Nyt on mielenkiintoinen tarjous!

En mielelläni nosta täällä blogissani kaupallisia toimijoita, ellei asiasta ole erikseen sovittu.

Nyt huomasin kuitenkin sellaisen tarjouksen tai kampanjatuotteet, etten malta olla tätä nostamatta.

Kyse on siitä saksalaisesta ruokakauppaketjusta, jossa muuten on sivumennen harvinaisen hyvät siemen- ja muutoinkin puutarhavalikoimat.

Nyt tämän loppuviikon erätuotteena on tällaisia mainioita keraamisia kastelusuppiloita tai -ruukkuja, kahta eri kokoa.

Kyseessä on vanha intiaanien keksintö. Savesta tehty suppilo tai ruukku upotetaan multaan, ja täytetään vedellä. Huokoinen astia päästää vähitellen vettä läpi multaan sen kuivuessa.

Vähän heikkolaatuinen kuva siitä, 
miten suppilon päälle voi laittaa 
ylösalaisin pullon, joka on täytetty vedellä.

Pienempiä suppiloita on paketissa neljä, isompikokoista ruukkua yksi, eivätkä ole mielestäni hinnalla pilattuja. 

Suuremman vetoisuus on reilu litra. Etenkin pienemmän, mutta miksei isommankin päälle voi myös laittaa vedellä täytetyn, ylösalaisin käännetyn pullon, josta astiaan valuu pikkuhiljaa lisää vettä. Vesimäärä lisääntyy näin merkittävästi. 

Jos astian päälle ei laita pulloa, siinä kannattaa pitää jonkinlaista kantta. Isommassa ruukussa onkin mukana myös kansi.

Pienempi voisi sopia ja riittää esimerkiksi amppeliin useamman päivän reissun ajaksi, isompi voisi olla sopiva esimerkiksi kasvatuslaatikkoon. Veden riittoisuuteen vaikuttaa tietysti myös olosuhteet, kuten säätila ja kasvatusastioiden sijainti - ovatko ne pahasti paahteessa vai enemmän varjossa.

Nämä menee kyllä minulla ehdottomasti kokeiluun!

Inkivääri porskuttaa!

Kerroin aiemmin, miten tuikkasin tammikuun puolella multaan palan kaupasta ostamaani luomu-inkiväärinjuurta, ja miten siinä näkyi jo pian pieni silmun alku.

Silmu muotoutui ensi alkuun tällaiseksi
hauskan sipulinmuotoiseksi.

Inkivääri lähti yllättävän hienosti kasvun, ja kasvaa porskuttaa hyvää vauhtia.

Silmun viereen ilmestyi pian toinenkin alku, ja nyt ensimmäinen silmu on jo kasvattanut kauniin vihreän verson.

Siirsin inkiväärin käytännön syistä alkuperäisestä jättiruukusta omaan pienempään ruukkuun. Jossain vaiheessa täytynee vaihtaa jälleen vähän isompaan ruukkuun. 

Versoissa näkyy jo vihreää 😊

Nyt ei muuta kuin odotellaan, puolisen vuotta pitäisi ilmeisesti mennä ennen kuin on toivetta päästä korjaamaan inkiväärisatoa.

#inkivääri #kasvatus #kasvattaminen #silmu #multa #verso

Meinasi olla vähän vaikeaa...

mutta onnistuin! Pystyin pidättäytymään tomaatteja kylväessäni suunnitelmieni mukaan vain kymmenessä lajikkeessa, ja vain pari siementä kutakin 😊

Kerroin aiemmin, että tarkoitukseni olisi viettää tulevana kesänä vähän pienimuotoisempaa puutarhakesää. Siksi pienensin tomaattikylvösten määrän noin puoleen aiemmasta.

Vähempikin olisi riittänyt, mutta kun oletukseni on, etteivät kaikki siemenet kuitenkaan idä, niin siksi ylimääräinen "varasiemen" joka lajikkeesta. 

Vaikeaa meinasi kyllä olla, mitkä lajikkeet valita, ja mitkä jättää pois?

Ilman muuta mukana olivat lempparini kivan raidallinen Tigerella, keltaiset aikaiset ja satoisat kirsikkatomaatti Cereza amarilla sekä runkotomaatti Golden sunrise. Myös Tiny tim-amppelitomaatin halusin mukaan. 

Kaikki tomaatit kasvoivat viime kesänä aivan 
ennätyksellisen hyvin vanhan, myynnissä olleen
sasuntomme kasvihuoneessa. Canestrino-pihvitomaatti
 teki kaikkien aikojen tomaaattiennätykseni kasvamalla
lähemmäs kilon painoiseksi jättiläiseksi 😊

Tästä eteenpäin olikin sitten huomattavasti vaikeampaa valita. Mukaan pääsivät komeat pihvitomaatit Herodes, Brutus ja Canestrino sekä kirsikkatomaatti Sweet million. Lisäksi valituiksi tulivat ihanaksi osoittautunut keltainen Golden jubilee ja kivan oranssi Orange queen. 

Rannalle jäivät mm. perus-luottotomaatti Tanskan vienti sekä viimekesäinen uutuuskokeiluni, upean mustanpuhuva Black ball. Samoin kuin toinen viimekesäinen uutuuskokeiluni amppelitomaatti Venus. Se oli muutoin mukava, mutta pettymyksen tuotti tomaattien väri. Niiden piti olla siemenpussin kuvan mukaan kivan oransseja, mutta olivatkin ihan tavallisen keltaisia. 

Olen tyytyväinen itseeni, että onnistuin tässä karsinnassa. Vaan jännä nähdä, miten sitä pärjäilee aiempaa vähemmillä lajikkeilla ja pienemmällä tomaattimäärällä, vai alkaako jossain kohtaa kesää harmittaa, mielenkiinnolla odotan 😊

Tästä pääset lukemaan kokemuksiani erilaisista tomaattilajikkeista.

Erityisesti monet pihvitomaatit kasvoivat viime kesänä erinomaisen hyvin.

Erilaiset keltaiset tomaattilajikkeet
ovat viihtyneet erityisen hyvin
rivaripihamme terassilla.

#tomaatti #kylvö #siemen #lajike #taimikasvatus

Ilo pienestä silmusta 😊

Pienestä sitä voi puutarhaharrastajalla ilo irrota 😊 Ajattelin tässä talven ratoksi kokeilla inkiväärin kasvattamista, mikä on ollut pitkään mielessä.

Kun on olohuoneen nurkassa tuo kätevä iso ruukkukin, mistä aiemmin kerroin. Siinä on ollut hyvä tehdä kaikenlaisia kasvatuskokeiluja 😊

Olisi kätevää, jos olisi inkiväärinjuurakkoa omasta takaa. Sitä kun ei tahdo ikinä olla juuri silloin kun sattuu tarvitsemaan, ja tuore inkivääri myös menee jääkaapissa kovin nopeasti huonoksi.

Ruukussa olevan inkiväärinjuuren palasen
oikeassa reunassa näkyy selvästi pienenpieni silmun alku 😊

Niinpä ostin kaupasta luomu-inkiväärinpalasen, ja upotin sen ohjeiden mukaan puoliksi multaan. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun inkväärissä näkyy jo ensimmäinen pieni silmun alku, lupaavaa! Että sitä voikin olla innoissaan pienenpienestä "pullistumasta", jota moni tuskin edes huomaisi 😅

Nyt vain odottelen vihreää kasvustoa, inkiväärinhän pitäisi olla kaunis kasvinakin, jos nyt ei sattuisi tuottamaan satoa. Puolisen vuotta pitäisi ehkä mennä, että voisi päästä sadonkorjuuseen, sitä odotellessa!

#Inkivääri #juuri #juurakko #kasvatus #multa #ruukku #silmu

Hih, löysin persimoninsiemenen 😊

Olo on vähän kuin lottovoittajalla, tai ainakin joulupuurosta mantelin saaneella 😊

Söin lemppari-kausihedelmääni persimonia. Ja kuinka ollakaan, hedelmässä oli siemen! Tämä on ilmeisesti aika harvinainen tapaus. Uskoisin vuosien saatossa syöneeni varmaan vähintään lähemmäs sata persimonia, enkä ole aiemmin siemeneen törmännyt.

Vähän erehdyttävästi kyllä jotain ötökkää
tai muuta muistuttaa persimoninsiemenen 😀

En itse asiassa edes tiennyt, että niissä voisi olla siemeniä. Niinpä olin hetken hieman hämmentynyt, mikä ihmeen ötökkä tai muu kova hedelmän sisuksissa piileskeli, hyvä kun en heittänyt pois koko aarretta 😊

Siemen ei ole aivan pieni, sillä on pituutta pari senttiä. Erityisen hämmentävältä tuntui se, kun tähän saakka täysin siemenettömäksi luulemani persimon ja tämä suurikokoinen siemen eivät tuntuneet sopivan millään lailla yhteen.

Siemenen löydyttyä heräsi toki ajatus, että sehän pitää laittaa kasvamaan. 

Tutkiskelin asiaa netistä, ja kyllä ihmiset on tosiaan saaneet persimoninsiemenet kasvamaan! Mikäpä sen mukavampi ajatus kuin oma persimonpuu 😀 Eli kyllä tämä siemen pian päätyy multaan. Saa nähdä miten käy, lähteekö se kasvamaan.

Ehkä onni, etten tiennyt aiemmin, että persimonista voi löytyä siemen, tiedä miten paljon niitä olisikaan tullut siemenen toivossa nautittua 😂

Mietin kyllä nyt, että pitääkö mennä samaan kauppaan ja ostaa kasa persimoneja, jos samassa erässä sattuisi olemaan enemmänkin siemeniä 😊

Oletko sinä tehnyt yllättäviä siemen- tai muita löytöjä?

#siemen #hedelmä #persimon #kasvatus #kssvattaminen #persimoninsiemen #yllätys #löytö

Uusia nimikylttejä

Kukkasipuleita istuttaessani teki mieli kokeilla uudenlaisia nimikylttejä, jotta vielä keväälläkin muistan, mitä olen minnekin kätkenyt 😊

Tämä kylttiajatus on ollut minulla suunnitteilla jo jonkin aikaa. Meillä on tuollaisia ohuehkoja kivenpalasia, joista olen leikannut rälläkällä (joka naisen perustyökalu😊) pienempiä, vähän eri muotoisia palasia.

Kasvien nimet kirjoitin valkoisella maalilla. Kirjoittamiseen käytin puutikkua, se osoittautui lopulta parhaaksi. Jännä nähdä, miten hyvin tekstit kestävät. Kyltit itsessään ainakin ovat ikuisia 😊

#kestävä #kyltti #nimikyltti #kivi #puutarha #kasvi

Mainio maa-artisokkasato!

Syksy on edennyt sen verran pitkälle, että tuli aika kaivella maa-artisokkasato esiin maan uumenista. Olisivat ne voineet olla maassa vielä pidempäänkin, aina pakkasten tuloon saakka.

Maassa nuo säilyisivät kaikkein parhaiten, paitsi että pelkäsin myyrien hyökkäystä, sillä maa-artisokat ovat niiden suurta herkkua. Yhtenä syksynä ne veivät koko sadon.

Maa-artisokka on kiitollinen ja helppo kasvatettava. Odotin tänä vuonna huomattavasti heikompaa satoa, sillä minulla jäi mukuloiden istuttaminen hyvin myöhäiseen, eivätkä ne lähteneet ensin edes kovin hyvin kasvuun. 

Tässä vain yhden kasvin runsas sato. Jätin kuitenkin muiden varsien mukulat vielä toistaiseksi maahan, kun on niin kovin lämmintä. Täytyy toivoa, etteivät päädy myyrien hampaisiin.

Jotain kuitenkin tapahtui, kasvit ottivat yllättäin hyvän kasvuspurtin ja tuottivat lopulta jopa tavanomaista paremman sadon.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin maa-artisokan kasvattamisesta ja vähän vinkkejä sen käyttöön.

Tässä vielä konstini juuresten puhdistamiseen. Surautan savet pois nopsasti painepesurilla. Saman teen myös porkkanoille. Täytyy vain varoa, ettei paine ole liian kovalla, jottei se vahingoita kasvisten herkkää kuorta. Mutta näin lähtevät nopeasti ja helposti puhtoisiksi 🙂

#maa-artisokka

Ongelmia pikkukärpästen kanssa? Oletko kokeillut tätä?

Onko sinulla ollut taimikasvatuksessa ongelmia pikkukärpäsistä? 

Minulle nämä ovat jokakeväinen riesa. Toisinaan pienempi, joskus isompikin harmi. Kun ongelma on ollut pahimmillaan, mullassa on pyörinyt pienenpieniä kärpäsentoukkia siinä määrin, että ne ovat jopa haitanneet taimien kasvua.

Nyt luin jostain käsittämättömän yksinkertaisen niksin, joka näyttäisi auttavan tähän ongelmaan. Taimipurkkien luo laitetaan sitruunanpuolikas, tai useampi. Pikkukärpäset eivät kuulemma pidä sitruunan tuoksusta.

Pitihän sitä heti kokeilla, kun näin yksinkertainen konsti oli tarjolla. Tänä vuonna pikkukärpäsongelma ei ainakaan vielä ole ollut kovin suuri, mutta kyllä niitä on vähän väliä taimien yllä lennellyt.

Laitoin pari sitruunanpuolikasta taimien lomaan muutama päivä sitten. Hämmästykseni oli suuri, sillä kuin taikaiskusta pikkukärpäset todellakin katosivat! Sen koommin ei ole näkynyt yhtä ainoaa.

Siitä minulla ei ole vielä tietoa, miten pitkään sitruunanpuolikkaiden teho riittää. Varmaan jossain kohtaa pitää vaihtaa tilalle uudet, täytyy seurailla tilannetta.

Olen muuten huomannut, että myös eri multamerkkien väillä näyttää olevan aika merkittäviä eroja pikkukärpäsongelman suhteen, ainakin luomu-sellaisten kohdalla. Olen siirtynyt Kekkilään, jonka kohdalla ongelma näyttää olevan huomattavasti pienempi.

Onko sinulla kokemusta tästä sitruunaniksistä tai muista luomukeinoista pikkukärpästen nujertamiseksi?

Aurinkoista viikonloppua!

Viimeisten tomaatintaimien koulinta

Minulla oli vielä pieni määrä myöhemmin kylvämiäni tomaatintaimia, jotka on nyt aika koulia.

Taimet kylvöastiassa ennen koulintaa.

