torstai 24. syyskuuta 2015

Jösses, mikä lanttu, unikon punastuminen ja muita pikkuiloja



Kasvimaalla odottikin vähän isompi lantunmöllykkä. Ajattelin, että tuo on parasta korjata talteen pikimmiten, ettei vain lähde pilaantumaan.

Tosin mietin, mahtaako tuo olla lainkaan syömäkelpoinen, onko vaikka puiseva tai jotain.

Oli siinä yhdessä lantussa hommaa, ennen kuin sen sai edes halki. Mutta kyllä kannatti, sillä pienistä päällä olevista kauneusvirheistä huolimatta sisus oli aivan priimaa, itse asiassa oikein erityisen makean ja hyvän makuista. En tullut punninneeksi tuota jättiläistä, mutta kyllä se varmaan useamman kilon on.

Puolikas lantusta täytti reilunkokoisen ruokalautasen...
Lanttujättiläinen on saanut kasvaa kaalien joukossa, siellä samaisen harson alla. Ehkä sillä on ollut joku tarve pärjätä noille kilpakumppaneilleen, ja varmaan siellä harson alla on myös ollut tänä kesänä sopivan lämpöistä.

Tästäpä riittää rouskutettavaa isommallekin poppoolle, kenties pitää laittaa jo joululaatikon lanttusosekin pakkaseen. Olisipa kerrankin jouluvalmistelut ennätysaikaisessa :)


Muistattekos, pistin aiemmin pienen videonpätkän sellaisesta unikonkukasta, joka olikin auetessaan yllättäin hennon valeanpunainen. Vaan mitäpä tuo tekikään nyt loppukesästä, otti ja punastui! Mikähän sille tuli? Ei kuitenkaan muuttunut sellaiseksi kuin tavallinen punainen unikonkukka, vaan kehitti itselleen tuollaisen hauskan punaisen raidoituksen. Nyt se on mielestäni entistäkin sievempi, aikamoinen yllättäjä - mitähän tuo seuraavaksi keksii?





Entäpä tämä mukavan syksyinen revonhäntä?
Tämä lähti myös kasvamaan sellaisesta kesäkukkasiemenseoksesta, mistä tuli aika monen sorttista kukkaa. Nämä seokset ovat aina hauskoja yllättäjiä, koskaan ei voi etukäteen tarkalleen arvata, mitä tuleman pitää.

Tämä revonhäntä päätti putkahtaa kasvamaan juuri niistä siemenistä, jotka olin kylvänyt vanhaan, tumman fuksianpunaiseksi maalaamaani kattilaan. Väri on siis tismalleen sama kuin tuon revonhännän.

Nyt nuo kaksi ovat aika hauskan näköiset yhdessä, kuin olisi paremminkin suunniteltu kokonaisuus. Aiemmin tuossa ympärillä kasvoi vähän muitakin kesäkukkasia, mutta ne ovat jo kuihtuneet pois ja tämä yksi jäi jäljelle :)




Kiitoksia muuten ihanista ja mukavista kommenteistanne blogiarvontaani! Ettepä arvaakaan, miten jännää on päästä selville, mitkä jutut teitä lukijoita ovat erityisesti kiinnostaneet.

Ja toisaalta, keitä te oikeastaan tarkemmin ottaen olettekaan, ja kuinka paljon teitä lukijoita onkaan! Noista kävijätilastoista kun ei saa kuin jonkinlaista yhteenvetotietoa lukijamääristä, mutta eivätpä nuo kerro oikeastaan mitään teistä lukijoista.

Mikä hauskaa, suosikkijuttunne näyttävät olevan keskenään hyvin eri tyyppisiä.
Kuka tykkää puutarha-, kuka ruoka- ja kuka tee se itse-jutuista. Tulee sellainen mukava tunne, että juuri mitään postausta ei ole tullut kirjoitettua turhaan, ISO KIITOS TEILLE :)

Myös oikein lämpöisästi tervetuloa te viime aikoina liittyneet uudet lukijat! Lukijamäärä kipusikin tuossa juuri toiselle sadalle :)

6 kommenttia :

  1. Ohhoh! Onpa lantulla kokoa!
    Unikkosi on kyllä kauniin herkän värinen :)

    VastaaPoista
  2. Upea lanttu ja revonhäntä oli ehdottomasti tarkoitettu juuri tuohon kattilaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne, on kyllä tosiaan suurin lanttu, minkä olen koskaan tavannut. Positiivisin yllätys oli se, että oli niin hyvänmakuinenkin. Ajatella, jos kaikki lantut olisivat kasvaneet tämän kokoisiksi - onneksi eivät :)

      Poista
  3. En ole koskaan kokeillut lantun kasvattamista. Nauriita kylläkin. Jotenkin on tuntunut ettei kannata, kun kotimaista lanttua saa niin halvalla kaupasta. Ja sitten se epäonnistumisen pelko... Mutta josko ensi keväänä laittaisinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla vaikka ensin ihan muutamalla taimella. Minä taas en tahdo saada nauriita onnistumaan, ovat pienempinä kasveina jotenkin herkempiä erilaisille tuholaisille, kirpoille ja muille. Kasvatan muuten lantuntaimet aina ensin astiassa kasvihuoneessa, missä ne ovat suojassa tuholaisilta. Sitten istutan ne jossain vaiheessa maahan.
      Meillä ainakin tulee syötyä lanttua ja muita juureksia varmasti paljon enemmän, kun niitä kasvaa omassa maassa, mitä pidän hyvänä asiana!

      Poista

Kiva kun kävit, tulethan toistekin!
Ja laitathan mieluusti kommenttia,
jos sinulla on mielessä toiveita tai muuta blogini suhteen!