Uhkarohkea perunanistutus + arvontamuistutus!

Istutin nyt pääsiäisenä tänne rivaripihaan huikeat kuusi kappaletta esikasvatettuja perunoita maahan. 

Siellä ne rivissä nököttävät,
toivottavasti selviytyisivät!

Usein esikasvatettujen perunoiden istutus on tapahtunut vasta vapun kantimissa, joten tämä on nyt varsin varhain.

Luvassa on muutamia kylmiä, jopa pakkasöitä, joten pitää yrittää suojata potut hyvin harsoin ja muilla virityksillä.

Varataimia löytyy kyllä, jos kävisi huonosti. 

Jätin myös vielä varmuuden vuoksi suurimman osan esikasvatetuista perunoista istuttamatta, joten niistä saa sitten tarvittaessa lisä- tai varataimia.

Saapa nähdä, onko tästä varhaisesta istutuksesta mitään hyötyä, onnistuisiko näistä pottujen saaminen juhannuspöytään?

Huomenna on sitten aika arpoa blogiarvontani voittajat. Vielä on muutama tunti aikaa osallistua, jos et ole vielä mukana!

#peruna #istutus #istuttaminen #varhaisperuna #huhtikuu

Viimeiset pihan raivailut...

ensimmäisten lumihiutaleiden jo leijaillessa näin sopivasti marraskuun alkajaisiksi. Millään en olisi raatsinut luopua edelleen kukkivista kukkasista. Mukavan kimpun niistä sai vielä kerättyä.

Myös rivaripihan mini-pottusadon nostin viimein maasta ja parista ruukusta, eipä tuolla kovin isoa komppaniaa ruokita 😊

Rakastan punajuuria, kokeilin nyt niiden kasvattamista
parvekelaatikossa.

Punajuurikokeiluni onnistui ihan kohtuullisesti, varsin mukavasti olivat kasvaneet parvekelaatikossa. Tätä täytyy yrittää jälleen ensi kesänä uudelleen, sillä punajuuri on yksi lempparikasviksiani 😊

Hiljattain kävi myös toteen yksi ehdottomasti pitkäaikaisimmista pienistä puutarhahaaveistani 😊

Tässä täytyy palata niinkin kauas taaksepäin kuin 1980-luvun alkupuolelle, jolloin aloitin opiskelijana itsenäisen elämän.

Asuin tuolloin Espoon keskuspuistossa vanhassa puutalossa. Paikka oli toiminut aiemmin puutarhatilana. Siitä ei ollut kuitenkaan jäljellä juuri muuta kuin umpeenkasvanut kasvimaa sekä valtava, paikoilleen romahtanut vanha lasikasvihuone - ja pihassa upeasti kukkiva vanha iso jasmike. Ihastuin tuolloin tähän viehättävään kasviin, enkä olisi todellakaan voinut arvata, millainen elämänpolkuni sen kanssa tulee olemaan. 

Muutettuamme edelliseen asuinpaikkaamme 30 vuotta sitten istutin pihaan, yllätys, ensimmäisten joukossa jasmikkeen. Sen lajikkeesta ei ole mitään mielikuvaa. Se ei kuitenkaan menestynyt, vaan kuoli aika pian pois. Ehkä minulla ei ollut tuolloin vielä riittävästi taitoa kasvattamiseen?

Jasmike (edessä) pääsi pihan takaosassa
kasvavan hortensian viereen. 

Nyt olen ehtinyt jo jonkin aikaa haaveilemaan jasmikkeesta rivariasuntomme pihaan. 

Jonkin aikaa sitten sain viimein hankittua ja istutettua pikkujasmikkeen 😊 Toivotaan, että tämä nyt menestyisi, ja kertoisi myös osaltaan siitä, että olen nyt viimein asettunut oikeaan paikkaan 😊 Saa nähdä, missä vaiheessa pääsisi nauttimaan ihanan tuoksuvista jasmikkeenkukista.

Jasmikkeen lisäksi haaveilen, että saisin pihan takareunaan sille kaveriksi vielä lumipalloheisin ja sihteerikkömagnolian. Kumpaakaan en ehtinyt hankkimaan nyt tämän syksyn alennusmyynneistä, joten niiden osalta mennee ensi vuoteen.

Mukavaa talvenodotusta tai -alkua ja pyhäinpäivää!

#rivitalo #piha #puutarha #punajuuri #peruna #jasmike

Herkulliset, yksinkertaiset pestoperunat

Minulla oli yli jääneitä keitettyjä perunoita, ja jääkaapista löytyi myös avattu pesto.

Mietin kovasti, miten näistä saisi syntymään herkulliset pestoperunat. En onnistunut löytämään netistäkään mitään riittävän hyvän kuuloista vinkkiä. Kaipasin erityisesti rapeutta perunoiden pintaan. 

Kuvassa eivät ehkä ihan niin herkullisen näköisiä,
mutta hyviä olivat 😊

Sitten keksin, laitoin pestossa kieritetyt perunalohkot uunivuokaan, ja ripottelin niiden päälle parmesania. Sitten koko komeus hetkeksi uuniin grillivastuksen alle, ja nami 😊

Tästä löydät muita helppoja ja hyviä perunaruokavinkkejäni.

#hävikkiruoka #ruokahävikki #perunavinkki #keitetytperunat #ylijäämäperunat #yksinkertainen #helppo

Pottusatoa rivaripihasta

Istutin tänä vuonna rivaripihaamme myös muutaman perunan. On niin kiva saada omia, tuoreita pottuja ja toisekseen en malttanut millään luopua meidän vanhoista, rakkaista siemenperunoista.

Varhaisperunasatoa rivitalopihasta.

Varhaisperunana on vähän harvinaisempaa Barima-lajiketta. Se on tosi aikainen. Niinpä sain jo juhannukseksi muutaman uuden perunan. Alkukesän kova kuumuus kuitenkin selvästi kutisti perunoiden määrää. Samoin maa taitaa olla vähän turhan voimakkaasti lannoitettu, kun perunanvarret on kasvaneet hyvinkin kookkaiksi ja reheviksi. Se myöskin verottaa satoa. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tähän varhaispottukokeiluun.

Rehevät perunanvarret haluaisivat venyttäytyä naapurinkin puolelle,
niissä on vähän pitelemistä 😊

Lisäksi istutin toiseen kohtaan maahan muutaman Matilda-perunan. Ja kun siemenperunoita jäi vieläkin yli, laitoin vielä muutaman ruukkuihin.

Toimin perunannostossa samoin kuin entisessä elämässäni isommassa puutarhassa: istutan nostamani perunanvarren takaisin maahan.

Varsiin jää aina pieniä mukulan alkuja, joista kasvaa lisää perunoita. Tällä tavoin saa ainakin tuplattua perunasadon.

Matilda-perunan varret nousemassa ruukustaan.

#rivitalo #piha #puutarha #peruna #perunankasvatus

Sain äitienpäivälahjan 😀

Vihdoinkin alkaa sää lämmetä niin, että pääsee kunnolla puutarhahommiin!

Kompostia äitienpäivälahjaksi 😄

Pyysin puolisoani tuomaan "äitienpäivälahjan", vanhalla asunnollamme itse valmiiksi astiaan laittamaani valmista kompostia 😀 Sanoin, että riittää hyvin äitienpäivälahjaksi, kun tuo sen 😀

No, tuli se komposti ruusun kera, ja niin pääsin viimein istutushommiin.

Vähän oli perunantaimet päässeet
venähtämään pituutta. Eivätköhän ne
kuitenkin tästä hyvin lähde...

Istutin rivaripihaamme mahtuvat huikeat 12 kpl esikasvattamiani varhaisperunantaimia. Pieneksi on mennyt, kun aiemmin peruna-alamme oli aarin-parin verran.

Ehkä reilun neliön kokoinen
uusi perunapenkki.

Perunapenkin päähän istutin vielä vähän salaattisipulin taimia.

Saapa nähdä, miten nämä menestyvät, kaikki on uudessa paikassa vielä vähän kokeilua. 

Perunapenkin päähän mahtui
vähän salaattisipulintaimia.

Viime kesänä yritin kasvattaa samoilla kohdin tomaatteja pienessä muovikasvihuoneessa. 

Niille tämä paikka oli kuitenkin turhan varjoinen. Mielenkiintoista nähdä. miten näiden kasvatusten kanssa käy. Ei taida ihan ehtiä tulla juhannuspottuja, kun oli tämä alkukevät niin kylmä.

Aurinkoista äitienpäivää!

Vielä yksi hyvä, helppo pottuherkku!

Perunahaaste jatkuu... Olen ottanut tämän nyt ihan asiakseni, erilaisten perunaruokien tuuttaamisen,  jotta saataisiin pienennettyä maassamme tällä hetkellä olevaa perunaongelmaa.

Perunan menekki on romahtanut ja uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa. , ja ne joudutaan lopulta hävittämään. Se olisi monella tavalla tosi iso harmi, ja tietysti myös erittäin huono ympäristöteko. Nyt siis kaikki käyttämään urakalla hyvää ja edullista kotimaista perunaa!

Tämäkin hyvä perunaruoka tai -lisäke kypsyy aivan itsekseen uunissa, ja onnistuu siis mainiosti näin arkenakin, vaikka aika olisi kortilla. Ei tarvitse kuin pesaista ja puolittaa perunat, latoa pellille leivinpapaerin päälle, sutaista pintaan vähän öljyä ja ripotella päälle haluamansa mausteet, esimerkiksi kuminaa tai paprikajauhetta tai yrttejä. Miksei valkosipuliakin? Kypsennys 225 asteessa noin puoli tuntia, vähän perunalajikkeesta riippuen. Nämä tosiaan kypsyvät paljon nopeammin kuin tavalliset uuniperunat.

