Alkaa olla jännät paikat!

Jälleen näyttää blogini käyntikertojen laskuri mielenkiintoisia lukuja, pyöreät 500 000 eli puoli miljoonaa käyntikertaa lähestyy hyvää vauhtia 🙂 Laskuri löytyy blogin oikeasta reunasta, ja näyttää tällä hetkellä lukemaa 499 621. 

Tämä tuntuu jotenkin merkitykselliseltä etapilta, olen miettinyt, että mitäpä tämän jälkeen? Jopa blogin lopettaminen on käväissyt mielessä, mutta ehkä ei nyt kuitenkaan.

Kerroin aiemmin muutostamme, joka on aika iso muutos. Se tulee näkymään täällä blogissanikin ja vaikuttaa jatkossa sisältöihin, toivottavasti hyvällä tavalla. Ainakin itse olen innoissani uuden edessä.

Näin talvella blogini lukijoita näyttävät kiinnostavan monentyyppiset asiat. Säilöntäjuttuja on luettu, kuin luonnollisesti myös ajankohtaisia joulujuttuja. Kevään lähestyminenkin alkaa hiljalleen näkyä, niin tomaatin kuin myös porkkanan kasvatus kiinnostaa 

Puolta miljoonaa katselukertaa täytynee juhlistaa jonkinlaisella arvonnalla, joten kannattaa pysyä linjoilla 😊

Räiskyvää uuttavuotta!

#uusivuosi #arvonta #blogi #blogiarvonta #puutarhablogi

Ensimmäiseksi vähän raivausta

Uuden kodin parveke ja pikkuinen piha ovat saaneet aiempien asukkaiden aikana rehevöityä rauhassa erilaisista kasveista.

Kasveja on vähän liikaa, ja ennen kaikkea liian liki taloa, jopa sitä verhoten. Runsas kasvillisuus liian lähellä rakennusta ei tee sille hyvää. Kasvit ylläpitävät kosteutta, tukkivat salaojia ja lahottavat rakenteita.

Vanhassa kodissamme oli myös samaa ongelmaa,  ja saimme oppia, että havupuusta pitää olla rakennukseen matkaa vähintään 10 metriä, ja lehtipuiden tulee kasvaa vähintään 15 metrin etäisyydellä. Tämä on hyvä nyrkkisääntö.

Uuden kodin pahin ongelma on talon rakenteisiin levittäytynyt villiviini. Vaikka kaunis kasvi onkin, niin se saa kyllä nyt lähdön.

Parvekkeen rakenteisiin kiipeillyt
villiviini ei ole hyvä juttu, niinpä se saa lähdön.

Toinen ongelma on lähes koko pienen pihan täyttävä suuri puu, mitä todennäköisimmin vaahtera.

Vaikka puut ovat kivoja ja kauniita, etenkin tämä vaahtera nyt talvella,
niin väärässä paikassa kasvaessaan ne eivät ole kovin hyvä asia.
Niinpä tämän koko kaksikerroksisen talon korkuisen
vaahteran kohtalona on valitettavasti
moottorisahan terä.

Puu on aivan liian lähellä taloa, vain muutaman metrin päässä. Se varjostaa ja täyttää käytännössä koko pienen pihan. Voin vain kuvitella, mikä valtava lehtimäärä siitä kertyy syksyisin.

Puu saa siis lähdön ensimmäisten joukossa. Sen jälkeen voikin sitten odottaa kevättä ja katsoa, mitä kaikkea muuta pihassa kasvaa ja mikä niiden kohtalo tulee olemaan. Ainakin näyttäisi olevan jonkinlaista hortensiaa, saniaisia ja varmaan myös sireenejä.

Haluan raivata näitä koristekasveja myös saadakseni paremmin tilaa hyötykasveille, joita haluan kasvattaa pienissä puitteissa niin paljon kuin vain saan mahdutettua.

