Joulunalus-arvonta blogissa

Jipii, arvontapalkinnot ovat saapuneet ja on aika pistää pystyyn blogini joulunalus-arvonta. Kun meneillä ovat vuoden pimeimmät hetket, arvotaan tällä kertaa valoa!

Airam lahjoitti arvontaan sieviä minikoristevaloja, jotka ovat olleet jo vuosikausia suursuosikkejani moniin eri tarkoituksiin. Arvonnassa on kolme palkintoa. Pääpalkintona on 1 Led minisarja ja 1 Mini koristesarja (kuvassa edessä), toisena ja kolmantena palkintona on 1 Led minisarja.

Voit osallistua arvontaan laittamalla tähän kilpailupostaukseen kommentin, jossa kerrot, miten käyttäisit valosarjoja. Jos kommentoit anonyyminä, etkä halua laittaa mukaan yhteystietojasi, niin pistäthän mukaan nimimerkin ja samalla nimimerkillä sähköpostiviestin osoitteeseeni parastapuutarhasta (at) gmail.com.
Toisen arvan saat, mikäli olet lukijani tai tulet lukijakseni (mainitse tästä kommentissa).
Kolmannen arvan saat linkittämällä tämän kilpailun omaan blogiisi, mainitsethan tästä! (voit käyttää oikealla olevaa kuvaa, linkkiosoite löytyy alta)

Palkintojen postituksen kustannan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin. Mikäli en tavoita voittajaa vuodenvaihteeseen mennessä, arvon tilalle uuden.

Arvonta on päättynyt 17.12.14. Voittajat löytyvät tästä.

Valoa, valoa, valoa!

Käsillä alkavat olla vuoden pimeimmät - mutta myös tunnelmallisimmat päivät.

Surkuttelun sijaan pimeästä vuodenajasta kannattaa ottaa ilo irti ja asetella kauniita valonlähteitä - kynttilöitä ja valosarjoja - silmäniloksi ja piristämään mieltä. Ja ilman pimeyttähän nuo tunnelmalliset valot eivät näyttäisi oikein miltään!

Kasvihuoneessa.

Naistenhaun blogiin kirjoitin vinkkilistan 15 erilaisesta tavasta käyttää valosarjoja, sisällä ja ulkona. Käypä katsomassa!

Seuraava postaukseni onkin varmaan blogin joulunalus-arvonta. Laitan sen piakkoin, kunhan posti tuo palkinnot. Siinäkin on luvassa valoa!

Vielä paremmat kasviskroketit :)

Kaipa tässä olisi jälleen perjantai-illan iloksi syytä laittaa jonkunlainen postaus :)

Kirjoitin aiemmin ihanista kasviskroketeista, ja luulin, ettei niiden suhteen voi enää tuon paremmaksi pistää.

Tulin nyt tehneeksi kroketteja punajuuresta, ja hämmästykseni oli suuri, kun ne olivat vieläkin paremman makuisia kuin aiemmat, muista juureksista valmistetut. Punajuuri näyttääkin siis olevan kuin tehty tähän ruokalajiin.

Ihania punajuurikroketteja ja vähän muita herkkuja.

Jahkasin aikani, keitänkö punajuuret etukäteen, vai teenkö krokettitaikinan raaoista punajuurista, molemmanlaisia ohjeita näyttää löytyvän. Päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja se ainakin toimi loistavasti.

Raastettun punajuuren (valuta ensin pois ylimääräistä nestettä) lisäksi laitoin massaan kikherneitä, sipulia, valkosipulia sekä keitettyä perunaa raastettuna. Mausteeksi suolaa, yrttisuolaa, valkopippuria ja yrttejä. Massaa sitomaan vielä kananmuna ja vähän gluteenitonta jauhoa/korppujauhoa. Ainekset pyöräytetään monitoimikoneen kulhossa tasaiseksi massaksi, mistä pyöritetään käsin pieniä pyöryköitä, jotka paistetaan kypsiksi pannulla öljyssä tai uunissa. Ennen paistamista kroketit voi vielä kierittää (gluteenittomassa) korppujauhossa, jolloin niihin tulee ihanan rapea pinta.

Tämä on kyllä paras koskaan syömäni punajuuriruoka!

Pikahillo sunnuntai-illan pannarille

Jos on muutoinkin usein vaikea keksiä, mitä laittaisi ruoaksi, niin sunnuntai-ilta on kaikkein pahin. Kun jääkaappi alkaa jo näyttää melkoisen tyhjältä, ja kaikki ruokaideat on käytetty viikonlopun aikana.

Taas kerran ongelma hoidettiin pannukakulla. Pistin taikinan sekaan tällä kertaa myös vähän yli jäänyttä keitettyä perunaa raastettuna, josko tulisi näin mukamas vähän ruokaisampaa?

Herkullinen pikahillo syntyy mikrossa parissa minuuutissa.

Höysteeksi vispattiin oikein kermavaahto ja lisäksi tein kätevän pikahillon pakastimessa olevista marjoista. Marjat laitetaan mikron kestävään kulhoon ja joukkoon lisätään sopivasti hillosokeria. Seosta lämmitetään mikrossa niin kauan, että se on kunnolla kuumaa. Välillä voi vähän sekoittaa.

Lopuksi joukkoon lisätään vielä vähän jäisiä marjoja, jotka jäähdyttävät pikahillon saman tien sopivan syömäkelpoiseksi. Nam!

Oi, miten hyvää butternut-keittoa!

