Kevättä ilmassa - Tukholman puutarhamessut kutsuvat 🙂

Viimeksi neljä vuotta sitten olin Tukholmassa puutarhamessuilemassa - silloin ensimmäistä kertaa. Tuntuu, kuin se olisi ollut ihan vasta!

Siitä saakka on myös ollut polte päästä tapahtumaan uudelleen, ja nyt se viimein mahdollistui 🙂

Jännä nähdä, onko tapahtuma miten muuttunut näinä vuosina, ainakin viimeksi se oli huikean hieno kokemus! Kovasti odotan mm. 24 metriä pitkää siemenhyllyrivistöä!

Eilen kävin täällä Tukholmassa mm. Ulrikas Slottsträgårdetissa, joka on myös ollut pitkään toivelistallani. Kuvat ovat sieltä.

Täytyy sanoa, että olihan paikka ihan hieno, mutta ei se silti vetänyt vertoja suosikkikohteilleni, tosi ihanalle Zetasin puutarhamyymälälle sekä toisaalta aivan keskustan kupeessa olevalle viihtyisälle Rosendals Trädgårdille.
 

Poikkesin myös nopeasti Classicumin kasvihuonenäyttelyssä. Se oli kyllä
pieni pettymys, tosin vuodenajallakin oli varmasti osansa asiassa, on
varmaankin kesäaikaan huomattavasti näyttävämpi. Mutta silti odotin
vähän enemmän.

Tässä pienen postaustauon aikana on myös käynyt sellainen juttu, että blogin käyntikertojen laskuri on pyöräyttänyt jälleen uuden komean luvun, 250 000!!! Sen vuoksi täytyy ehdottomasti laittaa pystyyn pieni siemenarvonta, kunhan täältä palaan. Tule siis pian kurkkaamaan!

Joulunodotusta!

Huh, syksy on hurahtanut yhdessä hujauksessa. Mutta nauttien ihan täysillä kaikista niistä tiedonmurusista ja -järkäleistä, joita olen valokuvauskoulutuksessa saanut :)  Joka ikinen päivä niin paljon uutta; tekniikasta, kamerasta, väreistä, valoista, kuvan suunnittelusta ja rakentamisesta, erilaisista valokuvaajista - ja vaikka mistä!

Mutta nyt on aika alkaa rauhoittua nauttimaan joulun lähestymisestä. Sen suhteen onkin pullat paremmin uunissa kuin koskaan aiemmin; lahjat hankittu ja jopa paketoitu - yleensä olen se, joka viimeisenä pakkaa lahjoja suunnilleen siinä vaiheessa, kun niitä jo toisessa päässä avataan :)

Eilen tein oikein kunnon joulukorkkauksen, tein ihan vain itselleni yhtä suurimmista jouluherkuistani, sillisalaattia tai rosollia (koska muut meillä eivät siitä oikein välitä, en ymmärrä...). Tuskin mikään maistuu niin hyvälle kuin itse kasvatetuista, juuri keitetyistä, sopivan pieneksi pilkotuista perunoista, punajuurista ja porkkanoista valmistettu rosolli.

Käytin tällä kertaa osin vähän voimakkaamman makuisia aineksia kuin yleensä. Laitoin mm. punajuurten sekaan myös hiukan etikkapunajuuria antamaan vielä vähän täyteläisempää makua. Sopi eri hyvin!

Myös vatkatusta kermasta tehtyyn kastikkeeseen lorautin hiukan etikkapunajuurten lientä, joka antoi kastikkeelle saman tien kauniin vaaleanpunaisen värin ja mukavan maun.

Nyt on myös jälleen sopiva hetki kaivaa esiin lista ruokakaupasta tarvittavista jouluhankinnoista, sellainen onneksi löytyy jo valmiiksi täältä blogistani.

Mitä sinun jouluvalmisteluillesi kuuluu?

Mikä kumma kasvi?

Tunnen suht paljon puutarha- ja muita kasveja, mutta nyt törmäsin yhdessä siirtolapuutarhassa erikoisuuteen, jollaista en ole koskaan aiemmin tavannut.