#puu #kasvi #rakennus #raivaus #suojaetäisyys #etäisyys #villiviini

Ylläriä yllärin perään

Kulunut syksy on tarjoillut sellaisen määrän yllätyskortteja, ettei oikein tiedä, mistä päästä niitä lähtisi avaamaan. Läheskään kaikista korteista en myöskään vielä tiedä, osoittautuvatko ne lopulta onnen vai epäonnen korteiksi.

Aloitetaan tuoreimmasta. Tällä hetkellä makoilen enimmäkseen sängynpohjalla, missä olen viettänyt jo viimeiset viikot. Osan ajasta sänky oli sairaalasänky.

Sairastuin myyräkuumeeseen! Varmasti tauti, johon sairastumisen mahdollisuus on mielessä monella puutarhoja kuopsuttelevalla tai muita ulkohommia tekevällä. Näin itsellänikin, ja taudin mahdollisuus tuli mieleeni heti ensioireista, korkea kuume, pahoinvointi ja järkyttävät kivut. Mikään näistä ei tuntunut mitenkään tavanomaiselta, vaan jotenkin hyvin poikkeukselliselta.

Pari vuorokautta ehdin sairastaa ennen kuin olo kävi niin sietämättömäksi, että oli pakko soittaa hätänumeroon. Siitä oli vielä pitkä tie ennen kuin olin lopulta päässyt sisään sairaalan ensiapuun. Ei sinne nykyään niin vain mennä.

Kun sairaalan ovet olivat viimein auenneet, olivat tutkimukset ja hoito kyllä ensiluokkaista. Muutaman sairaalavuorokauden jälkeen pääsin kotiin jatkamaan sairastamista. On kyllä ollut rajuin koskaan kokemani tauti, ja muutoinkin kamalinta mitä olen ikinä kokenut. Polttopuita epäilen vahvimmin tartunnanlähteeksi, sillä ulkotiloja siivotessani olen aina käyttänyt tehokkaita hengityssuojaimia.

Kohti uutta kotia!

Seuraava kortti ei ollut sinänsä yllätys, vaan ihan itse vedetty. Tosin tähänkin on sisältynyt erilaisia ylläreitä, pääsääntöisesti positiivisia sellaisia.

Olemme jo pidemmän aikaa raivailleet nurkkia, ja laittaneet nyt myyntiin asuntomme, jossa olemme viimeiset 30 v asustelleet!

Kaikki on käynyt lasten aikuistuttua ja muutettua kotoa vähän turhan isoksi ja aikaavieväksi. Koti itsessään, pihamaa, puutarha ja ennen kaikkea sadon määrä. Tänä vuonna on käynyt ensimmäistä kertaa niin, etten ehtinyt edes kerätä läheskään kaikkea puutarhan satoa, saati säilöä sitä.

Huomaan, että nyt lähemmäs 60 ikävuotta tullessani haluaisin vapaa-ajallani pyöriä vähän enemmän muuallakin kuin kotinurkissa - vaikkapa matkustella, valokuvata enemmän, harrastaa enemmän liikuntaa jne.

Vaan ei hätiä, puutarhabloggaamista tarkoitukseni ei silti ole lopettaa 🙂 Tässä kohtaa yllärikortti oli se, että vastaamme tupsahti muutaman kilometrin päästä aika ihana rivitaloasunto, jossa on pienenpieni piha ja ihana parveke. Odotan niin kovin innolla muuttoa uuteen asuntoon, muun muassa sitä, että saan viimein parvekkeen, josta olen iät ajat haaveillut 🙂

Siellä se odottaa
kesän saapumista... 😊 

Olen myös onnellinen tuosta pienestä pihasta. On ihana ajatus, että asuntoon kuuluu oma ulkotila, jossa voi askarrella ja puuhastella kaikenlaista pientä - ja tietysti myös harrastaa puutarhanhoitoa pienessä mitassa.

Haaveenani on jatkaa hyötykasvien kasvattamista edelleen, joskin mittakaava tulee pienenemään huomattavasti aiemmasta. 

Blogini luonne saattaa siis hieman muuttua siihen suuntaan, miten pieneltäkin pihalta ja parvekkeelta voi saada mahdollisimman runsaasti satoa. Odotan kovasti innolla noita kokeiluja. Oikeastaan huomaan olleeni jo jonkin aikaa matkalla tuohon suuntaan, sillä erilaiset kerrosviljelyratkaisut ovat innostaneet minua jo pidemmän aikaa.

Ehkä aikaa liikenee tulevaisuudessa paremmin myös muiden puutarhojen kiertelyyn, ja tulee enemmän juttua niistä. 

Muita yllärikortteja on ollut mm. äitini kuolema alkusyksystä ja kaikki siihen liittyvä suru-, selvittely- ja raivaustyö.

Tekemistä on siis todellakin riittänyt, ja sen vuoksi täällä on ollut hiljaisempaa. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa, kunhan asiat alkavat vähitellen loksahtaa kohdilleen.

Loppuvuosi saisi kyllä mielellään mennä ilman uusia yllärikortteja 🙂

#myyrakuume #muutto #puutarha

Pykälää parempi marjarahka

Kävin suolla, löysin karpaloita. Niitä olikin tänä vuonna aika mukavasti, ja ne olivat osin ihanan suurikokoisia.

Teki mieli tehdä karpaloista marjarahkaa. 

Tuli mieleen kokeilla vähän tavanomaista parempaa versiota, karamellisoidulla kondensoidulla maidolla höystettyä. Tiedäthän tuotteen, sellaista ihanan tahmeaa, yltiömakeaa ruskehtavaa tahnaa.

Ajatukseni oli, että levitän karamellitahnaa jonkinlaisiksi raidoiksi rahkan pintaan. 

Matkan varrella suunnitelmani kuitenkin muuttui, päätin sittenkin sekoittaa kondensoitua maitoa jo suoraan rahkan joukkoon. Tämä toikin herkkuun tarvittavan makeuden, eikä sokeria tarvittu lainkaan. Lisäksi se antoi marjarahkaan ihanan täyteläisen maun, nam!

Ensin kerma vaahdoksi, sitten joukkoon
rahka ja maun mukaan kondensoitua maitoa, lopuksi
mukaan marjat. Helppoa.

Herkullista sunnuntaita!

#rahka #marjarahka #hyvä #helppo #yksinkertainen #parempi #paras #jalkiruoka #nopea #herkullinen #kondensoitumaito

Mainio maa-artisokkasato!

Syksy on edennyt sen verran pitkälle, että tuli aika kaivella maa-artisokkasato esiin maan uumenista. Olisivat ne voineet olla maassa vielä pidempäänkin, aina pakkasten tuloon saakka.

Maassa nuo säilyisivät kaikkein parhaiten, paitsi että pelkäsin myyrien hyökkäystä, sillä maa-artisokat ovat niiden suurta herkkua. Yhtenä syksynä ne veivät koko sadon.

Maa-artisokka on kiitollinen ja helppo kasvatettava. Odotin tänä vuonna huomattavasti heikompaa satoa, sillä minulla jäi mukuloiden istuttaminen hyvin myöhäiseen, eivätkä ne lähteneet ensin edes kovin hyvin kasvuun. 

Tässä vain yhden kasvin runsas sato. Jätin kuitenkin muiden varsien mukulat vielä toistaiseksi maahan, kun on niin kovin lämmintä. Täytyy toivoa, etteivät päädy myyrien hampaisiin.

Jotain kuitenkin tapahtui, kasvit ottivat yllättäin hyvän kasvuspurtin ja tuottivat lopulta jopa tavanomaista paremman sadon.

Tästä pääset juttuuni, jossa kerron tarkemmin maa-artisokan kasvattamisesta ja vähän vinkkejä sen käyttöön.