Taimien kouliminen tarkoittaa sitä, että melko tiiviissäkin kasvavat pikkutaimet istutetaan erilleen kukin omaan purkkiinsa. Näin taimet saavat lisää kasvutilaa ja samalla myös uuden, ravinnepitoisemman kasvualustan. Usein taimet ottavatkin koulimisen jälkeen oikein kunnon kasvuspurtin.

Nämä taimeni ovat kyllä vähän turhankin myöhäisiä, saa vähän odotella, ennen kuin näiden sadosta pääsee nauttimaan.

Kerron tästä koulimisesta nyt ennen muuta siksi, että saan samalla kerrottua, millaisen "cocktailin" laitan tomaattien istutusastioihin. Tomaatti tarvitsee melko runsaasti ravinteita, minkä vuoksi istutuspurkkiin on hyvä kätkeä istutusmullan lisäksi vähän muutakin.  

Hyödynnän taimikasvatuksessa tyhjiä maitotölkkejä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia tomaattien lisäksi muun muassa kurkun- ja maissintaimien kasvatukseen. Tölkkien parista alanurkasta kannattaa leikata pois pienet palat, jotta ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan pois.

Purkkien pohjille laitetaan ensin pieni kerros multaa, itse käytän luomulannoitettua valmistetta. Multakerroksen päälle ripottelin vähän lisäravinteita, ensinnä pienen määrän luomulannnoiterakeita.

Seuraavaksi purkkeihin tuli pieni määrä mahdollisimman hienoksi hienonnettua puhdasta puuhiiltä.

Kerään hiilenpaloja talteen uuneistamme pitkin talvea. Hiilellä on monia suotuisia vaikutuksia kasveille, ja hiilimurska toimii myös hyvänä hivenaineiden lähteenä. 

Kolmas aines on kananmunankuorisilppu, josta myös tomaatit kovasti pitävät. Se toimii myös hivenravinteiden lähteenä. Kerään kananmunakuoria talteen, ja kuumennan ne puuhellan uunissa, jolloin myös kuoret on huomattavasti helpompi murskata pieneksi silpuksi.  

Näiden "lisäaineiden" turvin tomaatit on aina kasvaneet erittäin hyvin. Tässä vielä linkki aiempaan juttuuni, jossa kerron vähän lisää tomaatinkasvatuksesta. 

Ainekset valmiina purkkien pohjalla ennen lopun mullan lisäystä ja taimien istuttamista. 

Ja lopputulos koulinnan jälkeen.

Tomaateilta vapautuneeseen astiaan pääsi saman tien juurisellerin taimia.
Jotka on kyllä vielä valitettavan pieniä, tuli kylvettyä vähän turhan myöhään,
toivottavasti joutuvat ajoissa. 

Tekevälle sattuu...

Tällaista ei olekaan koskaan ennen sattunut, onnistuin kylvämään samaan astiaan esikasvatettavaksi päällekkäin sekä härkäpavun siemenet alle, että lantunsiemenet niiden päälle!

Sieltä ne nousivat sulassa sovussa...

Eipä ole tullut harrastettua tällaista kerroskylvöä aiemmin 🙂

Ihmettelin, kun erilaisia siemeniä kylvettyäni jäi lopulta yli yksi kylvöastia, jossa oli jo mullat valmiina. Muuta en keksinyt, kuin että nämä kahdet siemenet oli menneet samaan vatiin.

Sitä kovasti ihmettelin, että mitä noiden kanssa pitäisi tehdä, kun molempien lajien taimet alkoivat nousta vieri viereen?

Lantut ja härkäpavut sikinsokin sekaisin.

Aikansa annoin niiden kasvaa sekaisin samassa astiassa, mutta eilen viimein, öiden hieman lämmettyä, päädyin istuttamaan härkäpavuntaimet maahan. Ja katsomaan samalla, pystyykö hennompia lantuntaimia pelastamaan niiden seasta.

Pelastetut lantuntaimet.

Ei tuossa onneksi lopulta huonosti käynyt, molempien taimien pelastaminen näytti onnistuvan. Joten nyt pitäisi olla luvassa niin härkäpapuja kuin lanttuakin :)

Joku voi ehkä miettiä, miksi esikasvatan lantut? Se johtuu lähinnä siitä, että lantulla on ristikukkaiskasvina niin monia tuholaisia, joille erityisesti pikkutaimet ovat kovin herkkiä. Kasvihuoneen suojassa kasvaessaan pienet taimenalut ovat turvassa tuholaisilta. Ja kun ne ovat maahan istutettaessa jo vähän isompia, eivät ne ole lainkaan niin herkkiä tuholaisten hyökkäyksille.

Kirjoitin muuten hiljattain oman jutun kovin suositun härkäpavun kasvattamisesta.

Niin pienestä ilo irtoaa!

Etenkin näin poikkeusaikoina, mutta miksei muulloinkin, on hyvä osata ottaa ilo irti pienistä asioista.

Meillä puutarhaharrastajillahan noita pieniä ilonaiheita onneksi riittää!

Mullasta puskeva pieni butternutinalku.

Itse olen juuri innoissani näistä muutamasta pienestä taimenalusta. Yksi on butternut-kurpitsa. Se lähti kasvamaan siemenestä, jonka olen ottanut talteen itse kasvattamastani butternutista pari vuotta sitten. Kylvin kolme siementä, ja tämä terhakka taimi nousi niistä ensimmäisenä.

Siemenet oli sellaisia aika littania, ei yhtään pulleita, ja mietin, noinkohan ne lähtevät lainkaan kasvamaan. Siksi ilo oli sitä suurempi, kun iloisenvihreä taimenalku putkahti esiin.

Toinen taas on yksi suosikkikukistani, kaunis ja niin huumaavantuoksuinen hajuherne, joita pitää aina olla.

Hajuherneen kasvatuksessa suurin haaste on se, että siemenet on vähän vaikeita saada itämään, ja siementen itävyys laskee nopeasti ajan saatossa.

Hajuherneitä pitää aina olla,
ja ne kannattaa esikasvattaa.

Siksi kylvän niitä aina vähän enemmän kuin on tarvis, ja iloitsen jokaisesta itäneestä siemenestä. Tästä löydät lisää vinkkejä hajuherneen kasvatukseen.

Elämän pieniä ilonaiheita on myös koottu tänään päättyvässä blogiarvonnassani, johon ehdit osallistumaan vielä muutaman tunnin ajan! Palkintona on ihana puutarhakirja, joka myös tuottaa iloa voittajalleen :)

Jimbee, mikä meloni!

Tämä on sitä hauskaa aikaa vuodesta, kun ilo irtoaa tosi pienistä asioista; kuten vaikkapa siitä, kun pienenpieni siemen on itänyt ja mustasta mullasta pukkaa pieni, mutta sitäkin terhakampi heleänvihreä taimenalku.

Tällä hetkellä minua ilahduttaa erityisesti se, että vasta kylvämäni Jimbee-melonin siemenet ovat itäneet. Törmäsin tähän Jimbeehen sattumalta viime kesänä lähikaupassamme. Siellä oli ihan uudenlaisia meloneja, joiden lajikenimi oli Jimbee. Ne olivat sellaisia kellertäviä, vähän hunajanmelonin tapaisia, mutta kuitenkin aivan omanlaisiaan. Nuo Jimbeet olivat alkuperältään espanjalaisia.

Jimbeet edessä vasemmalla, taaempana on yhtä lempikasveistani, haju- eli tuoksuhernettä.
(linkkiä klikkaamalla löytyy vinkkejä sen kasvatukseen).

Jimbee-melonissa oli aivan mahtavan hyvä ja täyteläinen maku, olivat makeimpia koskaan maistamistani meloneista. Oletkohan sinä sattunut maistamaan?  Harmi kyllä, ei tullut otettua niistä kuvaa. Sen sijaan älysin ottaa talteen siemeniä, tietämättä ovatko ne lainkaan itäväistä sorttia.

Nyt kylvin muutaman siemenen multaan, haaveillen siitä, josko nuo hekkumelonit sattuisivat menestymään myös meilläpäin. Ensimmäinen ja kriittisin etappi on nyt saavutettu, kun siemenet ovat lähteneet kasvun alkuun!

Nyt ei muuta kuin odotellaan oikein lämpöistä intiaanikesää - tämän pitkään jatkuvan talven vastapainoksi. Onko sinulla tällä hetkellä puutarharintamalla (tai miksei muutoinkin) jotain, mistä erityisesti iloitset?

Kivaa sunnuntaipäivää, minäpä lähden tästä vielä nauttimaan vähän talven iloista ulkosalle :)

Siemenarvonnan voittajat selvillä!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Blogissani oli keväinen siemenarvonta, jossa oli palkintona Korpikangas Siemenen lahjoittamia ihania siemeniä niin kukista nauttivalle esteetikolle kuin hyötykasveihin hurahtaneellekin.

Kukkasiemenpaketissa on  iloisen oranssia samettikukkaa, kirjavaa kosmoskukkaseosta
sekä ananaskirsikkaa. Hyötykasvipaketin voittaja pääsee nauttimaan hauskanmuotoisista kesäkurpitsoista sekä herkullisista paprikoista ja chileistä.

Kiinnostus molempia palkintoja kohtaan oli lähes yhtä suurta; hyötykasvien siemeniä tavoitteli 13 osallistujaa yhteensä 25 arvalla, ja kukkasten siemenistä oli kiinnostunut 14 henkilöä yhteensä 21 arvalla.

Arvoin voittajat random.org:n avulla, ja tulos oli seuraava:
Kukkasiemenpaketin saa Sari ryytimaalla ja hyötykasvipakkauksen voittaja on Tanja. Ilmoitattehan postiosoitteenne minulle (parastapuutarhasta(at)gmail.com), niin saan palkinnot matkaan! Laitan teille vielä myös viestit asiasta.

