Niin oranssia!

Vihreää, keltaista, punaista, pinkkiä, sinistä, vihreää, oranssia, violettia, valkoista, ruskeaa, vihreää...

Puutarhan värit ovat monet. Yksi tykkää kirkkaasta, toinen hempeästä, kolmas kaikkien värien ilotulituksesta.

Tänä vuonna huomasin, että lempipuutarhavärikseni valikoitui puolivahingossa oranssi - siis väriksi, joka tuotti puutarhassa tällä kertaa kaikkein isoimmat ilon aiheet.

Tähän on kaksi "syyllistä", kukka ja tomaatti. Se kukka oli odotettu, tomaatti oli yllätys. Paitsi että sille kukallekin ilmaantui yllätyskaveri.

Siihen kukkaan liittyy kiva pieni tarina, jonka taisin kertoakin joskus viime kesän lopulla. Sen siemenet kulkeutuivat mukanani ihanasta Tallinnan kasvitieteellisestä puutarhasta, missä tuota vaatimattoman pientä, kauniin oranssikukkaista unikkoa kasvoi villinä ja vapaana siellä täällä. Se oli viime kesän visiitillämme sopivasti siemenvaiheessa, joten nappasin mukaani muutaman siemenkodan.

Nyt se kukkii kauniisti meidän puutarhassamme, muistuttaen samalla tuosta mukavasta matkasta. Iloisena yllättyksenä sen viereen avautui vielä toinen, aavistuksen punertavampi, pieni ja sievä unikonkukka. Se taas oli peräisin siemenpussista roiskimastani kesäkukkaseoksesta. Nyt yhdessä nuo ovat aivan mainio pari, täytyy ehdottomasti kerätä talteen siemeniä molemmista.

Vasemmalla oranssi pikku-unikko, ja vieressä sen vähän punaisempi kaveri.

Tämä unikko myös vanhenee varsin arvokkaasti. Oranssi väri kalpenee hiljalleen kelmeän valkeaksi.

Se tomaatti taas on lajikkeeltaan Sungold, jota kokeilen nyt ensimmäistä kertaa. Sungold on kaikkein makeimmaksi sanottu ja myös monien kaikkein parhaaksi mainitsema tomaatti. Ja kyllä, maku on mainio, aika omanlaisensa. Itse asiassa siitä on jopa sanottu, ettei se maistukaan lainkaan tomaatilta, vaan ihan joltain muulta. No samapa tuo, hyvää kumminkin.

Ihanat pienet Sungoldinpallerot.

Mutta sen huomasin, että kun Sungoldin jälkeen maistaa jotain tavallisempaa tomaattia, niin kylläpä se maistuukin varsin hapokkaalta :)

Kypsyvät Sungoldit.

Sungold yllätti minut värillään, sillä en osannut lainkaan odottaa, että tomaatit ovatkin oransseja. Se olikin aika mukava yllätys.

Oranssi on uudenlainen piristävä lisä tomaattivalikoimaan, enpä ole koskaan aiemmin tainnutkaan kasvattaa mitään oranssia lajiketta.

Mitkä ovat sinun puutarhavärejäsi?

Kesäkurpitsa - perushelppo runsaudensarvi

Jos haluat kasvattaa ainakin yhtä kasvia, jonka satoisuus on aikalailla varmaa kesänä kuin kesänä - valitse kesäkurpitsa.

Huomasin nyt vähän yllätyksekseni, ettei täältä blogistani näytä löytyvän tämän mukavan kasvin kasvattamisesta lainkaan omaa juttua, niinpä pitää korjata tilanne nyt.

Kesäkurpitsa on hyvin helppo ja kiitollinen kasvatettava. Siihen liittyy ainoastaan pari pientä haastetta, jotka on syytä pitää mielessä: kurkkukasvina se on varsin hallanarka, joten alku- ja loppukesän kylmien öiden suhteen on syytä olla tarkkana.

Toinen haaste onkin positiivisempi; kesäkurpitsa tuottaa parhaimmillaan erittäin runsaan sadon, joten kurpitsamäärän kanssa voi ajoittain olla vähän ihmeessä.

Siksipä taimia ei kannata kasvattaa kovin montaa, jo muutama kasvi riittää hyvin tyydyttämään suuremmankin perheen kesäkurpitsantarpeen. Jos kasvamassa on vaikkapa viisi tainta, riittää parhaimpaan satoaikaan kurpitsanpötkylöitä jo jaettavaksi ystäville ja muille tuttavillekin.

Monenlaisia lajikkeita

Lämpöä rakastavat kesäkurpitsat kannattaa taimikasvattaa sisätiloissa. Lyhyt taimikasvatus riittää; siemenet voi kylvää huhtikuun lopulla - toukokuun alussa, aina yksi siemen halkaisijaltaan reiluun kymmensenttiseen ruukkuun.

Kesäkurpitsaa on olemassa monenvärisenä ja -muotoisena; on pyöreämpää ja pitkulaisempaa, keltaista, vihreää, valkoista, yksivärisempää ja raidallista.

Lisäksi löytyy yksi lajike, joka pölyttyy itsestään, ilman hyönteisten apua. Se on nimeltään Parthenon ja toimii erityisen hyvin esim. varhaisena alkukesän lajikkeena, kun pölyttäjiä ei välttämättä ole vielä juuri liikkeellä - tai vaikkapa parvekeella tai muussa suljetussa tilassa.

Valkoinen Long white bush -lajike taas on erityinen siitä, että kesäkurpitsat säilyvät jääkaapissa hyvinä huomattavasti pidempään kuin muiden lajikkeiden. Tämä on hyvä asia etenkin satokauden lopussa, kun kasvimaalta ei enää saa tuoretta tavaraa.

Eri näköiset kesäkurpitsat myös maistuvat hiukan erilaisilta, niinpä kannattaakin kylvää vähän useampaa eri lajiketta, jolloin ruokapöytään saa mukavaa vaihtelua.

Ulos hallojen mentyä

Kesäkurpitsantaimet kasvavat vauhdilla. Ne voi istuttaa ulos kesäkuun alkupuolella, kun hallaöitä ei enää näytä olevan. Jos kylmä yö uhkaa, taimet kannattaa suojata huolella.

Kesäkurpitsantaimet kasvavat melko kookkaiksi, niinpä taimien väliin kannattaa jättää lähemmäs metrin verran tilaa.

Kesäkurpitsa kaipaa suht voimakasta lannoitusta; istutuskuoppaan kannattaakin laittaa reilusti vahvaa kompostia, ja lisäksi vielä kourallinen rakeista luomulannoitetta. Myös hevosenlanta sekä verijauho voisivat sopia hyvin.

Kun istutuslannoitus on riittävän vahva, eivät kesäkurpitsat tarvitse kasvukauden aikana juurikaan hoitoa, ne kasvavat siis lähes itsestään. Ainoastaan kuivempina kausina niitä on hyvä kastella.

Älä anna kasvaa turhan suuriksi

Odotetun kesän ensimmäisen kesäkurpitsan tarjoaa
saavissa kasvava taimi, jonka pidän ensi alkuun
kasvihuoneessa, ja siirrän myöhemmin ulkosalle.  

Kesäkurpitsat kehittyvät kasvin emikukintoihin. Uusi kesäkurpitsanalku kasvaa silmissä, niinpä keruuajankohdan suhteen on syytä olla tarkkana.

Itse kerään ne suht pieninä, noin parikymmensenttisinä. Tämän kokoiset maistuvat huomattavasti paremmalle kuin parhaimmillaan puolimetrisiksi venyneet.

Kun kerää sadon pienenä, ei myöskään pääse syntymään ainakaan niin pahaa ylituotanto-ongelmaa.

Kesän loppupuolen hallaöinä taimet kannattaa suojata kaksinkertaisella harsolla. Jos kyseessä on vain yksittäinen kylmä yö, ja saa taimet hyvin suojattua, voivat ne parhaimmillaan tuottaa satoa pitkälle syyskuuhun.

Ja mitäs sitä kaikista kesäkurpitsoista oikein tekisi?

Vaikka ensimmäistä kesäkurpitsaa odottaa innolla, niin kiivaimpaan satoaikaan voi alkaa tuntua, että sitä "tulee jo korvista". Kesäkurpitsa on kuitenkin varsin miedon makuista, joten se on hyvin monikäyttöistä useisiin eri ruokiin.

Oikeastaan parhaaseen satoaikaan ei juuri ole ruokalajia, johon en sitä laittaisi. Erityisen mainiosti se sopii vaikkapa pizzaan, raastettuna vähän sinne sun tänne, sellaisenaan paistettuna tai grillattuna sekä tietysti perinteisesti täytettynä.

