Meillä tehdään pitkälti perinteistä suomalaista kotiruokaa - kun se vaan on niin hyvää - toki gluteenittomana. Vaihtelun vuoksi aina väliin kuitenkin vähän eksoottisempiakin kokeiluja.
Kuten monessa muussakin asiassa, myös ruoanlaitossa pätee useimmiten periaate, että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa.
Innostus ruoanlaittoon kulkee suvussani ja näyttää onneksi siirtyneen eteenpäin myös tytöille. On kivaa, kun kotoa jo pois muuttaneet soittelevat ohjeita ruoanlaittoon tai leivontaan. Nettihän tunnetaan näissä yhteyksissä mutsi ykkösenä tai kakkosena, me äidit olemme se toinen. Vielä on pärjätty aika hyvin tuolle toiselle mutsille, etenkin vaikeimpien kysymysten kohdalla.
Isoäidiltäni odotettiin aina taivaallista omenahyvettä (harmi kyllä, ohjetta siihen ei minulla ei ole, olen kyllä koittanut muilla ohjeilla, aika hyvää tullut). Äidin puolelta mieleeni ei äkkisiltään tule mitään yhtä juttua, ehkä enemmänkin ruoanlaiton monipuolisuus.
Oma bravuurini? - vaikea sanoa, vaihtelee. Hiljattain olin ilahtunut siitä, kun crème brûlée viimein onnistui useampien yritysten jälkeen. Ehkä yksi juttuni voisi olla ihana italialainen jälkiruoka semifreddo, joka tarjoillaan puolijäisenä. Sitä olen kokeillut melkein kaikista mahdollisista marjoista. Kirjoittelen jossain vaiheessa näistä kokeiluista. Jälkkäripuolelle näyttävät siis nämä suosikit menevän.
Yhden tyttären lempiherkku on yksinkertainen kaali-riisi-jauheliha -patani. Siihen silputaan neljännes kaalista hienoksi, kuullotetaan silputun sipulin kera pannulla. Siiretään nämä sivuun ja ruskistetaan jauheliha. Palautetaan kasvikset joukkoon, kaadetaan sekaan kiehuvaa vettä niin, että ainekset peittyvät kunnolla, maustetaan ja vielä siihen päälle desin verran riisiä. Haudutellaan kannen alla juurikaan sekoittamatta, kunnes riisit ovat kypsiä. Tarpeen mukaan lisäillään vettä. Loppuvaiheessa voi laittaa vaikka vähän parsakaalia ja persiljaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti