perjantai 31. tammikuuta 2014

Tulppaanien jatkoaika



Piti pistää seuraava postaus vasta huomenna, mutta nyt tulikin niin herkullisia kuvia, etten malta olla laittamatta näitä saman tien!

Tuikkasin sisällä tiensä päähän tulleet kevään ensimmäiset tulppaanit ulos amppeliin jatkoajalle. Toimivat hyvin talvipakkasessa jo toista viikkoa, eivät ole siitä moksiskaan. Kuvausta varten heittelin kukkaset tuohon hangelle.


Tästä pääset näkemään, mitä näille ihanille tulppaaneille sitten tapahtui, kun tulikin suojakeli...

torstai 30. tammikuuta 2014

Bataattikokeiluja

Bataatti on kaunis köynnöskasvi, joka on kohtuullisen helppo saada kasvamaan - mutta josta en kyllä vielä toistaiseksi ole onnistunut saamaan satoa.

Olen ostanut kaupasta näin kevättalvella bataatinmukuloita, jotka laitetaan multaan terävämpi pää ylöspäin, noin puolet mukulasta pinnan yläpuolella. Parissa viikossa mukula alkaa kasvattaa juuria ja ensimmäisiä versoja. Kun alkuun pääsee, bataattiköynnös kasvaa tosi nopeasti ja vie aika paljon tilaa.

Olen lukenut, että mukulasta kasvatettu taimi ei tee uusia mukuloita, vaan vasta tästä otetut pistokastaimet, jotka juurtuvat helposti.

Ilmojen lämmettyä olen istuttanut näitä bataatintaimia niin ulos kuin kasvihuoneeseenkin. Hyvin ovat kasvaneet, mutta uusia mukuloita ei ole näkynyt. Jotkut ovat kuulemma onnistuneet saamaan Suomessakin ihan hyviä määriä, tiedä millä keinoin?

Mutta vaikkei satoa tulisikaan, niin bataatti on kuitenkin kaunis silmänilo, kukkiikin vielä sievin suppilomaisin kukkasin.

Osa mukuloista ei kuitenkaan lähde kasvamaan millään, olisikohan käytetty itämisenestoaineita, vai olisiko ne vain säilytetty liian kylmässä? Ei voi tietää kuin kokeilemalla.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Sosesoppaan ei ihmeitä tarvita


Härkäviikot jatkuvat ja sosesoppa toimii hyvin pakkasella. Blogissani on näkynyt useampikin sosekeitto ja tulikin mieleen koota vinkkilista siitä, mistä kaikesta sosekeittoa voi valmistaa - itse asiassa vastaus on: melkein mistä tahansa juureksesta tai vihanneksesta.

Nyt sattuikin vielä oikein sopivasti, kun juuri julkaistuissa uutukaisissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan nimenomaan syömään enemmän juureksia ja vihanneksia. Oikeilla jäljillä siis ollaan!

Sosekeiton valmistus kannattaa aina aloitaa sillä, että kuullottaa keittokattilan pohjalla rasvassa hienoksi pilkotun sipulin ja/tai purjoa. Sitten sekaan lisätään muita juureksia tai vihanneksia pilkottuna ja jatketaan kuullottamista vielä hetki.

Seuraavaksi lisätään vettä niin, että kasvikset peittyvät ja keitetään, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Tässä vaiheessa voi jo ripotella mausteeksi maun mukaan suolaa, pippuria ja kuivattuja yrttejä. Seuraavaksi keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian tanakkaa.

Lopuksi keittoon voi vielä lorauttaa makua antamaan joko hieman kermaa, tuorejuustoa, ranskankermaa tai sulatejuustoa. Kookosmaito tai -kermakin sopii. Sosekeittoon onkin hyvä käyttää näistä jääkaappiin jääneitä purkinpohjia. Juustoraastekin sopii hyvin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Jos maku sattuu sellaisenaan kohdilleen, ei noita maitotuotteita tarvita välttämättä lainkaan lisäämään täyteläisyyttä (ja kaloreita!).


Tässä joitain sosekeittoon hyvin sopivia kotimaisia vihanneksia:

Klassinen purjo - peruna
Parsakaali - peruna
Kukkakaali - parsakaali
Porkkana - peruna
Maa - artisokka - peruna
Kyssäkaali - parsakaali/peruna
Palsternakka - peruna

Ja tietysti kaikkien edellä mainittujen sekoitukset. Kaikkiin keittoihin sopii hyvin myös kesäkurpitsa sekä selleri makua antamaan.

Vielä muutamia muita, vähän erikoisempia tai eksoottisempia sosekeiton raaka-aineita:

Sienet
Bataatti
Butternut-kurpitsa
Kastanjat paahdettuna (en ole kokeillut, mieli tekisi. Mutta kun täältä pohjolan perukoilta saa nykyään vain surkeita kiinalaisia kastanjoita)









Tässä vielä linkki toiseen, myöhemmin kirjoittamaani sosekeittopostaukseen: Sosesopan uudet liittolaiset

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pökköä pesään ja muuta talvista

Tuli räiskyy iloisesti kaikissa viidessä uunissa plus keittiön hellassa ja saunan kiukaassa. Antoihan lämmin alkutalvi lopulta periksi ja päästi pakkasen tulemaan. Säätilanteen normalisoiduttua on taas päässyt oikean talven makuun, vaikka lunta vielä kaivattaisiin.

Vanha talomme lämpiää pääasiassa puilla, uunit nielevät vuodessa parikymmentä mottia koivahalkoja. Olisi toki mahdollista lämmittää sähköpattereillakin, mutta uunilämpö on niin paljon miellyttävämpää - ja tietysti myös huomattavasti edellisempaa. Alkutalvi olikin lämmittämisen suhteen harvinaisen helppo.

Nyt pakkanen paukkuu, kynttilää ei tarvita, kun auringonvalo kultaa kuurankukkien koristaman lyhdyn.

Kaupoissa näkyy kevään merkkinä ensimmäisiä siemenpusseja. Tarjolla näyttää jo olevan myös sipulikukkia; narsisseja, tulppaaneja sekä sieviä helmihyasintteja ja krookuksia. Tästäpä tulikin mieleen pelastaa pihan perälle purkkeihin unohtuneet viimekeväiset kukkasipulit, tarkoitus oli kerätä nämä ennen pakkasten tuloa. Mahtaisivatkohan innostua kukkimaan, jos nämä nyt sulattaa ja istuttaa? Harmi kun ei tullut tehtyä aiemmin, sillä osassa sipuleista näkyy jo lämpimän kauden tuottamana pientä versonalkua.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Mökkisauna - paras sauna

Piti käydä mökillä tuossa lähellä tekemässä pieni pulahdusavanto ennen kuin jää käy aivan mahdottoman paksuksi.

Tällainen rannan lähelle, matalaan veteen tehty kylpyammeen kokoinen avanto on aika kätevä kastautumiseen. Jalat ylettyvät helposti pohjaan, ei tarvitse tikkaita tai muita rakennelmia.

Tällä kertaa ei tullut käytyä avannossa, mökkisauna ei oikein lämpiä näillä pakkasilla. Vaan nyt on avanto valmiina peiteltynä odottelemassa pakkasten hellittämistä.

Sen sijaan tuli tehtyä pienet luistelukierrokset järven jäällä. Lunta oli yllättäin sen verran, että se vähän haittasi etenemistä. Mutta lapiolla sai helposti työnneltyä sopivan reitin.

JA SITTEN VAROITUKSEN SANA: jäälle menon kanssa pitää nyt olla todella varovainen! Mökkimme on pienen, matalan lahden rannalla, joka jäätyy nopeasti.




perjantai 17. tammikuuta 2014

Puutarhablogi, ruokablogi vai mikäblogi?

Kokkailujutut näyttävät saaneen melkoisen ylivallan tässä puutarhablogissa. Niinhän se menee, sitä saa mitä tilaa ;) Laitoin nimittäin joskus blogin alkuaikoina kyselyn, mikä blogissa kiinnostaa, ja kokkailu sai silloin yllättäin puutarhajuttuja suuremman kannatuksen.

Vaan ei hätää puutarhaihmisilläkään. Talvellahan sitä syödä mussutetaan, mutta kesä vietetään sitten tiukasti puutarhassa ja pihalla. No ei nyt ihan näinkään.

Heti joulupäivänä vedimme joulusyönnin lomassa tyttärien kanssa kotosalla mukavan kahvakuulatreenin kuin myös loppiaisena ennen semifreddon mättämistä. Ja hiljattain naisten joulusaunassa - reilusti tammikuun puolella - teemalla: 350 päivää jouluun ;) Kivaa varsinkin isommalla porukalla, se kahvakuulailu nimittäin, mutta on se herkuttelukin!

Vuoden vaihduttua uuteen alkavat tulevan kesän puutarhajututkin kuitenkin jo kummasti pyöriä mielessä, pian päästään taas siemenpussienkin kimppuun...

Nyt on täällä äidillä tiedossa kokonainen viikonloppu yksin kotosalla - mihinkähän sitä ryhtyisikään - kahvakuulaa, joogaa, lasi viiniä, saunomista, käynti mökillä - ehken vähän näitä kaikkea! Ja pikkuisen kotihommia.






Vielä tiedoksi pieni tuore parannus blogissa, hakutoiminnon pitäisi pelittää jälleen! On ilmeisesti bloggerin yleisempikin ongelma, että hakutoiminto on lakannut toimimasta jonkin aikaa sitten. Se paukauttaa vain aina esiin blogin pääsivun. Löysin nyt ohjeet täältä ja sain korjattua tilanteen, joten ei muuta kuin haeskelemaan... (haku löytyypi tuolta oikeasta laidasta keskivaiheilta).

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sosesoppaa sienistä

Sieniruoat sopivat hyvin näihin joulun jälkeisiin härkäviikkoihin. Tein tällä kertaa sieniä vähän uudella tavalla, sosekeiton muodossa, se maistuikin oikein hyvältä. Sieni-sosesoppa tuntuukin nyt olevan jonkinlainen hitti. Sain maistaa sitä hiljattain parissa ruokapaikassa, mistä innostuin kokeilemaan tätä itsekin.

Sosekeiton kuvittelisi maittavan sellaisellekin, joka ei yleensä sienistä pidä. Moniahan tuntuu inhottavan erityisesti sientenpalojen niljakkaan limainen rakenne, mitä sosekeitossa ei ole.

Inventoin juuri sienivarastomme: rouskuja suolattuna, herkkutatteja ja mustatorvisieniä kuivattuna, pakasteessa kantarelleja. Suppilovahverotkin voisivat sopia hyvin tähän sosesoppaan, kun niiden maku ei tulisi niin voimakkaasti esille.

Herkkutatit liossa sienisoppaa varten.
Soppaa varten liotin kuivattuja sieniä puolisen tuntia ja puristelin liotusveden pois. Kuullotin kattilassa rasvassa sipulisilppua ja lisäsin sienenpalat. Niitä hetken käänneltyäni sekoitin joukkoon puolisen desiä (glut.) jauhoa, sitten muutaman desin vettä ja vähän mausteita. Keittelin vartin verran, minkä jälkeen soseutin tämän vielä vähän paksuhkon keittopohjan.

Sitten soppaan voi lisätä maun mukaan kermaa tai kermamaitoa ja tarpeen mukaan lisää vettä. Myös ranskankermaa voi käyttää ja tilkka valkoviiniäkin sopii. Jos haluaa hienomman keiton, niin lopuksi voi lisätä munankeltuaisen, joka sekoitetaan ensin pieneen keittotilkaan. Keltuaisen lisäämisen jälkeen keittoa ei enää keitetä.

Herkkutateista tehtyyn sosekeittoon tulee kauniin kellertävä väri.

Kantarelleista tehtyyn keittoon laitoin myös sinihomejuustoa, minkä maku sopii hyvin kantarellin kanssa.

Lopuksi vielä hieman persiljaa pintaan.





VINKKI: monitoimikone on paras sienisopan soseuttamiseen, jos sellaisen omistat. 
Sauvasekoittimella on hiukan vaikeampi saada sienenpaloja pilkkoutumaan tasaisesti.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pyöreitä vuosia


Talomme, hirsirunkoinen entinen koulu, on hyvää vuosikertaa 1934, samaa kuin äitini. Molemmat tulevat siis tänä vuonna kunnioitettavaan 80 vuoden ikään, tuntuu jotenkin erikoiselta. Saas nähdä, kehkeytyykö tässä vuoden varrella minkälaisia kekkereitä :)

Vaan vähän lisää tästä talosta, johon muutimme parisenkymmentä vuotta sitten. Siitä taaksepäin tiedämme talon historiaa melko hyvin edelliset 20 vuotta. Tätä edeltävät toiset 40 vuotta talon elämää kouluna ovat meille aikalailla hämärän peitossa. Sitä on melkoisen vaikea, miltei mahdoton kuvitella, miten pienet oppilaat ovat vipeltäneet täällä kuvitelmissani ankarien opettajien silmien alla. Voi kun sitä olisi mukava päästä näkemään edes pienen hetken!

Miltä täällä on silloin näyttänyt, millainen piha on ollut, mitä oppilaat ovat siellä tehneet, mitkä ovat olleet heidän mielipaikkojaan? Oliko kotieläimiä, jos niin missä ja mitä, entä puutarha? Vaikkei talon menneisyyttä yksityiskohdissaan tunnekaan, niin on kuitenkin mukava ajatus, että omalla kodilla on historia, jonka edes jollain tasolla tietää.

Koulut olivat tuolloin kylien tärkeitä rakennuksia, jotka rakennettiin aivan erityisellä huolellisuudella. Sen huomaa monella tapaa. Vaikka talo on rakennettu haastavalle savimaalle, se on erittäin tukevaa tekoa. Myös kaikki yksityiskohdat, ikkunat, ovet, hormit, listat ja muut ovat viimeisen päälle.

Juuri mitään tällaista alkuperäistä emme ole joutuneet kokonaan uusimaan, vain kunnostamaan normaalin kulumisen jälkiä. Sähköt, vesijohdot ja muut myöhemmän ajan tekeleet ovat kuluvina osina eri juttu.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Semifreddoaaa!

Sukulaisperheen loppiaisvisiitin myötä päästiin jälleen tekemään semifreddoa. Mielelläni nostankin tuota aiempaa semifreddo-postausta, sillä tämä on ainakin toistaiseksi ehdottomasti paras jälkkäri, mihin olen törmännyt. Todella monipuolinen, mutta silti yksinkertainen ja helppo - sekä ah, niin hyvä!

Tällä kertaa maustoimme semifreddon halvalla. Halva-semifreddo ei ole kovin näyttävän näköistä, mutta tilannetta korjaa, kun lisää mukaan tummaa suklaata rouhittuna tai sulatettuna. Siitä tulee myös hyvänmakuisia sattumia joukkoon.   

Olen kertonut suhteestani halvaan yhdessä kommentissa, mutta pistetäänpä tähän uudelleen vähän täydennettynä ja ottavampaan paikkaan.

Se nimittäin oli juuri isoäitimme Kerttu, joka on meille halvansyönnin opettanut. Isoäiti asui Iso-Roobertinkadulla, me siis kävimme mummoloissa
Helsingin keskustassa, kun vielä toinenkin mummola oli siinä kivenheiton päässä :)

Muistan hyvin kun ollessani lapsi kävimme Kertun kanssa usein Iso-Roobertinkadun Elannossa ostamassa Halvaa. Se oli pakattu sellaiseen ohueen rapisevaan kääreeseen, missä oli kamelinkuvia. Kamelikääreen sisällä oli vielä alumiinifolio, piti varoa, ettei folionpaloja jäänyt takertumaan ikävästi hampaisiin. Sittemmin tuo sama tavara siirtyi tylsään, mutta kieltämättä käytännöllisempään muovirasiaan.

Isoäidin mieltymys halvaan siirtyi meidän lisäksemme myös häntä seuraavaan sukupolveen. Muistan kuinka isänikin oli Halvamiehiä, jotensakin erikoinen piirre pilkuntarkassa ekonomissa. 

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kerrassaan mainio kasvihoroskooppi!


Näin uuden vuoden aluksi Anni Aatos kertoi blogissaan vallan mainiosta kasvi- tai kukkahoroskoopista.

Vaikkei horoskoopeista niin piittaisikaan, niin tähän kannattaa käydä puutarhaharrastajan ja muidenkin tutustumassa! Voit selvittää, oletko siankärsämö, horsma, voikukka vai kenties kanerva?

Omaksi kasvikseni sattui vanamo, oli ihan parista päivästä kiinni. Se olikin monella tapaa hauska sattuma. Vanamo on nimittäin ollut aina ehdoton lempi-luonnonkasvini, vain pari päivää sitten ihastelin jälleen metsässä sen herkkiä rönsyjä.

Myös vanamon kuvausteksti osui täysin kohdalleen.

Löysin horoskoopin täältäliekö sen alkuperäinen versio?


Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!