Sitruuna- tai limemarinoidut kesäkurpitsat on yksi parhaita
kesäkurpitsaherkkuja.

Yksi erityisen herkullinen ja meillä aina odotettu herkku on sitruuna- tai limemarinoitu kesäkurpitsa (linkki jutun lopussa).

Perinteisessä ranskalaisessa ratatouillessa se on tietysti myös aivan välttämätön.

Harmillisesti kesäkurpitsat eivät kestä kovin pitkää säilytystä (lukuun ottamatta em. valkoista lajiketta), enkä ole oikein keksinyt hyvää tapaa sen säilömiseen - etikkasäilykkeet kun eivät meillä tahdo tehdä kauppaansa.

Onneksi se sopii kyllä hyvin vaikkapa herkulliseen tomaattikastikkeeseen, ja kokeilinpa kerran huvikseni kesäkurpitsan kuivaamistakin.

Tässä vielä linkki juttuuni, mistä löytyy erilaisia kesäkurpitsaruokavinkkejä, mm. nuo marinoidut.

Tämä kesäkurpitsan kasvatuksesta kertova juttu taas liittyy eri hyötykasvien kasvattamisesta kertovaan sarjaani, missä on jo olemassa juttua seuraavista kasveista (linkit löytyvät myös blogini oikeasta reunasta):

Lehtikaali
Parsakaali
Maa-artisokka
Maissi
Hajuherne
Juuriselleri
Parsa
Porkkana
Talvivalkosipuli
Tomaatti

Tomaateilta latvat nurin!

Vaikkakin tärkeä, niin tämä on minulle myös aina jotenkin vähän surumielinen kasvien hoitotoimenpide. Eli näin heinä-elokuun vaihteessa on syytä katkaista lämmittämättömässä kasvihuoneessa kasvavien tomaattien latvukset.

Tilanne ennen latvan katkaisemista. Katkaistava latva on varsin pieni,
se näkyy aikalailla kuvan keskellä kahden ylimmän,  oikealle osoittavan
lehden välissä.

Näin kasvit eivät enää jatka pituuskasvuaan ja uusien kukkaterttujen tuottamista, vaan keskittyvät kypsyttämään jo kasvamassa olevat tomaatinalut.

Tässä vaiheessa tomaattini ovat yleensä ehtineet kasvattamaan 6-8 kukkaterttua, joissa olevat tomaatinalut ehtivät varttua täyteen kokoonsa ennen talvea.

Katkaistava latva on yleensä hyvin pieni. Se löytyy seuraamalla tomaatin vartta ylimpien, vähän kookkaampien kukkanuppujen yläpuolelta. Ylimmän, vielä nupuillaan olevan kukkatertun yläpuolelle kannattaa jättää lehti tai kaksi, ja katkaista latva tämän yläpuolelta.

Kaikkein kätevimmin latva katkeaa peukalonkynnellä. 

Yleensä katkaistavassa latvanpalassa on vain pari minimaalisen pientä lehdenalkua sekä mahdollisesti juuri ja juuri silmin havaittavia pikkunuppuja.

Latvusten katkaisulla on yllättävän iso vaikutus. Vielä vihreiden tomaatinalkujen kehityksessä tapahtuu huikea muutos; ne alkavat kasvaa ja kypsyä aivan silmissä, kun kasvin energia ei enää mene uusien versojen kasvattamiseen.

Vielä tilanne latvan katkaisun jälkeen.

Joskus olen katkaissut jonkin tomaatintaimen latvan jo huomattavasti aiemminkin, täten on mahdollista saada tomaatteja jo hiukan varhaisemmin. Toki se sitten toisaalta verottaa tämän yksilön tuottaman sadon määrää.

Latvojen katkaisun jälkeen tomaatit alkavat yleensä tehtailla ennätysmäärin varkaita; ne yrittävät siis kaikin keinoin jatkaa kasvamistaan. Tässä vaiheessa kannatta siis olla erityisen tarkkana myös varkaiden poistamisen kanssa.

Lopuksi vielä yksi kuva kasvihuoneen tämänhetkisestä "viidakosta", mistä
kovasti odotellaan vielä vihreiden tomaattien kypsymistä.

Vaikka latvusten katkaisu on ihan olennainen asia, ja sillä on positiivinen vaikutus, niin tunnen siihen sisältyvän myös jonkinlaista luopumista.

Se on minulle myös ensimmäinen kesän päättymisen symboli, ja siksi siihen liittyy vähän haikeuttakin.

Tässä vielä linkki toiseen juttuuni, jossa kerron vähän tarkemmin noista varkaista.

Puutarhakirjan voittaja on...

Kaupallinen yhteistyö Into kustannuksen kanssa

Blogiarvonnassani mainiota, Into kustannuksen lahjoittamaa Puutarhanhoito poropeukaloille -kirjaa tavoitteli yhteensä 29 osallistujaa, 41 arvalla.

Arvoin voittajan random.org:lla, voittonumero oli 28.

Täten kirjaa pääsee lukemaan Navettapiika, onneksi olkoon! Ilmoitatko postiosoitteesi minulle (parastapuutarhasta@gmail.com), niin saan kirjan postitettua sinulle.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille kivoista vastauksistanne! Oli mukava nähdä niistä, keitä te blogini lukijat olette. Tervetuloa myös teille uusille lukijoille!

Seuraava arvonta taitaakin sitten olla 200 000 katselukerran merkeissä, siihen ei olekaan enää kovin pitkä matka :) Täytyypä keksiä siihen jotain kivoja palkintoja!

Vihdoista viimein - pääsin minäkin Zetasiin!

Hyvää kannatti odottaa, niin lumoutunut olin päästessäni minäkin vuosien odotuksen jälkeen viimein kesäreissumme päätteeksi Zetasin puutarhamyymälään. Zetas sijaitsee kymmenisen kilometriä Tukholman keskustasta etelään, Kungens kurva -liittymän tuntumassa.

Paikka lähentelee kyllä aikamoista puutarhaihmisen paratiisia. Monenlaista olisi tehnyt mieli napata mukaan; ainakin patinoituneisiin punasaviruukkuihin istutettuja monenvärisiä pelakuita sekä täyteläisenvihreitä hienohelmoja.

Toisaalta totesin, että juuri nyt en tarvitse erityisesti mitään, niinpä maltoin hyvin mieleni - vaikka olimme vielä autolla liikkeellä. Mukaan tarttui lopulta vain muutama siemenpussi; korianteria, salaattia, tomaattia sekä aikaista maissia - ja aikamoinen kuvapläjäys. Siitä olisi riittänyt kahteenkin postaukseen, mutta pistetään nyt kuitenkin nämä kaikki ihanuudet tässä kerralla :)

Vastustamattomat.

Tämä oli yksinkertaisuudessaan yksi lemppariasetelmistani.

Ostokset saa kuljettaa tyylikkäissä kärryissä - eivät muuten ole minun ostoksiani... ;)

Minkähän näistä valitsisi - vaiko kaikki... :)

Ihanaa, kun ovat järjestäneet viihtyisiä istuskelupaikkoja, joissa etenkin ukkokullat
 näyttivät viihtyvän ;) Löytyyköhän Suomesta oikein minkäänlaisista myymälöistä
 vastaavia levähdyspaikkoja? Itse olen kaivannut ainakin joskus vaateostoksilla nuorten kanssa ;)

Koristeapilat on Ruotsissa pop - ja niitä oli monissa väreissä, kuten alla keltaisena...

Näitä melkein lähti mukaan, etenkin nuo kerrottukukkaiset vaaleanpunaiset ovat aika vastustamattomia, vai mitä?

Kasvit on ryhmitelty mukavasti värien mukaan - tässä siis keltaista...

ja fuksianpunaista....

Kivaa ja kaunista!

Kelit oli vähän kuivemmat kuin meillä, joten sadetus oli paikallaan.

Tällä kertaa ei muuten ollut lainkaan monien bloggaajien harmittelemia pitkä kassajonoja. Ehkä se johtui vuodenajasta, kenties arkipäivästä, ja ehken siitäkin, että nyt ei ollut samanaikaisesti meneillä puutarhamessuja!

Vessassakin piti kuvata, siellä oli niin yksinkertaisen upea kukkakimppu.
Eipä ole tullut mieleen, että kärhönkukkiakin voisi käyttää leikkona!

Tungin kaikki Zetas-jutut nyt muutoin tähän samaan postaukseen, mutta jätin vielä toiseen kertaan pari pientä kivaa puutarhaideaa, mitkä tarttuivat matkaan. Niistä siis vielä muutaman päivän päästä!

