lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tukholma vaihtui Tampereeksi - ja pieni siemenarvonta :)

Postaus osin yhteistyössä Suomen Niittysiemen Oy:n kanssa
Näin sitä voivat suunnitelmat muuttua. Tarkoitukseni oli mennä tänä keväänä käymään kovasti odottamillani Tukholman puutarhamessuilla, kotimaiset messut taas olin ajatellut jättää kokonaan väliin.

Sattuneista syistä lopulta kävi kuitenkin niin, että väliin jäivätkin Tukholman messut, ja löysin itseni eilen Tampereen messuilta. Valitettavasti näistä ei kyllä oikein voi puhua samana päivänä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta kuitenkin toivoin, että messurintamalla oltaisiin päästy edes hiukan eteenpäin.

Valitettavasti havaitsin kyllä lähinnä pientä takapakkia. En onnistunut löytämään oikein mitään erityisen kaunista, inspiroivaa, uutta tai muutoin silmiä hivelevää. Kenties olen vähän yltiökriittinen, minun olisi varmaan parempi jättää kokonaan väliin nämä kotomaan messut, tai ainakin niistä kertominen.


Mutta kun alkuun päästiin, niin laitetaan nyt kuitenkin muutama sananen. Ottaen huomioon, että kyseessä oli puutarhamessut, joukossa oli mielestäni jälleen hämmästyttävän paljon aivan muuta kuin varsinaisia puutarhajuttuja, joiden valikoima olikin sitten melkoisen suppea.

Olin vailla erityisesti kahta asiaa; köynnöstävän kesäkurpitsan siemeniä sekä tomaateille sopivaa luomu-liuoslannoitetta. Harmikseni en onnistunut löytämään kumpaakaan. Itse asiassa tuntui, että kaikkineen lannoitteita, ja varsinkin luomu-sellaisia oli tarjolla todella vähän.

Vaikka kuinka yritin, en tahtonut millään löytää oikein mitään kuvattavaakaan. Miten suomalaisilla messuilla kaikki tuntuu olevan jotenkin niin kovin varovaista, "kliinistä" ja steriiliä. Muutamia aika tavanomaisia kukkasia istutettuna suorilla kiveyksillä tai muutoin hyvin tarkasti rajattuina siististi omille alueilleen, mieluiten muutaman kieltokyltin kera.

Toivottavasti en nyt vallan latistanut, jos satut vielä olemaan menossa näille messuille.
Joitain pientä mukavaa ja kaunista kuitenkin löytyi,
tämän tapaista olisin kaivannut huomattavasti lisää! 

Mutta oli sentään jotain kivaakin, minkä takia messuilla kannatti kyllä käydä; poikkesin Suomen Niittysiemenen mukavalla osastolla, mistä sain lahjoituksena kivan siemenpaketin arvottavaksi teidän blogini seuraajien kesken :)

Paketissa on neljän eri niittykasvin siemeniä, joista pari harvinaiseksi käynyttä lajia.

Arvontapalkinnon siemenet.
Osallistu laittamalla tähän postaukseen kommentti, oletko sinä käynyt tai käymässä tänä keväänä puutarhamessuilla? Jos osallistut anonyyminä, laita kommenttiin joku yhteystietosi tai ainakin nimimerkki tunnisteeksi.

Kilpailuaikaa on pari viikkoa, 7.5. saakka. Onnea arvontaan!

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pioniunikoita näkyvissä :)

Ihanaa, ensimmäiset pienet pioniunikonalut on pompsahtaneet esiin mullan uumenista! Hurahdin viime kesänä täysillä näihin monenmuotoisiin ja -värisiin hienohelmoihin.

Oli kirkkaanpunaista, upeaa pinkkiä, syvän violettia ja ties minkä väristä enemmän ja vähemmän kerrottua, sileäterälehtistä tai rimpsuhelmaista versiota. Valtavan suurta ja vähän pienempää kukkaa, kaikki toinen toistaan ihanampia.

Pioniunikko on ihastuttava kaikissa kasvun vaiheissaan; ensinnä vähän ujon oloisesti alaspäin riippuvana, suurena nuppupallerona, joka hiljalleen auetessaan paljastaa värinsä suojuslehtien alta.