Lämpimät onnittelut molemmille voittajille ja kiitokset kaikille arvontaan osallistumisesta!

Osallistu siemenarvontaan!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Nyt on taas puutarhureilla SE aika vilkkaimmillaan, ja niinpä on myös aiheellista pistää pystyyn siemenarvonta, että olisi jotain mitä sinne mullan sekaan kätkeä... :)

Korpikankaan siemenkauppa lahjoitti mukavan kuuden siemenpussin pakkauksen, jonka jaan kahteen palkintoon: toinen setti sopii esteetikolle, siinä on ihanan oranssia samettikukkaa, kirjavaa kosmoskukkaseosta ja vielä ananaskirsikkaa.

Toinen on hyötykasvi-ihmisen pakkaus, siihen kuuluu chiliä, paprikaa ja ihanan muotoista kesäkurpitsaa.

Nämä odottavat kylväjäänsä; vasemmalla esteetikolle sopiva kolmikko
ja oikealla hyötykasvi-ihmisen pakkaus.

Koska kevät etenee vauhdilla, tehdään tästä tällainen nopea arvonta, aikaa osallistua on tämän kuun loppuun eli keskiviikkoon 28.2.

Osallistu kertomalla kommentissa, kumpi pakkaus olisi sinulle mieluisampi. Lisäarvan saat, jos olet blogini kirjautunut lukija (Blogini lukijat oikeassa reunassa, klikkaa Lue-linkkiä jos et ole vielä lukija), mainitsethan tästä kommentissasi.

Laita myös kommenttiisi jokin tunnistetieto, vähintään erottuva nimimerkki.

Arvonta on päättynyt, kiitokset kaikille osallistuneille, kerron voittajat pian!

Miten käy taimilta postimatka?

Oletko koskaan tilannut taimia postimyynnistä? Minä en, paitsi nyt ensimmäistä kertaa. Mutta monasti olen kyllä miettinyt sitä, mitenkähän taimet mahtavat postin kyydissä oikein matkata, miten ne on oikein istutettu ja pakattu?

Mitäs sieltä laatikosta löytyykään...?

Nytpä sekin selvisi! Aika hienot "mittatilauspakkaukset" noilla olikin. Mullalle oli tuollaiset omat osastot, joissa se oli pysynyt varsin hyvin paikoillaan.

Pakkausten ympäristöystävällisyys kyllä vähän arvelutti. Mutta jos nyt näin kerran 50 vuodessa tilaa, niin ehkä tämä sallitaan ;) Toivottavasti ne olisivat edes valmistettuja kierrätysmuovista, tai jotain sinnepäin.

Sitä jäin miettimään, että onkohan tuohon pakkausten aika mukavannäköiseen vihreään väriin joku syy. Onkohan siitä taimille jotain hyötyä, vai onko ihan muuten vain?

Vasemmalla verenpisarat, oikealla minikiivi.

Tilasin mielenkiintoisen kääpiökiivin taimen - hiukan kuitenkin epäillen, tuleeko siitä koskaan mitään, saa nähdä - ja sitten innostuin hankkimaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi aika upean näköistä sinivalkoista verenpisaraa.

Taimet saapuivat perille varsin hyväkuntoisen näköisinä, toivottavasti ne lähtevät tuosta hyvään kasvuun!

Tämä pienten verenpisarantainten pakkaus oli jotenkin erityisen söpö :)
ja aika kätevä. Jokaisella taimella oli oma pieni lokeronsa.

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

Oletko kokeillut kookoskuitua?

Kookoskuitu on uusi hitti kasvualustojen keskuudessa. Päätin kokeilla sitä nyt tomaatintaimia kouliessani, kuitenkin hyvin varovaisesti aloittaen.

Minulla oli pieni paketillinen kuivaa, valmiiksi lannoitettua ja kokoon puristettua kookoskuitua, johon lisättiin 1,5 l vettä. Kuitu turposi nopeasti mukavan ilmavaksi seokseksi.

Eniten minua häiritsee tässä se, että käsittääkseni kuitu ei ole luomulannoitettua, vaan siinä on käytetty keinolannoitteita. Tämän vuoksi en halunnut käyttää tuota kuitua kuin pienenä määränä kylvöpottien pintaan.

Kookoskuidun pitäisi pitää taimiastioiden pinta juuri sopivan kosteana, eikä sen pintaan pitäisi tuleman hometta, mikä joskus tahtoo olla ongelma taimikasvatuksessa.

Koulin tomaatit taimikasvatuksessa mainiosti toimiviin, talteen keräämiini maitotölkinpuolikkaisiin.

Muilta osin laitoin purkkeihin "perus-cocktailini" tomaateille: ensin kerros luomulannoitettua multaa purkin pohjalle, sen päälle vähän rakeista luomulannoitetta, hiukan puuhiiltä sekä pieni ripaus hienonnettuja kananmunankuoria. Sitten päälle multaa purkki täyteen.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta kookoskuidun kanssa?