Jos haluaa vaihtelua, voi paistamisen loppuvaiheessa ripotella vielä pintaan vähän juustoraastetta ja/tai korppujauhoa.

Nyt alkaa muuten olla pian viimeiset hetket hyödyntää ihania viimekesäisiä talviperunoita, joista syntyvät monet sellaiset herkut, joita pian saatavista uusista perunoita ei ole lainkaan mahdollista valmistaa - kuten muusi, uuniperunat, monet laatikkoruoat...

Tästä pääset aiempaan postaukseeni, jossa on runsaasti vinkkejä erilaisiin perunaherkkuihin.


#perunahaaste

Tule mukaan pottuhaasteeseen!

Kuulin juuri radiosta, että nyt onkin käsillä harmillinen ongelma. Perunan menekki on romahtanut, kun suurkeittiöt kouluissa ja muualla on poikkeustilan vuoksi suljettu tai ne ovat pienentäneet toimintaansa.

Uhkana on, että varastoissa olevat viimevuotiset perunat jäävät käyttämättä, ja ne joudutaan loputa hävittämään. Nyt pitäisi siis kaikkien ryhtyä potunkäyttötalkoisiin!

Meillä syödään suht paljon perunaa, kun niitä löytyy helposti omasta kellarista, varmaan huomattavasti enenmmän kuin keskivertoperheessä.

Perunahan on tosi monikäyttöistä, sitä voi keittää, paistaa, muusata ja siitä saa myös vaikkapa laatikkoruokia.

Se on myös hyvää lähiruokaa ja perunan hiilijalanjälkikin on vain noin kymmenesosa vaikkapa riisin vastaavasta. Nyt pääset vielä ehkäisemään ruokahävikkiä, kun perunaa käyttämällä varmistat, etteivät jo varastossa olevat potut jää käyttämättä.

Koska peruna on kaikin puolin hyvää, olen jo kauan sitten kirjoittanut blogissani tällaisen postauksen, missä on yli kymmenen erilaista perunaruokavinkkiä. (pahoittelut, huomasin että linkki oli jäänyt ensi alkuun puuttumaan tästä :( )

Nyt ajattelin laittaa tällaisen haastepostauksen, missä voit kertoa, missä muodossa teillä syödään tänään perunaa?

Meillä tehdään tänään aurajuustoperunoita, ne olivat ruokalistalla jo ennen tuota aamuista radiojuttua.

#perunahaaste

Ajatuksia koronasta ja puutarhahommista

Johan tuli kevät, eipä tällaista olisi kukaan arvannut odottaa.

Ajatukset harhailevat ristiin rastiin, tässä hetkessä, kesässä, ensi viikossa, huomisessa, syksyssä, jopa joulussa. Mihin tämä johtaa, mikä meitä odottaa, millainen onkaan tilanne noista milloinkin? Ei voi tietää.

Huomaan, että tämä epätietoisuus ja ajatusten harhailu syö aivokapasiteettia, korona-ajatuksista ei pääse eroon niin millään, eikä oikein mihinkään pysty kunnolla keskittymään. Hetkittäin tulee epätodellinen tai jopa vähän epätoivoinen olo, onko tämä sittenkään totta, eikö tätä oikeasti pääse pakoon minnekään - edes vaikka hetken lomalle?

Ja kuitenkin, meillä on asiat täällä maalla varsin hyvin. Pystymme eristäytymään niin tehokkaasti kuin ikinä mahdollista, lämpöä, vettä ja ruokaakin riittää. Kellarissa on perunaa yllin kyllin ja pakastimessakin syötävää varmasti kuukaudeksi.

Ja itse on mahdollista tarvittaessa kasvattaa lisää, vaikkei tällainen varautuminen mikään keskeinen ajatus puutarhaharrastuksessani olekaan ollut. Kyllähän tämä on tuonut myös ihan uudenlaista motivaatiota puutarhaharrastukseen, johon into meinasi vähän laskea lasten muutettua kotoa ja ruokakunnan pienennyttyä sen myötä.

En ihmettelisi, jos joistain asioista tulisi tämän kevään aikana hieman puutetta, jos iso osa väestöstämme sairastuu.

Tästä kellarista vielä löytyneestä viimevuotisen jättipunajuuren puolikkaasta
riitti sekä uunijuureksiin että pastakastikkeeseen. Viime vuosi oli punajuurille
suosiollinen, tämän läpimitta on ainakin 15 cm.

Silti en aio mihinkään suuriin hamstraamisiin ryhtyä. Kävinpä kuitenkin hankkimassa muutaman multasäkin taimikasvatusta varten - ja koiralle ruokaa.



Näillä multasäkeillä ja varastossa valmiiksi olevilla siemenillä pärjättäneen jo pitkälle.

