Nyt tuntuu puutarhanhoito olevan melkoisessa nosteessa, kun se on saanut oikein oman elokuvateattereissa pyörivän kotimaisen elokuvan! Eedenistä pohjoiseen piti tietysti käydä katsomassa heti tuoreeltaan. Eipä ole tullutkaan käytyä elokuvissa ainakaan neljään vuoteen, joten oli jo aika!
Virpi Suutarin ohjaama dokumentti ei ole kuitenkaan mikään varsinainen puutarhakertomus, vaan kuten sitä luonnehditaan, se on "dokumentaarinen rakkauselokuva suomalaisista pariskunnista, jotka hoitavat yhdessä puutarhojaan" (Finnkino)
Puutarhanhoito toimii elokuvassa "kuteena", joka yhdistää kaikkia elokuvan pariskuntia tai perheitä. Ihan tavalliset suomalaiset ihmiset puuhailevat melkoisen tavallisissa puutarhoissaan tarinoiden samalla elämästään. Se tuntui jotenkin erikoiselta kaupallisen elokuvateatterin valkokankaalla.
Elokuvassa nousee kauniilla tavalla esiin suomalainen vaatimattomuus, melankoliakin. Mutta on siinä myös hilpeitä, puutarhaharrastajalle ah, niin tuttuja asioita ja ilmiöitä. Niin kuin vaikka toteamus, että "tavallaan tämän piti olla paratiisi tai tästä piti tehdä sellainen, mutta tulikin työleiri".
Tai kuinka puutarhassa on jo 30 erilaista oleskelupaikkaa ja joka vuosi syntyy yksi uusi - mutta missään niistä ei koskaan keretä oleskelemaan - paitsi kerran juhannuksena. Tai että puutarha vaikuttaa juoksumatolta, jossa ei ole pysäytysnappulaa...
Itse vahvasti hyötypuutarhurina sitä aina välillä unohtaa, miten moniulotteista puutarhanhoito voi ollakaan. Ruusutarha on puutarhanhoitoa ihan siinä missä pottumaakin, vaikka ne niin kovin erilaisilta tuntuvatkin.
Noinkin monen erilaisen pariskunnan seuraaminen on saatu nivottua elokuvassa onnistuneesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Erityistä on se, että isosta osasta kerrontaa vastaavat pariskuntien miehet.
Elokuva nojautuu hyvin perinteisiin arvoihin, perinteiseen tekemiseen. Somemaailma puutarhablogeineen on vielä kaukana. Mielestäni jokaisen diginatiivinuoren olisi syytä nähdä tällainen elokuva :)
Näin keväisen puutarhainnon vallassa odotin kyllä ehkä hiukan enemmän varsinaista puutarha-asiaa, vaikkapa henkilöiden puutarhafilosofioista, tai suhteesta erilaisiin kasveihin kuin niinkään suhteista toisiinsa. Mutta toimii se hienosti näinkin.
Elokuva sai jo ennen ensi-iltaansa paljon näkyvyyttä ja positiivisia arvioita eri medioissa. On ilahduttavaa, että kotimainen dokumenttielokuva elää ja voi hyvin. Harmi kyllä tämä jäänee kuitenkin varsin pienen yleisön iloksi, nytkin paikalla oli vain kymmenkunta katsojaa. Se siis tulee tuskin pyörimään kovin kauaa, joten kannattaa mennä pikimmiten elokuvateatteriin!
Tästä pääset elokuvan traileriin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti