Varo liukasta rappurallia!

Laitanpa omakohtaisesta kokemuksesta tällaisen pienen varoituksen, ettei kellekään muulle kävisi samoin.

Liukastuin nimittäin tuossa viikonloppuna kotiin tullessani oikein kunnolla sellaisessa metallisessa rappurallissa. Siinä tuo on ollut vuosikymmenet viattomana paikoillaan portaiden juuressa, enkä osannut lainkaan arvata, millaiseksi "killeriksi" se voi muuttua.

Näin kun lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, noiden metallisten harjanteiden yläpinta voi tulla sivusuunnassa liukkaaksi kuin saippua, ja jalka lähtee äkkiarvaamatta sivuluisuun. Olin hämmästynyt, kun jälkeenpäin kokeilin, miten liukas tuo pinta oli. Nyt kovempien pakkasten myötä se ei kuitenkaan enää ole samanlainen, onneksi.

Lensin oikein kunnolla, mutta mitään vakavampaa ei onneksi näyttäisi tulleen, mitä nyt vähän kolotusta ja mustelmia siellä sun täällä.

Noiden metalliharjanteiden yläpuoli pitäisi ehdottomasti olla jotenkin karhennettu. Nämä sileäpintaiset mallit pitäisi minusta kieltää kokonaan, tuskin olen ainoa tuollaisessa liukastunut! Jonkin aiemman varoitustekstin onnistuin netistä löytämään, vaan eipä ole tullut tällainen vaaranpaikka aiemmin mieleen.

Mielestäni olen nähnyt jossain sellaisiakin malleja, joissa nuo yläpuolet on jotenkin lovettu tai uritettu. Pienellä googlailulla tällaisia ei tullut ihan heti vastaan. Löytyi kyllä toinen malli, jossa tuo yläpuoli on vähän toisenlainen, sellainen verkkomainen.

Oletko sinä osannut varoa tätä yllättävää vaaranpaikkaa?

Sinisiä ja valkoisia ajatuksia

Huomaan Suomi 100 v-juhlinnan jostain syystä innostavan minua aikalailla. Onhan tämä aika ainutlaatuista, on huikeaa kuulua sukupolveen, joka on saanut kokea sekä vuosituhannen vaihteen että Suomen 100-v juhlinnan.

Aivan erityisen hauskaa minusta on seurata, millaisin eri tavoin erilaiset tahot - yritykset, kunnat ja kaupungit, järjestöt sun muut keksivätkään tätä juhlavuotta viettää.

Voihan se olla, että loppuvuodesta - siis sen varsinaisen juhlapäivän aikaan - tämä aihe alkaa jo kyllästyttää, mutta ainakin tällä hetkellä se vielä inspiroi.

Tässä on kyllä melkein jo vähän enemmän
Ruotsi-vivahdetta. Mutta tämä onkin
Tukholman puutarhamessuilta!

Sitä olen vähän miettiyt, pitäisikö tämä teema näkyä jotenkin omassa puutarhassa? Ekaksi tulisi mieleen sininen ja valkoinen. Siitä täytyy sanoa, että se ei kuitenkaan ole oikein lempiväriyhdistelmiäni, tai oikeastaan tuo sininen ei kuulu lainkaan lempiväreihini. Puutarhassakin se tuntuu minusta jotenkin vähän epäluonnolliselta, vaikka onhan toki olemassa ihan luonnostaan sinisiäkin kukkia.

Olen kuitenkin enemmän kirkkaampien värien ystävä. Pitikin nyt käydä tässä huviksi läpi kaikki blogikuvani ja katsoa, löytyykö mitään sini-valkoista. Löytyihän sentään muutama kuva :)

Paitsi että - kaikissa näissäkin on myös ripaus jotain muutakin väriä!

Ehkä silti jotain pientä sini-valkoista voisi ensi kesäksi kuitenkin ajatella. Näistä kuvista muistuikin nyt mieleeni nuo sininen ja valkoinen maitohinkkini! Noistahan sen voisi saada, siniseen jotain valkoista kukkaa ja valkoiseen jotain sinistä  - ehkä lobeliaa? Tuo sininen hinkki kun on vielä sattumalta aikalailla juuri Suomen lipun sävyä.

Toisaalta törmäsin myös aika herkkään sinivalkoiseen Blue sarah -verenpisaraan. Ehkä sellaisenkin voisi hankkia?

Verenpisara on mielestäni aivan ihastuttava kasvi, eikä minulla ole nyt ollut sellaista vuosikausiin.

Yksi lähestymistapa voisi tietysti olla tuo 100. Sata jotain? Sata tomaatintainta? - No ei kyllä, ei edes juhlavuoden kunniaksi, liian iso urakka. Normaalit 25 kappaletta saa kyllä riittää.

Ehkä sata jotain muuta? Tai sitten jotain istutettuna maahan kuvioksi, josta muodostuu ykkönen, nolla ja nolla? Vaikka kukkia istutettuna ruohikolle tuohon "satasen" muotoon. Tämähän alkaa mennä jo ihan sini-valkoiseksi!

Oletko sinä ajatellut juhlistaa tätä vuotta puutarhassasi?

Talvivinkki: koiran vesikuppi sulana ilman sähköä

Talvipakkasilla on joskus ongelma; ulkoaitauksessa päivänsä viettävän lapinkoiramme vesikuppi tahtoo jäätyä, miten sen saisi pysymään sulana? Olemme pähkäilleet tämän ongelman kanssa jo pidemmän aikaa.

Sähkölämmitteinen vesikuppi olisi yksi mahdollisuus. Aitausta lähin sähköpiste on kuitenkin sen verran kaukana, ettei pitkiä jatkojohtovirityksiä viitsisi vetää pitkinpoikin pihan.

Tähän ongelmaan syntyikin yllättäin ratkaisu puolivahingossa viime kesänä. Meillä tehtiin linnunpönttöjä, ja laitoin yhden ylimääräisen pönttöaihion telineeksi koirulin vesikipolle. Ajattelin, että näin vähän ylempänä vesi voisi pysyä kesällä vähän paremmin puhtaana, aiemmin maassa olleessa kipossa vesi likaantui nopeasti erilaisista maasta roiskuvista roskista.

Talven tultua keksimme, että tuon "telineen" avulla kipon alle voikin laittaa kynttilän pitämään veden sulana. Pikkupakkasella pieni tuikku toimii hyvin useamman tunnin ajan.

Telineen tulee olla yläosastaan sen kokoinen, että kipon ja telineen väliin jää pieni ilmarako, jotta kynttilä jaksaa palaa.

Sopivankokoisen telineen voisi vallan hyvin nikkaroida myös helposti vaikka laudasta. Sehän voisi aivan yhtä hyvin olla vaikka neliskanttisen muotoinen.

Kynttilän alle kannattaa laittaa sopivankorkuinen tiili tai muu alusta. Tuikku taas kannattaa laittaa lasiseen astiaan, missä se palaa paremmin kuin ilman astiaa.

Oletko sinä keksinyt muita ratkaisuja tähän ongelmaan?

Tässäpä vielä tyytyväinen "asiakas".