Hajuherneitä, ah!

Haju- eli tuoksuherne taitaapi olla lempikukkani. Ainakin päätellen siitä, miten olen odottanutkaan näiden itse kasvatettujen taimien ensimmäisten kukkanuppujen avautumista.

Olen käynyt katsomassa nuppuja päivittäin (tai myönnetään, jopa useamman kerran päivässä...), joko, joko?

Kylvin hajuherneet maaliskuussa sellaisesta monivärisestä seospussista, joten on lopulta arvoitus, minkä värinen itse kukin taimi on.

Aika pitkään noita on siis odoteltu, yli kolme kuukautta. Ja nyt, yhtäkkiä tänään ensimmäinen hajuherne oli avannut melkein salaa ihastuttavat kukkansa, oli herkän vaalean lila. Ei ollut lainkaan se taimi, jonka odotin puhkeavan ensimmäisenä kukkaan. Nyt lämpimän myötä muut taimet tulevat varmasti pian perässä.

Hajuherneen kukinta palkitsee runsaudellaan kun se viimein alkaa, ja tietysti ihanalla tuoksullaan - harmi kun ei sitä voi lähettää tässä blogissa, ainakaan vielä ;)

Hajuherne kiipeilee korkeuksiin teräsverkosta taivutetussa kaaressa.