Suojuslehtiä jää usein nuoren kukan ylle hauskaksi "hatuksi". Kukka on kaunis vielä lakastuessaankin, kun terälehdet alkavat riippua reunoilta alas muodostaen sievän mekon keskelle kasvavan siemenkodan ympärille.

Ja vielä, pioniunikot ovat mainion näköisiä säässä kuin säässä, niin sateen piiskatessa ja sadepisaroiden kimmeltäessä terälehdillä, kuin myös auringonpaisteessa valon kuultaessa kauniisti suurten terälehtien läpi.

Pioniunikot muuten vetävät pölyttäjiä puoleensa kuin hunajapurnukka, joten siinäkin mielessä ne ovat vallan oivia puutarhassa. Kannattaa istuttaa niitä vaikka kasvihuoneen ovenpieleen, niin jokunen pörriäinen eksyy ahkeroimaan sisäänkin.

Keräsin viime kesänä talteen siemeniä, sillä vaikka nuo kuinka ihania ovatkin, niin en kuitenkaan haluaisi, että nämä leviävät aivan valtoimenaan joka paikkaan. Yhdestä suuresta pioniunikonkukinnosta kun tuntuu tulevan noin miljoona pientä siementä.

Kylvin nyt siemeniä sekaisin sekä noista itse keräämistäni, että roiskaisin joukkoon myös vähän siemenpussistakin. Nyt en voi siis olla varma, kumpia nuo itäneet alut ovat.

Aika näyttää, miltä nuo tulevat tällä kertaa näyttämään :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Oletko kokeillut kookoskuitua?

Kookoskuitu on uusi hitti kasvualustojen keskuudessa. Päätin kokeilla sitä nyt tomaatintaimia kouliessani, kuitenkin hyvin varovaisesti aloittaen.

Minulla oli pieni paketillinen kuivaa, valmiiksi lannoitettua ja kokoon puristettua kookoskuitua, johon lisättiin 1,5 l vettä. Kuitu turposi nopeasti mukavan ilmavaksi seokseksi.

Eniten minua häiritsee tässä se, että käsittääkseni kuitu ei ole luomulannoitettua, vaan siinä on käytetty keinolannoitteita. Tämän vuoksi en halunnut käyttää tuota kuitua kuin pienenä määränä kylvöpottien pintaan.

Kookoskuidun pitäisi pitää taimiastioiden pinta juuri sopivan kosteana, eikä sen pintaan pitäisi tuleman hometta, mikä joskus tahtoo olla ongelma taimikasvatuksessa.

Koulin tomaatit taimikasvatuksessa mainiosti toimiviin, talteen keräämiini maitotölkinpuolikkaisiin.

Muilta osin laitoin purkkeihin "perus-cocktailini" tomaateille: ensin kerros luomulannoitettua multaa purkin pohjalle, sen päälle vähän rakeista luomulannoitetta, hiukan puuhiiltä sekä pieni ripaus hienonnettuja kananmunankuoria. Sitten päälle multaa purkki täyteen.

Oletko sinä tehnyt tuttavuutta kookoskuidun kanssa?

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tulipas herkullinen punajuuripiiras :)

Täytyypä laittaa edellisen vähän surkeamman postauksen perään jotain mukavampaakin.

Tein nimittäin kellarista vielä löytyvistä punajuurista piiraan, josta tuli oikein harvinaisen onnistunut. Tätä täytyy tehdä toistekin! Maku oli kohdillaan ja rakennekin suorastaan erinomainen - etenkin kun kyseessä oli gluteeniton versio.

Sain idean tähän jostain lehdestä, mutta siinä nämä leivottiin pieniksi pikkupiiraiksi. Aika työlästä, ajattelin, ja niinpä päädyin tekemään tällaisen isomman vuokaversion. Leivoin piiraan leivinpaperin päälle vuokaan, missä kypsensin sen suurimman osan ajasta. Loppuajaksi nostin vielä koko piiraan leivinpapereineen pois vuoasta jatkamaan kypsymistä pellille. Näin kuoritaikina kypsyi mukavan rapsakaksi.

Käytin taikinana voitaikinaa, joka voi yhtä hyvin olla joko kaupan valmistaikinaa tai itse tehty.