Kivaa heinäkuun viimeistä viikonloppua, meikä suuntaa tästä lakkasuolle... :)

Tulin elämäni puutarhakahvilaan - Tukholmassa :)

Jatkanpa vielä vähän näillä kesäreissumme kuulumisilla, ennen kuin reissustakin alkaa jo olla pieni ikuisuus. Länteen suuntautuneen matkamme viimeinen kohde oli Tukholma.

Puutarhateemaisella kesämatkallamme oli sekä täydellinen aloitus että lopetus. Reissu alkoi upeasti vierailulla Avointen puutarhojen päivän kohteessa Turussa.

Matkan päätteeksi pääsin vihdoista viimein minäkin käymään kovasti havittelemassani Zetasin puutarhamyymälässä Tukholman liepeillä, ah! Ja väliin vielä mm. pari ihastuttavaa puutarhakahvilaa!

Zetasissa kamera räpsyi siihen malliin, että laitan tähän ensin vähän muita Tukholman-juttuja ja teen Zetasista vielä perään kokonaan oman postauksen.

Tukholmassa majoituimme mielenkiintoisessa paikassa, upean vehreällä Långholmenin saarella, entiseen vankilaan tehdyssä hostellissa.

Kauniin luonnonläheinen saari on vain kivenheiton päässä Tukholman keskustasta, sinne kuljetaan Södermalmilta pientä siltaa pitkin.

Bellmannsmuseets trädgårdscafe.

Niin Långholmenilla kuin sen ympäristössä on mahtavat pyöräilymaastot, ja pyörällä polkaisee myös hetkessä aivan kaupungin ydinkeskustaan.

Långholmenilta löytyi myös pieni siirtolapuutarha-alue, ja aivan hostellimme vierestä juuri sellainen unelmien puutarhakahvila, jollaista olen vuosikausia kaivannut.

Mukavan rennon Bellmannmuseets trädgårdscafen puutarhassa saa kuljeskella kaikessa rauhassa sievien kukkaistutusten ja vehreiden vihannespenkkien lomassa ja nauttia kahvinsa sopivalta tuntuvassa paikassa.

Puutarhalla on pitkä historia aina 1700-luvulle saakka, ja niin kasvien sijoittelu kuin kasvilajisto noudattelee alkuperäistä vanhaa keittiöpuutarhaa.

Puutarha on jaettu neljään osioon, joita erottavat käytävät risteävät keskellä. Tässä risteyskohdassa on ympyrä, jossa kasvaa puksipuita. Puutarhan neljä osiota symboloivat luostaripuutarhojen tapaan eri maanosia, ja keskiympyrä paratiisin lähdettä.

Puutarhan reunoilla kasvavat hedelmäpuut, marjapensaat, peruna, parsa, mansikat ja raparperi. Hyötykasvit kasvavat jokaisen viljelylohkon keskellä, ja niitä reunustavat kauniit kukkareunukset. Kolmessa lohkossa kasvaa papuja, herneitä, juurkesia, salaattia ja kaalia. Neljäs on yrttien; sieltä löytyy minttua, salviaa, sitruunamelissaa ja timjamia.

Kauniinkeltainen kahvilarakennus on viehkeän puutarhan perällä.   

Jos kohta kävimme tällä reissulla upeassa puutarhakahvilassa jo aiemmin Ahvenanmaalla, niin tämä Tukholman-versio oli vielä piirun verran enemmän minun makuuni. Historian havina oli käsin kosketeltavasti havaittavissa hallitun hoitamattomasti ryöppyävänä monipuolisena kasvirunsautena.

Erityinen plussa myös siitä, että kahvila on erittäin helposti saavutettavissa liki Tukholman keskustassa.

Tukholmassa on kivaa pyöräillä kauniita ja rauhallisia merenrantareittejä pitkin - ja tutkailla
rantaan kiinnitettyjen laivojen ihmeitä - tai seurata veden päällä taituroivia suppaajia :)

Långhålmenille kuljetaan Södermalmilta kauniin kapean salmen yli.

Seuraavaksi laitan vielä muutaman päivän päästä matkamme pää(tös)postauksen ihanasta Zetasista.

Ps. olethan huomannut osallistua blogiarvontaani, jossa palkintona oiva puutarhakirja.