Voihan multa, ny meni multa sormi suuhun!

Kerroin tuossa joku aika sitten, että olin menossa ensimmäistä kertaa mystisten Puutarhanaisten tilaisuuteen. Ja siellähän tuli siis poikettua.

Siellä olikin jopa vähän yllätyksekseni sen verran mielenkiintoista, mutta myös pikkuisen monimutkaista asiaa, että sen sulattelu blogikirjoitukseksi on vienyt oman aikansa.

Tilaisuudessa kiinnostavinta oli yllättäin ihan muu asia, kuin se mitä etukäteen eniten odotin - näinhän sitä tuppaa usein käymään.

Toinen tilaisuuden alustajista oli Manna Kaartinen, joka toimii myyntipäällikkönä Eurofins Viljavuuspalvelussa Mikkelissä - eli siellä, missä tehdään mm. erilaiset kotipuutarhankin maa-analyysit. Hänen aiheenaan oli Mitä on hyvä multa, miten todeta ja mitä ostaa?

Tähän mennessä multa ei ole ollut minulle mikään isomman intohimon tai mielenkiinnon kohde, enkä ole jaksanut uhrata sille sen suurempaa ajatusta. Kunhan on joku säkki jonkunlaista kasvualustaa. Luomua sen kyllä olla pitää, mutta muuten olen luottanut siihen, että kun jotain on pussiin pistetty, niin eiköhän se liene ihan kelvollista tavaraa.

Vaan nyt saimmekin kuulla varsin kiinnostavia asioita - joilla on myös varmasti iso vaikutus siihen, miten kasvit erilaisissa kasvualustoissa kukoistavat.

Multakauppaa säädellään melkoisen monimutkaisilla määräyksillä, joista kaikista tällaisen pienen harrastepuutarhurin on vaikea ottaa selvää.

Ihan ensinnä, kaikki myytävät mullat, joita on jollain tavoin käsitelty, luokitellaan kasvualustoiksi. Ja näiden kasvualustojen kauppaa kontrolloidaan lannoitevalmistelailla ja sitten vielä lannoitevalmisteasetuksella.

Kasvualustat taas on jaettu erilaisiin tyyppeihin, joiden ravinteiden enimmäispitoisuus ja pakollisessa tuoteselosteessa ilmoitettavat tiedot säädellään yhteensä 37-sivuisessa konsolidoidussa kansallisessa tyyppinimiluettelossa. Jos oikeasti haluat tuota luetteloa kurkata, niin sen sivulta 34 löytyy kohta 5A2 seosmullat. Nämä ovat niitä meille kotipuutarhureille kaupiteltavia erilaisia kasvualustoja - joita muuten on seitsemää erilaista tyyppiä: lannoitettu ja/tai kalkittu irtomulta, kompostimulta, juuresmulta, pakattu kukkamulta, pakattu seosmulta, pakattu erityiskasvualusta sekä teknisesti käsitelty irtomulta. Huoh, ei oo helppoa!

Niin ja sitten on tietysti vielä muut kasvualustat, kuten esimerkiksi kookoskasvualusta sekä kolme erilaista turvetyyppiä, kuten vaikkapa 5A1.3 erityiskasvualustatuote... ;)

Varo lasinsiruja!

Lannoitevalmisteasetuksessa (ihan asetuksen lopussa) taas määrätään mm. siitä, miten paljon lannoitevalmisteissa (ja siis myös noissa kasvualustoissa) saa olla erilaisia haitallisia aineita tai vaikkapa erilaisia epäpuhtauksia, kuten rikkakasvien siemeniä (2 itänyttä litrassa) tai vaikkapa erilaisia roskia, kuten esim lasia tai metallia (0,2 % tuorepainosta).

Tämä tieto minua järkytti ehkä eniten; on siis täysin hyväksyttyä että esim. tonnissa multaa on yhden lasipullon verran lasinsiruja. Ei siis ihme, jos joskus on tuntunut siltä, että sormiin on tullut ostomullasta pieniä haavoja! Siispä jatkossa hanskat käteen. Ja toisaalta tuntuu järkyttävältä, että on siis täysin sallittua ja hyväksyttyä, että myytävä multa sisältää erilaisia ikäviä roskia.

Mutta mikä tämän kaiken tiedon merkitys sitten käytännössä on? Kasvit tarvitsevat kasvaakseen esim. yhteensä 16 eri ravinnetta, joiden vielä pitäisi olla suunnilleen oikeissa suhteissa toisiinsa. Mutta, nuo kaikki hienot määräykset eivät siis ota tarkemmin kantaa siihen, millaisia eri kasvualustojen ravinnepitoisuuksien tulisi olla, vaan ainoastaan kertovat ravinteiden enimmäismäärän sekä ne tiedot, mitä tuotteista on ilmoitettava tuoteselosteessa.

Jää siis jokaisen pikku puutarhurin omaksi asiaksi tutkiskella ja vertailla tuoteselosteita ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Tämä on kyllä nyt ihan oma tieteenalansa, tieto lisää tuskaa.