Herkullinen punajuuripiiras


Täyte levitettynä pohjataikinalle ennen kansitaikinan lisäämistä.
Sekoitettu voitaikina
(itse tehden esim. seuraavasti: 175 g margariinia, 4 dl jauhoja, n. 1/2 dl kermaviiliä, n. 1,5 dl vettä. Rasva nypitään jauhoihin ja loput ainekset sekoitetaan joukkoon. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään)

Täyte
2 suurta tai 3 keskikokoista punajuurta
pieni sipuli
tilkka ruokaöljyä
puoli pkt sinihomejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
mausteita maun mukaan
1 kananmuna

Aloita täytteen tekemisestä. Kuori punajuuret ja suikaloi ohuiksi, tikkumaisiksi suikaleiksi. Kuori ja pieni myös sipuli.

Kaada laakeahkon kattilan pohjalle ruokaöljyä, ja kuullota vihannessuikaleita öljyssä, kunnes ne ovat lähes kypsiä. Lisää lopuksi sinihomejuusto joukkoon sekoitellen, jolloin juusto sulaa sopivasti. Nosta kattila sivuun levyltä, anna jäähtyä. Lisää hieman jäähtyneeseen seokseen ranskankerma, mausteet ja kananmuna, sekoita tasaiseksi.

Ota hieman piirasvuokaa suurempi leivinpaperi. Rypistä paperia, niin se asettuu paremmin vuokaan.

Jaa taikina kahteen lähes yhtä suureen osaan. Kaaviloi hieman suurempi osa rypistetyn leivinpaperin päällä hieman piirakkavuokaa suuremmaksi, jotta se riittää myös vuoan reunoille. Nosta taikina leivinpapereineen vuokaan, muotoile tarvittaessa reunoja. Kaada täyteseos päälle ja tasoita.

Kaaviloi loppu taikina toisen leivinpaperin päällä sopivan kokoiseksi kanneksi (käytä apuna riittävästi jauhoja, jotta taikina irtoaa paperista). Kumoa taikina kanneksi piiraan päälle ja poista varovasti leivinpaperi piiraan päältä.

Painele kansitaikina renoilta kiinni pohjaosaan. Voitele kananmunalla.

Paista 200 asteessa ensin reilun 20 minuuttia, kunnes piiras on jo saanut hieman väriä. Tässä vaiheessa nosta koko piiras leivinpapereineen pois vuoasta ja jatka paistamista pellillä vielä n. 15 minuutin ajan, kunnes piiras on kauniin vaaleanruskea. Näin taikinaosa kypsyy mukavan rapeaksi toisin kuin jos piiraan paistaisi vuossa valmiiksi asti.

Uunista otettaessa piiras näytti varsin herkulliselta.

Myös piiraan rakenne oli erittäin hyvä, kuten makukin. 

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Ei sittenkään Tukholmaan :(

Nordiska trädgårdar 2015.

Nyt vähän harmittaa. Minun piti olemani tänään Tukholmassa puutarhamessuilla, mutta tässä pyöritäänkin kotiympyröissä.

Viimeiseen asti eilen jahkailin, mitä teen Tukholman ikävien tapahtumien jälkeen reissun kanssa, lähdenkö vai enkö. Jokainen, jonka kanssa asiasta juttelin, suositteli että älä lähde, joten näin tässä lopulta kävi.

En osaa oikein sanoa, oliko päätös oikea vaiko ei. Olen vahvasti sillä kannalla, että tuollaistenkin tapahtumien jälkeen elämän on jatkuttava, ja ihan varmasti vielä tänä keväänä lähden uudelle reissulle Tukholmaan - mutta silloin ei ole toki puutarhamessuja.

Nyt ei auta kuin fiilistellä muiden blogipostauksilla. Tässä myös pari kuvaa samoilta messuilta kahden vuoden takaa. Ihan laihana lohtuna, joku kyllä kirjoitti, että messut eivät olisi tänä vuonna niin hienot kuin kahtena edellisenä vuonna, joten ehkä omat odotukset (jotka olivat aika korkealla), eivät olisi ainakaan ylittyneet.

Miten tuntuukin, että näitä ikäviä tapahtumia sattuu aina aika lähelle - viimeksi olimme Pariisissa vain vähän ennen terrori-iskuja. Nämä kyllä aina koskettavat, ja aivan erityisesti silloin, kun itsellä sattuu olemaan vähän läheisempi kontakti tapahtumapaikkaan.

Kaikesta huolimatta, mukavaa sunnuntaipäivää :)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Helppo ja herkullinen italialainen papusoppa

Hei jälleen, Kerttulikin on täällä viimein heräilemässä kevääseen :) Onpa ollut kiiruista, huh! Mutta kiva huomata, että olette mukavasti käyneet lukemassa blogini aiempia juttuja, vaikka itse olen ollut vähän sivummalla.

Eivätpä ole minulla kylvöt menneet koskaan niin myöhäiseksi kuin tänä keväänä, toivottavasti uusi "turbolamppuni" pelastaa tilanteen ja kasvattaa hetkessä sellaiset taimet, ettei ole ennen nähty :) Ruokapuolella on jouduttu turvautumaan pitkälti eineksiin, mikä on meikäläiselle todella harvinaista.

Joskus on sentään tehty itse jotain pikaista ja helppoa, kuten tätä ihanan valkosipulista italialaista papusoppaa, vähän tuunattuna suomalaisemmaksi. Vaihdoin keittoon alunperin kuuluvan pastan kotoisaan perunaan, joka mielestäni sopii soppaan jopa pastaa paremmin, ja soseuttaa keitosta mukavasti.

Italialainen papusoppa suomalaisittain tuunattuna (n. 3 hlölle)

pari pkt valmiita isoja valkoisia papuja vedessä (á 285 g)
vajaa litra hyvää liha- tai kasvislientä
2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
loraus öljyä
2-3 keskikokoista perunaa
persiljasilppua
maun mukaan suolaa ja pippuria

Laita kattilan pohjalle reilu loraus öljyä ja paahda valkosipuli kauniin vaaleanruskeaksi. Huuhdo pavut ja ota toisen purkin pavuista noin kolmannes erilleen. Laita muut pavut kattilaan valkosipuleiden joukkoon ja lisää ensin puolet liemestä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hetken aikaa.

Soseuta keittopohja sauvasekoittimella tasaiseksi. Kuori perunat ja pilko ne pienehköiksi kuutioiksi. Lisää soseutettuun keittopohjaan lientä, kunnes se vaikuttaa sopivan sakealta (perunat sakeuttavat vielä keittoa hieman). Lisää myös perunakuutiot ja keitä, kunnes perunat ovat sopivan "napakan" kypsiä, eivät liian pehmeitä (lajikkeesta riippuen 10-15 minuuttia). Varo, ettei keitto pala tässä vaiheessa pohjaan, sekoittele välillä.

Lisää keittoon lopuksi silputtua persiljaa ja talteen ottamasi pavut kokonaisiksi "sattumiksi" keittoon. Maista ja mausta tarpeen mukaan. Sitten nautitaan!


Mitäs sinun kevääseesi kuuluu? Itse haaveilisin tosi kovasti pääseväni jälleen ihanille Nordiska Trädgårdar -messuille Tukholmaan. Saas nähdä kuinka käy, messut on jo parin viikon päästä, vielä ei ole matkaa varattuna.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Varo liukasta rappurallia!

Laitanpa omakohtaisesta kokemuksesta tällaisen pienen varoituksen, ettei kellekään muulle kävisi samoin.

Liukastuin nimittäin tuossa viikonloppuna kotiin tullessani oikein kunnolla sellaisessa metallisessa rappurallissa. Siinä tuo on ollut vuosikymmenet viattomana paikoillaan portaiden juuressa, enkä osannut lainkaan arvata, millaiseksi "killeriksi" se voi muuttua.

Näin kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, noiden metallisten harjanteiden yläpinta voi tulla sivusuunnassa liukkaaksi kuin saippua, ja jalka lähtee äkkiarvaamatta sivuluisuun. Olin hämmästynyt, kun jälkeenpäin kokeilin, miten liukas tuo pinta oli. Nyt kovempien pakkasten myötä se ei kuitenkaan enää ole samanlainen, onneksi.

Lensin oikein kunnolla, mutta mitään vakavampaa ei onneksi näyttäisi tulleen, mitä nyt vähän kolotusta ja mustelmia siellä sun täällä.

Noiden metalliharjanteiden yläpuoli pitäisi ehdottomasti olla jotenkin karhennettu. Nämä sileäpintaiset mallit pitäisi minusta kieltää kokonaan, tuskin olen ainoa tuollaisessa liukastunut! Jonkin aiemman varoitustekstin onnistuin netistä löytämään, vaan eipä ole tullut tällainen vaaranpaikka aiemmin mieleen.

Mielestäni olen nähnyt jossain sellaisiakin malleja, joissa nuo yläpuolet on jotenkin lovettu tai uritettu. Pienellä googlailulla tällaisia ei tullut ihan heti vastaan. Löytyi kyllä toinen malli, jossa tuo yläpuoli on vähän toisenlainen, sellainen verkkomainen.

Oletko sinä osannut varoa tätä yllättävää vaaranpaikkaa?

lauantai 4. helmikuuta 2017

Sinisiä ja valkoisia ajatuksia


Huomaan Suomi 100 v-juhlinnan jostain syystä innostavan minua aikalailla. Onhan tämä aika ainutlaatuista, on huikeaa kuulua sukupolveen, joka on saanut kokea sekä vuosituhannen vaihteen että Suomen 100-v juhlinnan.

Aivan erityisen hauskaa minusta on seurata, millaisin eri tavoin erilaiset tahot - yritykset, kunnat ja kaupungit, järjestöt sun muut keksivätkään tätä juhlavuotta viettää.

Voihan se olla, että loppuvuodesta - siis sen varsinaisen juhlapäivän aikaan - tämä aihe alkaa jo kyllästyttää, mutta ainakin tällä hetkellä se vielä inspiroi.

Tässä on kyllä melkein jo vähän enemmän
Ruotsi-vivahdetta. Mutta tämä onkin
Tukholman puutarhamessuilta!
Sitä olen vähän miettiyt, pitäisikö tämä teema näkyä jotenkin omassa puutarhassa? Ekaksi tulisi mieleen sininen ja valkoinen. Siitä täytyy sanoa, että se ei kuitenkaan ole oikein lempiväriyhdistelmiäni, tai oikeastaan tuo sininen ei kuulu lainkaan lempiväreihini. Puutarhassakin se tuntuu minusta jotenkin vähän epäluonnolliselta, vaikka onhan toki olemassa ihan luonnostaan sinisiäkin kukkia.

Olen kuitenkin enemmän kirkkaampien värien ystävä. Pitikin nyt käydä tässä huviksi läpi kaikki blogikuvani ja katsoa, löytyykö mitään sini-valkoista. Löytyihän sentään muutama kuva :)

Paitsi että - kaikissa näissäkin on myös ripaus jotain muutakin väriä!

Ehkä silti jotain pientä sini-valkoista voisi ensi kesäksi kuitenkin ajatella. Näistä kuvista muistuikin nyt mieleeni nuo sininen ja valkoinen maitohinkkini! Noistahan sen voisi saada, siniseen jotain valkoista kukkaa ja valkoiseen jotain sinistä  - ehkä lobeliaa? Tuo sininen hinkki kun on vielä sattumalta aikalailla juuri Suomen lipun sävyä.

Toisaalta törmäsin myös aika herkkään sinivalkoiseen Blue sarah -verenpisaraan. Ehkä sellaisenkin voisi hankkia?

Verenpisara on mielestäni aivan ihastuttava kasvi, eikä minulla ole nyt ollut sellaista vuosikausiin.

Yksi lähestymistapa voisi tietysti olla tuo 100. Sata jotain? Sata tomaatintainta? - No ei kyllä, ei edes juhlavuoden kunniaksi, liian iso urakka. Normaalit 25 kappaletta saa kyllä riittää.

Ehkä sata jotain muuta? Tai sitten jotain istutettuna maahan kuvioksi, josta muodostuu ykkönen, nolla ja nolla? Vaikka kukkia istutettuna ruohikolle tuohon "satasen" muotoon. Tämähän alkaa mennä jo ihan sini-valkoiseksi!

Oletko sinä ajatellut juhlistaa tätä vuotta puutarhassasi?

