Kas tässäpä kysymys, ruskoliljat eli "keisarinkruunut" kukkivat parhaimmillaan perennapenkissä, ja minä yritän tässä ratkoa, mitä mieltä noista olen, ovatko ne kauniita vai mitä?Minulla on paristakin syystä keisarinkruunuihin aivan erityinen suhde, ja siksi ne saavat tuossa kasvaa ja olla, vaikken ole ihan varma, mitä noista pitäisi ajatella.
Omalla tavallaan nuo ovat aika komeita, kauniitakin? Mutta toisaalta niissä on minun makuuni jotain vähän mautonta ja yliampuvaa. Laitetaan nyt näistä oikein useampia kuvia vähän eri kuvakulmista, kun näitä tuli räpsittyä. Jospa sekin auttaisi näihin totuttautumisessa.
Ne kaksi erityistä asiaa ovat se, että keisarinkruunut olivat Kerttu-isoäitini silmäterä - siis hänen, jolta tämän bloginimimerkkini olen lainannut. Isoäiti vaali keisarinkruunujaan aivan erityisellä pieteetillä.
Se toinen syy on näiden yksilöiden historia. Löysimme nämä ruskoliljat aikanaan tyttäreni kanssa metsästä tuosta lähistöltä, mistä lie sinne karanneet? Se oli sen verran erityinen löytö, että pitihän nuo pelastaa sieltä perennapenkkiin. 
Näiden syiden vuoksi nuo siis saavat olla ja kukoistaa, ja minä saan siedätyshoitoa noista pitämiseen. Ehkä jonain päivänä ymmärrän ruskoliljojen erityisyyden. Itse asiassa nyt kun näitä tarkemmin tutkailin, minulle tuli näistä mieleen ihana jouluinen amaryllis, joka taas kuuluu suosikkikasveihini...
Meillä on myös sellainen "pelastettu" ruskolilja. Se oli ensin yksivartinen alku ja nyt on jo iso puska. Kukkii pitkään (ainakin tänä kesänä) ja ennenkaikkea menestyy täällä meidän tuulisella mökkirannalla...)
VastaaPoistaTuo on kyllä tosiaan ihan selkeää plussaa näille ruskoliljoille, että tuntuvat olevan aika helppoja ja vaatimattomia kasvatettavia, ja kiitollisesti kukkivat ja rehevöityvät vuodesta toiseen :)
PoistaMökkirannalle tuo mielestäni jotenkin erityisesti sopii, isoäitinikin kasvatti niitä juuri samanlaisella paikalla!
Rukoliljat ovat mielestäni upean värisiä ja jotenkin aatelisen näköisiä.
VastaaPoistaNättejähän ne ovat! Huomaan itsessäni kanssa toisinaan sellaista asennetta, että meinaan halveksia vanhoja, hyväksi havaittuja perennoja. En ymmärrä miksi! Nyt yritän tietoisesti muuttaa asennettani. On tässä saanut huomata, että "vanhassa vara parempi" -sanonta pitää kasvien(kin) kohdalla hyvin paikkaansa. =D
VastaaPoistaTämäpä onkin hauskaa ja mielenkiintoista kuulla, millä tavoin eri ihmiset näkevät saman kasvin! Sen tosiaan huomaa, että iän myötä tuo erilaisten asioiden sietokyky jotenkin laajenee. Moniin asioihin tottuu, ja niistä voi jopa alkaa pitää. Minulle yksi tällainen on vaaleanpunainen väri :)
VastaaPoistaKyllä minä ainakin tykkään. Vanha perinneperenna vai miten sitä sanois.. :)
VastaaPoistaMinä pidän ruskoliljoista. Ne ovat sateisena päivänä loistavia aurinkoja...
VastaaPoistaKiitokset teille asiaa kommentoineille, tällä äärimmäisen epätieteellisellä selvityksellä ruskolilja on nyt todistettu kauniiksi kasviksi, monilla hyvillä perusteluilla :) Etenkin tuo perinneperenna vetosi minuun, perinteitä on tärkeää vaalia. Nytpä tuli mieleen, olisipa nyt ihana kuulla isoäidin kertovan tarkemmin noista ruskoliljoista, mitä kaikkea hän niistä ajatteli. Se on nyt valitettavasti myöhäistä, eikä tuollaisen asiaan silloin pikkutyttönä osannut harmi kyllä erityisemmin syventyä. Nyt ei voi kuin katsella noita kukkia ja yrittää kuvitella, kuunnelkaa siis isovanhempianne :)
VastaaPoistaJa vieläkin saa toki jatkaa asian kommentointia!