhaa; nurmikoiden reunamilla ja kiveysten väleissä.

Kyseessä on aika pienikukkainen unikko, jonka kukat ovat hyvin poikkeuksellisen värisiä, kauniin murretun oransseja. Osa kukista oli jo ehtinyt muodostaa siemenkotia, ja niinpä napsin vähän talteen noita pienenpieniä siemeniä.

Harmi kyllä en innostuksissani tullut ottaneeksi lainkaan kuvaa noista kukkasista. Niinpä laitan tähän kuvitukseksi muutaman muun kuvan viehättävästä Tallinnan kasvitieteellisestä. Jospa ensi kesänä saisi sitten kuvattua tämän unikon omassa pihassa :)
Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan tunnelmaa.

Nyt vain toivotaan, että niin mustakaalin kuin unikon siemenet itävät ja viihtyisivät myös meikäläisellä maaperällä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tukholma vaihtui Tampereeksi - ja pieni siemenarvonta :)

Postaus osin yhteistyössä Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa
Näin sitä voivat suunnitelmat muuttua. Tarkoitukseni oli mennä tänä keväänä käymään kovasti odottamillani Tukholman puutarhamessuilla, kotimaiset messut taas olin ajatellut jättää kokonaan väliin.

Sattuneista syistä lopulta kävi kuitenkin niin, että väliin jäivätkin Tukholman messut, ja löysin itseni eilen Tampereen messuilta. Valitettavasti näistä ei kyllä oikein voi puhua samana päivänä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta kuitenkin toivoin, että messurintamalla oltaisiin päästy edes hiukan eteenpäin.

Valitettavasti havaitsin kyllä lähinnä pientä takapakkia. En onnistunut löytämään oikein mitään erityisen kaunista, inspiroivaa, uutta tai muutoin silmiä hivelevää. Kenties olen vähän yltiökriittinen, minun olisi varmaan parempi jättää kokonaan väliin nämä kotomaan messut, tai ainakin niistä kertominen.


Mutta kun alkuun päästiin, niin laitetaan nyt kuitenkin muutama sananen. Ottaen huomioon, että kyseessä oli puutarhamessut, joukossa oli mielestäni jälleen hämmästyttävän paljon aivan muuta kuin varsinaisia puutarhajuttuja, joiden valikoima olikin sitten melkoisen suppea.

Olin vailla erityisesti kahta asiaa; köynnöstävän kesäkurpitsan siemeniä sekä tomaateille sopivaa luomu-liuoslannoitetta. Harmikseni en onnistunut löytämään kumpaakaan. Itse asiassa tuntui, että kaikkineen lannoitteita, ja varsinkin luomu-sellaisia oli tarjolla todella vähän.

Vaikka kuinka yritin, en tahtonut millään löytää oikein mitään kuvattavaakaan. Miten suomalaisilla messuilla kaikki tuntuu olevan jotenkin niin kovin varovaista, "kliinistä" ja steriiliä. Muutamia aika tavanomaisia kukkasia istutettuna suorilla kiveyksillä tai muutoin hyvin tarkasti rajattuina siististi omille alueilleen, mieluiten muutaman kieltokyltin kera.

Toivottavasti en nyt vallan latistanut, jos satut vielä olemaan menossa näille messuille.
Joitain pientä mukavaa ja kaunista kuitenkin löytyi,
tämän tapaista olisin kaivannut huomattavasti lisää! 

Mutta oli sentään jotain kivaakin, minkä takia messuilla kannatti kyllä käydä; poikkesin Suomen Niittysiemenen mukavalla osastolla, mistä sain lahjoituksena kivan siemenpaketin arvottavaksi teidän blogini seuraajien kesken :)

Paketissa on neljän eri niittykasvin siemeniä, joista pari harvinaiseksi käynyttä lajia.

Arvontapalkinnon siemenet.
Osallistu laittamalla tähän postaukseen kommentti, oletko sinä käynyt tai käymässä tänä keväänä puutarhamessuilla? Jos osallistut anonyyminä, laita kommenttiin joku yhteystietosi tai ainakin nimimerkki tunnisteeksi.

Kilpailuaikaa on pari viikkoa, 7.5. saakka. Onnea arvontaan!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Oletko kokeillut kookoskuitua?

Kookoskuitu on uusi hitti kasvualustojen keskuudessa. Päätin kokeilla sitä nyt tomaatintaimia kouliessani, kuitenkin hyvin varovaisesti aloittaen.

Minulla oli pieni paketillinen kuivaa, valmiiksi lannoitettua ja kokoon puristettua kookoskuitua, johon lisättiin 1,5 l vettä. Kuitu turposi nopeasti mukavan ilmavaksi seokseksi.

Eniten minua häiritsee tässä se, että käsittääkseni kuitu ei ole luomulannoitettua, vaan siinä on käytetty keinolannoitteita. Tämän vuoksi en halunnut käyttää tuota kuitua kuin pienenä määränä kylvöpottien pintaan.

Kookoskuidun pitäisi pitää taimiastioiden pinta juuri sopivan kosteana, eikä sen pintaan pitäisi tuleman hometta, mikä joskus tahtoo olla ongelma taimikasvatuksessa.

Koulin tomaatit taimikasvatuksessa mainiosti toimiviin, talteen keräämiini maitotölkinpuolikkaisiin.

Muilta osin laitoin purkkeihin "perus-cocktailini" tomaateille: ensin kerros luomulannoitettua multaa purkin pohjalle, sen päälle vähän rakeista luomulannoitetta, hiukan puuhiiltä sekä pieni ripaus hienonnettuja kananmunankuoria. Sitten päälle multaa purkki täyteen.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta kookoskuidun kanssa?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tulipas herkullinen punajuuripiiras :)

Täytyypä laittaa edellisen vähän surkeamman postauksen perään jotain mukavampaakin.

Tein nimittäin kellarista vielä löytyvistä punajuurista piiraan, josta tuli oikein harvinaisen onnistunut. Tätä täytyy tehdä toistekin! Maku oli kohdillaan ja rakennekin suorastaan erinomainen - etenkin kun kyseessä oli gluteeniton versio.

Sain idean tähän jostain lehdestä, mutta siinä nämä leivottiin pieniksi pikkupiiraiksi. Aika työlästä, ajattelin, ja niinpä päädyin tekemään tällaisen isomman vuokaversion. Leivoin piiraan leivinpaperin päälle vuokaan, missä kypsensin sen suurimman osan ajasta. Loppuajaksi nostin vielä koko piiraan leivinpapereineen pois vuoasta jatkamaan kypsymistä pellille. Näin kuoritaikina kypsyi mukavan rapsakaksi.

Käytin taikinana voitaikinaa, joka voi yhtä hyvin olla joko kaupan valmistaikinaa tai itse tehty.

Herkullinen punajuuripiiras


Täyte levitettynä pohjataikinalle ennen kansitaikinan lisäämistä.
Sekoitettu voitaikina
(itse tehden esim. seuraavasti: 175 g margariinia, 4 dl jauhoja, n. 1/2 dl kermaviiliä, n. 1,5 dl vettä. Rasva nypitään jauhoihin ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään)

Täyte
2 suurta tai 3 keskikokoista punajuurta
pieni sipuli
tilkka ruokaöljyä
puoli pkt sinihomejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
mausteita maun mukaan
1 kananmuna

Aloita täytteen tekemisestä. Kuori punajuuret ja suikaloi ohuiksi, tikkumaisiksi suikaleiksi. Kuori ja pieni myös sipuli.

Kaada laakeahkon kattilan pohjalle ruokaöljyä, ja kuullota vihannessuikaleita öljyssä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi sinihomejuusto joukkoon sekoitellen, jolloin juusto sulaa sopivasti. Nosta kattila sivuun levyltä, anna jäähtyä. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen ranskankerma, mausteet ja kananmuna, sekoita tasaiseksi.

Ota hieman piirasvuokaa suurempi leivinpaperi. Rypistä paperia, niin se asettuu paremmin vuokaan.

Jaa taikina kahteen lähes yhtä suureen osaan. Kaaviloi hieman suurempi osa rypistetyn leivinpaperin päällä hieman piirakkavuokaa suuremmaksi, jotta se riittää myös vuoan reunoille. Nosta taikina leivinpapereineen vuokaan, muotoile tarvittaessa reunoja. Kaada täyteseos päälle ja tasoita.

Kaaviloi loppu taikina toisen leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi kanneksi (käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina irtoaa paperista). Kumoa taikina kanneksi piiraan päälle ja poista varovasti leivinpaperi piiraan päältä.

Painele kansitaikina renoilta kiinni pohjaosaan. Voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa ensin reilun 20 minuuttia, kunnes piiras on jo saanut hieman väriä. Tässä vaiheessa nosta koko piiras leivinpapereineen pois vuoasta ja jatka paistamista pellillä vielä n. 15 minuutin ajan, kunnes piiras on kauniin vaaleanruskea. Näin taikinaosa kypsyy mukavan rapeaksi toisin kuin jos piiraan paistaisi vuossa valmiiksi asti.

Uunista otettaessa piiras näytti varsin herkulliselta.

Myös piiraan rakenne oli erittäin hyvä, kuten makukin. 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ei sittenkään Tukholmaan :(

Nordiska trädgårdar 2015.

Nyt vähän harmittaa. Minun piti olemani tänään Tukholmassa puutarhamessuilla, mutta tässä pyöritäänkin kotiympyröissä.

Viimeiseen asti eilen jahkailin, mitä teen Tukholman ikävien tapahtumien jälkeen reissun kanssa, lähdenkö vai enkö. Jokainen, jonka kanssa asiasta juttelin, suositteli että älä lähde, joten näin tässä lopulta kävi.

En osaa oikein sanoa, oliko päätös oikea vaiko ei. Olen vahvasti sillä kannalla, että tuollaistenkin tapahtumien jälkeen elämän on jatkuttava, ja ihan varmasti vielä tänä keväänä lähden uudelle reissulle Tukholmaan - mutta silloin ei ole toki puutarhamessuja.

Nyt ei auta kuin fiilistellä muiden blogipostauksilla. Tässä myös pari kuvaa samoilta messuilta kahden vuoden takaa. Ihan laihana lohtuna, joku kyllä kirjoitti, että messut eivät olisi tänä vuonna niin hienot kuin kahtena edellisenä vuonna, joten ehkä omat odotukset (jotka olivat aika korkealla), eivät olisi ainakaan ylittyneet.

Miten tuntuukin, että näitä ikäviä tapahtumia sattuu aina aika lähelle - viimeksi olimme Pariisissa vain vähän ennen terrori-iskuja. Nämä kyllä aina koskettavat, ja aivan erityisesti silloin, kun itsellä sattuu olemaan vähän läheisempi kontakti tapahtumapaikkaan.

Kaikesta huolimatta, mukavaa sunnuntaipäivää :)

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!