Tässä vielä konstini juuresten puhdistamiseen. Surautan savet pois nopsasti painepesurilla. Saman teen myös porkkanoille. Täytyy vain varoa, ettei paine ole liian kovalla, jottei se vahingoita kasvisten herkkää kuorta. Mutta näin lähtevät nopeasti ja helposti puhtoisiksi 🙂

#maa-artisokka

Viljelypalsta-alueilla on aina elähdyttävää piipahtaa

- vaikka näin syksytunnelmissakin.

Komea villiviiniportti toivotti kävijän
tervetulleeksi.

Satuin reilu viikko sitten frisbeegolfaillessani Vantaalle Varistonniityn viljelypalstoille. 

Palstojen sokkeloissa on aina mukava pyöriä tutkimassa, millaisia ratkaisuja itse kukin on kehitellyt, ja mitä kasveja vielä löytyy.

Näin syksyllä, kun kasvillisuus ei ole "häiritsemässä", erottuvat erilaiset muodot ja rakenteet vieläkin paremmin.

Vielä iloisen keltaisina kukkivat komeat auringonkukat pistivät kirkkaimpina silmään. Liekö niitä istutettu tänä vuonna tavanomaista enemmän tuen osoituksena Ukrainalle? 

Minulla jäi harmi kyllä auringonkukat tänä vuonna kokonaan laittamatta, kun oli niin paljon tuota muuta kukkaprojektia. Niitä olen kaipaillut. 

Täytyy laittaa ensi kesänä senkin edestä.  toivottavasti ei kuitenkaan enää samasta syystä. 

Kärhö kukki vielä komeana.

Joku oli muistanut lintujakin :)

Hyötykasveista löytyi vielä reheviä purjoja ja jonkin verran lehtikaaleja. 

Näin syksyllä palstoilla vallitsee ihanan seesteinen tunnelma, kun puutarhurit ovat jo kunnostaneet palstansa talviteloille, ja alueella voi kierrellä yksinään kaikessa rauhassa.

Näppärä päärynä"pora"

Kerroin aiemmin, kuinka kokeilin kuivattaa runsassatoisen Pepi-päärynämme siivuja, ja niistä tuli vallan hyvänmakuisia.

Suurin hankaluus hommassa oli päärynöiden siemenkotien poistaminen.

Omat päärynät kun ovat sen verran pienikokoisia, että tavallinen omenapora nappaisi niistä aivan liikaa.

Pääni puhki mietin, mistä voisin kehittää sopivankokoisen, pienemmän "poran".

Lopulta keksin kuorimaveitsen, jossa on pyörivä terä. Sillä saa helposti pyöräytettyä pehmeähkön päärynän keskeltä pois juuri sopivan kokoisen palasen.  

Päärynöiden kuivattaminen pääsi nyt entistäkin parempaan vauhtiin, kun siemenkodat saa poistettua näppärästi ja nopeasti.

Kokemuksia kasvihuoneen kastelujärjestelmästä

Tässä kun kokosin kastelujärjestelmän talveksi pois kasvihuoneesta, tuli mieleen kertoa siitä vähän täälläkin.

Hankin jo vuosia sitten hyvin yksinkertaisen, mekaanisen ja edullisen kastelusysteemin kasvihuonetta varten.  

Meni kuitenkin pitkään ennen kuin sain sen asennettua paikalleen helteisenä kesänä vuosi sitten. Se tuntui jotensakin työläältä ajatukselta, enkä ollut myöskään oikein uskonut, että tuo voisi toimia.

Homma alkoi siitä, että ensin piti putsata ja asentaa sopiva vesitynnyri hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs, tilan säästämiseksi kasvarin ulkopuolelle.

Talostamme sattui löytymään sopiva tynnyri,
jonka pohjassa oli valmiiksi reikä,
jossa on vesiletkun liitäntäkappale. Nostin tynnyrin kivien päälle,
jotta sain sen sopivasti hieman kasvihuoneen pohjaa ylemmäs.

Tässä vielä lähikuva, kastelusarjaan kuuluu tuo harmaa osa,
mistä lähtee eteenpäin ohut kastelusarjan letku.
Osan sisällä on suodatin mahdollisten roskien suodattamiseksi pois.