Tulipa butternut- eli myskikurpitsoista nyt mainion makuinen sosesoppa. Eikä syynä ollut mitenkään yksinomaan se, että keitto oli tehty ensimmäisistä itse kasvatetuista butternuteista :)

Butternutissa on ihanan pehmeä, omalaatuinen maku, joka muodostaa keiton muiden ainesten kanssa aikalailla täydellisen liiton. Mainiot makuvivahteensa tähän yhteiseen soppaan tuovat butternutin lisäksi lempeänluonteikas kookosmaito, moni-ilmeinen curry ja pehmeän tulinen cayenne.

Kookoksen sävyttämä kurpitsakeitto

1 myski- eli butternut-kurpitsa
1 keskikokoinen sipuli
(vähän valkosipulia)
1/2 - 1 tl curryä
ripaus cayennepippuria
3 - 4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa

Halkaise kurpitsa kahtia. Kaavi lusikalla pois siemenet ja niiden ympärillä oleva pehmeä malto, ota siemenet talteen. Poista kurpitsanpuolikkaista kuori veitsen avulla (ole varovainen, kuori on aika kovaa). Paloittele kurpitsanmalto pienehköiksi paloiksi.

Pilko sipuli hienoksi. Kuumenna kattilassa hieman ruokaöljyä ja kuullota siinä sipulisilppu kera mausteiden. Lisää kurpitsanpalat ja kasvisliemi. Keitä 10-15 min, kunnes kurpitsanpalat ovat pehmenneet. Soseuta keitto, lisää kookosmaito, kuumenna keitto lähes kiehuvaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa.

Ihana butternutsoppa vie kielen mennessään.

Kurpitsansiemenet voi paahtaa pannulla ja tarjota keiton kanssa.

Oikein hyvää isänpäivä-viikonloppua!

Lieot taipuvat kivoiksi koristeiksi

Kun kesän puutarhakiireet ovat hellittäneet, ovat mielessä alkaneet pyöriä muut askareet, mihin sitä voisikaan aikaansa ja energiaa käyttää.

Nyt on myös vielä hyvää aikaa kerätä metsästä talteen luonnonmateriaaleja tulevia askarteluja varten.

Metsänpohjassa luikertelevat liekokasvit ovat mainiota materiaalia kransseihin ja muihin koristeisiin. Lieot pysyvät kuivuessaankin aikalailla kuosissaan, ne eivät varise ja säilyttävät pitkään kauniin syvänvihreän värinsä.

Liekoja kannattaa kerätä näin syksyllä ennen lumen tuloa vähän talteen talviaskarteluja varten. Kerätyt lieot voi säilyttää kellarissa tai muussa viileässä paikassa tai suojattuna ulkosalla. Muistathan, että kasvillisuutta saa kerätä ainoastaan maanomistajan luvalla!



Lieoista voi väkertää vaikkapa kivan kuusen. Jos ei ihan vielä, niin sitten vähän lähempänä joulua. Kuuselle voi vääntää rungon parista pajunoksasta, jotka kiinnitetään muotoonsa rautalangalla.

Lieot kieputetaan pajurungon ympärille ja kiinnitetään kiertämällä niiden ympäri joko ompelulankaa tai aivan ohutta rautalankaa.

Halloweenin kunniaksi - jännittävä butternutin puolitus

Olen aiemmin kertonut, kuinka kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ihanien ja niin trendikkäiden butternut- eli myskikurpitsoiden kasvattamista.

Alkukesän kylmä sää ei kuitenkaan ollut oikein suosiollinen butternutin kasvatukselle, kurpitsat eivät päässeet silloin riittävän hyvään kasvun vauhtiin. Lopulta ne kyllä kasvoivat yllättävänkin hyvin, kukkivat ja tuottivat ihan hedelmiäkin - mutta, nuo tuotokset eivät kuitenkaan kerenneet kypsyä aivan valmiiksi.

Vielä vihertävät butternutit juuri sisään tuotuina.

Poimin nuo vähän raa´an oloiset kurpitsanpallerot kokeeksi sisään ennen pakkasten tuloa, jos vaikka sattuisivat jatkamaan kypsymistä, kun ei ole asiasta aiempaa kokemusta.

Kuukauden päästä ... jännittävä hetki!

Ja nyt, kuukauden päästä ja halloweenin kurpitsajuhlan tunnelmissa oli aika ottaa veitsi käteen ja katsoa, mitä keittiönnurkassa majaileville butternuteille kuuluu.

Kuinka ollakaan, kyllä sekä niiden rakenne että väri oli muuttunut aiemmasta kirkkaankeltaisesta, ainakin jonkin verran.

Ensimmäistä ikiomaa butternuttia!

Ei sisus ihan niin iloisen kirkkaan oranssia ole kuin kaupassa myytävien sisarten, mutta selkeästi oranssiin päin kumminkin.

Malto oli myös sen verran pehmeää, että veitsi upposi siihen helposti. Ja jopa nuo sisältä löytyneet uudet siemenet vaikuttavat aikalailla valmiin oloisilta.

Piti tietysti heti saman tien laittaa kurpitsaa kypsymään kattilaan. Se kypsyi melko nopeasti pehmeäksi ja hyvän oloiseksi, oikein herkullisen makuiseksi!



Siispä, käsissä on ensimmäiset ikiomat, Suomessa kasvaneet butternutit, aika huikeaa :)

Butternuteissa on mielestäni kaikkein parasta se, että ne säilyvät kuukausikaupalla huoneenlämmössä ihan sellaisenaan, melkomoinen ekokasvis siis. Ensi kesänä jatketaan kasvatusharjoituksia!



Tässä vielä linkkejä aiempiin butternut-juttuihini:

Tuttavuutta butternut-kurpitsan kanssa
Ihana myski- eli butternutkurpitsa
Butternuttia aina vaan