Vähän lannoitteitakin löytyy valmiiksi - ja kompostia, joten ei tässä pitäisi olla huolen häivää. Ja pissaakin syntyy sitten hyväksi lisälannoitteeksi ihan omasta takaa 🙂


Tästä tilanteesta huolimatta tai oikeastaan tämän vuoksi huomaan olevani iloinen siitä, että:

- kellarissa on vielä runsaasti perunoita ja puuvajassa polttopuita
- tuli tänä vuonna kylvettyä ensimmäiset tomaatintaimet hyvissä ajoin, ovat jo varsin pitkällä
- meillä suomalaisilla on paljon pakastimia :)

Ja ärsyyntyväni tai miettiväni:

- ei yhtään huvita lähteä pakolliselle kauppakäynneille
- ärsyynnyn ihmisistä, jotka tunkevat kaupassa "reviirilleni"
- mietin, jääkö korona kiertämään pidemmän päälle eri puolille niin, että joutuu kaikenlaisissa ratkaisuissaan jatkuvasti miettimään, mitä uskaltaa tehdä, mitä ei?


On kyllä mielenkiintoista nähdä, mihin ja miten tämä tilanne etenee. Eipä olisi uskonut, että omana elinaikana tällainenkin tulee vastaan.

Mukavaa viikonloppua!

Voiko varhaisperunaa istuttaa kesäkuun lopussa?

No voi toki, ainakin meillä, ja ainakin tänä vuonna, kun on ollut pikkuisen kiirusta.

Ihan toinen juttu on sitten se, mitä ja milloin noista tulee?

Tavallisesti meillä on jo syöty varhaispottua tähän aikaan, mutta nyt meni istutus vähän pitkäksi. No onneksi ei maailma tähän kaadu, pottua saa kaupastakin :)

Yleensä tämä istutushomma tosiaan tapahtuu meillä paria kuukautta aiemmin.

Pitihän nuo nyt istuttaa, kun on kerran tullut laitettua potut purkkeihin kasvamaan. Sitäpaitsi, pitäisi noista joka tapauksessa saada siemenpotut jälleen ensi vuoteen, jospa silloin oltaisiin liikkeellä vähän varhemmin!

Se on kyllä hyvä näissä harrastepuutarhahommissa, että aina tulee uusia vuosia, jolloin voi tehdä jotain vähän paremmin kuin tänä vuonna - ja ehkäpä jotain taas vähän enemmän sinne päin :)

Mukavaa sunnuntaiehtoota/viikonalkua!

Ah, potut istutettu!

Tämänvuotisen perhejuhlasumamme vuoksi mulla on kasvimaahommat pahemman kerran vaiheessa. Kukkasia kyllä löytyy, mutta ei sitten vielä paljon muuta :)

Eilisiltana saatiin viimein rykäistyä kaikki potut maahan. Valmiita, suoria, siistejä ja vielä tässä vaiheessa rikkaruohottomia potturivejä on aina mukava pysähtyä hetkeksi ihastelemaan.

Vähän myöhässä toki ollaan, mutta juuri mietin, että noin 30 vuoden ajan on aina pärjätty talvet omilla potuilla, vaikka istustus on joskus aiemminkin mennyt vähän pitkäksi. Toivotaan siis, ettei tämä vuosi tee poikkeusta.

Kun on istuttanut käsipelillä aarin verran pottua, niin tuntee myös vähän jotain tehneensä 🙂 Tänään pitäisi vielä jatkaa muita istustus- ja kylvöpuuhia.

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Helppo ja herkullinen italialainen papusoppa

Hei jälleen, Kerttulikin on täällä viimein heräilemässä kevääseen :) Onpa ollut kiiruista, huh! Mutta kiva huomata, että olette mukavasti käyneet lukemassa blogini aiempia juttuja, vaikka itse olen ollut vähän sivummalla.

Eivätpä ole minulla kylvöt menneet koskaan niin myöhäiseksi kuin tänä keväänä, toivottavasti uusi "turbolamppuni" pelastaa tilanteen ja kasvattaa hetkessä sellaiset taimet, ettei ole ennen nähty :) Ruokapuolella on jouduttu turvautumaan pitkälti eineksiin, mikä on meikäläiselle todella harvinaista.

Joskus on sentään tehty itse jotain pikaista ja helppoa, kuten tätä ihanan valkosipulista italialaista papusoppaa, vähän tuunattuna suomalaisemmaksi. Vaihdoin keittoon alunperin kuuluvan pastan kotoisaan perunaan, joka mielestäni sopii soppaan jopa pastaa paremmin, ja soseuttaa keitosta mukavasti.

Italialainen papusoppa suomalaisittain tuunattuna (n. 3 hlölle)

pari pkt valmiita isoja valkoisia papuja vedessä (á 285 g)
vajaa litra hyvää liha- tai kasvislientä
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
loraus öljyä
2-3 keskikokoista perunaa
persiljasilppua
maun mukaan suolaa ja pippuria

Laita kattilan pohjalle reilu loraus öljyä ja paahda valkosipuli kauniin vaaleanruskeaksi. Huuhdo pavut ja ota toisen purkin pavuista noin kolmannes erilleen. Laita muut pavut kattilaan valkosipuleiden joukkoon ja lisää ensin puolet liemestä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hetken aikaa.

Soseuta keittopohja sauvasekoittimella tasaiseksi. Kuori perunat ja pilko ne pienehköiksi kuutioiksi. Lisää soseutettuun keittopohjaan lientä, kunnes se vaikuttaa sopivan sakealta (perunat sakeuttavat vielä keittoa hieman). Lisää myös perunakuutiot ja keitä, kunnes perunat ovat sopivan "napakan" kypsiä, eivät liian pehmeitä (lajikkeesta riippuen 10-15 minuuttia). Varo, ettei keitto pala tässä vaiheessa pohjaan, sekoittele välillä.

Lisää keittoon lopuksi silputtua persiljaa ja talteen ottamasi pavut kokonaisiksi "sattumiksi" keittoon. Maista ja mausta tarpeen mukaan. Sitten nautitaan!


Mitäs sinun kevääseesi kuuluu? Itse haaveilisin tosi kovasti pääseväni jälleen ihanille Nordiska Trädgårdar -messuille Tukholmaan. Saas nähdä kuinka käy, messut on jo parin viikon päästä, vielä ei ole matkaa varattuna.

Vähän lisää Helsinkijuttuja, Vallisaarta sun muuta

Kerroin tuossa aiemmin pienestä piristävästä päiväreissustani Pääkaupunkiin. Lupasin silloin, että kerron vielä myöhemmin, mitä muuta tuolla matkalla tapahtui. Nyt on viimein tullut se myöhemmin.

Nyhtökaura odottaa vielä paketissaan.

Ihan ekaksi suuntasin ihastuttavaan Hakaniemen halliin. Hienon tunnelman lisäksi sieltä saa monia erikoisjuttuja, mitä ei muualta tahdo saada.

Mukaan tarttui ensimmäinen paketilliseni hittituote Nyhtökauraa sekä pussillinen kiinnostavaa itämaista maustetta, sumakkia. Sumakki sopii mm. salaattien, kalan ja lihan maustamiseen. Sumakin makua kuvataan hapahkoksi ja hedelmäiseksi.

Mielenkiinnolla odotan, että pääsen kokeilemaan näiden kumpaisenkin käyttöä, oikeastaan erityisesti tuon sumakin. Luulisi, että se toisi kivaa uutta vivahdetta monien oman puutarhan kasvisten maustamiseen.

Hakaniemen torilta olisin halunnut ostaa myös tämän vuoden uutuutta, Suomessa kehitettyä Jussi-varhaisperunaa. Olisin hankkinut jo siemenperunoita ensi vuotta varten. Kovasti kehutut Jussit ovat kuitenkin menneet kuin kuumille kiville, eikä niitä taida saada enää mistään. Toivottavasti ensi vuonna! Jussi jää kuulemma viimeiseksi Suomessa kehitetyksi uudeksi perunlajikkeeksi. Uuden lajikkeen kehittämistyö on niin mutkikasta, ettei siihen enää ryhdytä, harmi. Ehditkö sinä maistaa Jussia?

Mielenkiintoinen uutuuskohde: Vallisaari
Hakaniemestä suuntasin Kauppatorille, mistä lähtee vesibussi yleisölle vasta avattuun Vallisaareen. Saaresta on tullut tänä kesänä äärimmäisen suosittu, ja pääsyä sinne voi joutua jonottamaan pitkäänkin. Odotukset olivat siis varsin korkealla!

Laivavuoroja saareen on lisätty niin paljon kuin mahdollista, enkä joutunutkaan jonottamaan kovin kauaa. Vallisaari on armeijan käytössä ollut saari, joka sijaitsee vartin laivamatkan päässä Kauppatorilta, Suomenlinnan vieressä.

Vallisaaren ympärillä on jostain syystä pyörinyt valtava uutuushypetys. Minuun se ei kuitenkaan tehnyt mitään jättimäistä vaikutusta, mutta kiva oli toki päästä näkemään tuo paljon puhuttu saari. Vallisaaressa pitää pysytellä merkityillä kävelyreiteillä, niiltä ei saa poiketa. Tälle on toki kaksi ihan pätevää syytä; toisaalta melko koskemattomana säilyneen luonnon varjelu kulumiselta ja toisaalta se, että maastossa saattaa vielä olla räjähteitä :( Kolmantena vielä se, että saarella olevissa punkeissa kerrotaan olevan puutiaisaivokuumetta, joten polulta poikkeaminen ei kyllä houkuta.

Vallisaaren palvelut ovat niukahkot, mutta vallan riittävät. Mm. wc:tä löytyy tasaisin välimatkoin.
Pienen kävelymatkan päässä lauttarannasta sijaitsee kuvassa näkyvä mukava vohvelikahvila.

Vallisaari on yllättävänkin iso, siellä pääsee käveleskelemään ihan kunnolla. Kävelyreitti kulkee kuitenkin enimmäkseen hyvin samantyyppisessä rehevässä lehtimetsässä, missä ei ole mitään erityisen mielenkiintoista nähtävää. Ja jos sattuisi huomaamaan kauempana jotain kiinnostavaa, ei sinne ole asiaa.

Toisaalta merenrannassa on upeita näköalatasanteita, joilta pääsee ihailemaan kauniita merimaisemia, mm. Suomenlinnaa vähän uudesta vinkkelistä. Ja tietysti uimaankin pääsee. Saaren vohvelikahvilassa nautimme suussasulavat punajuuri-vuohenjuusto -täytteiset vohvelit.

Vohvelikahvilan läheltä pääsee kävelemään kaunista kapeaa pengertä pitkin vielä toiseen, huomattavasti pienempään ja mielestäni upeampaan saareen, Kuninkaansaareen.

On mukava juttu, että pääkaupungin edustalta löytyy monia kivoja saaria, joihin veneetönkin pääsee kulkemaan laivakyydeillä. Vallisaaren ja mantereen välillä olevassa piskuisessa Lonnassa on mielestäni jotain erityisen viehättävää. Myös Espoon rannikolta löytyy lukuisia hienoja saaria, joihin pääsee säännöllisillä vesibussiyhteyksillä useammasta paikasta.

Vielä on kesää jäljellä mukaville saari- ja muille retkille, nautitaan heinäkuun viimeisestä viikonlopusta!

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 2, suoraan maahan kylvettävät tai istutettavat

Puutarhassamme pääosassa ovat erilaiset syötävät hyötykasvit. Muutama päivä sitten kirjoitin jutun kasvimaaltamme löytyvistä, esikasvatetusta vaativista kasveista.

Nyt ovat vuorossa muut, joko siemenestä suoraan maahan kylvettävät tai esim. mukuloista istutettavat sekä monivuotisena kasvava parsa.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Helppoja kasveja ilman taimikasvatusta

- Perunoita aarin verran. Varhaisperunat, jotka laitan huhtikuun alussa multapurkkeihin esikasvamaan, mikä varmistaa juhannuspottujen saannin.

- Salaatit. Erilaisia lajikkeita, herkkuani ihanan rapsakkaa jäävuorisalaattia aina. Etanat tuppaavat olemaan pieni ongelma, muutoin aika helppoja.

Pitää kylvää useampia kertoja kesän aikana, että vielä kesän lopullakin on saatavilla tuoretta salaattia. Varsinkin loppukesästä viihtyy ja kasvaa myös kasvihuoneessa, vaikka isoon ruukkuunkin kylvettynä.

- Parsa. Pari vanhaa parsakasvia, jotka tuottavat joka kevät ison määrän ihania parsanversoja.

Maa-artisokkasatoa.

- Maa-artisokka. Helppo ja monikäyttöinen mukulakasvi, myös ihan must. Jo muutama taimi tuottaa ison kasan kauniita ja herkullisia mukuloita.

Blogissani ei taida vieläkään olla maa-artisokasta omaa juttua, tämä pitää laittaa kirjoituslistalle!

- Punajuurta. Jostain syystä minulle vaikea. Ei tahdo itää, eikä oikein kasvaa, silti sitä pitäisi olla ainakin pikkuisen.

- Sipuleita. Tärkeä perusjuttu, myös aika runsaanpuoleisesti.

- Valkosipuli. Maassa vuodesta toiseen viihtyvä talvivalkosipuli tuottaa pienellä vaivalla upean isokyntisiä sipuleita.

- Herneitä. Herneitä ei voi koskaan olla liikaa. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin käydä jo vähän viileän loppukesän illan pimeydessä kopeloimassa herneköynnöksistä valmiita palkoja ja nyppiä raikkaan herkulliset herneet suoraan suuhun.

- Porkkanaa. Aika paljon, ehkä yhteensä 30 rivimetriä, jotta riittää koko talveksi. Moni pitää porkkanan kasvattamista vähän vaikeana.

Porkkanallakin on muutamia tuholaisia, jotka vaivaavat etenkin alkukesästä. Siksi alkuvaiheessa, heti kylvön jälkeen, porkkanamaa on hyvä suojata harsolla. Toinen tärkeä juttu porkkanankasvatuksessa on ahkera haraaminen.

- Härkäpapu. Vielä aika uusi, nouseva tuttavuus. Olen kasvattanut härkäpapua nyt parin vuoden ajan, aina joka vuosi vähän edellistä enemmän. Ihanan monikäyttöinen ja herkullinen, joskin sadonkorjuu on pikkuisen työlästä. Seuraavassa postauksessa syödäänkin härkäpapua!