Loppujen lopuksi itse asennus tomaattien juurelle ei ollut ollenkaan niin iso asia kuin olin ajatellut, olisiko siinä pari tuntia vierähtänyt. Niinhän se usein on, että hommaan ryhtyminen on se isoin juttu 🙂

Yksittäinen, kasvin juurelle tuleva veden
annostelija. Toimintaperiaate on niin
yksinkertainen, että letkun ja sen sisään 
menevän annostelijan osan väliin jää
pienenpieni rako,
josta vesi pääsee tippumaan maahan.

Ja tässä koko "hässäkkä".

Hämmästykseni oli suuri, kun vesitippoja alkoi kauniisti tipahdella tomaattien juurille.

Ensi alkuun kuitenkin tuntui, että vettä tuli liiankin kanssa, noin tippa sekunnissa joka tomaateille. Piti siis saada selvitettyä, miten paljon vettä mahtaisi tätä tahtia lirua kasveille.

Pääsin samalla sivistämään itseäni selvittämällä, että yhteen millilitraan mahtuu 22 tippaa. Siitä sain laskettua, että yhdelle tomaatille liruu vettä tätä tahtia vuorokaudessa nelisen litraa. Ajattelin, että se on varmaan aika paljon, jopa kovimmillakin helteillä. 

Normaalisti olen kaatanut reilulle parillekymmenelle tomaatintaimelleni vuorokaudessa kannulla vettä pari-kolme kannullista, eli 20-30 litraa. 

Tähän määrään päästäkseni piti siis saada rajoitettua veden kulkua siten, että uusi vesitippa tipahtaisi aina muutaman sekunnin välein.

Asensin vesiletkuun puristimen (jonka etsimiseen meni useampi tunti, olin varma, että talossamme on jossain vanha lampunpidin), jolla sain säädettyä vedentulon juuri sopivaksi. Tynnyrin veden määrää seuraamalla voi varmistaa, minkä verran vettä hupenee. 

Sitten saattoi vain istuskella kasvihuoneessa katselemassa, kuinka vesitipat tipahtelevat kauniisti tomaattien juurille - tip - tip - tip :) 

Kastelu toimi helteisenä kesänä aivan äärettömän hyvin, ja tuntui että tomaatit todella nauttivat, kun saivat sopivasti ja tasaisesti kastelua. 

Tomaatit kasvoivatkin paremmin kuin koskaan 🙂 Voihan olla, että siihen vaikuttivat muutkin tekijät, mutta varmaan sopivalla kastelulla oli osansa asiassa.

Siitä oli myös se seuraus, että kun aikaa ei mennyt tomaattien kasteluun, saivat muut kasvit aiempaa parempaa hoivaa ja kastelua - ja näin myös ne kukoistivat paremmin kuin ennen!

Loppukesällä ilmaantui kuitenkin ongelma. Runsaamman kastelun seurauksena tomaatteihin tuli hometta ihan eri mittakaavassa kuin koskaan aiemmin, homeesta tuli lopulta aika isokin ongelma.

Niinpä tämä kesänä viisastuin ja kastelin automaatilla vain heinäkuun lämpimämmän jakson, ja lopetin sitten automaattikastelun.

Tämä tuntuu nyt toimivimmalta ratkaisulta. Tomaatit ovat päässeet nauttimaan tasaisesta kastelusta helteisimpään aikaan, mutta loppukesästä maan pinta sai välillä jopa hieman kuivahtaa. Näin syyskuulla kastelen tomaatteja maltillisesti kannulla vähän säästä riippuen muutaman päivän välein.

Nyt tomaatit ovat niin terveitä ja hyväkuntoisia kuin vain ikinä 🙂

  

Päärynöiden kuivattelua

Meillä on yksi nuorehko päärynäpuu, josta saa sitäkin paremmin satoa.

Puu tuottaa tällä hetkellä vuosittain satakunta päärynää, jotka ovat melko hyvän makuisiakin. Eivät kuitenkaan toki ihan kaupan hedelmien veroisia. 