No toisaalta, kiva tietää, mutta taidan silti pysytellä jatkossakin vanhalla tutulla uhkapelilinjalla; mukaan lähtee ensimmäinen saatavilla oleva ja käteen tarttuva luomumultapakkaus, ja sitten vain toivotaan, että se on myös kasvien mieleen.
 

Harvinaisen onnistunut viherkesanto

Meillä on tätä nykyä sellainen pieni ongelma, että kasvimaata on huomattavasti enemmän kuin mitä on tarpeen viljellä - ja ajallisesti mahdollista hoitaa kunnolla.

Eikä sitä raaskisi hyvää kasvimaata jättää ihan pusikoitumaankaan. Niinpä kylvän osaan kasvimaata viherkesannon, mikä vaikuttaa positiivisesti maan laatuun ja mahdollistaa vuoroviljelyn, kun vaihtaa viherkesannon paikkaa vuosittain. Parhaiksi ja helpoimmiksi kesantokasveiksi on osoittautunut kauran ja herneen yhdistelmä; herneet pääsevät kiipeilemään pitkin kauranvarsia ja tuovat maahan typpeä.


Viherkesanto on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä. Monesti on käynyt niin, että kesantoalueella on kasvanut enemmän rikkaruohoja kuin varsinaisia kesantokasveja.

Tänä vuonna tein niin, että kylvin siemenet kunnon vakoihin, jotka vedin maahan pitkittäin parinkymmenen sentin välein. Siemeniä roiskin suht runsaasti ja kylvön jälkeen vedin vaot umpeen kuten perunamaan vetämällä vakojen välisen harjanteen kuokalla niin, että multa siirtyi kummallekin sivulle peittämään kylvövaot.

Herneensiemeninä käytin kaupan tavallisia kuivattuja ruokaherneitä, "hernekeittoherneitä", sillä näitä herneitä ei ole tarkoitus syödä ja nämä siemenet tulevat isommissa määrissa edullisemmiksi kuin varsinaiset kylvösiemenet.

Peitin vielä kylvöksen harsolla. Ja nyt harson poistettuani tulos näytti hämmästyttävän hyvältä: sekä herneen- että kauransiemenet olivat itäneet todella hyvin. Ehkä niitä tuli varmuuden vuoksi kylvettyä vähän turhankin tiheään - joku maanviljelijä varmaan päivittelisi kaurapusikkoani :) Mutta se ei tässä tapauksessa varmasti haittaa, tukahduttavatpahan paremmin rikkaruohot. Niitä tosin ei nyt ihme kyllä näkynyt juurikaan, ja rivien väleissä kasvavat rikkaruohot on helppo vetää nopeasti haralla pois. Näin kannattaa viherkesanto kylvää jatkossakin!

Parsaa pukkaa

Jos joku joskus tarjoaa sinulle parsan tainta, älä ihmeessä kieltäydy. Ainakaan, jos sinulla sattuu olemaan pari neliötä ylimääräistä tilaa, ja haluat vuosikymmeniksi helppohoitoisen, hauskan, monipuolisen ja kiitollisen kumppanin :)

Parsa kasvaa mielellään samalla paikalla vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen. Oma parsamme muutti mukanamme edellisestä asuinpaikastamme parisenkymmentä vuotta sitten, sillä on ikää jo neljännesvuosisata.

Paksut maukkaat parsanversot työntyvät mullasta näin keväällä, jolloin kasvimaalla ei juuri ole muuta satoa saatavissa. Parsasta syödään juuri nämä nuoret, keväällä nousevat versot. Parhaimman sadon parsa tuottaa multavassa, ravinteikkaassa maassa.

Mullan sisässä kasvaessaan versot pysyvät mukavan vaaleina. Näin ollen parsan ylle kannattaa kerätä multaa komeaksi keoksi. Parsanversoja kerättäessä ne kaivetaan esiin mullasta.

Parsa kasvaa melkoisiin mittoihin, omassamme versoja on monta kymmentä, korkeutta loppukesästä reilut pari metriä ja ympärysmittaa lähes saman verran.

Samalla paikalla neljännesvuosisadan
varttunut parsamme.

Syksyllä ilmestyvät kauniit punaiset marjat. Parsa on kuitenkin myrkyllinen kaikilta muilta osiltaan paitsi keväällä syötävät versot.

Parsa on vaatimaton ja helppo kasvatettava. Lähinnä se kaipaa hieman lannoitusta, ja syksyllä pitkänhuiskeat versot kannattaa tukea, niin ne pysyvät varmemmin pystyssä.




Tällä kertaa parsat päätyivät pieniin suolaisiin piiraisiin - olinkin jo kovasti odottanut, milloin pääsisi tekemään parsapiiraita.

Näiden lisäksi parsa sopii mainiosti mm. salaattiin, risottoon ja aivan ihanaan parsakeittoon.