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Talvivinkki: koiran vesikuppi sulana ilman sähköä



Talvipakkasilla on joskus ongelma; ulkoaitauksessa päivänsä viettävän lapinkoiramme vesikuppi tahtoo jäätyä, miten sen saisi pysymään sulana? Olemme pähkäilleet tämän ongelman kanssa jo pidemmän aikaa.

Sähkölämmitteinen vesikuppi olisi yksi mahdollisuus. Aitausta lähin sähköpiste on kuitenkin sen verran kaukana, ettei pitkiä jatkojohtovirityksiä viitsisi vetää pitkinpoikin pihan.

Tähän ongelmaan syntyikin yllättäin ratkaisu puolivahingossa viime kesänä. Meillä tehtiin linnunpönttöjä, ja laitoin yhden ylimääräisen pönttöaihion telineeksi koirulin vesikipolle. Ajattelin, että näin vähän ylempänä vesi voisi pysyä kesällä vähän paremmin puhtaana, aiemmin maassa olleessa kipossa vesi likaantui nopeasti erilaisista maasta roiskuvista roskista.

Talven tultua keksimme, että tuon "telineen" avulla kipon alle voikin laittaa kynttilän pitämään veden sulana. Pikkupakkasella pieni tuikku toimii hyvin useamman tunnin ajan.

Telineen tulee olla yläosastaan sen kokoinen, että kipon ja telineen väliin jää pieni ilmarako, jotta kynttilä jaksaa palaa.

Sopivankokoisen telineen voisi vallan hyvin nikkaroida myös helposti vaikka laudasta. Sehän voisi aivan yhtä hyvin olla vaikka neliskanttisen muotoinen.

Kynttilän alle kannattaa laittaa sopivankorkuinen tiili tai muu alusta. Tuikku taas kannattaa laittaa lasiseen astiaan, missä se palaa paremmin kuin ilman astiaa.

Oletko sinä keksinyt muita ratkaisuja tähän ongelmaan?

Tässäpä vielä tyytyväinen "asiakas".

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kasvivalaisin tilauksessa :)

Ai että, innoissani kuin ilmapallo, tilasin juuri pitkään haaveilemani supertehokkaan kasvivalaisimen! Tästä ei pitäisi valonlähteen juuri parantua.

Olen aiemmin valaissut taimia erilaisilla useammasta eri valaisimesta koostuvilla virityksillä. Paras valonlähde on ollut Philipsin 18 W:n suuruinen kasvivalaisin, mistä olen kertonut tarkemmin muutamassa eri jutussa. Sen teho ei kuitenkaan yksinään riitä sille taimimäärälle, mitä kasvattelen. Nyt ajattelin, josko tämä yksi ainoa valaisin voisi ratkaista koko valaistusongelman.
Philipsin 18 W:n ledilamppu riittää hyvin
valaisemaan vähän pienemmän taimimäärän.

Tämän uuden valaisimen teho on ihan toista luokkaa, kokonaiset 300 wattia. Toki on myös valaisimen hinta, mutta onhan tämä pitkäaikainen investointi. Valaisimen sähkönkulus on siis myös kohtalaisen suuri, ajattelinkin että ehkä vähän säästelen ja käytän tuota tehovalaisinta vasta sitten, kun taimia on niin runsaasti, ettei mikään muu tunnu enää riittävän.

Ja toisaalta, nämä uudenaikaiset ledivalaisimet ovat kuitenkin hyvin energiatehokkaita verrattuna vanhanajan supersähkösyöppöihin valaisimiin.
Näitä odotellessa... :)



Tästä uudesta turbovalosta pitäisi riittää valaistusta kokonaiselle kuuden neliön alalle - sen enempää en kyllä tule koskaan tarvitsemaan.

Nyt vain odotellaan, että valaisin saapuu, ja että tänä keväänä tulee oikein supertaimia - ainakin jos se valaistuksesta kiinni :) Jos haluat kurkata, niin Saaristopuutarha-blogista löytyy juttu, missä kerrotaan tästä valaisimesta, se on noista jutussa esitellyistä valaisimista viimeisin.

Valaisintilauksestani intoutuneena kylvin jo nyt muutaman ensimmäisen tomaatinsiemenen, enpä ole koskaan aiemmin aloittanut taimikasvatusta vielä tammikuun puolella.

Mukavaa sunnuntaipäivää, ja tervetuloa mukaan teille uusille lukijoille!

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!