Kaikkia ei tule syötyä tuoreena, ja olen siksi yrittänyt kehitellä hyvää tapaa säilöä päärynöitä. Hillo tai hilloke olisi hyvää, mutta meillä ei tule niitä juuri käytettyä. Viimevuotista chutneyäkin on vielä jäljellä.

Nyt tuli jostain mieleeni ajatus kokeilla päärynöiden kuivattamista, ja tein saman tien ensimmäisen koe-erän.

Ensimmäinen ongelma oli siemenkotien saaminen pois. Tavallinen omenapora oli turhan suuri, päärynät kun ovat kaupan päärynöitä pienempiä, se olisi haukannut niistä pois turhan paljon.

Keksin lopulta kaivertaa siemenkodat pois kapealla fileointiveitsellä, se sopi tarkoitukseen erinomaisesti.

Tästä pääset lukemaan, millaisen vielä vähän paremman ratkaisun keksin myöhemmin siemenkotien poistoon.

Leikkasin päärynät sitten parin millin paksuisiksi siivuiksi, ja asettelin viipaleet kuivuriin. Pelkäsin vielä sitä, tummuvatko viipaleet kovin ennen kuivumistaan.

Sitten vain kuivuri hurisemaan edullisella yösähköllä. 

Jo yöllä herättyäni hipsin maistelemaan ensimmäisiä nahkeaksi kuivahtaneita siivuja. 

Niiden maku oli oikein positiivinen yllätys, eivätkä päärynät olleet mitenkään haitallisesti tummuneet. Maku oli yllättävänkin makea ja maukas, oikeastaan aika tosihyviä. 

Kun päärynäpurkin kantta raottaa, 
 tulvahtaa nenään vastustamattoman
ihana tuoksu.

Täytynee siis vielä jatkaa päärynöiden kuivattelua tämän ensimmäisen kymmenen kappaleen koe-erän jälkeen. Nämä voisivat olla mukavia naposteltavia vaikka joulupöydässä, jos vain säilyvät sinne saakka. 

Näiden kohdalla voi tulla sellainen ongelma, että palaset saattavat huveta purkista aika nopeastikin 🙂

#päärynä #kuivatus #kuivattaminen #säilöntä

Jännittävää, kesäkurpitsaa kimchin tapaan

Teki mieli kokeilla kesäkurpitsaa aivan uudella tavalla, korealaisen kimchin tapaan.

Kurpitsat ovat nyt tekeytymässä purkissa huoneenlämmössä parin päivän ajan, sitten pääsee maistelemaan.

Kimchi on yleensä kiinankaalista hapattamalla valmistettu korealainen perinneruoka. Se on tärkeä tapa säilöä etenkin kiinankaalia ja toisinaan myös muita vihanneksia.

Perinteisesti kimchi valmistetaan suurissa saviruukuissa. Ruukut upotetaan maahan pitkän käymisprosessin ajaksi.

Kimchin valmistuksessa voi oikaista käyttämällä mausteista korealaista gochujang-tahnaa, riisiviinietikkaa ja aasialaista kalakastiketta. Gochujang on valmistettu käyttämällä soijapavuista ja chilistä. Tein kesäkurpitsat tällä ohjeella.

Gochujang-tahnaa.

Gochujangin suhteen pitää olla tarkkana, jos sen tulee olla gluteenitonta. Sen valmistuksessa käytetään nykyään usein myös vehnäjauhoja, etenkin tavallisista kaupoista saatavissa versioissa. Gluteenitonta löytyy paremmin aasialaisista kaupoista.

Jännää nyt vielä hetki odotella ennen kuin pääsee maistelemaan kesäkurpitsoita 🙂

Tästä pääset lukemaan muita ruokavinkkejäni kesäkurpitsasta.

Myös avomaankurkuista, joita nyt juuri kypsyy vähän liiankin kanssa, voisi kokeilla kimchiä samaan tapaan.