Itse kasvista en harmi kyllä tullut ottaneeksi kuvaa, mutta sen sijaan nappasin mukaan yhden sen hedelmistä (aijai, puutarhavarkaus :(

Kasvi oli pensasmainen, tuuhea ja melko pieni, alle metrin korkuinen. Lehdet olivat pieniä, eivätkä muistuttaneet minusta oikein mitään tuttuja lehtiä. Erikoista kasvissa olivat nämä kellertävät, varsin voimakastuoksuiset hedelmät, joita oli kasvin pieneen kokoon nähden hämmästyttävän paljon. Hedelmässä on erikoinen, jotenkin parfyymimäinen tuoksu. Ei vaikuttanut päärynältä, jota nämä minusta kuitenkin eniten muistuttivat.

Hedelmien korkeus on noin neljä cm, ja leveys kolmisen senttiä.

Oli kummallista, että tuollaisessa pienessä pensaassa kasvoi tällaisia hedelmiä, jotka mielestäni kuuluisivat paremminkin johonkin puuhun. Mahtavatkohan nämä olla syötäviä? Hedelmäliha tuntui aika kovalta, enkä kyllä uskaltanut maistaa. Hyväksi hajusteeksi nämä ainakin sopisivat :)

Onko kasvi sinulle tuttu, osaisitko sanoa, mikähän tämä oikein mahtaisi olla?

Mitä ihmettä, vatsa kipeäksi tomaateista?

Olettekohan kukaan muu tomaatinkasvattaja törmännyt tällaiseen? Minulla on nimittäin nyt kuukauden verran ollut vatsa kipeänä, välillä aika tosikipeänä, ja kaiken maailman ruoansulatusvaivoja.

Yhden päivän tomaattisaalis.

Sinänsä tuttua juttua aiemmilta vuosilta, niin en ole vielä lääkäriin asti mennyt, vaan yrittänyt hoitaa erinäisillä aeimmin saamillani lääkkeillä. Vaan kun nekään eivät oikein tunnu auttavan.

Nyt aloin miettiä, että minulla on aiemmin kahtena syksynä, tismalleen samaan aikaan, ollut samantapaista vaivaa. Sitten luin sattumalta, että tomaatti voisi ärsyttää ja aiheuttaa juuri tämänkaltaisia oireita.

Sehän ei olisi sinänsä mahdoton ajatus, kun olen popsinut ihania tuoreita tomaatteja viimeiset pari kuukautta suoraan kasvihuoneesta oikein urakalla, varmaan lähemmäs puoli kiloa päivässä.

Mutta onpa tämä nyt iso harmi, jos pitää paikkaansa! Vähän jo laski intoa noita tomaatteja kohtaan. Niitä olisi vielä tulossa vaikka kuinka paljon, sisälle kypsymään siirrettäviä vihreitä tomaatteja varmaan lähemmäs sata kiloa!

Jäin myös miettimään noita aiempia syksyjä, jolloin minulla on ollut samanlaista vaivaa, että ovatkohan nekin olleet erityisen hyviä tomaattivuosia, jolloin tomskuja on tullut popsittua oikein harvinaisen paljon?

Onpa kyllä tylsä juttu jos näin on, pitäisi sitten vissiin keksiä tomaattien tilalle ainakin osittain jotain muuta kasvatettavaa. Olen nyt rajoittanut tomaattien syöntiä, kun keksin tämän muutama päivä sitten, ja tuntuu kuin tilanne olisi jo hieman helpottanut.

Oletko sinä sattunut kuulemaan tällaisesta?

Vähän ruuhkaisempi viikonloppu :)

Luontokuvatapahtuma oli komeassa paikassa, Jämsänkosken
Ilveslinnassa - jossa toiminta on ilmeisesti harmi kyllä päättymässä. 

Viime viikonloppuna oli tarjolla niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tapahtumaa, että meinasi melkein lähteä lapasesta.

Piti alunperin vain käväistä lauantaina yhdessä luontokuvatapahtumassa Keski-Suomessa.

Vaan perjantaiaamuna kuulin radiosta, että Janne Tulkki oli konsertoimassa illalla komean big bandin kanssa tuossa naapuripitäjässä. Eihän siinä pidätellyt mikään, sinnehän oli lähdettävä.

Senkin uhalla, että menetin lempiohjelmani Vain elämän :( Mutta hieno konsertti oli, kannatti käydä!

Kotiin tultua katsoin vielä sen Vain elämänkin sitten jälkikäteen. On muuten tällä kertaa mielestäni jotenkin erityisen ihanan maanläheisiä, positiivisia ja valovoimaisia artisteja. Ihan etunenässä tällä kertaa emännöintivuorossa ollut superviehättävä Anne Mattila. Ohjelman katsomisesta jää aina niin hyvä mieli ja energinen olo.

Odottava tunnelma hetki ennen konsertin alkua. 

Ja mitä Anne Mattila kertoikaan ohjelmassa - että hänellä on Karvialla Parkanon kupeessa ihastuttava taidekahvila, joka on nyt viimeisiä päivä auki ennen talvea.

Piti heti tutkia asiaa tarkemmin, ja kuinka ollakaan, tuolla kahvilassa oli vielä lauantaina iltapäivällä maksuton Anne Mattilan päätöskonsertti. Eipä siinäkään muu auttanut, kuin että lähdin kesken sen luontokuvatapahtuman ajelemaan kohti Karviaa!

Eipä tullut turhaa lähdettyä; taidekahvila oli kaikkineen viehättävä, ja konsertti aivan ihastuttava ja mukavan intiimi, mutkaton Anne pisti parastaan 🙂

Väliin mahtui myös hauskaa sanailua Mattilan
elämänkumppani Kari "Kille" Tenkulan kanssa.

Taidekahvilan galleriarakennus.

On kyllä aika kätevää, kun asumme täällä keskellä Suomea, niin täältä pääse aika nopeasti ja näppärästi melkein minne vain!

Syksy on uusien avausten aikaa!

Vähän reilut viisi vuotta olen kirjoitellut tätä Parasta puutarhasta -blogia.

Aika paljon on tullut tässä ajassa sanottua puutarhanhoidosta, vaikkei varmasti läheskään kaikkea.

Jo jonkin aikaa olen miettinyt, olisiko aika jollekin uudelle avaukselle, ja nyt se on viimein kiteytynyt. Olen tainnut aiemminkin kertoa, että valokuvaus on yksi suuria intohimojani puutarhanhoidon lisäksi, ja sinne suuntaan tie on nyt viemässä.

Olen juuri aloittanut valokuvablogin - aika monta bloggauskokemusta rikkaampana ja viisaampana kuin silloin, kun tämän puutarhablogin aikanaan aloitin. Oli kyllä hiukan tuskainen urakka kaikkine teknisine säätöineen, ei voi kuin ihmetellä, miten olen siitä aikanaan tämän kanssa selvinnyt?

Uusi avaus ei tarkoita suinkaan sitä, että jättäisin tämän blogin. Oikeastaan voi olla, että nämä kaksi blogia jopa tukevat toisiaan. Ehkä sieltä uuden blogin puolelta tulee myös uutta virtaa tänne, saas nähdä!

Ja toki täällä pysyvät myös luettavissa noin 500 aiempaa blogipostaustani lähinnä erilaisten hyötykasvien kasvattamisesta luomumenetelmin. Minut onkin yllättänyt se, kuinka paljon vanhempiakin juttuja käydään ihan päivittäin lukemassa.

Joku saattaa nyt miettiä, mikä se uusi blogi on, ja mistä se löytyisi. Linkkaan sen nyt tähän, vaikkakin olen samalla tekemässä myös pienen linjanmuutoksen; tätä "harjoitus"blogianihan olen kirjoittanut nimimerkillä. Uudessa blogissani esiinnyn kuitenkin ihan omalla nimelläni :)

Se uusi blogi on nimeltään Valon vuosi - photos

Saa toki myös mielellään liittyä lukijaksi tuohon uuteen blogiini, sinnekin tulee varmasti jossain vaiheessa arvontoja ja muuta kivaa :)

Mukavaa viikonalkua!

Jättipunajuuria :)

Kerroin viime kesänä, kuinka olin innoissani, kun punajuuret onnistuivat tuolloin suunnilleen ensimmäistä kertaa oikein tosihyvin. Kookkaita, herkullisia punajuuria tuli yllin kyllin.

Silloin arvelin sen johtuvan kesän sateista, sillä tietääkseni punajuuri kaipaa runsaasti vettä. Vaan kuinka ollakaan, myös tänä kuivana hellekesänä punajuuritilanne on erinomaisen hyvä, jopa vielä parempi kuin viime vuonna. Ennen muuta sen vuoksi, että tänä vuonna punajuuret ovat kasvaneet myös kooltaan melkoisen suuriksi.

Kylvö aikaisin ja riittävän tiheään

Tänä kesänä ei sateisuus nyt todellakaan voi olla syynä hyvään kasvuun :) Onko se siis sittenkin lämpö, tai vielä joku muu? Ehkä olen vain viimein oppinut kasvattamaan näitä herkkujuureksia? Erotuksena aiempaan olen viime aikoina alkanut kylvää punajuuret jo tosi aikaisin, heti toukokuun alkupuolella, jos vain on hiukankaan lämmintä. Punajuuren kohdallahan sanotaan, että siemenet pitäisi kylvää vasta vähän myöhemmin hyvin lämmenneeseen maahan.

Jotta siemenillä riittäisi lämpöä itämiseen, olen peitellyt kylvökset huolellisesti harsolla. Lisäksi olen alkanut kylvää siemeniä tosi tiheään. Aiemmin suurimpana ongelmana on ollut se, että siementen itävyys on ollut varsin heikkoa, ja taimia on sitten kasvanut aivan liian harvassa. Jos kylvöksestä tulee näin liian tiheä, on ylimääräiset taimet helppo harventaa pois.

Tämä aikainen kylvö on selvästi edesauttanut sitä, että punajuuret ovat lähteneet hyvään kasvun alkuun. Muutoin en mielestäni ole tehnyt ihmeempiä muutoksia aiempaan. Tänä vuonna punajuuret ovat toki saaneet jonkin verran kasteluvettä, mutta ei sentään läheskään sellaisia määriä kuin viime kesän sateissa. Ja muuten, viime kesähän oli kuitenkin lopulta myös aika lämmin, kun katselee vanhoja lämpötilatilastoja. Edellinen kesä on kuitenkin jäänyt minulle mieleen lähinnä runsassateisena.


Yksinkertainen punajuuriherkku

Sitten vielä punajuurille yksi helppo ja herkullinen käyttövinkki, joka toimii hyvänä lisukkeena melkein mille vain. Sillä yksinkertaisimmat jutut ovat useimmiten parhaita, eikö?

Törmäsin tähän helppoon punajuuriherkkuun ensimmäistä kertaa tallinnalaisravintolassa viime vuonna.

Kypsennetyt punajuurisiivut oli leikattu hyvin ohuiksi, ja niiiden päälle oli raastettu kovaa vuohenjuustoa hienolla terällä.

Annos oli yksinkertaisuudessaan sekä kauniin näköinen että erittäin hyvänmakuinen; punajuuri ja vuohenjuusto ovat erinomainen makuyhdistelmä.

Tätä piti tietysti kokeilla kotonakin. Maustoin ohuet, ei liian pehmeiksi keitetyistä punajuurista leikatut siivut yksinkertaisesti sipaisemalla niille hieman paksua balsamico-kastiketta. Ja sitten vain hienoksi raastetusta vuohenjuustosta kaunis valkoinen huntu ylle, avot!

Näin parhaaseen juuresaikaan tässä vielä linkki toiseenkin hyvään ohjeeseen, aina ihanat uunijuurekset.

Nyt ei muuta kuin nautitaan herkullisista, tuoreista syysjuureksista!

Oksasahan ja muiden palkintojen voittajat selvillä!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Blogissani oli arvonta, jossa oli palkintona laadukas oksasaha sekä siemeniä.

Arvonta-aikana osallistuneita oli yhteensä 63. Arvoin voittajat random.org:n avulla, ja tulos oli seuraava:

Pääpalkinnon, Viherpalvelu Ettalan lahjoittaman oksasahan voittonumero on 12, joten voittaja on klaara!! Onneksi olkoon! 

Toisen ja kolmannen palkinnon, Hortex Oy:n lahjoittamien siementen
voittonumeroiksi arpoutui 10 ja 44,
joten näiden voittajat ovat Saili Moilanen ja Ismo Tervonen! Onnea myös teille!

Keskellä pääpalkinto, kovakromattu Ars-oksasaha, sen vieressä
toisena ja kolmantena palkintona arvotut siemenet.

Ilmoitattehan postiosoitteenne minulle (parastapuutarhasta(at)gmail.com), niin saan palkinnot matkaan! Laitan teille vielä myös viestit asiasta.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistumisesta - sekä mukavista kesäkuulumisistanne!

Olethan osallistunut blogiarvontaani!

Postaukseen sisältyy kaupallista yhteistyötä

Vielä tämän päivän ajan ehdit osallistua arvontaan, jossa on pääpalkintona Viherpalvelu Ettalan lahjoittama hyvälaatuinen, japanilaisvalmisteinen ARS-sarjan GR-17 -oksasaha. Kahvansa sisään taittuva näppärä saha kulkee kätevästi mukana kaikkialle. Pääpalkinnon arvo on noin 50 euroa.

Toisena ja kolmantena palkintona on Hortex Oy:n lahjoittamia ihastuttavia siemeniä, joilla on jo hyvä varustautua valmiiksi ensi kesään :) Yhteen palkintoon kuuluu yhteensä neljä siemenpussia, yrtti-iison ja daalian siemeniä.

Keskellä pääpalkinto, kovakromattu Ars-oksasaha, sen vieressä
toisena ja kolmantena palkintona arvottavat siemenet.

Tässä linkki arvontaan, kannattaa osallistua! Huomenna sitten selviää, ketkä ovat onnekkaat voittajat...

Voiko tomaatteihin hukkua... ;)

- tai kurkkuihin - tai...?

Tämä on ollut oikea superkesä, helteet räjäyttivät sellaiset satomäärät, joista ei parhaalla mielikuvituksellakaan olisi voinut uneksia. Tällaista siis olisi, jos asustaisi jossain Välimeren rannalla, olisivathan nämä puutarhahommat näemmä huomattavasti tuottoisampia, niin kauan kuin vain kasteluvettä riittäisi.

Tomaatteja pukkaa edelleen riittämiin... Ja mikä erityistä, kasvit ovat edelleen aivan täydellisiä,
niissä ei ole mikäänlaisia viotuksia, ei rutonalkua eikä muuta, kuten yleensä jo tähän aikaan. 

Tomaatteja kypsyi parhaimpaan aikaan noin 30 taimestani melkein kilon verran joka päivä, kurkkuja tuli päivittäin useita, ja kesäkurpitsoita ja pavunpalkoja ja... Aikas runsaasti tällä hetkellä kolmihenkiselle perheellemme :) Mutta aivan mahtavan ihanaahan tämä on!

Päivän kurkkusaalis, kaksi kpl/nuppi :)

Eikä kyse kuitenkaan ole mistään suuruudenhulluudesta, mielestäni en keväällä mitenkään ylenpalttisesti kylvänyt ja istuttanut.

Kesäkurpitsantaimia tuli onneksi laitettua maltillisesti vain ihan muutamia, niiden tuotannon kanssa on juuri ja juuri selvitty, kun on vähän lahjoitettu ystäville ja tuttaville.

Luvassa herkullista Jimbee-melonia!

Toisaalta, onneksi tuli pistettyä vähäsen kasvamaan myös hiukan vaateliaampia kasveja. Aiemmin ylistämäni Jimbee-meloni kypsyttää kasvihuoneessa parhaillaan useampaa meloninpalleroa.

Tämän kohdalla ylituotantovaaraa ei kuitenkaan näyttäisi olevan ;) Mutta tekeepähän nyt ainakin jotain satoa, sillä aiemminhan lupasin, että jos melonisatoa ei tämän kesän helteissä tule, jää meloninkasvatukseni tähän.

Näyttää siis siltä, että vähän turhanpäiväinen, mutta sitäkin hauskempi meloninkasvatus jatkuu myös tulevina vuosina :)



Myös ihanat butternut- eli myskikurpitsat pukkaavat hauskanmuotoisia hedelmiään siinä määrin, ettei niistä taida tulla ensi talvena pulaa. Onneksi butternutinpallerot säilyvät ihan sellaisinaan huoneenlämmössä kuukausitolkulla, aikamoinen ja helppo ekokasvis siis. Ei tarvitse kuin vaivautua noukkimaan kurpitsanpullukat talteen, kunhan kypsyvät valmiiksi.

Butternutinpalleroissa on jotain kovin sympaattista.

Butternutit saavat kiipeillä rauhassa harjateräskaaressaan. Yhdestä taimesta näyttää
tulevan yli kymmenen pulskaa butternuttia.

Ps. olethan jo osallistunut blogiarvontaani, vielä huomiseen saakka kerkiää!