- Pinaatti meinasi melkein unohtua. Minulla oli pinaatinkasvatuksessa pitkä tauko, mutta nyt se on päässyt taas uudelleen suosioon. Kiva säilöä pakkaseen vaikka seoksena nokkosen kanssa.

- Lisäksi vielä erilaiset maustekasvit; tilli, persilja, yrtit. Näistä persiljan esikasvatan, kun itäminen ja kasvu on niin kovin hidasta. Esikasvatettuna ei tarvitse etsiskellä hentoisia pikkutaimia rikkaruohojen seasta!

- Päälle päätteeksi vielä vähän kukkia, etenkin ihastuttavia tsinnioita, hajuherneitä, kesäkukkasekoituksia sekä muutama auringonkukka.

Näiden lisäksi vuosien saatossa on tullut kokeiltua erinäisiä kasveja, joiden suhteen menestys ei ole ollut niin hyvä, että nämä olisivat päässeet jäämään viljelyyn. Tällaisia ovat mm. vaateliaat bataatti, munakoiso, ja melonit, tuholaisille erityisen herkät kiinankaali ja kukkakaali sekä paprika ja mustajuuri, jotka eivät jostain syystä oikein menesty meillä. Näissä turvaudun kaupan tarjontaan!

Arvaattekkos muuten mitä, niinhän tässä kävi, että jo näiden kaikkien kasvien ajatteleminen, luetteloiminen ja vielä kuvien katselu kasvatti kummasti intoa niin, että tulikin kaivettua esiin ne siemenpussit. Ja samalla inventoitua, mitä kaikkea löytyy jo valmiiksi - ja löytyihän niitä :) Niistäkin juttua vähän myöhemmin.

Mitä kaikkea kasvimaaltamme löytyy? Osa 1, esikasvatettavat

Pikkuhiljaa pitäisi alkaa suunnata katse kohti ensi kesää. Mutta tämä on minulle aina tähän aikaan niin kovin vaikeaa.

Talvi on parhaimmillaan, oikeastaan vasta aluillaan - hiihtokausi tuskin vielä käynnistynyt - ja nyt pitäisi jotenkin osata orientoitua tulevaan kevääseen ja kesään.

Monet näyttävät jo innoissaan plaraavan siemenluetteloita ja tutkivan siemenpusseja. Minun on niin hankalaa motivoida itseäni vielä tuohon!

Ihan oman motivaationi nostattamiseksi ajattelinkin nyt tehdä tällaisen pienen luettelon, missä on koottuna kaikki puutarhastamme löytyvät, lähinnä syötävät vihanneskasvit. Ja vielä muutama kommentti kustakin kasvista. Päälle tulevat sitten vielä hedelmäpuut ja marjapensaat.

Osan näistä kasveista viljelyyn löytyy blogistani omia vinkkijuttuja. Näiden kohdalla kasvin nimi on linkki (punainen teksti) tarkempaan juttuun.

Ja kun tästäkin näytti tulevan kovin pitkä teksti, pistän tämän kahteen osaan. Tässä ensinnä esikasvatusta vaativat kasvit, näitä kun pitäisi nyt kevään edetessä alkaa ajatella ensinnä.

Kasvit, joiden taimet esikasvatan, ensinnä helpohkot kasvatettavat:

- Purjo. Purjoa pitää aina olla. Helppo säilöttävä kellariin, kuivaamalla tai pakastamalla. Vähän huono itämään, vaatii pitkähkön esikasvatuksen. Muutoin kasvaa suht vaivatta, tykkää melko runsaasta lannoituksesta.

- Kesäkurpitsa. Hyvin helppo, enemmänkin ongelmana turhan runsas sato. Joskin hallanarka, joten kylmyyttä pitää varoa keväällä ja syksyllä.

Ei kannata laittaa kovin monta tainta, 2-4 riittää jo hyvin tuottamaan suuren sadon. Kesäkurpitsat kannattaa kerätä aika pieninä; maku on parempi ja ylituotanto-ongelma helpottuu.

Pieni pavunalku.

On harmillista, että kesäkurpitsa on vähän hankala säilöttäväksi; kuivaamista olen kokeillut ja erilaisiin säilykkeisiin sitä voi käyttää.

- Pavut. Suurta herkkua :). Hallanarkoja ja muutoinkin alkuvaiheessa vähän haastavia, mutta tuottavat kuitenkin yleensä runsaan sadon. Pavunpalot ovat erinomaisia myös pakastimessa säilöttyinä.

- Lanttu. Monet tuholaiset tykkäävät, siksi myös esikasvatan aina lantuntaimetkin, lyhyt esikasvatus riittää. Harson alla onnistuu vähän paremmin. Mikä olisi niin herkullista rouskutella kuin tuore rapsakka lantunpalanen, siksi pitää aina yrittää!

Ja sitten vähän haastavammat...

- Tomaatit. Yhden kasvihuoneen verran, reilu parikymmentä tainta kerrallaan, vähän erilaisia lajikkeita.

Ehkä tärkein vakiokasvini, siksipä näistä löytyy blogistani useampikin juttu. Monenlaisia lajikkeita on tullut kokeiltua. Ei ihan helppo, muttei mahdotonkaan, kun tietää tietyt kasvatusniksit.

- Kurkkua, lähinnä avomaankurkkua. Kesän sää vaikuttaa onnistumiseen.

- Parsakaali. Mielestäni kaaleista parhaan makuinen, ja taitaa olla ravintoarvoltaankin hyvä. Tätä pitää olla aina paljon! Tosin tuholaisetkin tykkäävät, kuten kaaleista yleensäkin.

- Maissi. Mikään ei voita itse kasvatetun, tuoreen maissin makua! Lämpimänä kesänä maissi tuottaa Suomessakin ihan kelvollisen sadon.

- Juuriselleri. Myös yksi suursuosikkejani. Mainion makuinen selleri on monikäyttöinen. Kuten purjokin, on vähän heikko itämään ja vaatii pitkän esikasvatuksen sekä runsaan lannoituksen.

- Butternut-kurpitsa. Vähän haastava, mutta mielenkiintoinen uutuus puutarhassa. Parilta vuodelta on nyt kasvatuskokemusta. Kunpa aina tietäisi etukäteen, millaiset kesäsäät on tulossa. Hellekesänä onnistuu Suomessa hyvinkin.

Tässä vielä linkki blogini juttuun, mistä löytyy erilaisten esikasvatettavien kasvien kylvöajankohtia: kylvetään ja kylvetään

Sadonkorjuuajan kasvimaakuulumisia

Hei taasen, on jälleen tullut mentyä vähän Suomenmaata pitkin poikin, siksipä täällä blogissa on ollut vähän hiljaisempaa.

Kotiuduttua oli aika pienen kasvimaakierroksen. Siellä olikin sitten tapahtunut senkin edestä. Onneksi tähän aikaan vuodesta kasvit jo pärjäävät melko hyvin ihan itsekseenkin, lähinnä kaipaisivat sadonkorjaajaa.



Köynnöspavut ovat toimineet aivan ajatuksiani lukien, ne tosiaan kasvavat nyt raudoitusverkosta taivutetussa kaariportissaan siten, että pitkät pavunpalot roikkuvat alas portin kaaressa. Mukavaa ja helppoa sadonkorjuuta.

Tomaatteja oli kypsynyt kunnon kulhollinen, kuin myös kurkkuja. Tässä täytynee jälleen pian ryhtyä ihanan tomaattikastikkeen ja miedon etikkaisten viipalekurkkujen valmistukseen.

Perunanvarsissa alkaa jo olla ruttoa, mutta se ei enää tässä vaiheessa niin haittaa, sillä potut ovat jo ehtineet varttua mukavan kookkaiksi. Ja kyllä ne noilla jäljellä olevilla lehdilläkin vielä kasvavat vähän lisää.

Kunhan rutto tuosta vielä vähän etenee, on aika katkoa ruttoiset varret pois viikatteella, jottei rutto leviä niistä mukuloihin.

Pistetäänpä tähän loppuun vielä noiden ruttoperunoiden jälkeen silmäniloksi

puutarhannurkasta tällainen pieni kivipenkki kukkasineen.

Kesähyvää!

Saatiin maistaa kiertävältä kalakauppiaalta kiinnostavaa erikoisuutta, valkosipulilla maustettua kylmäsavulohta.

Ensimmäinen reaktio oli pieni epäluulo, mutta kun sen ylitti, olikin makuyhdistelmä todella toimiva! Kaksi aika voimakasta makua, jotka muodostavat yhdessä mainion liiton.

Melkein olisi voinut ostaa tätä herkkua - mutta, hinta oli suolainen 37 e/kg. Niinpä kävelimme lähikauppaan, ostimme paketin kylmäsavulohta noin puoleen hintaan tästä. Kotona kaivettiin ensimmäinen oma valkosipuli maasta ja raastettiin tuoretta valkosipulia kalan sekaan.

Maku oli kerrassaan mainio, suorastaan parempi kuin kalakauppiaalla, sorry hänelle. Veikkaisin, että tämä oli ennen muuta tuoreen, hyvän valkosipulin ansiota. Tämä on loistava kesäherkku uusien perunoiden kaveriksi!

Etelän maissahan valkosipulia käytetään yleisesti kypsennetyn kalan kaverina, se sopii hyvin niinkin.

Päälle päätteeksi tehtiin kesän ensimmäinen mustikkaherkku, näin alkajaisiksi vähän parempi sellainen valkosuklaineen. Suunnilleen tällä ohjeella, paitsi että tein sen nopeaan ja aina niin toimivaan keksipohjaan ja käytin täytteessä vaniljatuorejuustoa (ja vähensin sokerin määrää). Njam!

Joko sinä olet päässyt maistamaan mustikkapiirakkaa?